Imetys

[Arabia]

Oletko miettinyt imetystä?

Minä en esikoisen kanssa miettinyt raskausaikana juurikaan, eikä siitä neuvolassa paljon puhuttu, kun en itse ollut innokas puhumaan. Halusin olla stressaamatta ja oletin myös imetyksen sujuvan luonnostaan, kunhan vain jaksaa yrittää. Kun imetys ei sitten sujunutkaan, siitä tuli maailman isoin asia ja suuri pettymys, jonka vuoksi itkin ja stressasin tosi paljon. Käytin myös ihan liikaa aikaa ja energiaa siihen, että tein kaikkeni, jotta se onnistuisi. Aika väsynyt olin siitä johtuen. 6kk kohdalla annoin itselleni luvan luovuttaa ja imetyksen jatkua niin kauan kuin se ilman yliyrittämistä jatkuisi. Lopulta jatkettiin vuoteen asti osittaisimetyksellä, mikä oli siinä vaiheessa ihan mahtavaa.

Nyt olen miettinyt, mitä tekisin toisin. Vähän sorrun ajattelemaan, että jos muutama asia alussa menisi toisin, niin pääsisin varmasti täysimetykselle. Siihen pyrin, mutta en halua sortua vastaavaan epätoivoon, jos ei asiat menekään niin. Jotenkin pitäisi hyväksyä, ettei imetys välttämättä suju toisellakaan kerralla.

En halua aiheuttaa kenellekään stressiä asiasta, mutta jälkiviisaana toivon, että olisin perehtynyt imetykseen paremmin ennen synnytystä, jotta olisin osannut keskustella asiasta neuvolassa ja pyytää apua ja ohjeistusta heti synnytyksen jälkeen, kun homma ei toimi. Olin imetys- ja vauvamyönteisellä synnytysosastolla, mutta aivan yksin asian kanssa koko siellä olon ajan. Ainoa ohjaus kärjistettynä oli, että kyllä se maito siitä nousee ja nyt pitäisi vauvalle antaa vähän lisää lisämaitoja, niin saadaan teidät ulos täältä.

Jotkut tietoisesti päättää olla imettämättä ja se on ihan ok. Itselle tuli yllätyksenä, miten paljon halusinkin imettää ja miten paljon ikäviä tunteita se herätti, kun imetys ei toiminutkaan.

 

[Sindy]

Olen samaa mieltä, että imetykseen kannattaa tutustua etukäteen ja varautua henkisesti siihen ettei se kaikilla välttämättä kaikista yrityksistä huolimatta onnistu. Esikoisen aikaan vaatimalla vaadin saada osastolla imetysohjausta ja osastolla vieraili silloin myös itu:n vapaaehtoisia, heiltä sain myös ohjausta. Imetys kyllä sujui kaikkineen hyvin. Alkuu oli rintakumi käytössä, mutta siitäkin päästiin kohtuullisen nopeasti eroon.

 

[Tiukuliisa]

Itse en myöskään mitään ohjausta saanut vaikka lastenosastolla sitä lopulta pyysinkin, kun olin viimein saanut vauvan syliini 1,5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Tosin, imetyksen suhteen peli oli täysin menetetty siinä vaiheessa juurikin ihokontaktin puutteen vuoksi. Lypsin hyvin vähäisiä määriä maitoa aina synnytyksen jälkeiseen neuvolalääkäriin asti, joka kehotti oman pääni vuoksi lopettamaan, koska maitoa tuli niin vähän.

Mutta, olisi ollut etukäteen ihan kiva tietää mm. se että parin päivän jälkeen maidon tulo saattaa tyssätä täysin hetkeksi. Siinä itkua tihrustin kun pumppasin ja pumppasin eikä mitään tule. Toinen myös olisi ollut kiva tietää etukäteen, että miten lypsätä käsin ja että sitä ensimaitoa tulee todella vain pieniä tippoja kerralla (hyvä kun 1 ml ruiskun sai täyteen). Oltiin miehen kanssa ihmeissämme, kun heräämöstä osastolle siirron jälkeen iskettiin kouraan 1 ml ruiskuja ja käskettiin lypsämään niihin maitoa. Hetken niitä ruiskuja tuijotettuamme tajusimme kysyä, että mitenkähän tämä tulisi suorittaa???

Nyt en stressaa imetyksen suhteen. Katsotaan ensin miten synnytys menee ja tuleeko siitä jotain komplikaatioita jotka saattaisivat olla imetyksen tiellä. Vähän kyllä jännittää miten sitten, jos imetys onnistuu. Onko se vauva ihan koko ajan tissillä? Nukkuuko yöt jne. Kun se pulloruokinta oli niiiiiiiin helppoa ja yöt sen vuoksi helppoja jne.

 

[Panda-da]

Mua huoletti imetyksen onnistumisen esikoista odottaessa, lähinnä ehkä isojen rintojen takia. Ajattelin että imettää voisi vain rajatuissa asennoissa ja vauva tukehtuisi tissin alle ja koko ajan olisi kummatkin kädet varattuina imettäessä. Mutta se ei muodostunutkaan ongelmaksi, ja alun imetysotteen ongelmien jälkeen ja hyvän imetystyynyn kanssa onnistui imetys ihan handsfree.

Synnytysosastolla oltiin todella imetysmyönteisiä (vähän liiankin), ja sain hyvin imetysohjausta. Olin myös kirjoittanut synnytystoivelistaan, että haluan kunnolla imetysohjausta ennenkuin lähden sairaalasta. Kotona vauvan tiheä imun tarve osoittautui kuitenkin liian rankaksi mun tissipoloille, ja jouduttiin ottamaan tutti (ja rintakumi) käyttöön jo aika pian. Onneksi otettiin, muuten olisi varmaan imetys jäänyt kokonaan. Tiedän, että tutin/pullon käyttö liian aikaisin voi haitata oikean imuotteen löytymistä, mutta se kipu ja haavaiset nännit oli jotain niin järkyttävää, että nyt aion pakata tutin mukaan jo sairaalakassiin, vaikka saisin kuinka paheksuvia katseita kätilöitä...

Mulle tuli imetykseen liittyen isona yllätyksenä muutama asia: kuinka paljon tunteita siihen (eli lapsen ruokkimiseen) liittyy. Vaikka en suhtautunut imetykseen mitenkään fanaattisesti ennen vauvan syntymää, ja ajatuksena oli, että jos nyt vaikka ekat kuukaudet sais imetettyä korvikkeen lisäksi, mutta vauvan syntymän jälkeen asia paisui aivan järjettömiin mittoihin! Itkin ja itkin ja itkin kun yritin imettää huutavaa lastani, ja se tunne että ei voinut ruokkia omaa nälkäistä lastaan koska ei kestä sitä kipua, oli todella nöyryyttävä ja sydäntäsärkevä. En pidä ei-imettäviä äitejä millään tavalla huonompina tai mitään sellaista, mutta jotenkin sitä ei sitten omalla kohdallaan osannut olla yhtään armelias. Meidän vauva sai painon laskun takia korviketta imetyksen lisäksi ekan viikon ajan, ja vauva piti herättää syömään 2 tunnin välein. Jotenkin se korvikkeen antaminen tuntui epäonnistumiselta, varmaan olin lukenut liikaa imetyksen tuen Facebook keskusteluja korvikkeen ikuisista haitoista vauvan suolistolle... muuten oikein oikein ihana ja hyvä ryhmä muuten, sinne kannattaa kaikkien kyl liittyä, jos imetys mietityttää!

Toinen asia mikä yllätti, oli se että miten helvetisti imetys sattui!! En osaa tälleen jälkikäteen edes sanoa, kumpi sattui enemmän, synnytys vai imetys. maidon nousussa meni 3-4 päivää, ja kun vauva järsii jo valmiiksi hormoneista kipeitä nännejä yrittäen epätoivoisesti saada tisseistä jotain ulos, niin ei siinä kauaa mennyt, kun nännit vuoti verta. Yritin kyllä rasvailla niitä lanoliinilla aina imetysten välissä, mutta kun oli tissillä melkein 24/7, niin ei ne vaan ehtineet toipua ollenkaan. Kotiin kun päästiin, niin tutti auttoi kun sain hetken taukoja imetyksestä, samoin rintakumi oli käytössä kipeimpinä hetkinä. Mutta kaikista parasta oli, kun teippasin maidonkerääjät ihoteipillä tisseihin, ja otin pois vaan imetyksen ajaksi. Siten nännit ei päässeet kuivumaan, ja ei muodostunut rupea joka aina joka imetyksellä irti lähtiessään sattui jäätävästi. Ei mennyt montaa päivää niin haavat alkoi parantua. Imetysotekin saatiin kuntoon viikon sisällä, joten vauva ei enää tuhonnut mun rintoja ja painokin lähti nousuun.

Meidän imetystaival kesti lopulta vähän päälle vuoden, ja loppui itsestään kun vauva niin päätti. Koin imetyksen tosi helppona, kun oli maito aina mukana, ja yöimetyksetkin loppui jo 4 kk iässä, joten nukuttiin kaikki aika mukavasti. Julki-imetystä stressasin aluksi tosi paljon, ja olin aivan varma etten ikinä imetä julkisesti. Mutta eipä sekään sitten ollut mikään ongelma, kun oli pakko syöttää vauva kun nälkä iski

Toivon että imetys onnistuu tälläkin kerralla, mutta nyt yritän olla itseäni kohtaan armeliaampi! Haluan myös enemmän vapautta ja aikaa esikoisen kanssa ihan kahdestaan, joten otetaan pulloruokinta mukaan kuvioihin jo aika aikaisessa vaiheessa. Nyt myös panostan kunnon rintapumppuun, ja myös korviketta saakoot vauva!

 

[Arabia]

Minua vähän nolottaa, miten niin naivisti kuvittelin imetyksen sujuvan ihan tuosta vaan, kun onhan se niin luonnollinen asia. Aika monia erilaisia haasteita siihen liittyy ja tosiaan yllättävän vahvoja tunteita. Ehkä ne tunteet alussa johtuuu hormooneista, kun olin kyllä muutenkin aika sekopää synnytyksen jälkeen ekat viikot

Meillä oli haasteena alhainen syntymäpaino, jonka johdosta jouduttiin verensokeritarkkailuun ja melko pian korvikkeelle. Sektiosta johtuen olin tosi väsynyt ja luotin liikaa siihen kun sanottiin, että kyllä se maito siitä nousee, kunhan saan levättyä ja kivut laantuu. Vauvaa olisi pitänyt pitää rinnalla paljon enemmän, mitä tuli ensi päivinä pidettyä. Esikoinen oli myös erittäin unelias, eikä todellakaan imenyt tehokkaasti, vaan lähinnä nukkui tissillä. Ei auttanut puhaltelut tai märällä pumpulilla sivelyt. Kylmään veteen olisi pitänyt kastaa koko vauva, että olisi saanut hänet hereille ja syömään. Jouduttiin useamman kuukauden ajan herättämään hänet yöllä syömään pullosta parin tunnein välein. Yritin pumppailla useasti, mutta en herunut pumpulle juuri lainkaan ja epäilen, että se aiheutti tiehyttukoksia, joita oli useasti ja jotka loppui, kun lopetin pumppaamisen. Kävin imetystukihenkilöllä parikin kertaa, mutta mitään konkreettista apua tai ohjeita korvikkeiden purkuun en saaanut.

Loppujen lopuksi osittaisimetys on aika hyvä juttu. Siinä saa molemmista parhaat puolet. Ensimmäiset puoli vuotta se vaan oli niin hirveä pettymys ja pelkäsin imetyksen loppumista niin paljon. Seuraavat puoli vuotta osasi ottaa rennommin ja todeta, että ihan hyvinhän tässä kävi.

Kunhan nyt toisella kertaa osaisi olla stressaamatta, kävi miten kävi.

 

[Rinttastiina]

Täällä esikoisen odottaja. Liityin siihen imetyksen tuki ryhmään ja olen lukenut sieltä aloituksia nyt kolmisen viikkoa. Voin todeta olleeni todella naivi kuvitellessani imetyksen olevan edes kohtalaisen helppoa. Mulla on nyt muutenkin menossa kausi jonka johdosta olen todella epävarma omista kyvyistäni ja taidoistani hoitaa tulevaa vauvaa, eikä kriiseily imetyksen onnistumisesta helpota ollenkaan. Lisäksi perussairauteni voi vaikuttaa alentuvasti maidontuloon. Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen, että jos maitoa ei tule niin se on ihan ok. Ajatteken etten kuitenkaan jaksa taistella kuukausia imetyksen onnistumisen vuoksi, ehkä.

Mielestäni näistä asioista ei todellakaan puhuta ääneen tarpeeksi missään. Ei tietenkään ketään pidä pelotella, mutta kyllä arki vastasyntyneen kanssa voi olla todella rankkaa aluksi.

 

[Mai88]

Samaa mieltä Rinttan kanssa, että alkuhaasteista ei kyllä puhuta riittävästi. Perhevalmennuksessa olisi näistä mahdollisista haasteista pitänyt puhua enemmän. Itselle tuli esikoisen kanssa järkytyksenä, kuinka vaikeaa se alku olikaan ja luulin olevani ihan yksin haasteiden kanssa painiessani. Synnäriltäkään en saanut juuri tukea. Toisen kanssa ehkä osaa suhtautua itseä kohtaan edes vähän armollisemmin :angelic:

 

[Helmeri]

Esikoista odottaville ja imetyksen suhteen epävarmoille vinkkaan, että myös osittaisimettäjille on oma ryhmänsä. Siitä oli itselle huikea apu ja auttoi jaksamaan, kun taisteli korvikkeen ja imetyksen välisen tasapainon löytämisen kanssa. Liian moni kokee itun ryhmän ilmapiirin ahdistavaksi siinä vaiheessa, kun tarvitsee oikeasti apua ja synninpäästöä osittaisenkin imetyksen onnistumisen suhteen. Vaikka itse nyt toisen kanssa haaveilenkin täysimetyksestä niin ehkä osaan suhtautua sen mahdolliseen epäonnistumiseenkin eri tavalla kuin esikoisen kanssa. Toivottavasti ainakin.

 

[Rinttastiina]

Kysyn nyt täältä kun esikoista odotan ja kaikki on uutta.

Elikkäs, pari päivää sitten huomasin ekan kerran pieniä märkiä länttejä lakanoissa. Vasen tissi tihkuttaa öisin. Puristamalla tulee myös heti harmahtavaa/kellertävää nestettä, esimaitoa? Eilen tuntui kuin olisi paita kastunut mutta ei ollut, ikäänkuin pientä nykimistä tai pistelyä nännin takana, tätä tuntui molemmissa rinnoissa hetkellisesti pitkin päivää. Ovatko saaneet kylmää vai mitä nuo tuntemukset voisivat olla? Rv34+1, tiedän ettei vielä saa lypsää.

 

[Tiukuliisa]

Kuuluu asiaan. Rintasi valmistautuvat tulevaan ja tuo harmahtava läpikuultava neste tosiaan on esimaitoa. Joillakin sitä erittyy ennen synnytystä enemmän toisilla vähemmän. Itsellä tullut jo viikkoja, tosin niin vähän ettei suojia tarvita. Ota ihmeessä jo nyt liivinsuojukset käyttöön.

 

[Mai88]

Ostettiin nyt varmuuden vuoksi kaappiin pari purkkia vastiketta, jos sattuu ettei imetys onnistukkaan niin päästään jotenkin alkuhässäkässä eteenpäin. Suuri toive imetyksen onnistumiseksi kuitenkin olisi.

 

[Sindy]

Hyvä muistutus, täytyy itsekin varautua varmuuden vuoksi.