IVF 2023/seitsemän vuoden lapsettomuus

  • Ketjun aloittaja varovaisen toiveikas
  • Aloituspäivämäärä
V

varovaisen toiveikas

Vieras
Tämä ketju on terapiapäiväkirja lapsettomuushoidoista ja erityisesti IVF-hoidosta. Saapi kommentoida ja tsempata!

Taustaa: Lapsettomuutta on takana seitsemän vuotta, joista muutama vuosi hoitojen piirissä. Ehkä liian monta vuotta tuli odotettua, jospa jotakin kuitenkin tapahtuisi.

Hoitoihin hakeuduttiin muutama vuosi sitten, jolloin tehtiin kaksi inseminaatiota. Kolmas inseminaatio jäi tekemättä, koska painoindeksini nousi yli sallittujen rajojen, ja minut ohjattiin ravintoterapeuttien pakeille.

Sitten raskaushaaveet olivat pari vuotta tauolla, kunnes viime kesänä sain kirjeen lapsettomuuspolilta, että hoitoja voitaisiin taas jatkaa, koska paino on tullut riittävästi alaspäin.

Ylipaino on varmasti yksi syy lapsettomuuden taustalla, muttei varmasti ainoa, sillä en ollut oikeastaan edes ylipainoinen, kun ehkäisy jätettiin pois. Puolisollani on lapsi ja hänellä tutkitusti kaikki kunnossa, eikä minustakaan varsinaista syytä ole lapsettomuudelle löytynyt: kuulumme siihen neljännekseen, jonka lapsettomuuden syy on selittämätön.

Olen oikeastaan jo sinänsä sinut tämän tilanteen kanssa tai ainakin kuvitellut olevani, mutta kun soitin lapsettomuushoitajalle hoitojen jatkamisesta, en meinannut saada itkultani asiaa selvitettyä. Toinen erikoisuus oli S-marketin jouluinen radiomainos, joka liittyi lapsen saamiseen: joulupöydässä olikin mukana kolmas. Sekin sai minut liikuttumaan kyyneliin kesken autolla ajon. Ehkäpä siis lapsettomuus ja lapsen saaminen ovatkin minulle kipeämpiä ja tärkeämpiä asioita kuin olen antanut itseni ymmärtää.

Tammikuussa ilmoitan kuukautiset hoitajalle, ja helmikuun kiertoon tehdään ensimmäinen lyhyt hoitokaava. Täytyy myöntää, etten ole järin toiveikas, sillä minulla on todennäköisesti ongelmia alkion kiinnittymisessä, eikä se liene helpoimpia tapauksia hoitaa ja selvittää. Toki paljon hoitokeinoja siihenkin on, mutta jotenkin vain meinaa pieni pessimismi nostaa päätään. Reippain mielin on kuitenkin tarkoitus edetä!
 
Ihanaa että pääsitte jatkamaan hoitoja.♥️ Tosi raastavaa et se on ollu tauolla painon takia. Hyvä sinä ku oot saanu pudotettua 🥳 ihan hirveesti tsemppiä taipaleella ja toivon koko sydämestäni teille omaa bebee. Piti viel sanoa et toi selittämättömyys on kyllä osakseen inhottavaa. Meillä oli lapsettomuuden syy niin selkeä ja helppo hoitaa et meillä nopeesti toi tulosta. Toivotaan et teidän ratkaisu on siellä ivf hoidoissa 🥰
 
Hei, piti heti tulla kommentoimaan ja tsemppaamaan, koska meillä taivalta takana yli viisi vuotta ja nyt 40-vuotiaana onnellisesti kymmenes raskausviikko alkamassa.

Ei siihen tarvitse kuin yhden terveen alkion! Aina on toivoa!

Oletko kuullut viimeisimmistä tutkimustuloksista, jotka viittaavat vahvasti siihen että ns. kiinnittymisongelmat ovat oikeasti todella harvinaisia, ja todellisuudessa syy on alkion genetiikka. Toisin sanoen jos alkio on testattu, on erittäin suuri todennäköisyys raskauden alkamiselle. Nämä hyvät alkiot kuulemma kiinnittyvät "mihin vaan"

Olen myös sitä mieltä, että hoitoihin voi mennä juuri niin pessimistisenä ja toivonsa menettäneenä kuin sillä hetkellä tuntuu. Hoito onnistuu jos on onnistuakseen, siihen ei positiivisuus auta. Joten älä stressaa siitä!

Paljon tsemppiä sinne!
 
Kiitos kommenteista! Pitää tutustua tuohon alkioiden testaamiseen lisää!

Me ollaan hoidoissa julkisella puolella, niin en tiedä, tekevätkö siellä. On kyllä puhuttu, että tarvittaessa jatketaan tietty määrä yksityisellä, jos ei julkisella puolella onnista.
 
Nyt ilmoitin kuukautiset polille. Hämmentävän vähän tuli mitään ohjeita, tulee kuulemma kirjeellä. Jos ei kuulu mitään kahteen viikkoon, pitää soittaa uudelleen. Jäi kyllä ihan pöllämystynyt olo. Kun infossa sanottiin, että lisätietoja saa sitten, kun soittaa kuukautisista.
 
Nyt on kyllä niin osuva otsikko, etten voi olla kommentoimatta jotain. Meillä siis yksi luomutytär 8 v ja kakkosta ollaan tekemällä tehty siitä asti kun hän oli 1,5 v. Hoidoissa ollaan oltu kahteen eri otteeseen, aiemmat hoidot loppui mun pahaan migreeniin. Nyt ollaan ekalla lyhyen kaavan IVF ja meillä kans selittämätön sekundaarinen lapsettomuus. Meillä ei ole painon kanssa ongelmia, eikä perustutkimuksissa ole löytynyt mitään selittävää. Olen jo 39, joten nyt on tämän viimeisen mahdollisuuden aika..toivotaan että meillekin onni suodaan vielä. Kuinkas teidän polku on edennyt?
 
Moi kaikki, toivottavasti täällä ollaan vielä aktiivisia. Itse olen aloittamassa ensimmäistä IVF kiertoa. Pelko hoidosta on ehkä se päällimmäinen tunnetila. Oon itseäni tsempannut näihin hoitoihin ja olin jo suht rauhallinen asian suhteen, kun kävi ilmi, että joudutaan tekee samat verikokeet kuin 6kk sitten ennen aloittamista. Itselläni on aivan jäätävä verikoe kammo, itken hysteerisenä ja tosiaan hoitajasta riippuen mua tsempattu, haukuttu, vähätelty ja äristy. Ei tosiaan auta asiaan. Tiesin että verikokeita tulee, silti tämä yksi ylimääräinen tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä ehkä juuri sen takia, että se tuntuu epäreilulta. Kesken hoidon joudutaan tekemään HIV ja hepatiitti testi. Kuulema pitää olla negatiivinen 3 kk sisään IVF hoidon alusta, mutta sen jälkeen on voimassa 2v. Lääkäri antoi ymmärtää, ettei niitä tarvinnut uusia. Onko täällä muita hoitokammoisia, jotka voisi lieventää ahdistusta omilla positiivisilla tarinoillaan?
 
Hejn sanoi:
Moi kaikki, toivottavasti täällä ollaan vielä aktiivisia. Itse olen aloittamassa ensimmäistä IVF kiertoa. Pelko hoidosta on ehkä se päällimmäinen tunnetila. Oon itseäni tsempannut näihin hoitoihin ja olin jo suht rauhallinen asian suhteen, kun kävi ilmi, että joudutaan tekee samat verikokeet kuin 6kk sitten ennen aloittamista. Itselläni on aivan jäätävä verikoe kammo, itken hysteerisenä ja tosiaan hoitajasta riippuen mua tsempattu, haukuttu, vähätelty ja äristy. Ei tosiaan auta asiaan. Tiesin että verikokeita tulee, silti tämä yksi ylimääräinen tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä ehkä juuri sen takia, että se tuntuu epäreilulta. Kesken hoidon joudutaan tekemään HIV ja hepatiitti testi. Kuulema pitää olla negatiivinen 3 kk sisään IVF hoidon alusta, mutta sen jälkeen on voimassa 2v. Lääkäri antoi ymmärtää, ettei niitä tarvinnut uusia. Onko täällä muita hoitokammoisia, jotka voisi lieventää ahdistusta omilla positiivisilla tarinoillaan?
Click to expand...

Pystyisitkö hakemaan apua vaikka yksityiseltä terapeutilta? Tai vaikka NLP-osaajalta? Lähinnä mietin että raskaudessa otetaan noita verikokeita paljon, sekä synnytyksessä ja sen jälkeen. Ja toki myös ivf-hoidon hormonien piikittämiset.

Esim. olen kuullut emdr-terapiasta, mun nuorta serkkutyttöä hoidettiin sillä kun pelkäsin koiria niin paljon ettei uskaltanut kävellä yksin 200m päähän kotoa olevaan kouluun.

Tai ehkä voisi löytyä alan empaattinen asiantuntija, kenen kanssa voisit käydä tilannetta enemmän läpi ja miettiä mistä pelko tulee.

Kaikkien pelot tulisi kohdata 💜
 
Aloitettiin tämä projekti yksityisellä, missä on selkeesti asiakaslähtöistä toimintaa. Tuntui, että positiivisten kokemusten kautta tuossa reilu vuosi sitten pelko helpotti, mutta pari hurjan huonoa kokemusta tuli väliin ja ollaan pisteessä että en pysty kontrolloimaan itkemistä jo huoneeseen kävellessä. Istun kyllä paikallaan, mutta itken hysteerisesti. Juttelin tästä silloin yksityisellä puolen, jossa olivat tosi kivoja, rauhallisia ja ymmärtäviä - ja etenkin saivat nopeasti yhdellä pistolla verta. Synnytyspelko on myös tietysti valtava mistä puhuttiin. Nyt olen kuitenkin siirtynyt julkiselle tekemään IVF:ää. Puhuin tästä ensi käynnillä julkisella puolen ja lääkäri oli aivan ihana. Verikokeet on se vaikein juttu, tippaa ei ole koskaan laitettu ja olen jo valmiiksi kauhuissani. Pistäminen ei ole kivaa mutta niiden kanssa pystyn kontrolloimaan käytöstäni. Luulen että monet sanoo että pelkää verikokeita ja ehkä ajatellaan, että se on ihan normaalia. Ei ehkä ymmärretä fobioita tarpeeksi hyvin, että niihin osattais suhtautua paremmin ja ymmärtävämmin. Ettei se auta jos sanoo ettei se satu, on kohta ohi, lapsetkin kestää tän paremmin…
 
Olen aloittamassa ivf hoidot tammikuussa. Sain aluksi lääkkeeksi synarelan, onko kellään tästä kokemusta. Tämän jälkeen aloitan ovaleapin. Tänä vuonna kävin neljässä inseminaatiossa, josta yksi raskaus mikä päättyi keskenmenoon. Käyn hoidot itsellisenä naisena. Minkälaisia oireita teillä ollut kyseisistä lääkkeistä? Ja monesko siirto onnistui?
 
Hei HK88, täällä toinen ensimmäistä ivf-hoitoaan heti tammikuun alusta aloitteleva! Itselläni Synarelan käyttö alkaa 3.1. ja sitten piikittelyyn tulossa Pergoveris. Meillä puolisoni kanssa on lapsettomuuden syynä alhainen AMH-arvo, ja minulle määrättiin samantien todella suuret pistosannokset. Jännityksellä siis odotellaan mitä kaikkia sivuoireita on tulossa😅 Voin tulla jakamaan omia kokemuksiani heti kunhan aloitan sumuttelun.
 
Takaisin
Top