Joo voi että miten tuttuja on noi tunteet ja läheisten onnistumiset ja raskaat lapsiarjet. Itsekin sain toisen keskenmenon yhteydessä kuulla pitkäaikaisen nuoruuden ystäväni odottavan - kaksosia - ja se vei kyllä jalat alta. Otin etäisyyttä ja nuolin haavojani, ja olemme sittemmin ja nykyään taas tekemisissä mutta ystävyys otti tuosta kyllä särön eikä koskaan palannut entiselleen. Ajauduimme niin etäälle ja samalla missasin itse hyvän ystäväni raskauden ja loukkasin häntä.
Ja lapsiarjessa ei kyllä ole mitään niin raskasta joka vetäisi läheskään vertoja lapsettomuus tuskalle. Antaisin mitä vaan jos voisin omalle menneisyyden itselleni palata kertomaan että tulen vielä äidiksi.
Ja juuri siksi ehkä vähän arkailin tulla nyt toisella kierroksella tälle palstalle, en toivo olevani triggeri täällä kenellekään. Mutta ei näihin hoitoihin oikein vertaistukea muualtkaan saa. 
