Inkluusio - hyvä vai ei?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Inkluusio tarkoittaa esimerkiksi koulussa sitä, että kaikki olisivat samalla luokalla, ei olisi erikseen erityisluokkia. Mitä mieltä?

Kyllähän se kuulostaa hienolta, jos saadaan toimimaan. Luin yhden artikkelin (ohessa), tuntuu ettei onnistuminen olekaan itsestäänselvyys. Erityiskoulujen ja -luokkien lopettaminen ei kuulosta järkevältä, jos ikluusiota ei saada toimimaan kaikkialla.

 
Inkluusio tarkoittaa esimerkiksi koulussa sitä, että kaikki olisivat samalla luokalla, ei olisi erikseen erityisluokkia. Mitä mieltä?

Kyllähän se kuulostaa hienolta, jos saadaan toimimaan. Luin yhden artikkelin (ohessa), tuntuu ettei onnistuminen olekaan itsestäänselvyys. Erityiskoulujen ja -luokkien lopettaminen ei kuulosta järkevältä, jos ikluusiota ei saada toimimaan kaikkialla.

Mä ajattelen että kaunis ajatus, mutta se ei millään tavalla tule toimimaan jos resursseja ei saada huomattavasti lisää. Näillä resursseilla millä sitä yritetään niin aivan tuhoon tuomittu ajatus. Omassa työssäni nään taas sen, että ne pienet ekaluokkalaiset jotka eivät saaneet sellaista tukea kouluun mitä tutkivat tahot ovat suositelleet ovat jo nyt siinä pisteessä että lähetteitä lasten psykalle lähtee solkenaan. Mä itse näen että sellainen integraatio on toimiva malli. On oma pieni ryhmä turvana mut sit niissä aineissa missä tarvitsee vähemmän tukea pääsee integroitumaan isompaan porukkaan. Tähän samaan voisin kyllä sanoa että on aivan käsittämätöntä että kirjojen jakaminen on viety niin äärimmäisyyksiin. Varsinkin tuommoisten erkkalasten kanssa kun teen töitä niin aika tahkoamista se suurimmalle osalle on kun on vain monisteita joista puolet on hukassa.
 
Hieman huvittaa tuo artikkeli. Inkluusiossa nimenomaan lapset ovat tavallisilla luokilla muiden seassa, eikä ole mitään "inkluusioluokkia". Mutta tosiaan, inkluusio ei toimi, vaan pitää olla juuri noin, että on erityisluokkia, kutsutaan niitä sitten inkluusioluokiksi, jos se on poliittisesti korrektimpi nimitys.
 
Joo siis kyllä, tavoite vissiin on että kaikki luokat tulevaisuudessa olisivat tuollaisia kuin artikkelin inkluusioluokka. Kiva nähdä että se luokka on menestynyt, mutta miten saataisiin kaikkialla menestymään yhtä hyvin? Rahahan se puhuu, resurssit.
 
Jos luokat olisi aloitusviestiin linkatun artikkelin kaltaisia, homma voisi toimia ainakin osalle erityislapsista. Mutta kun resursseja ei ole ja luokassa on vain se yksi opettaja niin ei kuulosta hyvältä. Voisin myös kuvitella että osalle erityislapsista parasta olisi pienempi ryhmä, mikä ei inkluusiolla toteudu.
 
Ajatuksena kaunis, toteutuksena en tähän itse usko, tai sitten on kyseessä juuri tämän esimerkin kaltainen luokka joka on periaatteessa erityisluokka nimikkeellä inkluusioluokka. Kaikenlainen inkluusio ja integroiminen "normaaliin" on toki varmasti toiveena suurimmalla osalla perheistä, ettei yksilöidä liikaa negatiivisen kautta, esimerkiksi erityistarpeet. Valitettavasti olen sen verran pessimistinen , etten usko käsi- ja silmäparien riittävän kaikille myöskään koulun puolella näissä inkluusioluokissa. Myös koulun puolella on pahaa henkilökuntavajausta ja epäpäteviä opettajia.
 
Muokattu viimeksi:
Jos homma menisi niin, että jokaisella tavallisella luokalla olisi 25 lasta ja 3 aikuista, niin sitten varmasti inkluusio toimisi, lapsille ei tarvitsisi edes tehdä mitään pedagogisia arvioita tai laskea minkä tuen piiriin he kuuluvat, koska homma toimisi ilmankin. Sitten voisin sanoa, että inkluusio toimii, mutta tällaisia resursseja ei ole kukaan edes aikonut järjestää joka koulun jokaiselle luokalle, joten ei tule onnistumaan.
 
Terveiset mieheltä joka opiskelee opettajaksi ja on tehnyt säännöllisesti töitä erityisluokalla, sekä tavallisella luokalla.

Ei toimi joka paikassa. Erityisluokat on kehitetty syystäkin. Jos kaikki oppilaat erillaisine tarpeineen ja haasteineen olisivat samassa luokassa, opettajan kaikki aika menisi erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin ja muut jäisivät ilman kunnollista avustusta. Opettajia tarvitaisiin enemmän luokkatilaan kuten artikkelissakin sanottiin ja resurssit harvoin riittävät siihen. Entä kun ei saada vaikka sijaista tilalle yms. Ajatuksena kaunis muttei toimi.
 
Tiedän, että kun samalle luokalle osuu monta lähes ummikkoa ( eivät osaa kumpaakaan kotimaista kieltä, eivät edes englantia) ja monta säästösyistä väkisin integroitua erityislaista, niin hulabaloo on valmis.

Tämä nuori opettaja teki parhaansa ilman mitään tukitoimia, väsyi ja lopulta luovutti.
Nykyään hän on täysin eri alan yrittäjä.

Että se siitä inkluusion toimivuudesta, kun mitään resursseja sen todelliseen toteuttamiseen ei vain ole.
 
Jos inkluusio osuisi mun tulevan pienen kohdalle niin menisin luokkaan seuraamaan miten muut toimet sujuvat ja opetus onnistuu. Onko erityisoppilaile heille määrättyjä avustajia? yms resursseja ryhmän opetuksessa tarpeeksi. Pyrkisin havaintojeni avulla selvittämään minkä verran opettaja joutuu panostamaan aikaa esim ummikko vieraskielisin oppilaisiin.
Ja jos ei homma toimisi niin ottaisin lapseni kotiopetukseen tai vaihtaisin tarvittaessa asuinpaikkaa järkiperäiseen kuntaan.
On ikävää/ ihanaa todeta olevansa taloudellisesti sellaisessa asemassa, joka aiempien sukupolvien ansiosta voi palkata vaikka jälkikasvulleen kotiopettajan... ehkäpä se sama kotiope jeesaisi kustannuksellamme myös vastaavaan päätökseen päätyneitä ystäväperheitä.
 
Integraatiota on kyllä joka ikisellä luokalla. Ehkä just ja just jossain pienessä kyläkoulussa saattaa olla tilanne, että luokassa ei ole yhtään tuen oppilasta tai s2-oppilasta, mutta noin muuten tuettujen oppilaiden määrä on nykyään niin suuri, että aikamoinen mahdottomuus olisi ettei heitä jollekin luokalle osuisi. Toki kaikki heistä eivät mitään "häirikköjä" ole ja monet pärjäävät tavallisessa luokassa hyvin, enkä ainakaan näin opettajana koe että kaikkien opettamieni luokkien kanssa tarvitsisin lisäresursseja. Tietysti vanhemmalla on myös oikeus mennä kouluun ja osallistua tunneille ja itse arvioida sitä tilannetta.

Noin yleisesti jos inkluusiosta puhutaan, niin todellakin tarvittaisiin enemmän aikuisia luokkiin. Myös opettajankoulutukseen (ja varmaan myös koulunkäynninohjaajien koulutukseen) tarvittaisiin lisää tietoa erilaisten oppijoiden kohtaamisesta ja auttamisesta. Opiskelin itse aineenopettajaksi 2015 alkaen, eikö meillä ollut yhtäkään pakollista kurssia, jossa näitä asioita olisi käsitelty. Inkluusio ei kuitenkaan minun mielestäni ole toimiessaankaan paras toimintatapa kaikille oppijoille. Esim monet autistit eivät vain pysty olemaan isoissa ryhmissä. Pienluokille on siis mielestäni ehdottomasti tarve jatkossakin, vaikka toki nämä yleisimmät adhd, lukivaikeus, s2 jne oppilaat pitää pystyä paremmin huomioimaan normiluokkien toiminnassa.
 
Oma esikoinen on yksityisessä kielikoulussa. Koska sinne on pääsykoe, ei sinne voi sijoittaa ketä vain oppilaaksiottoaluetta muuttelemalla. Toki jos tuen tarvetta ilmenee, niin tukea kyllä saa nyt koronan jälkeen todella hyvin. (Sen sijaan huonon käytöksen ja tahallisen hölmöilyn takia saattaa kyllä saada potkut.)
 
Oma esikoinen on yksityisessä kielikoulussa. Koska sinne on pääsykoe, ei sinne voi sijoittaa ketä vain oppilaaksiottoaluetta muuttelemalla. Toki jos tuen tarvetta ilmenee, niin tukea kyllä saa nyt koronan jälkeen todella hyvin. (Sen sijaan huonon käytöksen ja tahallisen hölmöilyn takia saattaa kyllä saada potkut.)
Toivottavasti tuollaisia vaihtoehtoja löytyy kun asia tulee meillekin ajankohtaiseksi.
 
Artikkelin resurssit kuulostavat utopialta! Kaksi opettajaa, joista toinen on erityisopettaja ja vielä heidän lisäkseen avustaja. En ole ikinä nähnyt! Minun todellisuudessani luokassa on yksi opettaja, jolla on satunnaisesti käytössä avustaja. Jokaisessa luokassa on tuen lapsia, vähintään yksi, jolla on käyttäytymisen haasteita, muutama s2-oppilas, jotka eivät ymmärrä eivätkä tuota suomea riittävästi pystyäkseen seuraamaan opetusta. Näiden lisäksi on lukivaikeuksista kärsiviä ja muita häiritsemättä tukea tarvitsevia, muutama aivan keskiverto-oppilas ja jokunen erittäin lahjakas, joka aloittaa alisuoriutumisen koulun alettua.

Näillä kaikilla on yksi opettaja, yksi aikuinen kaikkia kohti. Kuka saa huomiota, mihin kuluu opettajan aika? Siihen vähintään yhteen oppilaaseen, jonka käytös on häiritsevää. Muut saavat rauhassa olla oppimatta.

Eikä tämä ole sen oppilaan vika, joka käyttäytyy häiritsevästi! Eikä edes hänen vanhempiensa vika, vaikka niin usein syytetään. Tämä huomion saaja on yhtä huonossa asemassa kuin muutkin, koska ei hänkään saa tukea.

Juuri luin artikkelin, jossa oli tutkittu, että varhain lukemaan oppivien taidot eivät enää 4.-5. luokalla ole yhtään paremmat kuin myöhään oppivien. Peruskoulu opettaa nykyisin kaikkia tasapuolisen huonosti.
 
Näin aineenopettajan näkökulmasta inkluusiossa on hyvät ja huonot puolensa.

Inkluusio auttaa oppilaita kohtaamaan erilaisuutta, joka oikeasti rikastuttaa heidän kokemusmaailmaansa sekä esim. ongelmanratkaisukykyä ryhmätöissä. Inkluusio ei tarkoita sitä, että tarkkisluokkalaiset ängetään kaikki yhteen luokkaan. Inkluusio tarkoittaa esim. S2-oppilaiden tai esim. dysleksian tai muiden oppimisvaikeuksien takia tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden opiskelua tavallisen luokan kanssa.

Omasta kokemuksestä yllättävää kyllä erityisen tuen oppilaiden häiriköinti luokassa on harvinaisempaa kuin kännykänkäyttö. Kännykkää käyttävät kaikki, mikä on oikeasti työssäni se vaikein osuus: opetuksen eriyttäminen on sata kertaa helpompaa, kuin saada kännykkäaddiktilta puhelin pois.

Inkluusio ongelmana on se, että poliitikot näkevät tässä keinon säästää rahaa, vaikka inkluusion onnistuminen tarvitsisi vähintäänkin sen, että ne erityisluokkien erkkaopet siirtyisivät tavallisiin luokkiin. Koulussa jossa tällä hetkellä opetan, ei ole koulunkäyntiavustajia "tavallisella puolella" ollenkaan, sillä koululle korvamerkatur avustajavarat ovat kaikki kiinni vammaisopetuksessa.

Tässä ei auta se, että hyvää tarkoittavat vanhemmat tulevat kouluun katsomaan miten heidän lapsiaan opetetaan, vaan se, että kunnallis- ja eduskuntavaaleissa äänestää puolueita, jotka ajavat perusopetuksen asiaa. Harmi vaan, että bensan veronalennus tai pääomaverotus on monelle tärkeämpää kuin lasten tulevaisuuteen panostaminen.

Lopuksi esitän vielä toiveen siitä, että kodit toimisivat enemmän yhteistyössä koulujen kanssa. Koulua vastaan hyökkääminen ei auta mitään, lisää vain opettajien ja muun henkilöstön kuormitusta. Jos oikeasti haluaa asioihin vaikuttaa, niin vie kehitysideat suoraan ylemmälle tasolle. Sinne me opettajatkin pyritään viemään painetta, kun näin ruohonjuuritasolla tuntuu siltä, että vastahan sitä on saanut yhden hankkeen maaliin, kun heitetään jo uusi toimintamalli kehiin ja yritä siinä sitten pitää oppilaat ja huoltajat ajantasalla missä mennään 🙃
 
Takaisin
Top