Keräyksessä tosiaan saatiin 20 munasolua, joista 15 kypsiä. Muistaakseni kahdeksassa oli nähtävillä hedelmöittymisyritys, mutta vain yksi hedelmöittyi kunnolla. Meidän ainokainen neljän hoidon aikana. Todettiin, että jos tämä sankari jatkaa kehittymistä, niin halutaan tuoresiirto, eikä oteta riskiä pakastuksesta. Sankari kehittyi viisipäiväiseksi ja siirrettiin. Siitä noin neljän päivän jälkeen alkoi hyperstimulaation oireet, mikä sai uskomaan, että alkio olisi tarrannut kiinni. Valitettavasti ei oltu niin onnekkaita.
Tämä hoito oli meidän toistaiseksi onnistunein ja päästiin ensimmäistä kertaa siirtoon saakka. Kaikki oli kuumottavasti yhden alkion varassa ja ehdin jo kahden viikon ajan ajatella, kuinka hieno tarina olisi, jos ainoasta hoidoilla saadusta alkiosta saataisiin lapsi.
Tämän piti olla viimeinen yritys omilla soluilla, mutta kun päästiin nyt siirtoon saakka, niin jatko mietinnässä. Todella hankalaa, kun ei edelleenkään tiedetä syytä hedelmöittymisvaikeuksille. Nyt tosin tiedetään, että hedelmöittyminen mahdollista. Vaikea tietää kannattaako vielä yrittää. Oliko tämä yksittäinen superyksilö? Oliko hoidossa nyt jokin toisin ja ensi kerralla voisi tulla enemmänkin alkioita? Altistaako uudella yrityksellä itsensä vaan isolle henkiselle ja fyysiselle kärsimykselle? Millaisia terveysvaikutuksia on sillä, että vuoden sisään tehty jo neljä hoitoa?