Minulla todettii raskausdiabetes 20vk.
Olen aina ollut makean perään joten tämä on ollut todella suuri koetus minulle.
Nyt on vihdoin ja viimein ruvennut karkki himot laantumaan (28vk) vaikka välillä tuleekin niitä hetkiä että tekee julmatusti mieli vetää kunnon sokeri överit. Olen kuitenkin pitänyt nollatoleranssi kaikkea makeaa kohtaan sillä tiedän että jos jotain maistan se ei ainekaan helpota oloani. Myös hedelmät nostavat minulla aika helposti arvoja. Mittailen siis kotona aina ennen ja tunti syömisen jälkeen sokeriarvot. Se morkkiksen määrä on aivan sitämätön kun luulet että nyt olet syönyt kehotusten mukaan ja arvot olisivat hyvät ruuan jälkeisessä mittauksessa mutta huomaat että ne onkin yli sallitun rajan. Tulee minulle niin vahva tunne että parempi olla syömättä kohta varmaan mitään (tiedän että se ei auta asiaan). Tuntuu kuin tuo mittari olisi jokin kapistus mikä kertoo koska saa syödä ja koska ei. En ees muista sitä päivää kun olisin tuntenut itseni kylläiseksi. Tämä stressi koko asiasta ei auta yhtään tähän tilanteeseen mutta minkäs teet...
Olisi mukava kuulla ja saada vertaistukea joltain kellä voisi olla yhtään samanlaisia tuntemuksia..
Olen aina ollut makean perään joten tämä on ollut todella suuri koetus minulle.
Nyt on vihdoin ja viimein ruvennut karkki himot laantumaan (28vk) vaikka välillä tuleekin niitä hetkiä että tekee julmatusti mieli vetää kunnon sokeri överit. Olen kuitenkin pitänyt nollatoleranssi kaikkea makeaa kohtaan sillä tiedän että jos jotain maistan se ei ainekaan helpota oloani. Myös hedelmät nostavat minulla aika helposti arvoja. Mittailen siis kotona aina ennen ja tunti syömisen jälkeen sokeriarvot. Se morkkiksen määrä on aivan sitämätön kun luulet että nyt olet syönyt kehotusten mukaan ja arvot olisivat hyvät ruuan jälkeisessä mittauksessa mutta huomaat että ne onkin yli sallitun rajan. Tulee minulle niin vahva tunne että parempi olla syömättä kohta varmaan mitään (tiedän että se ei auta asiaan). Tuntuu kuin tuo mittari olisi jokin kapistus mikä kertoo koska saa syödä ja koska ei. En ees muista sitä päivää kun olisin tuntenut itseni kylläiseksi. Tämä stressi koko asiasta ei auta yhtään tähän tilanteeseen mutta minkäs teet...
Olisi mukava kuulla ja saada vertaistukea joltain kellä voisi olla yhtään samanlaisia tuntemuksia..