Minäkin ajattelin vielä joskus pari vuotta sitten, että ei tämä sekundäärinen lapsettomuus nyt olisi ollenkaan niin vaikeaa kuin primäärinen. En pitkään aikaan ajatellut edes kärsiväni lapsettomuudesta enää, ja ehkä mielessäni jopa ihmettelin että onko se edes "oikeaa lapsettomuutta". Sen jälkeen on siirretty pari alkiodiagnostiikka-alkiota (negat) ja tehty kaksi inssiä, joista toisesta tuli varmaan yksi pisimmistä keskenmenoista mitä voi edes kuvitella. Minulla ainakin keskeytynyt keskenmeno räjäytti sekundäärisen lapsettomuuden tunteen aivan tappiin. Sitä ennen pärjäsi ihan ok. Oli jotenkin niin lähellä. että oma lapsiluku olisi tullut täyteen eikä olisi enää milloinkaan tarvinnut palata hoitojen pariin. Tällä kierroksella keskenmenon jälkeen vauvauutiset satuttavat vielä enemmän kuin ekaa lasta odottaessa, jos edes mahdollista. Etenkin nyt, kun laskettu aika lähestyy ja tuttavapiirissäkin eräs saanee sen toukokuisensa jota me emme saaneet.
Meillä hoidot jatkuvat niin, että kunhan menkat alkavat niin päästään lapsettomuuspolin ensikäynnille, (joitain oireita menkoista on ehkä jo) tai jos eivät ala, ne käynnistellään keltarauhashormonilla. Sitten noin viikko menkoista tarkistusultra lapsettomuuspolilla ja paluu alkiodiagnostiikkapolun päähän. En jaksaisi millään enää aloittaa alusta, mutta nyt juuri asuntoa vaihtaneena ei ole varaa mennä yksityiselle. Voi olla, että vielä on yksi hysteroskopia edessä, jos kohdusta löytyy aina vaan liian iso riekale vanhaa istukkaa. Jos kaikki olisi kunnossa, niin sitten pääsisi ivf-hoitojen jonoon.
Km todettiin siis 21.11.2024 ja takana 2x lääkkeellinen tyhjennys, 1 kaavinta ja 2 hysteroskopiaa. Jos nyt jotain hyvääkin, niin en oikeastaan pelkää enää toimenpiteitä, nukutusta ja sörkkimisiä, enkä oikeastaan edes punktioita vaikka niistäkin oon saanu komplikaatiot (hyperstimulaation ja vakavan sisäisen verenvuodon). Jotenkin tällä historialla toivoisin, että saisin kokea yhden tavallisen ja helpon ivf-hoitokierroksen.
