Jännittääkö/pelottaako tai jännittikö/pelottiko synnytys?

[Vargynja]

Jännittääkö tai pelottaako lähestyvä synnytys? Tai synnyttäneet, jännittikö tai pelottiko se etukäteen?

Omasta taitaa olla sen verran aikaa että en muista. Olen kuitenkin sen verran jännittäjä että olettaisin jännittäneeni jossain määrin. Pelätä en muistaakseni osannut.

 

[Tips]

Ei pelottanut, mutta kivalla tavalla jännitti että mitenköhän se menee. Tokalla kerralla olin jo että "pääsispä jo synnyttää!"

 

[Ginger]

Ekalla kerralla en varsinaisesti pelännyt muuta, kuin sairaalassaoloaikaa. Se oli onneksi lyhyehkö, mutta itse synnytyksessä tapahtuneiden asioiden myötä nyt tokalla kerralla kieltämättä pelottaa enemmän. Se ajatus toisaalta helpottaa, että yleensä toinen synnytys on ainakin lyhyempi. Sypekäyntiä ajattelin pyytää jossain kohtaa.

 

[Kaarin]

En oikein ehtinyt pelätä tai jännittää synnytystä, koska se tulikin niin nopsaan äitiysvapaan alettua. Kuvittelin, että minulla olisi ollut aikaa vähintään sinne laskettuun päivään asti laitella kotia lopulliseen "vauvakuntoon", mutta eipä ollutkaan, poika päätti tulla ajoissa meitä tapaamaan :) Hyvä niin, en ehtinyt tosiaan valmistautumaan synnytykseen mitenkään, kun se sitten tuli ja meni aika nopeaan tahtiin.

 

[BarbaMama81]

Ensimmäisen kohdalla en halunnut stressata etukäteen; karkuun kun en pääsisi kuitenkaan. Olin valmistunut vaan ottamaan vastaan sen mitä tuleva tullessaan tuo. Nyt 12 vuotta myöhemmin ajattelin mennä samalla asenteella... Ensimmäinen synnytys ei ollut helpoimmasta päästä, mutta en halua luoda skenaarioita seuraavaan. Ei ne identtisiä ole kuitenkaan. Ja jos on, hyvin on selvitty ja aika kullannut muiston.

 

[AnnMariii]

Aikalailla aaltoina menee tunteet. Välillä ei jännitä tippaakaan, välillä pelotttaa jo niinkin pahasti, että mitäs jos lapsi syntyykin kuolleena tms. Ajatus siitä, ettei kuuluisikaan sitä ensi-itkua.. vaikka tuo nyt on varmaan kaikkein epätodennäköisintä mitä voi tapahtua välillä mietin, että miten hitossa tuun selviän synnytyksestä, mutta usein tajuan aika pian, että aika moni muukin siitä on selvinnyt eniten ehkä jännittää se, että jos toipumiseen menee kauan. Pää ei kestä sitä, jos joutuu kuukauden oleen paikallaan tai vastaavaa, varsinkin kun joulu on tulossa ja olen henkeen ja vereen jouluihminen. Esikoinen siis tulossa, ja laskettu on marraskuun puolivälissä.

 

[Uusperhesatu]

Ensimmäisellä kerralla en pelännyt enkä muistaakseni edes hirveämmin jännittänyt. Oikeastaan suorastaan odotin synnyttämistä. En osannut pelätä, koska en tiennyt yhtään mitä olisi luvassa ja kuinka paljon se sattuisi. No, toisella kerralla sitten pelkäsinkin niin paljon, että piti käydä pelkopolilla juttelemassa. Kolmannellakin kerralla pelotti, ihan siksi, että ensimmäinen ja toinen synnytys olivat niin kivuliaita ja pitkiä. Kolmas oli yhtä kivulias, mutta onneksi lyhyempi.

 

[Peuraida]

Yllättävän vähän pelotti! Vielä nuorena ajattelin etten ikinä uskaltaisi synnyttää sen kivun takia, mutta nyt ei sitten ollutkaan oikein minkäänlaista pelkoa. Luotin siihen että homma sujuu omalla painollaan. Niin kuin Uusperhesatu sanoi, niin ei osannut pelätä, kun ei tosiaan etukäteen tiennyt miten kivuliasta se on. Jos olisin etukäteen tiennyt sen ihan oikeasti olevan vielä miljoona kertaa kivuliaampaa kuin ikinä osasi kuvitella, niin aivan varmasti olisin pelännyt ja jännittänyt sitä joka ikinen päivä!

Toki siinä synnytyspäivänä alkoi jo vähän pelko hiipiä takaraivoon että mitähän tästä tulee, mutta kivut oli "onneksi" niin kauheat ettei siinä paljoa muuta ehtinyt miettiä kuin että olisipa tämä jo nopeasti ohi.

 

[Miitu]

Mua hieman pelotti, koska esikoisen kohdalla oli perätilasynnytys! Olin vielä menossa suunniteltuun sektioon aamulla, mutta koska yhä toivoin alatiesynnytystä alettiinkin käynnistellä.
Ja käynnistellessä mua jännitti sillail hyvällä tavalla! :)

Kakkosen synnytystä myös jännitin vähän, mutta odotin enemmän innolla! (Musta synnyttäminen on ihanaa)
Itse synnytys ei tosin mennyt kovin hyvin,
joten samalla kun haaveilen vielä synnytyksestä joskus kolmannen kohdalla innolla, myös ehkä pelkään nyt enemmän. :/