Ajattelin luoda tällaisen aiheen jossa voitas yleisesti keskustella imetykseen liittyvistä asioista...
Onko minulla kohtalotovereita sellaisessa asiassa että minä en yksinkertaisesti pysty imettämään kenenkään nähden.?
Ainut on mieheni ja tyttöni joiden läsnä olo ei häiritse imetystäni, mutta jos on edes minun oma äitini kylässä niin tunnen oloni ahdistuneeksi kun imetän poitsua ja äitini näkee..
.Tuntuu itsestäkin niin hullulta että miten voin kokea niinkin luonnollisen asian ahdistavaksi. Voi että minä kyllä niin ihailin naisia jotka pystyvät imettämään jopa yleisillä paikoilla. Minulla tuo ajatuskin rintojen esille ottamista julkisella paikalla saa sydämmen tykyttämään kurkussa asti..:/
Sitten kun vielä pitäisi kylässä käydessä imettää niin jouduin appivanhempienkin luona menemään vaatehuoneeseen asti imettämään jotta pystyin rauhassa kenenkään näkemättä ruokkia poitsun!!
Tunnen kyllä itseni ihan kaheliksi, ja omatunto soimaa jo valmiiksi kun olen alkanut suunnitella siirtyä osittaiseen imetykseen, että päivisin antaisin pullosta ja öisin tissiä.
Ollaan kyllä tähänkin mennessä jouduttu jo viikon ajan antamaan iltaisin lisämaitoa kun poitsu vetää ihan hirveät määrät jo maitoa niin ei rinnoista riitä maito, ja on kyllä huomattu että kun illalla antaa lisämaitoa niin poitsu nukkuu yöt sitten paljon paremmin.
Ja ei ole niin ollut mahavaivoja kun on antanut korvikettakin.
Esikoisesta minulla ei silloin maito noussut tarpeeksi ajoissa, niin typsy oppi pullolle eikä sitten enään huolinut tissiä kun maitoa alkoi vihdoin tulla joten hän oli korvikkeella koko ajan. Eikä siitä kyllä ole jääny huonoja muistoja tai mitään. Nukkui yönsä 2kk ikäisestä heräämättä, eikä ollut masuvaivoja. Poitsu kyllä on huolinut molempia, pulloa ja tissiä.
Tässäpä minun mietteitä tästä imetyksestä :)
Kertokaas te muutkin että miten teillä on imetys alkanut sujumaan?
Onko minulla kohtalotovereita sellaisessa asiassa että minä en yksinkertaisesti pysty imettämään kenenkään nähden.?
Ainut on mieheni ja tyttöni joiden läsnä olo ei häiritse imetystäni, mutta jos on edes minun oma äitini kylässä niin tunnen oloni ahdistuneeksi kun imetän poitsua ja äitini näkee..
.Tuntuu itsestäkin niin hullulta että miten voin kokea niinkin luonnollisen asian ahdistavaksi. Voi että minä kyllä niin ihailin naisia jotka pystyvät imettämään jopa yleisillä paikoilla. Minulla tuo ajatuskin rintojen esille ottamista julkisella paikalla saa sydämmen tykyttämään kurkussa asti..:/
Sitten kun vielä pitäisi kylässä käydessä imettää niin jouduin appivanhempienkin luona menemään vaatehuoneeseen asti imettämään jotta pystyin rauhassa kenenkään näkemättä ruokkia poitsun!!
Tunnen kyllä itseni ihan kaheliksi, ja omatunto soimaa jo valmiiksi kun olen alkanut suunnitella siirtyä osittaiseen imetykseen, että päivisin antaisin pullosta ja öisin tissiä.
Ollaan kyllä tähänkin mennessä jouduttu jo viikon ajan antamaan iltaisin lisämaitoa kun poitsu vetää ihan hirveät määrät jo maitoa niin ei rinnoista riitä maito, ja on kyllä huomattu että kun illalla antaa lisämaitoa niin poitsu nukkuu yöt sitten paljon paremmin.
Ja ei ole niin ollut mahavaivoja kun on antanut korvikettakin.
Esikoisesta minulla ei silloin maito noussut tarpeeksi ajoissa, niin typsy oppi pullolle eikä sitten enään huolinut tissiä kun maitoa alkoi vihdoin tulla joten hän oli korvikkeella koko ajan. Eikä siitä kyllä ole jääny huonoja muistoja tai mitään. Nukkui yönsä 2kk ikäisestä heräämättä, eikä ollut masuvaivoja. Poitsu kyllä on huolinut molempia, pulloa ja tissiä.
Tässäpä minun mietteitä tästä imetyksestä :)
Kertokaas te muutkin että miten teillä on imetys alkanut sujumaan?