Isin ja äidin yhteinen aika

Piikkipensas

Piikkipensas

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Marraskuunmammat 2015
Miten te muut hoivaatte parisuhdettanne? Itse olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhde ei pysy kasassa vain itsestään, vaan sitä pitää myös vaalia.
Me puhutaan kaikesta. Siis aivan kaikesta. Välillä kipeistä asioista juttelu tietysti on vaikeampaa, mutta tässä kun on reippaan 10 vuotta treenannut tuon yhden kanssa kommunikointia, niin alkaa sujua jo melko hyvin. Kun tuntuu, etten saa riittävästi huomiota, sanon sen ääneen, mutta pyrin olla syyllistämättä. Itsekin joskus unohdun arkeen ja unohdan huomioida miestä. Yhtä lailla nuo kaksilahkeisetkin kaipaavat rakkautta, huomiota ja kehuja. Ja onneksi tuo mies osaa ilmaista itsekin, milloin kaipaa enemmän huomiota osakseen. Samalla tavalla osaamme kyllä ilmaista sen, milloin kaipaamme OMAA aikaa.

Nyt kun esikoinen on jo iso poika niin yhteisten iltojen järjestäminen on ollut helppoa. Me myös käydään, jos mahdollista, kaupassa kävellen yhdessä. Ollaankin nyt mietitty, miten vauva-arki sekoittaa pakkaa. Edellisestä kerrasta on kuitenkin useampi vuosi. Toki vauva vie ensin meikäläisen huomion aika tehokkaasti. Ja esikoinenkin pitää kuitenkin huomioida.

Mitä te muut teette yhdessä? Onko teille jotain ihan omia juttuja, joita ulkopuoliset eivaantajuu, mutta on teille tärkeitä?

Meillä on ollut tapana mm juhlia Steak and bj-päivää (14.3.). Tai siis mä sen aina järkkään ja yksi vuosi mies totesi, että hän arvostaa tätä elettä ihan mahdottona paljon, vaikka huumorilla aina jutun rakennankin.
Mies taas saattaa ihan yllärinä järkätä pojan vaikka anoppilaan ja mua odottaa työpäivän jälkeen illallinen joko kotona (mies on todella hyvä kokki!) tai sitten vie mut ulos.
 
Meillä ei yhteistä aikaa juurikaan ole - mies töissä joka päivä 7-17 ja tämän jälkeen pitää tehdä ruoka, syöttää lapsi, syödä jopa itse, syöttää iltapala ja nukuttaa lapsi ( mikä ei nykyään tahdo millään onnistua ) ... Voisihan ruokaa tehdä varastoon, mutta todella huomionkipeä lapsemme ei anna iltaisin hetkenkään rauhaa.
Kitinä alkaa heti, jos hänen leikkejään ei huomioida.

Aikaisemmin ehdittiin käydä kaupassa tai muuten vaan " perhekävelyllä " mutta nyt tuo miehen kotiinpaluun myöhentyminen on johtanut siihen, että kauppaankin juostaan suorinta reittiä ( joskus pakko ottaa auto ) ettei lapsen iltarytmi täysin sekoaisi. Surkeintahan tässä on se, että mies ei viitsi tulla aikaisemmin kotiin, kun joutuisi sitten ajamaan hetken ruuhkassa. Joskus potuttaa niin, että on todella vaikea olla tiuskimatta, kun itse hoidan kodin ja lapsen ja mies pitää sitä ihan vain vapaa-aikana. Mies on myös melkoinen mököttäjä, eikä millään suostu kertomaan mikä on vikana. ( Tosin, osaan valituksen aiheet jo ulkoa ).

No juu, on meillä ollut hienojakin hetkiä, eipä tuota samaa naamaa muuten olisi jaksanut katsella yhdeksää vuotta. Harrastettiin muun muassa hyvää ruokaa ja viinejä, muutamaa liikuntajuttuakin. Ja matkustelua myös. Tämä vauva/pikkulapsiarki on vain hyvin tehokkaasti onnistunut lopettamaan kaikki yhteiset harrastukset, kun arkipäivinä ei ole mummolaakaan tarjolla.

Ehkä ei kannata avautua enempää, tämän piti kai olla positiivinen ketju :)
 
Pikkulapsi aika vetää aina veronsa, se on saletti, mutta onneksi se on ohimenevää. Meilläkin oli tosi tuskainen kolme-neljä vuotta kun surkeat työajat ja sairaalassa ravaus esikoisen kanssa imi kaiken energian.
Sitten yksk kaks poika olikin jo eskarilainen ja nyt koululainen ja arki rullaa ihmeen hienosti. Sairaala-ajatkin on vain kaamea muisto.
Saas nähdä, millainen kaaos on tiedossa kun tämä seuraava tuloo mukaan kuvioon :D
 
Me iltaisin yleensä yhdessä katsellaan telkkaria..eihän se nyt mitään ihmeellistä oo, mut ollaan yhdessä kuitenkin. Aina välillä poika saa mennä mummulaan hoitoon, että itse päästään käymään ulkona syömässä, leffassa tms.. nyt tietty kun vauva on tulossa, niin vähenee taas tuo yhteinen aika, mut pikkuvauva aika on onneksi lyhyt ja yhteinen aika vähän järjestelykysymys sitten.
Perheenä sitten käydään välillä koko porukka leikkipuistossa, kävelyllä ja mitä nyt keksitäänkin. Meillä mies kun tykkää osallistua lapsen hoitoon ja meillä ei oletuksena olekaan et minä, äiti, hoitaisin aina lapsen niin yhdessäkin on kiva touhuta. Ja kun poika on niin kiltti, niin hänen kanssaan on helppoa mennä vaikka ikeaan yms..ja sekin on meille jo tavallaan parisuhdeaikaa. Meillä perhe ei sulje pois parisuhdetta.. menipä epämääräseks vastaukseks :D
 
Meillä 8kk ikäinen tyttö.

Iltaisin, kun hän on nukkumassa niin.. istutaan sohvalla, tv päällä, ja molemmilla omat älylaitteet käsillä.

Perheenä kyllä ollaan paljon yhdessä ja tehdään eri juttuja. Mutta..

Pari kertaa ollaan irtaannuttu perhe-elämästä; hommattu lapselle hoitaja ja lähdetty treffeille :)
 
Me käydään miehen kanssa pelaamassa sählyä kerran viikossa, se on neiän yhteinen juttu. Ja usein iltaisin jutellaan kun lapset nukkuu. Kunhan pienimmäinenkin kasvaa vauvasta taaperoksi niin on helpompi antaa lapset hoitoon ja lähteä kaksin johonkin. Tällä hetkellä yöt on niin risaisia, että mua ei edes huvita/en jaksa aatella mitään treffejä.
 
Ei ole yhteistä aikaa. Poika on nyt vähän vajaa 1,5 vuotias ja koko aikana ollaan kerran käyty miehen kanssa kaksistaan "treffeillä", leffassa ja syömässä. Molemmat käydään töissä, mies reissuhommissa ja on viikon kerrallaan poissa. Ite teen vuorotyötä ja usein meillä onki miehen kanssa ns. Läpsystä vaihto. Toinen tulee ja toinen lähtee. Katellaan sitä yhteistä aikaa sitte eläkkeellä.
 
Meilläkin on sellaisia pieniä ja ohikiitäviä juttuja jotka pitää suhteen lämpimänä :) käydään vauvan kanssa kävelyllä ja samalla puretaan päivä mitä nyt kummallakin on ollut :) sitten on se the tunti ysistä kymppiin kun molemmat lapset nukkuu! Se on kyll henkireikä!! Silloin katellaan tv:tä sylikkäin tai jutellaan sängyssä tai muuta herkkää :) ja mikä tärkeintä itelle joka päivä halataan ja pussataan ja muistetaan sanoa toiselle miten rakas ja tärkeä hän on!

Viikonloppuisin välillä varastetaan aikaa ja laitetaan lapset mummolaan kauppareissun ajan... me siis saadaan jutella ja nauraa se 30h mitä täältä kauppaan ajaa sit kahdestaan :) huumori välillä aika mustakin on varmasti kans yks kulmakivi ei tätä muuten aina jaksa...
 
Jo raskausaikana mietin, miten parisuhdetta pystyy hoitamaan sitten lapsen tultua, ettei mee ihan kapulat ristiin tai toinen koe jäävänsä ilman huomiota. Lasta hoidetaan mahdollisimman paljon yhdessä, mies tietysti käy töissä ja sen ajan huolehdin minä, mutta muuten osallistuu paljon, mikä tietysti sitten auttaa äitiä jaksamaan paremmin ja huomioimaan miestäkin enemmän. Käydään yhdessä kauppareissu kerran viikossa, välillä mennään johonkin tekemään jotain yhdessä perheenä, mökille, kahville ulos jne. Poika on vielä pieni ja suht tyytyväinen, niin tulee aika helposti mukana moneenkin paikkaan.

Olen myös koittanut pyrkiä siihen, että huomioin miestä suurinpiirtein samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää, jos mitenkään vain jaksaa. Yritän edelleen saada ruoan pöytään kun hän tulee töistä sekä pitää ulkonäöstäni huolta. Mies vastaavasti on ottanut isompaa osaa siivouksesta hoitaakseen lapsen synnyttyä. Puhutaan myös paljon asioista, ei varmaankaan ole juuri asioita joista ei voitaisi keskustella, joka päivä jaetaan päivän asiat. Päivittäin myös halaillaan ja pussaillaan, katsellaan yhdessä telkkaria, käydään kävelylenkeillä jne. Samanlainen huumorintaju auttaa paljon, on mukava nauraa yhdessä! Ollaan pari kertaa päästy irtaantumaan hetkeksi vauva-arjesta yhdessä ja käyty parin tunnin ajan jossakin, on ollut mukavaa.
Arkikin tuntuu sujuvan, kun pystytään olemaan lähes samalla tavalla kuin ennenkin vauvaa, tietysti se ihan kahdenkeskinen aika on kutistunut, mutta kun siihenkin vähän yrittää panostaa ja nauttii täysillä sen ajan, niin hyvin on sujunut :)
 
Me käydään miehen kanssa syömässä,leffassa tai jossain keikalla kun on lapsi vapaata. Kerran käytii 2 yön mittainen köpiksen matka. Nyt lähdemme mieheni kanssa sunnuntaina Tallinnaan ja ollaan yksi yö siellä. Pojat täällä 2,5v ja 5v. Pieniä arjen piristyksiä tehdään toisillemme. Iltaisin kun lapset nukkuvat,saunotaan,katsellaan telkkua yms. Jos ollaa kotosalla kun pikku kakkonen tulee niin löhöämme yhdessä sohvalla.
 
Me vietetään aina silloin tällöin aikaa kun saadaan 1v poika nukkumaan. Katsotaan elokuvaa ja herkutellaan.
Mulla on ollut aina tosi helppoa puhua miehen kans ja oon aina sitä ihmetellyt että miten mies voi osata olla noin avoin ja puhua tunteista :p
Ollaan haaveiltu että vietäis joku päivä poika hoitoon ja tehtäis jotain kivaa yhdessä, mutta ei ole vielä toteutettu.
Tykätään kyllä tehdä asioita perheen kesken, ja syöminen yhdessä on varmaan se meidän koho kohta :grin
Ihan riittävästi ollaan mielestäni vietetty miehen kans aikaa, mutta kyllä me vielä mennään romanttisesti syömään kahdestaan jne :wink
 
Meillä myös yhteinen aika alkaa lapsen nukkuessa :) Hierotaan kipeet hartiat, katotaa leffaa, jutellaan ja joskus kun jaksaa muistetaan muut hellät hetket. Me flitttaillaan aika paljon keskenämme, ollaan välillä aika ällöihastuneita:wacky: kehutaan toisiamme ja ostetan toisillemme kukkia. Musta romantiikan ja rakkaatumisen tunteen vaaliminen on yks harmaan arjen tärkee vastalääke.:happy:
 
Meillä kanssa yhteinen aika sit kun muksut nukkuu.Katsellaan yhteiset sarjat ja mies usein hieroo mun kinttuja sen aikaa, ja joskus oon niin väsynyt jo tv aikaan että käyn vaan nukkumaan pää hänen sylissä ja hän silittää mut uneen siinä.

Käymme myös yhdessä uimassa,se on nyt vasta keväästä alkaen tullut yhteiseksi tekemiseksi,tosin siis lapsia mukana tuossa hommassa mut kumminkin,molemmille mieluisaa toi uinti

Aika ajoin pysitään hankkii hoitaja ja lähdetään leffaan ,joskus käydään samalla syömässäkin jossain. Useimmiten tämä on mahdollista ns. lapsivapaina viikonloppuina kun 3 on omalla isällään ja nuorimman saa mummolaan.

Muuten arjessa halitaan ja pussataan aamulla illalla kun hän tulee töistä ja silloin kun halituttaa ja pusututtaa. Tää tekee paljon hyvää fiilistä meidän kesken. Ja sit me viel voidaa jutella ennen kuin nukutaan, ellei sit harjoiteta rakkautta
 
Takaisin
Top