Isit ja vauvat

Kyfi0566630

Kyfi0566630

Jostain jotain jo tietävä
Kuinka paljon teillä isät auttaa vauvanhoitossa? Meillä on isi pitkät päivät töissä, myös viikonlopput ja tuntuu, että kasvatan lasta ihan yksin. Töiten jälkeen hän syö ja käy sitten kattomaan telkkaria tai selaa netissä. Minä siivoan, käyn kaupassa, laitan ruokaa sekä lenkitän koiran. Mites teillä?
 
Kyllä mäkin hoidan kodin pääasiallisesti ja mies syö töistä kotiintultuaan ja käy suihkussa, touhuaa kyllä myös illalla pojan kanssa, että kerkeön itse käymään suihkussa :)
 
Meillä mies käy tietty päivät töissä, illalla tehdään yhdessä asiat tyttöjen hoitoon liittyen. Kotihommista ruoka on kokonaan mun heiniä, pyykeissä mies auttaa. Viikkosiivoukset teen minä. Muutenkin järjestelen suurimmat osat kotosalla.

Tyttöjen nukutus puuhat on kyllä pääasiassa mun heiniä ja yöt myös.

Vloppuna tehdään yhdessä kaikki niinkun iltasinkin.

Tokikin miehellä enemmän on ns. arjen vapauksia kuten tupakalla käynnit, vierailla/isovanhemmilla kun ollaan niin ukot yleensä ulkona tupakoi ja lätisee tyhjiä;)ja kavereiden kanssa yhdellä käynnit työpäivän päätteeksi mut on kyllä apunakin paljon.

Ei tulis kuuloonkaan että makoilis illat. Enkä kattos siksikään hyvällä että ei niin saa minusta luotua lapseen suhdetta kunnolla, minusta onkin ihana kattoa miestäni tyttöjensä kaa..molemmin puolin on ihanan rakastunutta porukkaa♡♡

..mieluummin halua apua tyttöjen kanssa, jo ihan isäsuhteenkin luomisen takia, kun kotihommissa. Tytötkin selkeesti kaipaavat isukkia päivällä.
 
Ihana, että teillä kivat ja osallistuvat isot. Tänään esim. annoin sille vauvan, että syön nopeasti ja hän vaan laittoi lapsen lattialle huutamaan ja selas itse kännykkällä... Oeh... Mä on niin väsynyt... Kuvittelin, että hän olis parempi isä...
 
Kyfi, oletko maininnut asiasta miehellesi?

Meillä käyty muutama tiukka keskustelu aiheesta ja osallistumisesta ja on kyllä auttanut tilannetta. Meillä mies töissä 10h päivää todella fyysistä työtä ja sit kotona muuta yritykseen liittyvää hommaa, mutta viikollakin on päivittäin neidin kanssa, ainakin että pääsen rauhassa suihkuun ja muutenkin leikkii, myös neiti kaipaa isin seuraa jo ihan selkeästi ja ihana huomata kun noilla on ihan omia juttuja:Heartpink
 
Voi miten kurjaa Kyfi. Ootko sanonut miehelle asiasta? Ehdottanut vaikka, että leikkisittekö hetken kun äiti syö tms.? Tai sanonut, että kaipaisit apua kodin kanssa? Olisihan se tosi tärkeää viettää aikaa yhdessä, eihän lapseen tunnesidettä synny jos ei juuri ole vuorovaikutuksessa ja osallistu hoitamiseen. Onko miehellä kokemusta lapsista entuudestaan? Voisiko vain olla, ettei osaa luontevasti olla lapsen kanssa...? Toivottavasti tilanne paranee viimeistään kun lapsi on hieman isompi ja osaa itse ottaa enemmän kontaktia. Mieluummin tietysti ennemmin kuin myöhemmin.

Meillä isi on reissutyön takia poissa ma-aamusta to-iltaan, usein tulee torstaisin vähän ennen tytön iltatoimille menoa niinkuin tänään. Ei paljon mulle ehdi heitä sanoa kun on niin kiire tyttöön luokse. Kova ikävä tuntuu olevan poissaollessa ja tyttökin ilahtuu silminnähden iskän kotiintulosta ja pyrkii syliin. Viikonloppuisin mies kyllä leikkii tytön kanssa ja hoitaa koirien ulkoilutuksen tai käydään koko perhe lenkillä. Tytön kylvettäminen on miehen homma, itse käyn tytön kanssa suihkussa. Kodin hoitaminen on enemmän luonnollisesti mun vastuulla miehen ollessa yli puolet viikosta poissa, mutta mieskin kyllä laittaa pyykkiä ja varsinkin kesällä grillaa ruokaa, muutenkin osallistuu ruoanlaittoon. Pihahommat on myös enemmän miehen heiniä, kukkapenkkien kitkemisiä ym nyt lukuunottamatta. Käyn viikonloppuisin pitämässä ryhmäliikuntatunteja ja tuolloin mies tietenkin tytön kanssa. Useamman tunnin jos olen, niin huomaa kyllä jo miehestä, että käy aika lailla voimille, ja sanookin sen kyllä. Varsinkin jos tytöllä huonompi pv. Ei olisi täysipäiväiseksi koti-isiksi siis omien sanojensa mukaan :p
 
Suosittelen sanomaan suoraan askarruttavista asioista! Joskus miehet ei oikeesti vaan ymmärrä :)

Meillä pojasta myös huomaa päivisin, että kaipaa isiä! Isillä ja poitsulla on omia hassutuksia ja juttuja, ihana katsoa vierestä kun poika katsoo omaa isiä niin lumoutunein silmin! <3 Ja nyt mä sitten kyynelehdin täällä, great :P Onhan se lapsen ja vanhemman välinen rakkaus vaan niin ihanaa seurattavaa!
 
Eipä mrilläkään mies ole kovin montaa vaippaa vaihtanut tai montaa kertaa syöttänyt. Kertaakaan ei ole ilta tai aamu hommia pojan kanssa tehnyt. Kun kysyn että haluutko syöttää nii vastaus on aina "ihan sama". Ei ikinä tee mitään pyytämättä. Leikkii kyllä pojan kanssa, mutta sitäkään ei jaksa 10minuuttia kauempaa.:sad001
Oon kyllä sanonu asiasta useamman kerran, mutta mikään ei muutu.
Toinen asia mikä ärsyttää on ilta menot. Mies on raskauden aikana ja tän 7kk aikana saanut mennä ihan vapaasti kavereiden kanssa ulos js on käynyt jopa Helsingissä asti konsertissa. Ite sain kutsun kaverin 30v bileisiin ja ne pidetään sen verran kauempana että pitäisi jäädä yöksi. Noh, hiukan väittelemällä sitten "sain luvan" mennä mutta joka välissä kun tulee puheeksi mies marmattaa että jos tilanne olis toisin päin niin ei varmasti saisi mennä. ?!?!?!? Mitä ihmettä?? Ukko on käynyt yön yli reissuja viimeisen vuoden aikana 2x ja muita illan istujaisia en edes tiedä montako kertaa. :mad: Mäkin kuvittelin että tää olis jotenki tasapuolisempaa, mutta mies ei osaa laittaa pojan tarpeita omiensa edelle.:oops:
 
Mie jos kysyn mieheltä syöttäiskö se pojan tai vaihtaisko vaipan tai vaatteet ni sen vastaus on "sie teet sen paremmin, hoida sie se". Millä se oppii tekemään kaikki yhtä hyvin jos ei ikinä tee niitä asioita?! Leikittää kyllä poikaa jos mie pyydän, tai jos katoan vaa vaikka keittiöön ni sit on pakko :grin Jos oon tehny katoamistempun ni tulevat sit vähän ajan päästä kattomaan mitä mie teen sen näkösenä et joko on valmista :mad:
 
Ja suoraan oon sanonu asioista, keskusteltu on. Mies on sitä mieltä et ihan yhtä paljon on tehään molemmat, mie oon toista mieltä. Välillä yrittää selkeesti skarpata, toisinaan ei sit näytä yhtää kiinnostavan miten loppu mie oon... Mie oon siis meillä se joka hoitaa kodin, eli tiskit, pyykit, ruoka, kaupassa käynti, kaikki on miun hommia. Mies leikkaa nurmikon ja imuroi joskus.
 
Meilläkin edelleen mies helposti jää vain kännykkää selaamaan ja itseltäni menee hermot kun tuntuu, että saa tehdä sata hommaa samalla kun koittaa vahtia tyttöä ja vielä enemmän ärsyttää se kun toinen on vain kännykkä kädessä.. Ja jos itse otan kännykän käteen kun tyttö on hereillä ja menen vaikka leikkimatolle viereen niin valittaa että mullakin puhelin on liimattuna käteen kun se on "aina" siinä.. :mad: Käytän sitä kyllä päivässä melko paljon päästäkseni hetkeksi ajatuksineni muualle.. mm kun tyttö nukkuu eikä tarvitse aina pää kolmentena jalkana mennä tai jos tyttö on vauvakeinussa tai leikkii itsekseen.. Jos sanon, että käytän kyllä tyttöön melkoisesti aikaa päivällä ja välillä saan minäkin kännykkää katsoa niin sanoo että niin mutta sä teet sen kanssa työtä, vois vaan leikkiäkin ja pitää seuraa (?????!!!!??) Ihan kuin en sen vaipanvaihdon, syöttämisen ja nukuttamisen yms hoitamisen lisäksi muuten pitäisi tyttöä.. Hoitaisi itse joskus jonkin noista hommista niin itselläni riittäisi aikaa ja jaksamista myös siihen pelkkään seurusteluun.. :mad:

Ärsyttää kun miehen työ on sitä päivystysluonteista ja on lähinnä aina vain kotona lähes tekemättä mitään.. Mutta en silti voi jättää tyttöä hänen vahdittavakseen kun puhelin voi soida minä hetkenä hyvänsä, enkä voi jättää tyttöä oikein mihinkään niin, etten olisi samantien valmiina ottamaan syliin ja viemään toiseen huoneeseen, jottei tämä hihkuisi takana kun mies on puhelimessa asiakkaiden kanssa.. Nykyään miehen työ on stressaavampaa minulle kuin hänelle itselleen.. Sen lisäksi, että vahdin tyttöä, päivystän myös koska se puhelin taas soi.. Voiko nyt koittaa tehdä ruokaa.. Voinko mennä vessaan.. jne..mm, hiusten kuivaaminen on hankalaa jos tyttö hereillä kun en kuule samalla soiko se puhelin ja huutaako se tyttö vieressä..
Ai että niitä päiviä kun mies lähtee tekemään töitä muualle kuin kotona.. Tyttö saa hihkua ja metelöidä rauhassa lattialla ja itse saan pidettyä kädet vapaana ja seurattua sivummalta tytön touhuja ja tehtyä samalla jotakin..

Muutoin kyllä jo melko paljon pitää tytölle seuraa nyt kun tyttö on alkanut olla sosiaalisempi ja oppii kaikkea uutta.. Kotihommissa mies hoitaa yleensä nykyään tiskikoneen täytön sekä tyhjennyksen jollen minä ehdi ja jaksa.. Imuroinnin hoitaa mies.. Itse en imuriin koske kun selkä ei kestä kun muutenkin tytön kanssa äärirajoilla.. Pyykinpesukonetta hoitaa molemmat.. Ruuanlaitossakin yleensä molemmat mukana, nykyään enemmän mies kyllä.. Varsinkin vkonloppuisin jos kastikkeita tai muuta hellan ääressä seisomista vaativaa ruokaa laitetaan kun tyttö kierittelee pitkin lattioita niin ei samalla paljon kastikejauhoja katsella :p Viikolla yritän itse saada tytön kanssa tehtyä ja mies kyllä auttelee jos ei ole mitään tekemistä.. sillä varauksella, että siirryn sitten hellan ääreen jos se puhelin miehellä soi..

Kavereitaan mies näkee todella harvoin kun asuvat kaukana, joten kun tilaisuus heitä nähä tulee on asiat järjestettävä niin, että pääsee..
 
Täällä mies on (onneksi) enenevissä määrin ruvennut olemaan pojan kanssa ihan pytämättä. Miehellä on aikaavievä harrastus, töiden jälkeen usein kolme iltaa viikossa menee siihen. Viikonloppuisin hän sitten on tykännyt valvoa pitkään, saunoa ja hengailla, juoda pari olutta sen jälkeen kun me ollaan pojan kanssa menty nukkumaan. Viikolla, jos ei ole harrastuksessa, kattelee sohvalla sarjoja. Joku aika takaperin mä rupesin itse olemaan aika väsynyt ja juttelinkin sitten miehelle, että ymmärrän kyllä, että hän haluaa rankan työviikon jälkeen rentoutua ja viettää viikonloppua, nukkua pitkään jne. Mutta mullahan ei ole koskaan sen enempää viikonloppua/vapaata. Joka ilta mennään samaan aikaan pojan kanssa nukkumaan ja joka aamu noustaan samaan aikaan ylös. Joku lamppu tais syttyä miehen päässä, koska nyt on kyllä halunnut nousta viikonloppuisin pojan kanssa aamulla ja töistä tullessaan ottaa pojan heti ja leikkii ja viihdyttää. Tällä viikolla oli yhden illan kokonaan pojan kanssa, kun mä kattelin lätkämatsia, leikkivät ja kävivät suihkussa jne. :grin
Mä luulen, että se klisee, että miehen on helpompi olla lapsen kanssa, kun lapsi on vähän isompi, pätee ainakin meillä. Mitä enemmän poika kasvaa ja touhuaa ja on vuorovaikutuksessa, sitä enemmän mieskin pojan kanssa "osaa olla". Lokakuun puolivälissä alkaa miehellä isyysvapaa (6 viikkoa, wuhuu!!) ja sillon ainakin kyllä jaetaan kaikki hommat, heräämiset ja muut tasan. Toivottavasti. :wink
 
Meillä tasapuolisuuden nimissä molemmat kantaa kortensa kekoon, niin muksun hoidossa kuin kotihommissa.

Iskä on meillä myös se joka ottaa vetovastuun kun äiti lähtee marraskuussa töihin :)
 
Apua, meillö olis varmaan jo ero tullut, jos mies ei auttaisi ollenkaan vauvan hoidossa! Vaihtaa kyllä aina ainakin sen 1-2 vaippaa päivässä, vaikka hermo hönellä meneekin pojan rimpuiluun, kun vaippaa tai vaatetta ei saa millään päälle ;) eilen syötti toista kertaa pojalle sosetta :D
 
Meillä on käytössä tiuhaan myös tuo "koska sä teet sen paremmin"- kortti. Se on todella ärsyttävää kun tietää et on toisen viitsimisestä kiinni. Joskus kaipaisin sitä että mä voisin kotona huilata vaan ja mies hoitaisi pojan vaikka tunnin ajan ilman että mua tarvittais mihinkään. Yleensä hoitaa poikaa että mä saan jonkun toisen homman tehtyä ja tosiaan jos ei muuta viihdykettä keksitä niin tullaan viereen kattomaan (=odottamaan) mitä äiti tekee. Mulle myös puhelin on pako ja huili hetkeksi muihin maailmoihin ja siitä on tullut kommenttia myös kun oon puhelin kädessä kotona. Asutaan miehen kotimaassa eikä mulla ole täällä perhettä tai juurikaan kavereita eikä oman kielisiä puhekumpoaneita joten nää virtuaalimatkat on kyllä enemmän kun tarpeeseen.

Osaa se mies toisaalta hienosti olla pojan kanssa myös ja srlvästi nauttii yhteisestä olemisesta etenkin kun poika kasvaa ja sai poikaan hienosti kontaktin jo pikkuvauvasta lähtien vaikkei ollut ennen edes vauvaa sylissä pitänyt ja selkeesti on kovin epävarma otteissaan.Sanoo myös rakastavansa monesti päivässä :) (kulttuuriero!)
 
Mies oli meillä viikon kotona pojan syntymän jälkeen. Sovittiin jo etukäteen, että hän oppii kaikki mitä äitikin. Alkuun vähän neuvoin kun en pystynyt olemaan kommentoimatta, kunnes sain komennon, että he pärjäävät kyllä ja äidin ei tarvitse katsoa. Oli kyllä helpotus olla katsomatta, kun vaatteiden vaihto oli pitkään aika kankeaa ja hidasta. Nyt en voi sanoa mitään kun poika kiemurtelee kuin ankerias ja molemmat ollaan yhtä huonoja.

Lisäksi se, ettei maitoa tullut kunnolla ja tarvittiin korviketta, helpotti miehen osallistumista pojan hoitoon. Jossain vaiheessa huomasi, että tunnistan pojan tarpeet paremmin, mutta kun olen muutaman kerran todennut, että "onko nälkä", "haluaisiko maitoa", "lounasaika", "iltapuuro" tai "taitaa olla väsynyt", mieskin on oppinut sekä pojan tarpeita että aikatauluja. Lisäksi meillä on diili, että viikonloppuisin saan nukkua pitkään kun mies nousee joka tapauksessa aikaisin. Hoitaa sitten pojan.

Alussa olin myös väsynyt ja tarvitsin unta, ja joinain päivinä mies hoiti pojan ja itse nukuin pari tuntia tai koko illan. Mies on myös alusta asti patistanut kauppaan, kavereita näkemään (pojan kanssa tai ilman) jne. Itse teen enemmän ruokaa, mutta varsinkin toisen raskauden alussa on ollut päiviä kun en jaksa mitään, ja mies on tehnyt ruoan. Pesen enemmän pyykkiä, mutta mieskin pesee sitä. Täytetään ja tyhjennetään tiskikonetta sen mukaan kumpi kerkiää, mutta mies laittaa sen kyllä useammin päälle. Mies imuroi enemmän ja leikkaa nurmikon. Ja välillä pesee kaikki tuttipullot, mikä on ihanaa.

Ja töistä tullessa vaihtaa usein pojan vaipan ja leikkii tämän kanssa. On pettynyt, jos poika on nukkumassa. Usein laulaa pojalle ja pitää sylissä. Ei ole koskaan ärtynyt poikaan niin että olisin huomannut.
 
Mulla on tainnut käydä lottovoitto isihenkilön suhteen. Turha vissiin odotella sit rahavoittoo. mies on ollut alusta asti niiiiiin rakastunut❤ tyttöön ja jäisi silmänräpäyksessä kotiin hoitamaan vauvaa vaikka kolmeksi vuodeksi jos vaan ois taloudellisesti mahdollista.

Puhui jo raskausaikana että hän jäisi mielellään ja ei oo kyllä mieli muuttunut. Ensimmäiset kuukaudet oli mun kans kotona ja vaati et hän saa hoitaa etenkin öisin vauvaa et mä saan levätä sen minkä imetykseltä joudan.

Oon kyllä niin super iloinen että asiat on kääntyneet vuosien saatossa näin. Mies joka ei aiemmin koskaan halunnut naimisiin tai lapsia on nyt aivan sulaa vahaa tuon tyllerön komennossa.
 
Ompas ajankohtaista asiaa. juuri viimeyönä otettiin tästä miehen kanssa yhteen..

Meillä mies tekee ruokaa, harvemmin mutta silti jatkuvasti enenevissä määrin.
Mies pesee pyykkiä yhtäpaljon kuin minä viikossa. Ja pyörittää tiskikonetta aivan yhtä usein.
Mies viettää kaikki illat aikaa lapsien kanssa kuten minäkin, samalla kotihommia touhuten.
Mutta kuitenkin ainainen riidan aihe on omat menot. Käyn omassa harrastuksessa nyt muutaman kerran viikossa, jonne pyrin kahdesti viikossa ottamaan vanhemman tytön mukaan. Mutta sitten eilen kun menin ystävälle ja olin puhunut että otan vauvan mukaan, mutta ehdotinkin että jos jättäisinkin sen kotiin, vastaus oli "jaaaah, miks, mutta sähän lupasit ottavas sen mukaan".. MITÄHÄN SE VAUVA ON TEHNYT VÄÄRIN ETTÄ ISÄ ON OIKEUTETTU REAGOIMAAN TUOLLA TAPAA? Raivostuttaa se, että on itsestäänselvyys että lapset kulkevat minun mukana ja miehellä on niitä vapaailtoja kotona. Ja jos sanonkin asiasta, vedetään heti kortti jossa vedotaan, kuten eilen, "just vietin niiden kanssa aamupäivän".. (taustaa sen verran että olin juuri lasten kanssa viikon lomalla ilman miestä joka sai olla kotona rauhassa...)
Että se itsestäänselvyys lapsien olemisesta äidin matkassa raivostuttaa. Siitä hiillyn heti. Isän pitäisi ihan yhtä itsestäänselvästi olla lasten kanssa ja huutaa välillä vaikka hurraata kun sanonkin jättäväni lapsen tai kaksi kotiin vain hänen kanssaan..
 
Meilläkin oli vielä kuopuksenkin syntymän jälkeen sama juttu Minlex..vaikka asiasta keskustelu on alotettu sillon kun esikko saatiin:rolleyes:

Mies laski mulle samanlaiseks vapaa-ajaksi sen kun olin lasten kanssa kaupassa, kaverilla ym..Kun mies vaikka kävi yhdellä työpäivän päätteeksi kavereidensa kanssa:rolleyes: käytiin muutama todella voimakas keskustelu asiasta ja tuli sanottua aika suorat sanat ja vietettyä muutama päivä tyttöjen kanssa mun vanhempien luona.. mutta niin vaan tajusi mies vihdoin että mulle vapaa on sitä samaa kun sillekin eikä sekään pidä lasten kanssa reissaamista samana asiana kun "minä itse" aikaa.

Samoin jouduin ihan paperille listaamaan molempien itselle käytetyn ajan jotta meni kaaliin kuinka paljon enemmän miehellä on aikaa ihan vain itselleen tässä perus arjessakin. Mies ei juuri missään "ulkona" koskaan käy mutta muuten on paljon enemmän miesten aikaa millon missäkin tilanteessa.

Nyt on sitten pyritty tasapuolisuuteen vaikka toki miehellä edelleen on enemmän vapaata. Mutta se on mulle ok kunhan myös minä saan sitä halutessani.
 
Meillä minä hoidan kodin yms ja mies työnsä. Kun tulee kotiin saattaa rojahtaa sohvalle ellei sano että vois tehdä sitä ja tätä. Mies saa nukkua viikonloppuisin pitkään. Meillä myös tuo oma aika ongelma, mies ehtii tehdä kaikkea halutessaan ja mulla välillä hankaluuksia ehtiä salillekin :D nyt pojan kasvaessa mies kyllä alkanut enemmän leikkimään pojan kanssa, iltaisin saattaa pötköttää sohvan sijaan olkkarin lattialla pojan ja lelujen vieressä.jos mies ei joskus jotain tee ja uuvun/suutun niin valittaa kun en sano tarvitsevani apua. Voishan sitä sanoa mutta välillä olettais että mieskin näkee esim. Kolme päivää kuivuneet pyykit pyykkitelineellä :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top