Mun eka lapsi syntyi rv 40+3 eikä ollu mikään ihmeellisen tuhti, 3,8 kg tasan. Syntyi kyllä pää yhessä nyrkin kanssa, mutta epparin avulla sain puserrettua sen ulos puolessa tunnissa. Toosa oli ihan kunnossa, ja eppari parani helposti.
Kakkonen synty rv 40+2 ja paino just alle 4,7 kg. Ponnistus kesti 16 minuuttia. Sain jotain nirhaumaa, mutta en kyllä muista, tuliko ees tikkejä. Toosa jäi parempaan kuntoon ku esikoisen jäljiltä. Oli onnekasta, että lapsi oli hyvässä asennossa yms. ja varsinkin koska iso vauva oli täysi yllätys. Meinasin saada paskahalvauksen, ku lapsi punnittiin. En todellakaan ollut käyny minkäänlaisissa kokoarvioissa.
Ny oon uudestaan raskaana ja oon meuhkannu jo ekasta neuvolan puhelusta, että vauvan kokoseurantaa sitte kiitos. Entä jos sairastunkin tällä kertaa radiin tai raskaus venyy pidemmälle tai vauva ei oo ihanteellisessa asennossa? En halua kokeilla onneani erityisemmin, vaikka selvästi pystyn synnyttään isoja vauvoja ongelmitta. Oon kyllä nuoresta jo vitsaillu, että mulla on synnyttäjänlantio, mutta en taho testata minkään viiden kilon vauvan kanssa, että mitä se toosa ihan eksaktisti kestää.
