mulla kävi itsellä sillai, että mun oma äiti meni levittelemään raskausuutista. kerroin äidille jo kesällä np-ultran jälkeen, että oon raskaana ja jo silloin esitin toivomuksen, että pitäisi asian omana tietonaan. no, eipä pitänyt. syksyn mittaan mun yksi kaveri ilmoitti facebookissa saaneensa kuulla mun äidiltä raskaudesta (äitihän eka kiisti kaiken ja väitti, et mä oisin muka facebookissa itse asiasta kertonut, mihin totesin mun kaverin kyllä sanoneen suoraan, että äiti itse hänet bongasi kaupassa ja kertoi asiasta enkä mä ollut siihen mennessä fb:ssa maininnut halaistulla sanallakaan asiasta) ja sit äiti lipsautti kertoneensa mun enolle raskaudesta (tähän kommentoi vaan et kyllähän nyt X:lle pitää kertoa) ja nyt ihan viime viikolla selvisi, että olipa vielä juorunnut asiasta jollei 5. serkulleen (jonka mäkin toki tunnen, mutten ole pitänyt yhteyttä häneen 10 vuoteen), olivat kuulemma puhelimessa miettineet millon mä synnytän. mä tietysti kilahdin ihan välittömästi asiasta ja kysyin siinä vaiheessa vielä ihmeen rauhallisesti äitiltä, että ai sä oot silleki kertonu. no, eihän se mitään myöntänyt, vaan sanoi, että se 5. serkku oli kuullut asiasta ehkä äitinsä kautta ja se sitten taas toisen ei-sukulaisen kautta. huomautin äitille, että kerroin raskaudesta luottamuksella enkä halunnut, että asiaa levitellään, jolloin äiti totesi, että "sinun pitäisi itse sanoa noille ihmisille, etteivät levittele asiaa eteenpäin". no, kuten arvata saattaa, en enää ollut tässä vaiheessa kovinkaan ystävällinen vaan huomautin, etten voi mitenkään tietää, kelle äiti mun juttuja levittelee ja kysyin sitten, onko parempi, etten kerro asioitani hänelle ollenkaan. no, tossa vaiheessa äiti katsoi parhaaksi lopettaa puhelun ja sanoi, ettei kannata keskustella ku minä olen tuolla tuulella. tuli sieltä vielä tekstari, että hän ymmärtää mun väsymyksen ja ärtymyksen raskauden tässä vaiheessa. en vaivautunut edes vastaamaan, oon nyt viime viikon jälkeen vastannut yhteen puheluun, missä äiti yritti valehdella mulle laittavansa mulle rahaa (mut kun tiedän, ettei se pidä paikkaansa ja raha jäi sitten laittamatta millon mistäkin tekosyystä).
nyt otin sitten taas etäisyyttä mun äitiin. luulin, että meidän välit vähän paranikin tässä raskauden edetessä, mutta tuollaista mä en kyllä pysty laittamaan minkään mummoutumisen tai jonkun innostuksen piikkiin (mun vauva on eka lapsenlapsi). mun äiti on ihan viimeiset 20 vuotta ollut mun läheisistä se epäluotettavin ja nyt mä sain taas ikävän muistutuksen, ettei tilanne ole muuttunut miksikään :( nytkin vielä kaiken ja omien narahtamistensa jälkeen viitsii yrittää syytellä mua omista mokistaan!
mun pointti on, ettei meidän kenenkään tarvii sietää tuollaista käytöstä kavereilta ja läheisiltä, vaan luottamus on tosi merkittävä asia ja se jos menee, sitä ei saa helpolla takaisin. mä joudun sietämään omaa äitiä, koska se on mun äiti, mutta opinpahan taas, etten mene kertomaan henkilökohtaisia asioitani sille. sit kun tää vauva syntyy (toivon mukaan pian, koska la meni jo viikko sitten :D), äiti saa tiedon tekstarilla. mua ärsyttää maailman eniten se, että luottamus petetään ja sovituista asioista ei pidetä kiinni, joten voi olla, että teen väärin äitiä kohtaan nostamalla metelin asiasta, mutta eipä tuolle muuten mene jakeluun se, että ois tehny jotenkin väärin.
