Imetyksen lopettaminen seksihalujen takia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jarkko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
jarkko

jarkko

---
Vau.fi:n asiantuntija
Äiti kirjoittaa Hesarin mielipidekirjoituksessa: Imetys tappaa parisuhteen. Kun siirryin korvikemaitoon, seksihaluni palasivat.

http://www.hs.fi/mielipide/a1479964415717

Monet ovat pöyristyneet siitä, että äiti on laittanut omat halunsa haluta tai sitten ainoastaan miehen halut ja eron pelon imetyksen edelle.

Saako äiti laittaa parisuhteen ykköseksi? Saako äitiä sanoa, että imetys on inhottavaa, koska se vie halut (prolaktiinilla tosiaan on sellainen vaikutus)? Onko ongelmallista, jos mies on vaikuttanut imetyksen lopetuspäätökseen, eikä näin ollen ole kestänyt seksittömyyttä?

Monesti puhutaan siitä, että miehen pitää kestää seksittömyyttä, mutta selvästikään kaikki miehet eivät kestä, sillä eroja tapahtuu juuri pikkulapsiaikana. Seksittömyys on riskitekijä eron kannalta. Onko tällöin väärin sanoa, että (kaikkien) miehien pitäisi kestää seksittömyyttä, jos kuitenkin on miehiä, jotka eivät syystä tai toisesta kestä seksittömyyttä?

Mitä olette mieltä? Kommentoikaa!
 
Ihan käsittämätöntä. 1 kk synnytyksestä on vielä niin lyhyt aika, että kyllä tossa nyt on hätäilty. Kuukausi-pari ni saattaisi niitä seksi halujakin löytyä toisella lailla! Paska ukko jos ei todellakaan kestä odotella naisen seksihalujen palaamista. En pidä korviketta syötävää äitiä todellakaan huonompana äitinä, mutta nyt oli kyllä todella huono syy lopettaa imetys. Noin nopeasti vielä. Onneksi mun mies on ymmärtäväisempi, eikä ajattele pelkällä munalla. Aika huono pari suhde jos ei parin/muutaman kuukauden sekaitömyyttä kestä. Minä imetän edelleen reilu vuoden ikäistä ja kyllä löytyy seksihaluja silti.
 
Tulin kyllä todella ärtyneeksi luettuani kyseessä olevan jutun. Onneksi minun mieheni ei ole tuollainen vaan meidän suhteemme on kestänyt jo kolmen lapsen imetykset "kuivine kausineen ". Minulla imetys on todella voimakkaasti vaikuttanut halukkuuteen mutta mieheni on silti tukenut lastemme luonnollisinta ruokintaa. Jos olisi ollut toisin, en olisi varmaan edes sellaista miestä ottanut alunperinkään.
 
Synnytys ja imetys eivät ole vaikuttaneet haluuni pitää mieheni tyytyväisenä. Onhan niitä muitakin tapoja puuhailla kuin yhdyntä. Vaikka halut eivät pinnassa aina olisikaan, niin kyllä ne löytyvät kun pääsee vauhtiin. Vähän kuin lenkille lähtö, eka harmittaa, mutta hitsi kun on hyvä olo jälkeenpäin!
 
Lähinnä suretti kirjoittajan vauvan puolesta, että hänen tarpeensa on noin nopeasti syntymän jälkeen laitettu taka-alalle vanhempien seksielämän säilyvyyden takia. Mikä tärkeysjärjestys. Kuukausi synnytyksen jälkeen aika harvaa vielä muutenkaan haluttaa, eikä syynä ole tosiaankaan yksin imetys. Ehkä synnytysvalmennuksessa pitäisi ottaa myös pikkulapsiajan seksuaalisuus puheeksi?
 
Luin mielipidekirjoituksen eilen, samoin kuin lukijoiden kommentit, ja jopa alkoi ärsyttää. Mies tilanteessa on ollut melkoisen vaatelias, enkä henkilökohtaisesti olisi suostunut painostukseen seksin aloittamiseksi mistään syystä. Vielä vähemmän, kun vastuulla on oma lapsi ja hänen terveytensä.
Muutenkin synnytyksestä on tuossa vaiheessa niin vähän aikaa, että en usko seksin olevan miellyttävä kokemus. Toki naiset palautuvat eri tahtia, mutta aion antaa omalle keholleni juuri niin paljon aikaa palautua kuin se haluaa.

Olen toisaalta samaa mieltä Nepeta Catarian kanssa siitä, että seksin aloittaminen voi tuntua joskus niiiin työläältä (vaikka paikat ovat kunnossa), mutta vireeseen pääsee kyllä halutessaan nopsasti, eikä ole koskaan kyllä jälkeenpäin kaduttanut :grin

Kuitenkin vauva on tässä se pointti, jonka laiminlyönti tuntuu hirveän lyhytnäköiseltä seksin vuoksi. Imetyksen etuja kun nykytutkimuksen valossa ei enää käy kenenkään kiistäminen.

Ihmetytti monien miesten kommentit hs:n jakamaan linkkiin mm. Facebookissa, jossa tuuletettiin "miestenkin oikeuksia", joiden laiminlyönti (siis seksittömyys) olisi törkeää. Raukkaparat joilla ei ego kestä huomiotta jäämistä.

Ja muoks. Voihan toki olla että jotkut miehet eivät todella kestä kuukausien seksittömyyttä, kuulostaa kyllä melkoisen oudolta. Varsinkaan jos äiti ei ole sillä tuulella, jolloin koko seksinpuute syyllistää äitiä ja vauvaa.
 
Mä ihmettelen suuresti sitä, että jos nyt harmittaa niin hirveästi miehen puolesta kun ei ole seksiä, niin onko naisella nyt välttämättä pakko olla seksihalut palautuneet ennen kun sille miehelle voi antaa? Ei muakaan aina niin hirveesti nappaa mut silti mies varmasti saa sen verran usein et pysyy tyytyväisenä eikä oo tarvetta lähteä vieraisiin.

Ja varsinkin jos tää kaikki nyt sit tapahtuu vauvan kustannuksella, vain siksi että äiti saa seksihalut takaisin. Ei voi ymmärtää.
 
Jos vauvan tarpeet laitetaan syrjään jo kuukauden jälkeen, niin jotain on kyllä pielessä. Seksiä voi harrastaa muutenkin kuin yhdynnässä. Harva äiti on ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä viikkoina innokas tai edes fyysisesti kykenevä harrastamaan seksiä, imetti tai ei. Hormonit heittävät häränpyllyä, univaje painaa, voi olla repeymiä alapäässä... Limakalvojen kuivuus luulisi olevan melko pieni ongelma siinä suhteessa. Jos tosiaan äiti ja isä olisivat malttaneet odottaa vaikka muutaman viikon ja kokeilleet uudestaan/erilaisia liukasteita ja voiteita, olisi yhdyntäkin saattanut onnistua. Sillä välin: kyllä hätä keinot keksii.

Vaikka itse pidän imetystä todella tärkeänä eikä sen terveysvaikutuksia pysty kukaan kiistämään, niin kuin edellä todettiin, olen aina ajatellut, että se on jokaisen äidin oma päätös, imettääkö vai ei. Jotkut taas eivät voi imettää vaikka haluaisivat, syystä tai toisesta ja jotku eivät yksinkertaisesti halua. Joillakin imetys päättyy siinä ilmeneviin ongelmiin ennen kuin äiti haluaisi. Syitä on niin monia kuin äitejäkin. Onneksi nykyään on mahdollista tarjota hyvää ravintoa äidinmaidon sijaan.

Mutta jos syy on, että valitsee ennemmin miehen kuin vauvan? Surullista. Onko siitä oikeasti mitään taetta, että se puoliso pysyy rinnalla elämän loppuun saakka? Varsinkin jos parisuhteessa ilmenee ongelmia jo kuukauden (hyvästä syystä) seksittömyyden jälkeen. Täytyy vaan toivoa, että ko pariskunta on nyt tosiaan onnellinen ja tyytyväinen päätökseensä ja näin ollen parempia vanhempia.

Suoraan sanottuna minusta juttu tuntui provolta. Mielipiteen kirjoittaja kertoi harkinneensa pitkään, mutta sitten sanoikin, että imetys lopetettiin kuukauden iässä. Se ei ole pitkään, kun on kyse juuri synnyttäneestä naisesta. Lisäksi kirjoittaja hehkutti, että osa imetyksen hohtoa olisi ollut sen ehkäisevä vaikutus. Kuka sellaiseen uskoo enää nykypäivänä? Eihän sen varmuus ole taattu.

Kyllä äiti on äiti, imettää tai ei. Imetys ei ole äitiyden mitta. Tuo mielipide ei kuitenkaan tee mielestäni kunniaa äideille, jotka eivät imetä, eikä varsinkaan kirjoittajalle itselleen.
 
Hieman ristiriitaiset mietteet itselle tuli tuosta jutusta. Lapsen on tottakai tärkeintä saada äidinmaitoa, mutta myös parisuhteen kunnossaolo on lapseenkin vaikuttava asia. Eri asia sitten tietysti että onko sen kunnossa pysyminen seksistä kiinni... Joskus se voi olla hyvinkin iso osa. Kuukauden näen kuitenkin tuossa asiassa että imetystä ruvetaan lopettamaan niin hyvin lyhyenä aikana. Eikö äiti muuten pystyisi halutessaan miellyttämään miestään kun imetyksen lopettamalla? Pysyyhän lapsi kunnossa varmaan korvikkeellakin, mutta ensisijainen ravinto se äidinmaito on.

Omakohtaisesti meillä on parisuhteessa tää asia ollut päälaellaan. Olen imettävä äiti, poika 7kk ja meistä ehdottomasti se halukkaampi puolisko. Välillä kärsin todella paljon siitä, ettei mies halua tai jaksa seksiä. Ehkä vauva-arki vain sitten rasittaa miestäkin... Sinänsä siis ymmärrän tätäkin tilannetta jutun kirjoittajalla, vaikka toisin päin onkin. Itseä rasittaa törmätä niin usein juttuihin että mies ruinaa seksiä, nainen ei pysty, jaksa tai joku muu ongelma. Missä ne jutut on, kun nainen tahtoo ja mies ei?
 
Mä huomasin omassa miehessä myös seksin tarpeen vähenemisen synnytyksen jälkeen. Nykyään pikkukakkosen aikaan pystyy vähän suhdetta hoitaa jos on jäänyt pitkäväli.

Jokaisen oma valinta miten haluaa vauvansa ruokkia.
Mä luulen, että ihminen keksii tekosyitä ja syitä jos ei vaan jostain syystä halua imettää. Itsekin alussa hikosin ihan hirveästi vauvan ollessa rinnalla ja pari kertaa annoin korviketta ja korvikkeen aikana ei tarvinnut hikoilla, vaikka sylissä annoin pullosta. Pulloruokinta tuntui alkuun paljon siistimmältä kun ei tullut niin hiki.

Seksi ja seksuaalisuus on tärkeitä. Tässä jutussa jotenkin korostui miehen yliseksuaalisuus. Todellakin miehet eivät ole mitään eläimiä, jotka haluavat koko ajan panna. Luulen myös että tämä pariskunta saattoi olla kovin nuori. Nuoruus ja vanhemmaksi kasvaminen voi olla hankalaa parisuhteelle.
 
Imetys ja vauva etusijalle, mies voi käydä muuallakin tyydyttämässä tarpeet. Kyllä seksuaalinen hyvinvointi on henkisen jaksamisen kannalta tärkeää! Tarpeiden määrä on yksilöllistä, joten hyvät niille jotka on löytäneet vähällä pärjäävät miehet.
 
Jenkkipentu sanoi:
Jokaisen oma valinta miten haluaa vauvansa ruokkia.
Mä luulen, että ihminen keksii tekosyitä ja syitä jos ei vaan jostain syystä halua imettää.
Click to expand...

Hirveän hyvä pointti! Luulen, että varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa, kuten tuossa kyseisessä mielipidekirjoituksessa, jos on jo ennen synnytystä psyykannut itsensä siihen "pakko täysimettää" -mielentilaan, imetyksen epäonnistuminen tai sen tajuaminen, ettei oikeastaan haluakaan imettää, voi olla niin kova paikka, että sitä mieluummin keksii tekosyitä ja syyllistää muita kuin myöntää, että tämä nyt on vain päätös, jonka omasta halustani teen oman ja perheeni hyvinvoinnin takia. Mä syytin pitkään vauvaa, joka ei vain suostunut rinnalta ruokittavaksi, jutun kirjoittaja syyllistää miestään. Voi olla, että kumpikin meistä osaa vielä jossain vaiheessa pää pystyssä myöstää, että en vain kertakaikkiaan halua täysimettää, eikä se tee minusta huonompaa äitiä.

Jännää muuten, miten kulttuurisidonnaista tämäkin keskustelu on, jos se kiitetty ja parjattu bebén kasvatuskirja pitää paikkaansa, Ranskassa pidettäisiin ihan itsestään selvyytenä, että äiti asettaa seksielämänsä imetyksen edelle.
 
liliina sanoi:

Hirveän hyvä pointti! Luulen, että varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa, kuten tuossa kyseisessä mielipidekirjoituksessa, jos on jo ennen synnytystä psyykannut itsensä siihen "pakko täysimettää" -mielentilaan, imetyksen epäonnistuminen tai sen tajuaminen, ettei oikeastaan haluakaan imettää, voi olla niin kova paikka, että sitä mieluummin keksii tekosyitä ja syyllistää muita kuin myöntää, että tämä nyt on vain päätös, jonka omasta halustani teen oman ja perheeni hyvinvoinnin takia. Mä syytin pitkään vauvaa, joka ei vain suostunut rinnalta ruokittavaksi, jutun kirjoittaja syyllistää miestään. Voi olla, että kumpikin meistä osaa vielä jossain vaiheessa pää pystyssä myöstää, että en vain kertakaikkiaan halua täysimettää, eikä se tee minusta huonompaa äitiä.

Jännää muuten, miten kulttuurisidonnaista tämäkin keskustelu on, jos se kiitetty ja parjattu bebén kasvatuskirja pitää paikkaansa, Ranskassa pidettäisiin ihan itsestään selvyytenä, että äiti asettaa seksielämänsä imetyksen edelle.
Click to expand...

Ihanasti kuvailit :Heartpink
Ehkä ihminen syyllistää toisia, jos tyyppi ei ole vielä sinut asian kanssa.:bounce JA onhan tää someaika sellaista mielensäpahoittajien aikaa:salut:queen
Toivoisi, että kuitenkin äidit saisivat tarvittavasti tukea imetykseen neuvolasta jos toiveena on imetys. Tuntuu välillä suomessa olevan kovin eri tasoilla eri kunnissa tukipalvelut. No ei siitä sen enempää :hilarious:
 
Vanhemmat päättää, kuinka vauva ruokitaan. Kirjottaja itse oli ollut imetysmyönteinen ja jutun edetessä lopulta kuitenkin jäi pohtimaan tekikö hän oikean päätöksen lopettaessaan imetyksen niin varhain.
Parisuhde ei voi olla hirvittävän vakaalla pohjalla, jos mies vaatii seksiä vauvan ollessa vielä pieni ja äiti joutuu valitsemaan miehen ja lapsen välillä...
Mitä sitten tapahtuu, kun parisuhde etenee ja monilla pareilla tulee jaksoja, jolloin ollaan väsyneitä harrastamaan seksiä ja sängyssä mielummin vain nukutaan? Ruuhkavuodet voi rajottaa seksielämää ja samoin vaihdevuosien alku. Toinen voi myös sairastua vakavasti tai mitä vain. Entäpä stressi- tai masennusjaksot? Monet asiat ja tunteet kuuluu elämään hyvässä ja pahassa ja ne saattaa vaikuttaa seksielämään. Ei silloinkaan voi toista painostaa. Painostus voi lisätä toisen haluttomuutta entistä enemmän.

Neuvolasta olisi ko. Pari varmaan saanut apua tilanteeseensa...
 
Jos mies sanois kuukauden päästä synnytyksestä, et pakko saada seksiä niiiin..... hmm miten sen nyt sanoisi. En kokisi että se kunnioittaisi minua tai tekemääni työtä synnytyksen eteen. Itellä jatkunut vielä jälkivuoto pitkään, että seksi ei oo tullut kysynykseenkään. Kummankin lapsen jälkeen ollut n. 6viikkoa vuotoa. Seksihalut ei ole kuitenkaan itsellänikään kadonneet. Kyllä mä koen että se tilanne on yhtä epäreilu molemmille. Jos mies alkaisi siinä nakkelemaan niskojaan, ni eipä siinä hyvä heiluis. Vähän arvostusta naisia kohtaan. Eikä munbmielestä tuossa alun tapauksessa voi edes yksin imetystä syyttää kuivuudesta, eihän siinä ole vielä paljoakaan kerennyt palautua tai hornoonit tasaantua. Tuossakin oli et pitkän pohdinnanbtuloksena, onko se pohdinta alotettu parin viikon päästä synnytyksestä?
 
Takaisin
Top