Päädyin eilen siihen lopputulokseen että kyseessä on pakko olla ollut viivanpaikka, mutta tänään viiva olikin vahvistunut, niin että mieskin sen jo erottaa 
Mutta edelleen täytyy nyt vaan olla haaveilematta liikoja ja seurailla päivä kerrallaan, mihin suuntaan tämä kehittyy.
Oon kyllä kiitollinen, että ainakin nuo alkiot yrittää kiinnittyä. Kaikki mun kehossa ei siis ole ihan pielessä! Tää luo uskoa siihen, että vaikka tääkin jäisi kemialliseksi, niin peli ei ole menetetty.
