Itsellinen nainen bloggaa: Yksin raskaana

[Vargynja]

Vau:n uusi bloggaaja itsellinen nainen kertoo Isätön lapsi blogissaan ensimmäisessä blogipostauksessaan siitä kuinka hän päätyi hankkimaan lapsen yksin. Hänellä kun ei ole kumppania, mutta vauvahaave löysi tiensä hänen luokseen.

Voisitko sinä kuvitella tekeväsi lapsen yksin hedelmöityshoitojen avulla? Tai onko täällä muita samassa tilanteessa olevia?

Itse täytyy myöntää että arveluttaisi ryhtyä äidiksi yksin. Mukavampi niin että on kaksi jakamassa arjen. :)

 

[Henna-Riikka]

Aina ei ole vaihtoehtoja. Jos kumppania ei löydy, niin biologista kelloahan ei kuitenkaan saa pysäytettyä. Eikä aina ole siitäkään kiinni. Itselläni oli yllätysraskaus, ja kun mies sai tietää lapsesta, niin lähti kuin se surullisenkuuluisa kuppa Töölöstä. Olisihan se kivaa joo, jos joku jakaisi arjen, mutta aina se ei ole mahdollista :/

 

[Jonttuskainen]

Mä olen monella tavalla kuin yh, mies tekee pitkiä työkeikkoja keski-eurooppaan (rekkakuski), eli paljon ollaan pojan kanssa kaksin. Tällä hetkellä en kyllä jaksaisi toista lasta tähän kohtaan, mutta yhden kanssa tää elämä menee vielä suht mukavasti.

Silloinkin kun mies on kotona, niin nukkuu reissuilta kertynyttä väsymystä paljon pois, mut onneksi viettää kyllä sit myös aikaa lapsen kanssa. Meillä ei tukiverkostoja juuri ole, isovanhemmat asuu eri paikkakunnilla. Mutta ehkä jos miestä ei olisi ja lapsikuume olisi kova, niin yhden lapsen jaksaisi hoitaa alusta asti ihan yksinkin.

 

[Tähtitaivas Helsingissä]

Hei. Itse olen tietoisesti yksin raskaana. En ole huolissani lapsen kanssa jaksamisesta yksin.! Huonossa parisuhteessa voisi olla vaikeampaa olla. Ainut etten tunne oikein samassa tilanteessa olevia tai yleisesti raskaana olevia helsingissä niin että voisi nähdä. Yksinäistä joskus kun sinkku, mutta ei voi koskaan tietää kehen tutustuu myöhemmin.

 

[Viivia89]

Itse voisin kyllä kuvitella, että ryhtyisin tähän hommaan ihan yksinkin, ilman miestä :)

Vauvakuumeeni on aina ollut niin kova, että jo nuorempana ajattelin, jos sopivaa miestä ei löydy, niin en silti hautaisi äitiys haaveitani. Hankkisin lapsen/lapsia todennäköisesti tavalla tai toisella. No näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan aina ollut sitten se mies kenen kanssa lapsia saanut. Edellisen miehen kanssa kuitenkin koin olevani kuin yh-äiti, kun ei hän ollut koskaan kotona. Hän teki reissuhommia ja minä käytännössä pyöritin arjen täysin itsekseni. Muistan kyllä välillä olleeni kovin yksinäinen ja kaipasin sitä miestä siihen rinnalle. Mutta silti näin jälkeenpäin kun mietin, en vaihtaisi päivääkään siitä, kun sain kasvattaa lapsiani ja olla heidän elämässään joka päiväisesti.

Mulla on ollukin melko sopeutuminen, kun tämä nykyinen mieheni on niin perhekeskeinen, ja tiedän, että hän tulee olemaan paljon kotona ja kantaa yhtä lailla vastuun tästä vauvasta. Koen olevani yhtä aikaa pirun onnekas, ihanaa kun on rakas kenen kanssa jakaa tämä kaikki. Mutta yhtä lailla hämmennystä siitä, etten tee enää kaikkea yksin .. Pelkään, että vanhasta tottumuksesta alan päsmäröimään vauvan asioista ja astun toisen varpaille olla se tasavertainen vanhempi. Mun on opittava jakamaan hoito ja kasvatusvastuu. Eli tajuttava vihdoin, että ei tässä olla yksin saamassa vauvaan vaan "me"

 

[Uusperhesatu]

Hei. Itse olen tietoisesti yksin raskaana. En ole huolissani lapsen kanssa jaksamisesta yksin.! Huonossa parisuhteessa voisi olla vaikeampaa olla.

Tämä on kyllä totta. En ole ollut yksin raskaana, mutta erosin esikoiseni isästä lapsen ollessa vasta 2 kk vanha. Ja elämä alkoi silloin pikkuhiljaa helpottaa. Se huonon suhteen ja huonon kohtelun aikaansaama ahdistus ja stressi oli pahempaa ja kuormittavampaa kuin vauvan kanssa yksin oleminen.

 

[Suski75]

Harmi, että tuo bloggaaja ei kerro mitään itsestään, vaan kirjoittaa todella ympäripyöreästi, ja lukijalle tulee tunne ihan kuin jotain infolehtistä lukisi. Ihan jo alkaen tuosta ensimmäisestä blogipostauksesta lähtien, kaikki yksityiskohdat puuttuvat, ja saman persoonattoman sisällön voi lukea hedelmöitysklinikan webbisivuilta. Asia sinänsä on mielenkiintoinen ja siitä saisi irti vaikka mitä.

Sehän täällä foorumillakin koukuttaa, kun jännää muiden kanssa päivästä toiseen, miten piikitykset menevät, mikä on follikkelien vaste, tuleeko plussa, ja mitä ajatuksia se herättää. Todella tylsää olisi lukea muiden kirjoittavan "rankkojen lapsettomuushoitojen jälkeen saimme kauan odotetun lapsen", jossa kaikki ne yksityiskohdat puuttuvat.