Moi! Mul oli sama tilanne. Lapsen isä ei halunnut lasta eikä edelleenkään oo meidän elämässä. Oma perhe ja tukiverkosto 300km päässä, enkä halunnut muuttaa heidän lähelle juurikin siksi että vaikkei kavereista oo sillee apua niin mun oma elämä muuten on täällä.
Perheen luo meen aina viikoksi ja siellä lepään, mutta muuten viihdytään hyvin kotosalla. Soitellaan sitten videopuheluita!
Meillä käy kotipalvelu joka viikko.
Nyt toukokuinen -22 tuhisee tossa vieressä, jaksan hyvin ja tiedän mistä saan apua jos on akuutti tarve!
Kyllä pärjäät! Tsemppiä! 
