Minulle on sanottu jo pitää pienestä pitäen, että jos kävisi niin, että tulen vahingossa raskaaksi ja saisin lapsen, siitä kyllä pärjätään ja löytyy tukea. Aina on seuraavassa lauseessa jatkettu, että parempi olisi toki, jos lasta ei tulisi vielä teini-iässä, mutta jos niin sattuisi käymään, ei se ole mikään maailmanloppu. Minusta tuo on todella hyvä juttu kertoa lapsille jo ennen kuin asia on ajankohtainen, silloin he uskaltavat helpommin kääntyä vanhempiensa puoleen tällaisten isojen asioiden kanssa.
Mutta palatakseni aiheeseen, meidän suvussa ei ole ollut mitään outoa reagointia vauvauutisiin. Joka sukupolvessa on ollut enemmän tai vähemmän lapsettomuutta (viimeinen luomulapsi syntyi sukuun yli 40 vuotta sitten, omat serkkuni, lapseni serkut ja lapseni pikkuserkut ovat kaikki hoitojen tulosta), ja jokainen uusi lapsi on ollut kullekin perheelle iso lahja.
