Isovanhempien apu

E

Eclipse

Sukkela juttelija
Toukomammat 2016
Miten teillä muilla yli 40v pikkulasten äideillä isovanhemmat auttavat lasten hoidossa vai onko jo jopa niin, että lapsen lisäksi on hoidettava omat vanhemmat?

Meillä isäni hoitaa 3,5v lasta välillä muutaman tunnin tai hakee päiväunien jälkeen tarhasta siksi aikaa vanhemmilleni kunnes pääsen töistä. Muutama tunti on se aika jonka jaksaa vilkkaan lapsen kanssa. Äitini ei enää pysty sairauksiensa takia lasta hoitamaan. Miehen vanhemmat eivät hoida lasta. Anopin mielestä lapsen pitää kasvaa vanhemmaksi ennen kuin voi sitä hoitaa. Asia on sinänsä ihan ok, koska tiesin tämän jo ennen lapsen syntymää, mutta kieltämättä olen kateellinen vanhemmille joiden lapsi pääsee jonnekin yökyläilemään. Meillä ei ole ollut kuin yksi yhteinen vapaailta lapsen syntymän jälkeen miehen kanssa ja silloinkin oltiin konsertissa. Isovanhemmat ovat kaikki jo 70-80 vuotiaita. Kipeänä en uskalla lasta viedä enää edes kylään. Viime talvena lapsella oli alkava flunssa vierailulla ja se tarttui kumpaankin vanhempaani ja olivat todella kipeitä.
 
Ei ollut isovanhemmista apua edes silloin kun nuorena sain lapset eli 24 vuotta sitten.
Nyt pärjäillään miehen kanssa kahdestaan, miehen vanhemmat asuvat yli 1000km päässä ja ovat sairaita vaikka eivät vielä kovin vanhoja olekkaan. Minun äitini on taas jo kuollut ja isäni kanssa en ole juuri tekemisissä. Lisäksi asun ulkomailla joten ystäväpiirin apuakaan ei juuri ole. Omat tyttäreni auttavat kun täällä vierailevat.
Tämä kaikki oli kyllä tiedossa jo ennen kun edes aloin odottaa.
Lisäksi hoidan pojan käytännössä 24/7 yksin miehen työn vuoksi, joskus on useita päiviä että mies ei edes näe poikaa kuin nukkumassa.
Onneksi tämä kaikki ei tullut yllätyksenä vaan osasin jo valmistautua tähän sitovuuteen ja yksinoloon ennen kuin poika syntyi.
 
Meillä isovanhemmat ovat 64-75-vuotiaita. Isäni on pikemminkin hoidettava kuin mahdollinen hoitaja, tosin hän ei ole koskaan osannut olla lasten kanssa, joten ei edes ensimmäiset lapsenlapset ole olleet hetkeäkään hoidossa hänellä. Huomenna mennään vain siskon kanssa kahdestaan tervehtimään isää, ettei viedä mitään tauteja. Flunssakin olisi tappava.

Muut isovanhemmat pystyvät hoitamaan lasta tarvittaessa. En ole kyllä koskaan pyytänyt kuin muutamaksi tunniksi. Isot sisarukset olivat kyllä mummulla yökylässä jo vuoden ikäisenä. Tämä 3-vuotias on luonteeltaan niin erilainen, että ei ole harkittu yökylää. Mummut eivät olisi ensimmäisenä mielessä, vaan siskot. Siskot ovat laittaneet pikkuveljen muutaman kerran nukkumaan, kun olemme olleet miehen kanssa Konsertissa tms.
 
Täällä kaikki neljä isovanhempaa vielä kuvioissa ja kohtuu lähelläkin. 70-72v kaikki. Jokainen vielä jaksaa hetken pikkuisten kanssa, oma isäni parhaiten-retkeilee ja tekee kaikenlaista vauhdikkaiden 2 ja 5vn kanssa. Äitini pakon edessä yksin ehkä pari tuntia, ihan viime hädässä vasta siihen siis turvaudun.
Isojen lasten ollessa pieniä yökyläilivät monesti appivanhemmilla, se ei enää tulisi mieleenkään - aivan liian kuormittavaa nykytilassa.
Koen olevani kovin onnekas, että kaikki vielä ovat kutakuinkin kunnossa, mitään velvollisuutta lastenhoitoon en heillä koe enää olevan. Kyllä se kuppi taitaa piakkoin kääntyä toiseen suuntaan.
 
Meillä poika ei ole koskaan ollut yökylässä vielä missään, ikää kohta 2v 2kk. Ei olla pyydetty isovanhempia lapsenvahdiksi vielä ollenkaan, pärjäisivät varmasti kyllä ihan hyvinkin siinä asiassa, vaikka poika alkaakin olla melkoinen vauhtihirmu. Pojan isovanhemmat ovat 65-70-vuotiaita. Minulla ei ole tarvetta olla pojasta erossa, omaa aikaa saan silloin kun mies ottaa pojan mukaansa ulos tai kaupoille tms.. Se riittää. Katsotaan sitten myöhemmin kun poika kasvaa, haluaako isovanhempien luokse yökylään lainkaan. Tavataan kyllä isovanhempia miltei viikoittain muutoin, kun asuvat suht lähellä.
 
Mä oon vielä alaikäinen vastaamaan tähän, mutta vastaan kuitenkin. Meidän vanhemmat on 63-65 -vuotiaita ja asuvat kaikki keskenään samalla paikkakunnalla 160 km päässä. Terveenäkin vielä ovat. Miehen vanhemmat on paljo hoitanu vauvasta asti lastenlapsia. Mun vanhemmat ei yhtään. Heillä on maalaistalon hommat ja tuntuu, ettei äiti enää jaksa, kun on viisi omaa kasvattanut. Oon niin tottunut siihen, ettei se haittaa. Tuun ihan hyvin toimeen appivanhempien kans ja lapset viihtyy heidän seurassaan. Anoppi jäi eilen eläkkeelle. Saa nähdä tuleeko jo kohta visiitille vai nauttiiko omista puuhasteluista.
 
Helena80 sanoi:
Mä oon vielä alaikäinen vastaamaan tähän, mutta vastaan kuitenkin. Meidän vanhemmat on 63-65 -vuotiaita ja asuvat kaikki keskenään samalla paikkakunnalla 160 km päässä. Terveenäkin vielä ovat. Miehen vanhemmat on paljo hoitanu vauvasta asti lastenlapsia. Mun vanhemmat ei yhtään. Heillä on maalaistalon hommat ja tuntuu, ettei äiti enää jaksa, kun on viisi omaa kasvattanut. Oon niin tottunut siihen, ettei se haittaa. Tuun ihan hyvin toimeen appivanhempien kans ja lapset viihtyy heidän seurassaan. Anoppi jäi eilen eläkkeelle. Saa nähdä tuleeko jo kohta visiitille vai nauttiiko omista puuhasteluista.
Click to expand...
Onko sun vanhemmat milloin jättäytymässä eläkkeelle?
Mietin vaan muuttuisiko tilanne sitten kun eivät ole kiinni työssään?

Mä kyllä odotan myös jo lapsenlapsia:p! No ei nyt alaikäisinä kenenkään tarvitse siihen ryhtyä, mutta odotan kyllä sitäkin aikaa. Mun 11v sanoi jo että tarvii ruveta tässä treenailemaan näitä kotiäidin hommia jos joskus äidiksi ryhtyy.. :p. Hän onkin tähänmennessä ainut joka on osoittanut mielenkiintoa useamman lapsen vanhemmaksi aikanaan. Muut ovat selkeästi "ei enempää kun yksi" -mieltä:grin. Onhan se hauskaa seurata miten lasten elämät lähtee rakentumaan, todellakin toivon että saa olla sittenkin mukana elämissään kun se itsenäinen arki heille koittaa.
 
lambi sanoi:
Onko sun vanhemmat milloin jättäytymässä eläkkeelle?
Mietin vaan muuttuisiko tilanne sitten kun eivät ole kiinni työssään?

Mä kyllä odotan myös jo lapsenlapsia:p! No ei nyt alaikäisinä kenenkään tarvitse siihen ryhtyä, mutta odotan kyllä sitäkin aikaa. Mun 11v sanoi jo että tarvii ruveta tässä treenailemaan näitä kotiäidin hommia jos joskus äidiksi ryhtyy.. :p. Hän onkin tähänmennessä ainut joka on osoittanut mielenkiintoa useamman lapsen vanhemmaksi aikanaan. Muut ovat selkeästi "ei enempää kun yksi" -mieltä:grin. Onhan se hauskaa seurata miten lasten elämät lähtee rakentumaan, todellakin toivon että saa olla sittenkin mukana elämissään kun se itsenäinen arki heille koittaa.
Click to expand...
Minulla keskimmäinen sanoi lapsena, että ei huoli miestä ollenkaan ja adoptoi 5-vuotiaan ja muuttaa maalle. Tämä vielä 12-vuotiaana oli suunnitelmana. Nyt on kyllä mies ja asuu maalla, adoptiosta ei ole ollut puhetta. Ostivat kyllä sen verran ison asunnon, että elättelen toiveita lapsenlapsista.
 
Minun esikoisen syntyessä 12 vuotta sitten, omat vanhempani auttoivat paljon. Anoppi taas riehaantui ja meinasi omia koko lapsen. Olin eri mieltä asiasta. Kun nuorimmainen syntyi 5 vuotta sitten oli oma isäni jo poissa ja äitini hyvin sairas. Nuorimmaisen lapsuus kului myös äitiä hoitaessa loppuun saakka. Täytyy sanoa, että oli elämäni raskainta aikaa, mutta olen tyytyväinen, että sen tein. Anoppi auttoi kyllä tuossakin vaiheessa pienemmän kanssa joskus. Ikää se on hänelläkin jo, ettei voinut ihmeitä vaatia.

Kyllä oli omista vanhemmista aikoinaan iso apu, mutta koen että anopin auttaminen syö minulta enemmän voimia, kun antaa. (piikikäs skorpioni) Onneksi lapset ovat jo isohkoja, etteivät niin ihmeitä tarvitsekaan. Anopille kuitenkin pojat ovat tärkeitä. Appiukko ei ole koskaan hoitanut poikia. Ei ole oikein kiinnostunut. Heillä iän puolesta niin iso kuilu, että ovat kuin eri planeetoilta.

Mummoudesta itselläni ei ole toivoakaan vielä vuosiin. Tai tiedä miten yllättävät vielä.
 
Meillä isovanhemmat on kaikki päälle 70. Anopille ollaan jätetty muutaman kerran muutamaksi tunniksi (ollaan käyty esim. syömässä kahdestaan). Appiukko on autuaimmilla metsästysmailla. Mun äiti on täysin dementoitunut ja asuu hoitokodissa. Mun isä taas ei osaa olla lasten kanssa, on vanha ja aika heikossa hapessa, joten ei apuja sieltä. Mulla on onneks sisko, joka asuu lähellä ja auttaa mielellään. Mutta aika harvoin missään kaksistaan käydään.
 
Meillä miehen vanhemmat olivat todella paljon apuna vielä n 10 vuotta sitten. Mutta nyt ikä, sairaus ja muistisairaus vähentäneet apua radikaalisti. Muutamaksi tunniksi voin välillä viedä heille lapsia hoitoon mutta välimatkan ja heidän autottomuuden takia eivät koskaan oikeastaan tule meille päin.
Omat vanhempani eivät ole koskaan oikeen hoitaneet lapsenlapsiaan. Korkeintaa yhtä tai kahta kerrallaan tunnin parin ajan pärjänneet ja silloinkin lapset ahdettu täyteen karkkia ja mehua ja pullaa ja saan viiropäitä kotiin:sad001
Kaikki ovat yli 7-kymppisiä .
Itse odotan innolla isoäitiyttä ja toivon sen toteutuvan jossain vaiheessa:)
 
Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että molempien vanhemmat on hyvässä kunnossa ja hoitavat mielellään lapsenlapsia. Mun vanhemmat täytti tänä vuonna 70 ja meidän tyttö oli heidän ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt lapsenlapsia on kyllä jo toinenkin, mun veljen lapsi. Miehen vanhemmilla oli ennestään kaksi lastenlasta, joiden kanssa viettävät paljon aikaa myös. Miehen vanhemmat ovat pikkasen vajaa 70v.
 
Mun vanhemmat oli esikoisen syntyessä 75v-80v kieppeillä. Auttoivat vielä silloin hieman, katsoivat jonkun tunnin ja kyyditsivät tarvittaessa. Nyt kun ikää on lähemmäs 85-90 äiti laittaa toki ruokaa ja on seurana noin muuten Mut isompaa hoitoapua ei oo. Ei oo varsinaisesti toki koskaan ollut siinä määrin kuin anopin kans joka on vasta reilut 60v. Se vie lapsia reissuihin ja ottaa yökylään tarvittaessa. Tätä iloa on vasta hetken ollut, asui esikoisen aikaan eri kaupungissa ja sitten me asuttiin hetki muualla.
 
Mulla asuu omat vanhemmat yli 700km päässä ja molemmat niin huonokuntoisia, että eivät kyllä enää kykenisi auttamaan. Miehellä taas molemmat vanhemmat kuolleet.. Ikävää kun anoppi ei ehtinyt nähdä ekaa omaa lastenlastaan, mutta elämä on niin arvaamatonta.
 
Anoppi ja omat vanhempani asuvat kaukana, joten perusarjessa ei apuja ole. Siihen on tottunut, mut toki se välillä aiheuttaa pään hajoamista jos ei pitkiin aikoihin saa olla hetken yksin. Nut lapset 4 ja 7 toki viihtyy paljon keskenään leikkien, eli helpottanut.
Isovanhemmat käyvät sitten kylässä pidemmän ajan kerrallaan, tai siis anoppi saattaa olla viikon, omat vanhemmat pari päivää maks. Mutta sillon apua saa hyvin paljon! Mut yleensä se apu tulee esim kiireiseen työtilanteeseen, eli ei siinä vapaata tule vietettyä...
Nyt isompana lapset ovat olleet kahdesti myös keskenään mummolassa, ja se on kyllä huippuhienoa! Varsinkin kun tiedän, ettei se välttämättä kauan ole mahdollista. Vanhemmat kuitenkin yli 70 eli koskaan ei tiedä miten elämä menee.
Nyt uutta vauvaa odottaessa ei ole odotuksia avusta, mutta varmasti sitä saadaan jos heillä jaksaminen riittää. Mutta toppuuttelen aina anoppia, kun se tekee sitten liikaakin, kun on täällä. Riittäisi että on lasten kanssa, mutta se haluaa pyykätä ja siivota. Välillä pitää sitä kaitsia, et älä väsytä ittees. Ei se auta ja kaikesta olen tietenkin kiitollinen!
 
Omat vanhempani ovat tällä hetkellä 66vja 68v miehen vanhemmat vähän vanhempia. Kaikki neljä ovat eläkkeellä jo.

Lapset ovat yökyläilleet mummilassa aika pienestä lähtien ( omat vanhemmat asuvat 20min automatkan päässä)

Anoppilaan lapsia ei ole voinut pieninä jättää, koska eivät ole koskaan suostuneet vaihtamaan edes ihan pienen vaippaa.
 
Mä sain isommat lapseni kolmekymppisenä. Nyt olen 40v ja kolmannen lapsen laskettu aika on jo ohitettu, mutta ei ole vielä syntynyt. Mun vanhemmat ovat 65-vuotiaita, toinen on eläkkeellä, toinen ei. Jotain sairauksia heillä on, tyyliin 2.tyypin diabetes, mutta ovat oikein hyvässä kunnossa muuten ja asuvat samassa kaupungissa.

Lasten isän puoleltakin ovat molemmat isovanhemmat hengissä (ovat eronneet). Isojen lasten kohdalla hoitoapua on siis saatu ihan riittävästi aina pyydettäessä ja mummut pyytävät välillä itsekin lapsia yökylään.

Kolmannella lapsella on eri isä, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Eli tarvittava hoitoapu on mun vanhempien varassa jatkossakin.

Mulla on itseasiassa vielä 3 omaakin isovanhempaa hengissä. Ekan isovanhemman menetin ollessani n 36v. Yksi on palvelutalossa ja yli 90v, mutta kaksi muuta vielä oikein skarppeja ja hyvävointisia, asuvat omillaan ja liikkuvat ja tekevät paljon asioita. Lapsiani en kuitenkaan ole omilla isovanhemmillani hoidattanut.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top