Moi! Minulla on 2.5v esikoinen ja samalle isälle pikkusena ylläripyllärinä toinen tulossa, vaikka ei olla perheenä elettykkään pitkään aikaan 
Ensimmäisen kolmanneksen läpi on nyt läpytelty ja alkushokin jälkeen tää raskauskin tuntuu puhtaalta onnellisuudelta ja innostukselta. Yksinhuoltajana kohta kahdelle ja vähän samoja ajatuksia kun täällä muillakin, tukiverkosto ei oo ihan lähellä ja oon muutenkin ihan surkee pyytämään apua 
. Koliikkivauvan kanssa loppus varmaan voimavarat kesken, mutta toivottavasti maailma ei semmosta meille kellekkään suo Yksin oottamisessa on kyllä omat haasteensa ja pikkusen tuleva arki jännittää, mutta loppuenlopuksi luottavaisin hyvin mielin!
