Moikka kaikille!
Ensimmäistä kertaa kirjoitan, mutta olen lukenut viestejä jo pidempään. Meillä on siis kyseessä sekundäärinen selittämätön lapsettomuus. Esikoinen on 5-vuotias ja toisen lapsen yritystä takana hieman yli neljä vuotta. Toiveena oli, että lapset syntyisivät lähekkäin. Esikoinen sai alkunsa heti ehkäisyn loputtua, joten en osannut edes epäillä etteikö toinenkin alkaisi yhtä helposti. Vuonna 2016 (takana kaksi vuotta yritystä) söin kolme kiertoa clomeja, mutta niistä ei ollut apua. Tämän jälkeen ajattelimme, lapsettomuusklinikan jäädessä kesätauolle, että kyllä se raskaus alkaa, jos on alkaakseen. Mutta nyt tuntui siltä, että pakko hakea hoitoa, jos vielä toisen lapsen haluamme. Ikää minulla kun on jo kohta 35vuotta. Nyt olen pistänyt gonalia 11päivää, tänään aamulla pistin pregnylin ja huomenna on inseminaatio. Maanantaina oli molemmilla puolilla n. 13mm follikkelit ja limakalvo 6,2mm. Toivottavasti varsinkin limakalvo on kerinnyt vielä kasvamaan, viimeksi oli ennen kuukautisia vain n. 5mm. Ensimmäinen inseminaatio siis kyseessä ja aika ristiriitaiset tunteet tällä hetkellä. Toisaalta olo on toiveikas, mutta toisaalta taas olen varma ettei tästäkään mitään hyötyä ole. Onneksi täältä saa vertaistukea. Hieno lukea kaikkien muiden kokemuksia asiasta :) ja mahtavaa, että joitakin on jo ekalla inseminaatiolla onnistanut!
