En ole alateitse synnyttänyt, mutta vauvat on molemmat olleet isoja. Esikoisen synnytystä alettiin käynnistään isokokoisuusepäilyn vuoksi rv 39+0 täysin epäkypsästä tilanteesta, jota jatkettiin aina rv 30+6 saakka (kyllä, luitte oikein,melkein kaks viikkoa..) pientä taukoa lukuunottamatta. Tuolloin päädyttiin mun totaalisen väsymisen, vauvan monotonisten sykkeiden ja synnytyksen edistymättömyyden vuoksi sektioon. Tyttö 4150g, 51cm syntyi, onneksi hyväkuntoisena.
Tästä kokemuksesta johtuen toinen synnytys pelotti ihan jäätävän paljon. Myös kuopus todettiin isokokoiseksi ja suunniteltiin käynnistystä, johon totesin, että en pysty siihen, koska edellinen oli niin kamalaa ja myös lääkäri pelkäsi hartiadystokiaa. Siispä päädyttiin suunniteltuun sektioon, joka tehtiin rv 40+3, tyttö 4295g ja 54cm syntyi hyvävointisena ja kokemus oli mahtava, eheyttävä.
Ekan kohdalla en osannut ensin pelätä, mutta kun jouduin käynnistykseen ja osastolle, eikä kukaan oikein kertonut mistään mitään, enkä kehannu kysellä, nii kyllä se melkein kaks viikkoa oli yhtä pelkoa ja itkua.
