Laiskiainen
Jostain jotain jo tietävä
Mitä mieltä? Kokemuksia? Mieltymyksiä? Apuvälineitä? Minne asti? Siis kaikkea mitä liittyy tähän aheeseen. Sana on vapaa :)
Imetys
- Ketjun aloittaja Laiskiainen
- Aloituspäivämäärä
Laiskiainen
Jostain jotain jo tietävä
Itse olen nähnyt esikoisen aikana jopa painajaisia aiheesta, meillä se onnistui hyvin, ilman lisämaitoa, rintapumppua käytin toisinaan ja maidonkerääjällä sain talteen aika suuret määrät maitoa pakkaseen, joita sitten isä juotti pullosta. Imetin vain makuullani, muuta en oppinut, kun en voinut istua aikoihin synnytyksen jälkeen. Tyttö lopetti itse puolivuotiaana ja minua se ei haitannut.
Uuden tulokkaan kanssa aijon kyllä imettää jos se lähtee sujumaan niin, ettei tarvitse maaten imettää, kun on tuo toinen termiitti olemassa, niin ei ole aikaa vauvan kanssa pötkötellä tunnista toiseen ja syödä.
Eniten minua huvittaa kun tämä on niin sellainen aihe jo sairaalassakin, että toiset on sitä mieltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin imetys ja äidistä tehdään huono, jos ei imetä. Siksi minua kiinnostaa mitä te ajattelette, itse lähden linjalla onnistuu jos onnistuu :)
Uuden tulokkaan kanssa aijon kyllä imettää jos se lähtee sujumaan niin, ettei tarvitse maaten imettää, kun on tuo toinen termiitti olemassa, niin ei ole aikaa vauvan kanssa pötkötellä tunnista toiseen ja syödä.
Eniten minua huvittaa kun tämä on niin sellainen aihe jo sairaalassakin, että toiset on sitä mieltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin imetys ja äidistä tehdään huono, jos ei imetä. Siksi minua kiinnostaa mitä te ajattelette, itse lähden linjalla onnistuu jos onnistuu :)
Korianteri
Satasella mukana keskusteluissa
Vähän täytyi hypätä tuolta elokuisista kun aihe oli hyvä :)
Minä imetin ekaa lasta kahdeksan kuukautta, väkisin... Tai että se ei kyllä missään vaiheessa juurikaan onnistunut, mutta lopettaakaan en tajunnut. Meillä meni esikoisen kanssa yksi jos toinenkin tv-sarja, kirjoja ja yksi kännykkäpelikin läpi. Lapsi asui tissillä, eikä kuitenkaan ollut kovinkaan usein tyytyväinen. Kiinteät aloitettiin 3kk:n iässä kun lapsi ei kasvanut ja purkeista saatava maito ei oikein pysynyt sisällä.
Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että olipas haastavaa! Eikä siinä juuri mistään apuja saanut. Nyt on seuraava tuloillaan ja olen vakaasti päättänyt, että jos vain yhtään tuntuu, niin kaivetaan ihan saman tien joku lisämaito joka sopii. Kyllähän siinä kaikki jaksaa paremmin, kun ei yötäpäivää tarvii olla tissi suussa. Eikä esikoinenkaan varmaan malta kaiken aikaa odottaa kun äiti vaan imettää :)
Ja nyt esikoinen on kasvanut ihan huimasti sen jälkeen kun rupesi syömään ruokaa, ei sille tainnut se tissi riittää oikein missään vaiheessa!
Mulle olisi vaan joku voinut sanoa vähän aiemmin että luovuta jo... En sitten tiedä olisinko uskonut :)
Minä imetin ekaa lasta kahdeksan kuukautta, väkisin... Tai että se ei kyllä missään vaiheessa juurikaan onnistunut, mutta lopettaakaan en tajunnut. Meillä meni esikoisen kanssa yksi jos toinenkin tv-sarja, kirjoja ja yksi kännykkäpelikin läpi. Lapsi asui tissillä, eikä kuitenkaan ollut kovinkaan usein tyytyväinen. Kiinteät aloitettiin 3kk:n iässä kun lapsi ei kasvanut ja purkeista saatava maito ei oikein pysynyt sisällä.
Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että olipas haastavaa! Eikä siinä juuri mistään apuja saanut. Nyt on seuraava tuloillaan ja olen vakaasti päättänyt, että jos vain yhtään tuntuu, niin kaivetaan ihan saman tien joku lisämaito joka sopii. Kyllähän siinä kaikki jaksaa paremmin, kun ei yötäpäivää tarvii olla tissi suussa. Eikä esikoinenkaan varmaan malta kaiken aikaa odottaa kun äiti vaan imettää :)
Ja nyt esikoinen on kasvanut ihan huimasti sen jälkeen kun rupesi syömään ruokaa, ei sille tainnut se tissi riittää oikein missään vaiheessa!
Mulle olisi vaan joku voinut sanoa vähän aiemmin että luovuta jo... En sitten tiedä olisinko uskonut :)
Laiskiainen
Jostain jotain jo tietävä
Juurikin näin, imetyksestä tehdään haaste ja ongelma, vaikka sen ei missään nimessä pitäisi niin olla. Kaikille se ei sovi, ei äideille eikä lapsille. Mutta ei sitä varmaan auta sanoa kellekkään, että lopeta jo :)
Babuu
Näppärä viestien naputtelija
Meillä lähti hyvin kans käyntiin, mut ku illalla alettiin jossain (2vko?) vaiheessa antaan lisää maitoa pullosta. (poika tykkäs nukkua sen 6-8h putkiyöunet) Hoksas siinä varmaan ett pullo antaa nopeammin. 3 kk imetin pääsääntösesti + iltalisä ja sit 4kk:n iässä vaan loppu yhtäkkiä maidontulo. Oon kyllä melko huono juomaan vettä, ett johtu varmaan siittä...? Se ei tee äidistä huonoa, jos ei imetä, mut lapsellehan siitä on hyötyä. Rakkautta ja hoivaa voi antaa myös monella muullakin tapaa. :)
Tirri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Esikoista imetin osittain 7kk jonka jälkeen poika itse lopetti. Raskausaikana olin asennoitunut erittäin rennosti imetykseen, onnistuu tai sitten ei. Mutta sitten kun se ei ihan onnistunutkaan niinkuin piti...itsellä täysimetys on henkilökohtainen "haave", jonka kariutuminen esikoisen kanssa tuotti mulle suuren surun ja pettymyksen. Nytkin kun tämän raskauden ekalla neuvolakäynnillä tuttu terkka kysyi rutiinisti että miten esikoisen imetys sujui, puhkesin samantien itkemään vuolaasti kun vanhat tunteet ryöppysi pintaan.
Esikko oli hurjan unelias alkuun eikä hällä ollut juurikaan ruokahalua. En kertakaikkiaan saanut poikaa heräämään tissille, ja silloin kun sain imuote oli ihan hukassa. Kun viimein imuote löytyi, maidontuotanto oli jo hiipunut niin ettei maito enää riittänyt pojalle pelkästään. Nyt lähden sillä asenteella, että lapsi saa sitten vaikka asua tissillä ja köytän sen matkaan mukaan vaikka kantoliinalla jos se menoa haittaa! Tää on suunnitelmissa meidän viimeinen lapsi, ja tää on mun viimeinen tilaisuus tehdä kaikkeni sen eteen, että saavuttaisin sen oman haaveeni täysimetyksestä!
Esikon kanssa en kokenut mitenkään olevani huono äiti koska lapseni joi myös korviketta, ei se siitä ollut kiinni. Oli vaan hurjan surullista, että minä itse en riittänyt lapselleni. Nyt pelkäänkin jo etukäteen, että tästä tulee synnytyksen aikoihin ja jälkeen ihan hurjan iso juttu henkisesti, ja tipun tosi korkealta jos imetys ei taaskaan onnistu ihan niin hienosti...
Esikko oli hurjan unelias alkuun eikä hällä ollut juurikaan ruokahalua. En kertakaikkiaan saanut poikaa heräämään tissille, ja silloin kun sain imuote oli ihan hukassa. Kun viimein imuote löytyi, maidontuotanto oli jo hiipunut niin ettei maito enää riittänyt pojalle pelkästään. Nyt lähden sillä asenteella, että lapsi saa sitten vaikka asua tissillä ja köytän sen matkaan mukaan vaikka kantoliinalla jos se menoa haittaa! Tää on suunnitelmissa meidän viimeinen lapsi, ja tää on mun viimeinen tilaisuus tehdä kaikkeni sen eteen, että saavuttaisin sen oman haaveeni täysimetyksestä!
Esikon kanssa en kokenut mitenkään olevani huono äiti koska lapseni joi myös korviketta, ei se siitä ollut kiinni. Oli vaan hurjan surullista, että minä itse en riittänyt lapselleni. Nyt pelkäänkin jo etukäteen, että tästä tulee synnytyksen aikoihin ja jälkeen ihan hurjan iso juttu henkisesti, ja tipun tosi korkealta jos imetys ei taaskaan onnistu ihan niin hienosti...
Aleksina
Näppärä viestien naputtelija
Minulla esikoisen kanssa imetys lähti tosi kivuliaasti käyntiin, maitoa tuli vähän ja imetys sattui ihan kyyneliin asti. Ensimmäisen viikon taistelun jälkeen sain onnekseni tosi hyviä vinkkejä Imetystuesta (suosittelen lämpimästi, jos jokin asia varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla mietityttää, sain ihan helmi neuvoja, ja tosi nopeasti!)
http://www.imetystukilista.net
http://www.imetys.fi
ja alkuvaikeuksien jälkeen päädyin imettämään 1,5 vuotta. Meille se sopi hyvin, ruoka kulki mukana kaikkialla eikä mitään ylimääräistä tarvinnut raahata mukana ja lapsi pysyi hämmentävän terveenä koko vauva-ajan, kasvoi hyvin, on edelleen hoikka ja tosi terve. Kaiken imetyksessä itse olen kokenut positiivisena. :) Etenkin juuri nukuttaessa ja öisin koin helpottavana, että sain itse lepäillä rauhassa samalla kun imetin.
Niin ja bonuksena; raskauskilot karisi ennätysvauhtia kun imetti. :)
Nyt taas kun on jo tuo menijä tuossa vieressä, ei sitä makoilu aikaa vauvan kanssa samalla tavalla ole. Nyt laitan maidon välillä pulloon ja annan isinkin tai mummin syöttää mieluusti, miksei tytärkin voisi joskus antaa pullosta vauvalle maitoa?
Esikoisen kanssa huomasin sen, että mielipiteitä on kaikilla joka suuntaan, tärkeintä on löytää se mikä itselle sopii ja jättää muiden kommentit omaan arvoonsa. Vain itse voi tietää mikä omalle vauvalle ja itselle sekä perheelle sopii.
Kaikille imetys ei ole mahdollista, se ei tarkoita, ettei lapsesta kasvaisi ihan yhtä tervettä ja hyvinvoivaa.
http://www.imetystukilista.net
http://www.imetys.fi
ja alkuvaikeuksien jälkeen päädyin imettämään 1,5 vuotta. Meille se sopi hyvin, ruoka kulki mukana kaikkialla eikä mitään ylimääräistä tarvinnut raahata mukana ja lapsi pysyi hämmentävän terveenä koko vauva-ajan, kasvoi hyvin, on edelleen hoikka ja tosi terve. Kaiken imetyksessä itse olen kokenut positiivisena. :) Etenkin juuri nukuttaessa ja öisin koin helpottavana, että sain itse lepäillä rauhassa samalla kun imetin.
Niin ja bonuksena; raskauskilot karisi ennätysvauhtia kun imetti. :)
Nyt taas kun on jo tuo menijä tuossa vieressä, ei sitä makoilu aikaa vauvan kanssa samalla tavalla ole. Nyt laitan maidon välillä pulloon ja annan isinkin tai mummin syöttää mieluusti, miksei tytärkin voisi joskus antaa pullosta vauvalle maitoa?
Esikoisen kanssa huomasin sen, että mielipiteitä on kaikilla joka suuntaan, tärkeintä on löytää se mikä itselle sopii ja jättää muiden kommentit omaan arvoonsa. Vain itse voi tietää mikä omalle vauvalle ja itselle sekä perheelle sopii.
Kaikille imetys ei ole mahdollista, se ei tarkoita, ettei lapsesta kasvaisi ihan yhtä tervettä ja hyvinvoivaa.
kesämasu
Satasella mukana keskusteluissa
Ihanaa että tällainen ketju aloitettu!!
Itsellä esikoisen kanssa imetys ei onnistunut lainkaan. Yritin ehkä 3 viikkoa itkien ja painajaisia nähden. Rinnanpäät olivat rikki ja se tuska oli hirvittävä. Silloin sain kokea myös tätä paheksuntaa kun ei äiti edes omaa lastaan pysty ruokkimaan!
Toisen kanssa olin sinnikäs, rasvasin huolella rinnanpäitä, aloitin valmistautumisen jo raskausaikana venyttelemällä nännejä ja rasvaamalla. Imetysaikana sekä Bepanthen että Lansinoh-rasva olivat oivallisia nännirasvoja eikä kumpaakaan tarvitse pestä pois ennen syöttöä. Poikaa imetin n 6kk ja hän itse lopetti.
Nyt toivon että imetys taas onnistuu. Ja monia eri asentoja suosittelen opettelemaan jottei ole paikasta riippuvainen missä imetystä harrastaa, kaupassa on hankala käydä makuulle ;)
Olen itse sairaalass painottanut ohjauksia antaessa, että imetys on henkilökohtainen juttu, vauvan ja äidin välinen. Sen ei kuulu olla epämiellyttävä tilanne kummallekaan, päinvastoin ihana hetki yhdessä. Alkuun rinnanpäät tulevat todella kipeiksi, harvalla meillä rinnat ovat joutuneet sellaiselle rasitukselle niin monta kertaa päivässä (miehen näykkimiset seksin aikana ei oo sama juttu ;)))
Eri mieltä oon siitä että se ei sovi kaikille, varmasti sopii, se vaan ei onnistu kaikilta. Rintaruokinta olisi kaikista paras ravinto vauvalle ja paras keino elimistölle palautua synnytyksestä. Se, että se ei onnistu on ihan eri juttu, silloin sille ei vaan voi mitään.
Rennoin rinnoin ja tosiaan hyvästä ravitsemuksesta ja juomisesta huolehtimalla pystytään antamaan hyvät edellytykset rintaruokinnan onnistumiselle :)
Itsellä esikoisen kanssa imetys ei onnistunut lainkaan. Yritin ehkä 3 viikkoa itkien ja painajaisia nähden. Rinnanpäät olivat rikki ja se tuska oli hirvittävä. Silloin sain kokea myös tätä paheksuntaa kun ei äiti edes omaa lastaan pysty ruokkimaan!
Toisen kanssa olin sinnikäs, rasvasin huolella rinnanpäitä, aloitin valmistautumisen jo raskausaikana venyttelemällä nännejä ja rasvaamalla. Imetysaikana sekä Bepanthen että Lansinoh-rasva olivat oivallisia nännirasvoja eikä kumpaakaan tarvitse pestä pois ennen syöttöä. Poikaa imetin n 6kk ja hän itse lopetti.
Nyt toivon että imetys taas onnistuu. Ja monia eri asentoja suosittelen opettelemaan jottei ole paikasta riippuvainen missä imetystä harrastaa, kaupassa on hankala käydä makuulle ;)
Olen itse sairaalass painottanut ohjauksia antaessa, että imetys on henkilökohtainen juttu, vauvan ja äidin välinen. Sen ei kuulu olla epämiellyttävä tilanne kummallekaan, päinvastoin ihana hetki yhdessä. Alkuun rinnanpäät tulevat todella kipeiksi, harvalla meillä rinnat ovat joutuneet sellaiselle rasitukselle niin monta kertaa päivässä (miehen näykkimiset seksin aikana ei oo sama juttu ;)))
Eri mieltä oon siitä että se ei sovi kaikille, varmasti sopii, se vaan ei onnistu kaikilta. Rintaruokinta olisi kaikista paras ravinto vauvalle ja paras keino elimistölle palautua synnytyksestä. Se, että se ei onnistu on ihan eri juttu, silloin sille ei vaan voi mitään.
Rennoin rinnoin ja tosiaan hyvästä ravitsemuksesta ja juomisesta huolehtimalla pystytään antamaan hyvät edellytykset rintaruokinnan onnistumiselle :)
Mamma1/11
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tulipa joo itsellekkin tunteet pintaat, ja hyvä niin! Muistan kuinka sairaalassa jo synnyttyään poika ei syönyt kunnolla,jos ollenkaan. Ei imuotetta. Osastolla kun oltiin niin jo kiikutetiin lisämaitoa pojalle kun ei saanut maitoa minulta. Meni sellaine päivä, pari kun sittten rupesi nousemaan maitoa ja sitten sitä tulikin, liikaa. Poika sai kovia tissiraivareita kun olisi halunnut imeä enemmän kuin mitä pystyi. Maitoa siis suihkusi. En saanut imuotetta korjattua millään ja tissit menivät ihan verille ja itkua väänsin kun en tiennyt mitä tehdä. Neuvolassakin kun asiasta sanoin niin siellä sanotttii vaan että korjausta asentoihin ja harjoittelua, kyllä se siitä... Olisin hieman kaivannut ensimmäistä kertaa äitinä ollessani tukea ja apuja. Jouduinkin sitten antamaan pullosta jonkin aikaa korviketta koska en pystynyt imettämään. Kipu oli niin kova. Jopa oma äitini paheksui tätä. Tai ainakaan ei yhtään ymmärtänyt koska itse on pystynyt imettämään kaikki kolme lastaan ilman ongelmia, luonnollisinta maailmassa ym....Se teki kipeää. henkisesti.
Onneksi minulla maailman ihanin mies joka tuli minua ja sanoikin että sai lapis sitten korviketta tai minun maitoani, varmasti kokee olevansa rakastettu ja on niitä lapsia ennekin korvikkeella kasvatettu.
Itselleni siitä tuli sitten vaan kovin vaikeaa, iso kynnys, en voinut kertoa neuvolassakaan että olin joutunut antamaan korviketta.Pelkäsin sitä kritiikkiä. Sain juuri tuon huonoäiti- leiman otsaani.
Sitten rakas anoppini osti minulle imetystyynyn.Maitoa siis tuli ja tuli, korvikkeista huolimatta.Tästä tyynystä tuli minun pelastukseni! JOtenki sain vain sen tyynyn kanssa sen asennon niin hyväksi ja sitten huomasinkin yksi kaunis päivä (ja käytettyjen bepanthen puteleiden jälkeen)että imetys ei enää sattunutkaan, tosin vieläkin pikkuherra sai raivareita tissillä kun maitoa suihkusi nin kauheasti.
Joten rakastan imetystyynyäni ja bepanthen voiteita. ;) Ilman niitä en varmaan koskaan olisi voinut imettää.
Ja poika olikin sitten täys imetyksellä 6kk ikään asti jonka jälkeen rupesimme lisäämään kiinteitä ja 8kk ikään asti jatkui osittain imetyksellä, ja olisin varmaan jatkanut pidempäänkin mutta yöt rupes olemaan yhtä showta ja nukkuakkin halusin niin lopetimme sen sitten kokonaan. Nyt menen kanssa sillä asenteella että onnistuu jos onnistuu...
Minusta se on ahdistavaa kuinka joutuu ajattelemaan sitä mitä mieltä muut ovat imetyksestä ja kuinka tosiaan korviketta antavia äitejä arvostellaan. Minusta se on jokaisen oma asia imettääkö vai antaako korviketta ja neuvoloissa ainakin pitäisi tukea äitejä tilanteeessa kuin tilanteessa. Mielestäni äiti on äiti, oli vauva sitten rintaruokittu tai pullovauva. Rakkautta ja hoivaa voi tosiaankin antaa muutenki kuin vaan tissittämällä. :)
Onneksi minulla maailman ihanin mies joka tuli minua ja sanoikin että sai lapis sitten korviketta tai minun maitoani, varmasti kokee olevansa rakastettu ja on niitä lapsia ennekin korvikkeella kasvatettu.
Itselleni siitä tuli sitten vaan kovin vaikeaa, iso kynnys, en voinut kertoa neuvolassakaan että olin joutunut antamaan korviketta.Pelkäsin sitä kritiikkiä. Sain juuri tuon huonoäiti- leiman otsaani.
Sitten rakas anoppini osti minulle imetystyynyn.Maitoa siis tuli ja tuli, korvikkeista huolimatta.Tästä tyynystä tuli minun pelastukseni! JOtenki sain vain sen tyynyn kanssa sen asennon niin hyväksi ja sitten huomasinkin yksi kaunis päivä (ja käytettyjen bepanthen puteleiden jälkeen)että imetys ei enää sattunutkaan, tosin vieläkin pikkuherra sai raivareita tissillä kun maitoa suihkusi nin kauheasti.
Joten rakastan imetystyynyäni ja bepanthen voiteita. ;) Ilman niitä en varmaan koskaan olisi voinut imettää. Ja poika olikin sitten täys imetyksellä 6kk ikään asti jonka jälkeen rupesimme lisäämään kiinteitä ja 8kk ikään asti jatkui osittain imetyksellä, ja olisin varmaan jatkanut pidempäänkin mutta yöt rupes olemaan yhtä showta ja nukkuakkin halusin niin lopetimme sen sitten kokonaan. Nyt menen kanssa sillä asenteella että onnistuu jos onnistuu...
Minusta se on ahdistavaa kuinka joutuu ajattelemaan sitä mitä mieltä muut ovat imetyksestä ja kuinka tosiaan korviketta antavia äitejä arvostellaan. Minusta se on jokaisen oma asia imettääkö vai antaako korviketta ja neuvoloissa ainakin pitäisi tukea äitejä tilanteeessa kuin tilanteessa. Mielestäni äiti on äiti, oli vauva sitten rintaruokittu tai pullovauva. Rakkautta ja hoivaa voi tosiaankin antaa muutenki kuin vaan tissittämällä. :)
kesämasu
Satasella mukana keskusteluissa
Ja rintakumi on mahtava keksintö. Jakaa painetta rinnenpäässä ja korjaa vauvan imuotetta. Huomattavasti pienempi osa vauvoista on niitä, joilla imuote on samantien täydellinen. Yhtä uutta ja harjoittelua se homma on vauvalle kun äidillekin. Ensipäivät sairaalassa ei kerro mitään imetyksen onnistumisesta, tarkoitan tällä sitä että jos sairaalassa takkuaa niin ei kannata heittää pyyhettä kehään. Jos sairaalassa (ja miksei kotonakin) annetaan pullosta lisämaitoa, kannattaa äidin yrittää lypsää maitoa jolloin stimuloi maidontuotantoa.
Muistaakseni mulle ei esikosta neuvottu pumppauksia lainkaan ja muutenkin ohjaukset oli minimaalisia. Kiukuttaa edelleen. Pojan sain Hyvinkäällä ja siellä neuvottiin ja ohjattiin ihan kädestä pitäen. Itse oon maaliskuussa menossa imetysohjaus koulutukseen niin voin sitten jakaa täällä oppimaani :). Tällä hetkellä tietämys on siinä työn ohella ja kokemuksesta tullutta. :)
Oon kyllä niin imetyksen puolesta liputtaja ja sairaalassa meinaa tulla kyynel silmään ilosta kun jonkun synnyttäjän syöttöpunnitus on toisena päivänä yli 20grammaa, oon niiiiin onnellinen :D Juurikin oli erän kolmatta päivää synnytyksestä oleva jonka syöttis oli 85g!!! Käsittämätöntä :)))))
Muistaakseni mulle ei esikosta neuvottu pumppauksia lainkaan ja muutenkin ohjaukset oli minimaalisia. Kiukuttaa edelleen. Pojan sain Hyvinkäällä ja siellä neuvottiin ja ohjattiin ihan kädestä pitäen. Itse oon maaliskuussa menossa imetysohjaus koulutukseen niin voin sitten jakaa täällä oppimaani :). Tällä hetkellä tietämys on siinä työn ohella ja kokemuksesta tullutta. :)
Oon kyllä niin imetyksen puolesta liputtaja ja sairaalassa meinaa tulla kyynel silmään ilosta kun jonkun synnyttäjän syöttöpunnitus on toisena päivänä yli 20grammaa, oon niiiiin onnellinen :D Juurikin oli erän kolmatta päivää synnytyksestä oleva jonka syöttis oli 85g!!! Käsittämätöntä :)))))
Aleksina
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos tuosta rasvausvinkistä! Täytyypä aloittaa sitten rasvaaminen kohta puoliin, nyt kun iho on muutenkin ihan megakuiva.. Ja muistutella rintoja muutenkin imetyksestä, viime kerrasta kun on jo sen verran aikaa. :) Nyt rinnat on muutenkin ihan älyttömän arat, ihan kosketuskin sattuu, öisin varsinkin on hankalaa.
Tuo rintakumi oli meilläkin alussa suuri pelastus, vauva oppi sen kanssa imetyksen helpommin ja se suojasi rikkinäisiä nännejä. Tein sitten niin, että välillä otin kumin pois (kun maito jo virtasi hyvin, eikä vauvakaan hermostunut niin kun pahin nälkä oli jo taittunut) ja harjoiteltiin ilman kumia. Heti kun alkoi sattua, laitoin kumin takaisin.
Kumista opeteltiin pois niin, että leikkasin siitä pään pois, jolloin rinta pysyi "tötteröllä", mutta nänni altistui paremmin ärsykkeelle, jolloin maitoakin tuli runsaammin. :)
Minulla kun alun ongelma oli niukka maidon tuotanto (luultavasti ihan kivunkin takia ei tullut niin kauheasti kun jännitin itse koko kehon ihan kramppiin asti..), ja kumi sitä hidasti osittain myös. Mutta useilla syötöillä siitä päästiin ja sain onnekseni täysimettää yli puoli vuotta, sitä olin niin onnellinen. :)
Nyt ostan kumin jo valmiiksi.
Sairaalassa en kummoista neuvontaa saanut, silloisen vuorossa olevan tädin lähestymistapa oli vähän kummallinen: otti vauvan ja rintani ja vain tunki rinnan Saran suuhun. Vauva itki ja molemmat oltiin todella surkeita. Siellä tuntui yleinen oletus olevan, että imetyksen pitäisi heti onnistua ja hirveällä maitomäärällä. Se oli tosi ahdistavaa, kun ensimmäistä kertaa oli kokeilemassa.
Sitten kun pääsin pois sairaalasta ja sain ihan omassa rauhassa yrittää alkoi sujua jo paremmin. Nyt aion kohteliaasti sanoa kaiken maailman tädeille, että haluan imettää ihan omassa rauhassani, kiitos, sairaalassakin. ;)
Tuo rintakumi oli meilläkin alussa suuri pelastus, vauva oppi sen kanssa imetyksen helpommin ja se suojasi rikkinäisiä nännejä. Tein sitten niin, että välillä otin kumin pois (kun maito jo virtasi hyvin, eikä vauvakaan hermostunut niin kun pahin nälkä oli jo taittunut) ja harjoiteltiin ilman kumia. Heti kun alkoi sattua, laitoin kumin takaisin.
Kumista opeteltiin pois niin, että leikkasin siitä pään pois, jolloin rinta pysyi "tötteröllä", mutta nänni altistui paremmin ärsykkeelle, jolloin maitoakin tuli runsaammin. :)
Minulla kun alun ongelma oli niukka maidon tuotanto (luultavasti ihan kivunkin takia ei tullut niin kauheasti kun jännitin itse koko kehon ihan kramppiin asti..), ja kumi sitä hidasti osittain myös. Mutta useilla syötöillä siitä päästiin ja sain onnekseni täysimettää yli puoli vuotta, sitä olin niin onnellinen. :)
Nyt ostan kumin jo valmiiksi.
Sairaalassa en kummoista neuvontaa saanut, silloisen vuorossa olevan tädin lähestymistapa oli vähän kummallinen: otti vauvan ja rintani ja vain tunki rinnan Saran suuhun. Vauva itki ja molemmat oltiin todella surkeita. Siellä tuntui yleinen oletus olevan, että imetyksen pitäisi heti onnistua ja hirveällä maitomäärällä. Se oli tosi ahdistavaa, kun ensimmäistä kertaa oli kokeilemassa.
Sitten kun pääsin pois sairaalasta ja sain ihan omassa rauhassa yrittää alkoi sujua jo paremmin. Nyt aion kohteliaasti sanoa kaiken maailman tädeille, että haluan imettää ihan omassa rauhassani, kiitos, sairaalassakin. ;)
Mielenkiintoinen ketju tosiaan, mukava lueskella "kokeneiden" ajatuksia asiasta..
Minua pöyristyttää tuo että ulkopuoliset paheksuvat / pitävät huonona äitinä!! Eihän kukaan muu oikeasti tiedä asian laitaa niin on kohtuutonta käydä ketään arvostelemaan... Tuskin kukaan siinä vaiheessa kun on yrittänyt ja yrittänyt eikä vain onnistu niin halua enää kuulla olevansa huono äiti :( Ja varsinkin neuvoloissa pitäisi ymmärtää ja kannustaa tilanteen mukaan.
Asia kyllä hieman hermostuttaa kun ensimmäistä varttuu.. Kaikkea muuta kun on voinut jo etukäteen harjoitella paitsi tuota.. Pyrin kuitenkin olemaan stressaamatta, se joko onnistuu tai sitten ei (ei toki nyt luovuteta heti jos ei onnistu) mutta kyllä ne vauvat on tähänkin saakka pärjänneet korvikkeilla.. Ainoa on että olen kuullut hieman epämiellyttäviä asioita KOKSista joka itsellä on synnytyspaikka..että siellä tyyliin hoitsu väkisee tunkee lapselle tissiä suuhun..Toki voi olla kauhu puheita mitä olen kuullut ei pidä liian ennakkoluuloinen olla :) Mutta itseään moinen stressaa jos joku kyttää vieressä ja tuputtaa väkisin.. Luotan siihen että se lähtee sujumaan kun vauvan kanssa pääsee yhdessä sitä koittamaan ajan kanssa kaikessa rauhassa :)
Minua pöyristyttää tuo että ulkopuoliset paheksuvat / pitävät huonona äitinä!! Eihän kukaan muu oikeasti tiedä asian laitaa niin on kohtuutonta käydä ketään arvostelemaan... Tuskin kukaan siinä vaiheessa kun on yrittänyt ja yrittänyt eikä vain onnistu niin halua enää kuulla olevansa huono äiti :( Ja varsinkin neuvoloissa pitäisi ymmärtää ja kannustaa tilanteen mukaan.
Asia kyllä hieman hermostuttaa kun ensimmäistä varttuu.. Kaikkea muuta kun on voinut jo etukäteen harjoitella paitsi tuota.. Pyrin kuitenkin olemaan stressaamatta, se joko onnistuu tai sitten ei (ei toki nyt luovuteta heti jos ei onnistu) mutta kyllä ne vauvat on tähänkin saakka pärjänneet korvikkeilla.. Ainoa on että olen kuullut hieman epämiellyttäviä asioita KOKSista joka itsellä on synnytyspaikka..että siellä tyyliin hoitsu väkisee tunkee lapselle tissiä suuhun..Toki voi olla kauhu puheita mitä olen kuullut ei pidä liian ennakkoluuloinen olla :) Mutta itseään moinen stressaa jos joku kyttää vieressä ja tuputtaa väkisin.. Luotan siihen että se lähtee sujumaan kun vauvan kanssa pääsee yhdessä sitä koittamaan ajan kanssa kaikessa rauhassa :)
On ihan kauheeta miten syyllistävää suhtautumista imetyksen epäonnistumiseen liittyy. Imetyksen onnistumisessa ei varmasti punnita sitä kuka on hyvä äiti.
Esikoista odottaessa ajattelin salaa mielessäni että olisi helpotus jos ei imetys onnistuisi (hävettää tunnustaa, se tuntui vaan silloin niin vieraalle ajatukselle). Pojan synnyttyä muuttui imetys kuitenkin mulle tosi tärkeeks asiaksi. Sairaalasta saamani imetysohjaus oli kuitenkin mielestäni vähäistä ja tungettelevaa. Jotenkin omat vaistot auttoi kaikkein eniten. Muistan aikojan jolloin nänninpäät oli niin arat että itku tuli imettäessä (sillon muutaman päivän jälkeen kai?). Muistan myös aikoja jolloin tuntui että olen 24/7 maitoautomaatti. Välillä se tuntui sitovalle ja henkisesti rankalle. Eniten imetys kuitenkin tuntui ihanalle <3 Imetin esikoista reilu 1,5-vuotiaaksi. Silloin lopetin ex-anopin painostuksesta (oltiin erottu pojan isän kanssa ja ex-anoppi oli sitä mieltä että johtuu mun imettämisestä ettei isä pärjää poikansa kanssa, no lopetin imetyksen mutta ei nuo ongelmat kyllä sillä ratkennut :(... ) Toivon että imetys onnistuisi tälläkin kertaa ja nyt tuntuu myös siltä että imettäisin mielelläni vähän pidempään kuin esikoista, mutta empä ole mikään ennustaja :)
Esikoista odottaessa ajattelin salaa mielessäni että olisi helpotus jos ei imetys onnistuisi (hävettää tunnustaa, se tuntui vaan silloin niin vieraalle ajatukselle). Pojan synnyttyä muuttui imetys kuitenkin mulle tosi tärkeeks asiaksi. Sairaalasta saamani imetysohjaus oli kuitenkin mielestäni vähäistä ja tungettelevaa. Jotenkin omat vaistot auttoi kaikkein eniten. Muistan aikojan jolloin nänninpäät oli niin arat että itku tuli imettäessä (sillon muutaman päivän jälkeen kai?). Muistan myös aikoja jolloin tuntui että olen 24/7 maitoautomaatti. Välillä se tuntui sitovalle ja henkisesti rankalle. Eniten imetys kuitenkin tuntui ihanalle <3 Imetin esikoista reilu 1,5-vuotiaaksi. Silloin lopetin ex-anopin painostuksesta (oltiin erottu pojan isän kanssa ja ex-anoppi oli sitä mieltä että johtuu mun imettämisestä ettei isä pärjää poikansa kanssa, no lopetin imetyksen mutta ei nuo ongelmat kyllä sillä ratkennut :(... ) Toivon että imetys onnistuisi tälläkin kertaa ja nyt tuntuu myös siltä että imettäisin mielelläni vähän pidempään kuin esikoista, mutta empä ole mikään ennustaja :)
Laiskiainen
Jostain jotain jo tietävä
Meillä imetys ei ottanut kovin usein onnistuakseen ilman apua sairaalassa, mutta kun kotiin päästiin, loksahti palat kohdalleen. Kai sitä omassa kotonaan rauhassa osasin minäkin keskittyä asiaan. Mulla ei nännit ollu kipeät tai rikki yhtään ja lansinoh- voidetta riitti se tippa jonka sain mukaan laitokselta (se on muuten hyvä voide, ei tee rintaa liukkaaksikkaan, niin saa helposti otteen, kun taas bepanthen oli liukas minusta). Tyttö söi pelkkää rintaa vajaa 4kk, joilloin sitten alettiinkin maistella kiinteitä.
Kiva lukea toisten ajatuksia aiheesta.
Kiva lukea toisten ajatuksia aiheesta.
AinoL.
Vauhtiin päässyt keskustelija
Piti ihan liittyä joukkoonne, kun oli niin mielenkiintosia keskusteluaiheita:)
Imetys"intoilija" tuli minusta ekan lapsen myötä. Sairaalassa meni muutama päivä ennen, kuin imetys alkoi sujua, maito nousi kolmantena sairaalapäivänä ja yhdeltä ihanalta kätilöltä sain hyvää ohjausta. Kaikki kätilöt eivät sitä todellaan osanneet antaa...
Lueskelin imetyksestä ja kokemuksista paljon paljon tietoa, kun se oli jotenkin niin mielenkiintoista ja monia tunteita herättävä aihe. Tulin siihen lopputulokseen, että jos olisi jo sairaalassa ja sen jälkeen ihmisiä jotka osaisivat oikeesti auttaa imetyksessä niin säästyisi moni äiti huonolta mieleltä! Imetys onnistuisi jos saisi hyvää ohjausta ja jos ei jostakin syystä onnistuisi niin saisi siinä tukea, ilman syyllistämistä!
Olin lukenut ennen synnytystä mielestäni tosi hyvän oppaan imetyksestä (tuli äityspaukkauskessa, suosittelen lukemaan!) Siitä saaduista vinkeistä oli kyllä hyötyöä. Olin ajatellut, että imetys onnistuu heti, kun on niin luonnollista, mutta onneksi tuli luettua se opus, muuten olis voinu käydä imetykselle huonosti. Osasi jo sairaalassa ottaa rennosti asian suhteen, ettei imetyksen tarvii ihan heti onnistua, rauhallisesti omalla painolla ja lapsen tahtiin. Se auttoi mielestäni hyvin, kun ei turhaa stressannut asiasta.
Alkuun oli alakerta ihan tohjona, piti imettää vain toisella kyljellä...miehen kanssa viriteltiin tyyny vauvan alle, että pääsi toisellekin tissille. Huvittaa jälkeenpäin mitä kaikkee sitä on keksinyt.
Imetin vuoden ikään saakka, ehkä olisin imettänyt pidempäänkin, mutta joisuin aloittamaan yhden lääkityksen mikä ei sopinut imettäjälle. Helpotti imetyksen lopettaminen kyllä elämää huomattavasti, Isi alkoi kelvata paremmin lapselle ja pääsin jonnekin huilimaan välillä. Meidän "ongelma" oli ettei lapsi huolinut maitoa tuttipullosta. Oli välillä ahdistavaa, kun yks oli vaan tissillä välillä tunninkin välein, mutta hyvin siitä selvitty ja ihanaa, että imetys onnistui lopulta niin hyvin. Lapsella ei mitään tautia ollut imetyksen aikana..nyt on imetyksen lopettamisesta puoli vuotta ja nyt sitten sairastetaan....luulen, että tissimaito piti tyttöseni niin terveenä:)
Tulikohan ihan hirveen kauheen sekavaa teksiä :D noh toivottavasti jotain selvää edes sai.