Kun kerroimme äidille ja isäpuolelle, äiti onnitteli mutta isäpuoli oli alkuun vain hiljaa. Hetken päästä totesi, että pitää pitää peukkuja. Ilmeisesti uutinen tuli täysin puskista yllätyksenä, näin äitikin sanoi kun juttelin jälkikäteen. Olen suvun nuorin (kohta 25v) ja avopuolisoni kanssa emme ole vielä naimisissa. Luultavasti he kuvittelivat että seuraan isosiskon jälkiä ja hankin lapsia vasta naimisissa lähempänä kolmea kymppiä. Hassua, että tuntuu jotenkin että joudumme selittelemään ja perustelemaan raskauttamme. Minä olen tosiaan sen 25, mieheni 27. Molemmat valmistuneet alempiin korkeakoulututkintoihin ja tutkintoa vastaavassa työssä. Minulla on vakipaikka, miehellä viittä vaille. Meillä on kiva yhteinen koti ja raha-asiat hyvin. Silti jaksetaan ihmetellä että miten me nyt jo!
