Arabia
Vauhtiin päässyt keskustelija
Oletko miettinyt imetystä?
Minä en esikoisen kanssa miettinyt raskausaikana juurikaan, eikä siitä neuvolassa paljon puhuttu, kun en itse ollut innokas puhumaan. Halusin olla stressaamatta ja oletin myös imetyksen sujuvan luonnostaan, kunhan vain jaksaa yrittää. Kun imetys ei sitten sujunutkaan, siitä tuli maailman isoin asia ja suuri pettymys, jonka vuoksi itkin ja stressasin tosi paljon. Käytin myös ihan liikaa aikaa ja energiaa siihen, että tein kaikkeni, jotta se onnistuisi. Aika väsynyt olin siitä johtuen. 6kk kohdalla annoin itselleni luvan luovuttaa ja imetyksen jatkua niin kauan kuin se ilman yliyrittämistä jatkuisi. Lopulta jatkettiin vuoteen asti osittaisimetyksellä, mikä oli siinä vaiheessa ihan mahtavaa.
Nyt olen miettinyt, mitä tekisin toisin. Vähän sorrun ajattelemaan, että jos muutama asia alussa menisi toisin, niin pääsisin varmasti täysimetykselle. Siihen pyrin, mutta en halua sortua vastaavaan epätoivoon, jos ei asiat menekään niin. Jotenkin pitäisi hyväksyä, ettei imetys välttämättä suju toisellakaan kerralla.
En halua aiheuttaa kenellekään stressiä asiasta, mutta jälkiviisaana toivon, että olisin perehtynyt imetykseen paremmin ennen synnytystä, jotta olisin osannut keskustella asiasta neuvolassa ja pyytää apua ja ohjeistusta heti synnytyksen jälkeen, kun homma ei toimi. Olin imetys- ja vauvamyönteisellä synnytysosastolla, mutta aivan yksin asian kanssa koko siellä olon ajan. Ainoa ohjaus kärjistettynä oli, että kyllä se maito siitä nousee ja nyt pitäisi vauvalle antaa vähän lisää lisämaitoja, niin saadaan teidät ulos täältä.
Jotkut tietoisesti päättää olla imettämättä ja se on ihan ok. Itselle tuli yllätyksenä, miten paljon halusinkin imettää ja miten paljon ikäviä tunteita se herätti, kun imetys ei toiminutkaan.
Minä en esikoisen kanssa miettinyt raskausaikana juurikaan, eikä siitä neuvolassa paljon puhuttu, kun en itse ollut innokas puhumaan. Halusin olla stressaamatta ja oletin myös imetyksen sujuvan luonnostaan, kunhan vain jaksaa yrittää. Kun imetys ei sitten sujunutkaan, siitä tuli maailman isoin asia ja suuri pettymys, jonka vuoksi itkin ja stressasin tosi paljon. Käytin myös ihan liikaa aikaa ja energiaa siihen, että tein kaikkeni, jotta se onnistuisi. Aika väsynyt olin siitä johtuen. 6kk kohdalla annoin itselleni luvan luovuttaa ja imetyksen jatkua niin kauan kuin se ilman yliyrittämistä jatkuisi. Lopulta jatkettiin vuoteen asti osittaisimetyksellä, mikä oli siinä vaiheessa ihan mahtavaa.
Nyt olen miettinyt, mitä tekisin toisin. Vähän sorrun ajattelemaan, että jos muutama asia alussa menisi toisin, niin pääsisin varmasti täysimetykselle. Siihen pyrin, mutta en halua sortua vastaavaan epätoivoon, jos ei asiat menekään niin. Jotenkin pitäisi hyväksyä, ettei imetys välttämättä suju toisellakaan kerralla.
En halua aiheuttaa kenellekään stressiä asiasta, mutta jälkiviisaana toivon, että olisin perehtynyt imetykseen paremmin ennen synnytystä, jotta olisin osannut keskustella asiasta neuvolassa ja pyytää apua ja ohjeistusta heti synnytyksen jälkeen, kun homma ei toimi. Olin imetys- ja vauvamyönteisellä synnytysosastolla, mutta aivan yksin asian kanssa koko siellä olon ajan. Ainoa ohjaus kärjistettynä oli, että kyllä se maito siitä nousee ja nyt pitäisi vauvalle antaa vähän lisää lisämaitoja, niin saadaan teidät ulos täältä.
Jotkut tietoisesti päättää olla imettämättä ja se on ihan ok. Itselle tuli yllätyksenä, miten paljon halusinkin imettää ja miten paljon ikäviä tunteita se herätti, kun imetys ei toiminutkaan.