Onko lastenne isovanhemmat kovin kiinni sukupuolistereotypioissa? Ovatko he saman mielisiä kanssanne tällaisten asioiden suhteen vai tuleeko ristiriitoja? Tai onko joku muu sukulainen tms näiden suhteen kanssanne ihan eri planeetalla?
Itsestäni tuntuu että yli puolet lapsen isovanhemmista voisi olla sukupuoli sensitiivisempiä (isovanhempia on kuusi, jos lasketaan puolikkaat mukaan ja tässä viestissä heidät on laskettu). Yksi halusi ostaa ennen lapsen syntymää hänelle vaatteita, mutta ei voinut mielestään ostaa kuin valkoista ja mustaa, kun ei tiennyt sukupuolta. Sen vielä jotenkin pystyn ymmärtämään ettei halua ostaa poikavauvalle vaaleanpunaista, mutta on niitä värejä muitakin kuin sininen, vaaleanpunainen, musta ja valkoinen. Kaupoista löytyy (onneksi) vauvoille paljon värikkäitä unisex vaatteita. Toinen taas puhuu "tyttöjen leluista" siihen sävyyn että poika ei niillä leiki (näillä isovanhemmilla on tyttölapsenlapsia myös) ja tuputtaa "poikien värisiä" vaatteita vaikka poika pyytäisi punaista. Yhdelle taas kaikki "tyttöjen vaatteet" pojalla on kauhistus. Kerrankin kysyi miksi pojalla on tyttöjen saappaat. Poika vastasi että eihän ole. Saappaat oli hänen itse valitsemat vaaleanpunaiset Ryhmä Hau saappaat. Myös pojan hiusten "tyttöjen hiuksiksi" kommentoiminen ja parturista vihjailu loppui vasta kun oltiin sanottu siitä aika monta kertaa.
Näitä kun seuraa olen melkein hämmästynyt siitä että sain leikkiä lapsena veljieni "poikien leluilla".
Itsestäni tuntuu että yli puolet lapsen isovanhemmista voisi olla sukupuoli sensitiivisempiä (isovanhempia on kuusi, jos lasketaan puolikkaat mukaan ja tässä viestissä heidät on laskettu). Yksi halusi ostaa ennen lapsen syntymää hänelle vaatteita, mutta ei voinut mielestään ostaa kuin valkoista ja mustaa, kun ei tiennyt sukupuolta. Sen vielä jotenkin pystyn ymmärtämään ettei halua ostaa poikavauvalle vaaleanpunaista, mutta on niitä värejä muitakin kuin sininen, vaaleanpunainen, musta ja valkoinen. Kaupoista löytyy (onneksi) vauvoille paljon värikkäitä unisex vaatteita. Toinen taas puhuu "tyttöjen leluista" siihen sävyyn että poika ei niillä leiki (näillä isovanhemmilla on tyttölapsenlapsia myös) ja tuputtaa "poikien värisiä" vaatteita vaikka poika pyytäisi punaista. Yhdelle taas kaikki "tyttöjen vaatteet" pojalla on kauhistus. Kerrankin kysyi miksi pojalla on tyttöjen saappaat. Poika vastasi että eihän ole. Saappaat oli hänen itse valitsemat vaaleanpunaiset Ryhmä Hau saappaat. Myös pojan hiusten "tyttöjen hiuksiksi" kommentoiminen ja parturista vihjailu loppui vasta kun oltiin sanottu siitä aika monta kertaa.
Näitä kun seuraa olen melkein hämmästynyt siitä että sain leikkiä lapsena veljieni "poikien leluilla".