Iltatähti ja jaksaminen

Zade

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2015
Minua niin harmittaa ku oon nyt kuullu nii usialta taholta, että ei jaksa 4-kymppisenä ennää vauvan kaa samalla tavalla ku nuorempana.

Oon muutaman positiivisen ajatuksenkin saanut. On kuulemma aivan parhautta saada vauva ns. uuella kierroksella ja kypsällä iällä.

Onko tässä ny niin kalkkis saamaan tässä iässä vauvan? Pilaako 4-kymppinen nyt oman elämänsä ja ehkä jopa vanhempien lastensa elämän?

Kertokaahan te jotka tän asian tiiätte paremmin, iltatähtien vanhemmat ja 4-kymppisenä äidiksi tulleet, miltä äitiys tuntuu ja kuuluttako porukkaan kerhoissa ym. missä käsittääkseni nuoremmat äidit/isät on enemmistönä?
 

Piikkipensas

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Marraskuunmammat 2015
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta mun mummi aloitti nelikymppisenä. Äidin sai 46-vuotiaana. Ainut, mitä äiti on harmitellut, oli se, miten väsynyt hänen äitinsä oli ja että mummi kuoli kun mun isoveli oli vielä tosi pieni. Äiti olisi kaivannut sitä oman äidin tukea ja turvaa.
Se väsyminen tietysti oli osalta äitiydestä johtuvaa, mutta suurelta osin sitten yrittäjäelämän ja sen ajan muutenkin erilaisen elämisen aiheuttamaa.

Yksi ystäväni on perheensä iltatähti. Ja hän on kaikkien isompien sisarusten aarre.
Paras ystäväni oli yhtä aikaa raskaana oman äitinsä kanssa, ainut mitä harmittelivat oli se, että mummi ei ehdi olla täyspainoisesti mummi.

En usko, että 4-kymppinen pilaa omaa elämäänsä, tai lastensa elämää. Kaikki on asenteista ja omasta itsestään kiinni.
 

Zade

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2015
Itte oon perheeni iltatähti ja en oo koskaan tuntenut sitä ongelmana. Äiteeni oli saman ikänen minut tehdessään kuin mitä minä oon nyt. Isäni oli samoja ikiä mitä tulevan lapseni isä on. Isälläni oli mulle aikaa varmasti enemmän kuin minun vanhemmille sisaruksille oli aikoinaan ollut...

Tuntuu pahalta kun en muka saisi olla onnellinen kun odotan nyt vauvaa. Haluaisin jutella tästä niin kuin ennenkin juttelin vauva-asioista, vaikka silloin olin vain aina porukan nuorin äiti. Huoh.

Jotenkin kuvittelin että tämä iltatähti raskausuutinen olisi ollut lähipiirille iloinen asia ja tutuille samoin. Iloitsin aluksi kertomisesta, nyt en enää, kun tulee pahamieli ja kyyneleet nousee silmiin kun aletaan taivastella miten raskasta kaikki tulee varmasti olemaan kun on tuota ikää enemmän. :sad001

Itte halluisin uskoo että mulla on ihana vauvavuosi edessä ja uusia vauvaperheystäviä löytyisi taas perhekerhosta ym. Jonkun sortin odotuskriisi menossa, on yritettävä opetella viittaamaan kintaalla noille manaajille.
 

Piikkipensas

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Marraskuunmammat 2015
Totta kai sä saat olla onnellinen! Ja varmasti edessä on ihana vauvavuosi, taaperoaika ja kaikki muukin. Ei se äidin ja isän ikä yksinään kerro mitään perheen jaksamisesta. iän myötä yleensä osaa ottaa asiat lunkimmin, joka sitten taas auttaa siinä jaksamisessa. Ja aika moni nuorikin perhe saa apuja läheisiltään, ei se jaksaminen ole silloinkaan mitenkään taattua.

Yrität tosiaan pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 

MoZar

Keskustelun kolmiottelija
Musta tuntuu ettei koskaan ole sitä "oikeaa" ikää tehdä lapsia. Jos on nuori, kuulee kuinka nuoruus on pilalla ja jos vanhempi niin ihmetellään että mitäs nyt tuossa iässä enää.

Mun mielestä jokainen tekee lapsia ihan juur sen ikäisenä kun siltä tuntuu :) kannattaa tosiaan antaa noiden negatiivisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kukaanhan ei voi tietää vaikka yritystä olisikin useampi vuosi takana eikä aikaisemmin ole tärpännyt. Ehkä hieman myös ilkeää ihmisiltä laukoa toisten lapsentekoasioista. Lapsia kun ei tehdä, ne saadaan.

Mukavaa odotusaikaa teidän perheelle! :)
 

Maarith

Asioista perillä oleva
Syyskuunmammat 2015
Mulla on kaksi työkaveria jotka ovat saaneet iltatähden yli nelikymppisinä, murrosikäisten lapsikatraan jatkoksi. Molemmat nauttineet vauva-ajasta aivan täysillä! Tsemppiä! Älä anna muiden määritellä sinua!
 

Surprise15

Jostain jotain jo tietävä
Mitäs hittoa se toisen lapsentekoikä kellekkään kuuluu? Mä uskon, että joo, vartalo kestää raskauden ehkä nuorempana paremmin, mutta uskon vaauvavuoden menevän näin vanhempana, rennompana ja viisaampana kivuttomammin, kuin jos olisin nuorempana lapsen saanut. Mulla on paljon ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat saaneet esikoisen/iltatähden yli 40 vuotiaana ja hyvin on mennyt. Tässä iässä kun juoksut on juostu, rahatilanne yleensä hyvä, työtilanne hyvä..ei kun vaan. Tsemppiä odotukseen ja pitkää nenää arvostelioille.
 

Zade

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2015
Tätä kohden mennään. Ei kuulu muille mun kasvava vauvamasuni. :Heartred Ja jos ny väsyttää enemmän kuin nuorempana, nii ossaan olla armeliaampi itelle ja levätä sillon ku siltä tuntuu. Kiitoksia tsemppauksesta. :Heartred
 

Riipitii

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2015
Helmikuussa syntyi esikoiseni, ainokaiseni, kun olin 40 vuotta ja 3 päivää vanha. Väsyttää, joo, mutta ketäpä ei yöllä heräilevä vauva väsyttäisi. Mua ehkä jopa vähemmän, kuin jotakuta, kenellä on taapero tai pari vielä lisänä.
Mä en ole kuullut mitään negatiivista palautetta keneltäkään, ihailua ja kunnioitusta enemmänkin siitä, mihin rupesin. Voihan olla, että mun ystäväpiirini on myös vanhempaa ja kypsempää, joka osaa nähdä asioita monilta puolilta.
Toki on eri asia tehdä vanhana ensimmäinen kuin "vielä yksi". Tsemppiä kuitenkin, me ollaan vanhettu ja viisastuttu ja osataan punnita ja suhteuttaa asioita, toisin kuin kaiken maailman "teinit" :wink Ja me tehdään, mitä me halutaan, muut tekee mitä ne pystyy!
 

Barbatipu

Vauhtiin päässyt keskustelija
Joulukuunmammat 2015
Oma äiti oli reilusti yli nelikymppinen saadessaan minut. Enkä ole kokenut äitini ikää mitenkään negatiivisena asiana. Tosin en usko, että esimerkiksi lapsuuden ystäväni tiesivät miten vanha äitini oli.
 

HoosiAnna

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla on 99 ja 02 syntyneet lapset ja nyt 5 kk vauva. Olen 38-vuotias ja mun äidillä oli vähän negatiivinen asenne vauvan saantia kohtaan, mutta nyt on ihan onnessaan vauvasta kuitenkin. Ei mun äiti mulle mitään sanonut, mutta siskolle se urputti asiasta.

Jaksamisessa ei mun mielestä ole mitään eroa, siedän väsymystä suht hyvin. Mutta fyysisesti raskaus vei ihan rapakuntoon. Ei silloin nuorena tullut mitään kremppoja. Nyt tuli kaikkia vaivoja mitä opaskirjoissa vaan mainittiin :)

Kivoja puolia näin iltatähden äitinä on se, että vauvasta osaa nauttia aivan toisella lailla kun esikoisesta. Varmuutta on enemmän ja asiat hoituu jotenkin helpommin. En pelkää, että pilaan vauvan tai hoitaisin huonosti tai muuta. Toi lapsi on vaan jotain niin ihanaa ja arvokasta ettei sanat riitä kertomaan, tulee ihan tippa silmään kun ajatteleekin...
Sitten sellaset jutut kun näkee niitä eroja mitä oli vauvan hoito ennen ja nyt, niin osaa vähän suhteuttaa neuvoja mitä saa neuvolasta ja kaiken maailman keskustelupalstoilta. Ymmärtää ettei neuvot ole kaikki tarkoitettu meille, eikä ne asiat toimi samoin kaikilla. Voi samalla korjailla tiedonpuutteesta ja vääristä neuvoista johtuvia virheitä mitä on tehnyt noiden harjoituskappaleiden kanssa :wink
Imetys, kantoliinailu ja kestovaippailu on myöskin tullu tärkeämmäksi tiedon ja kokemuksen lisääntymisen takia.

Sitä mä vähän pelkään että tuleeko oltua niin jämpti kasvattaja kun noille isommille oli. Jos vaikka lepsuilee ja hemmottelee kakaran pilalle. Se olis noloo. Täytyy pitää huoli, ettei niin käy. Vitsit kun musta tuntuu, että nyt jo lellin sitä niin paljon, ettei sitä henno olla tiukkana silloin kun tarve vaatii. Noh, aika näyttää
 

Angeliqa80

Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on edellisestä parisuhteesta neljä lasta, iät: 15, 13, 11 ja kohta 8. Nykyisen mieheni kanssa tulossa esikoinen hälle.. Ikää itsellä on nyt 35. Ainakin tää raskausaika noiden aiempien jälkeen on raskaampi. Ehkä sillon kuitenkin oli enemmän tottunut siihen "vauva-arkeen" koko ajan oli jaloissa ja ympärillä pieniä lapsia kun odotti seuraavaa... Vanhin oli silloin 7, eli ekaluokkalainen kun nuorin syntyi. Olihan se ihan erilaista! Nyt kun on tottunut jo kauemman aikaa siihen,että lapset on isompia, eikä äidissä niin "kiinni" koko ajan, niin tottumaltaan tää kasvava vatsa ja nää tuntemukset tuntuu jotenkin paljon "enemmältä" kuin mitä olisin osannut odottaa.
Kaikenmoista olen kuullut, mun isä esimerkiksi oli ihan innoissaan että saamme nykyisen mieheni kanssa yhteisen lapsen, mutta mun ÄITI kehtas mulle sanoa miten hän säälii mua kun mulla on nyt niin rankkaa, kun mun PITÄÄ tehdä lisää lapsia. Mä olen jo valitettavan monta vuotta alkanut karsastamaan minkään asian jakamista mun äidin kanssa, koska mua ärsyttää hänen asennevammansa ihan äärettömästi. Isoimmalle lapselleni oli mun äiti jotenkin maininnut, että heitäkin olisi kolme riittänyt, että meidän neljäs oli jo liikaa... Niin loukkaavaa ei ole vielä kukaan ikinä koskaan mulle sanonut, ja jos ikinä olis kehdannut mulle sanoa noin, niin mä olisin varmaan todennut,ettei meillä ole mitään asiaa toisillemme enää... Silti hän tässä ravaa viikossa useammankin kerran kysymässä aina miten minä voin, yleensä sekin jotenkin että siitä tulee sellainen olo,että mitä huonommin, niin sen vahingoniloisempi hän on, jotenkin ehkä sillä ajatusmaailmalla että: no, mitäs minä sanoin!!
Vahingoniloisin oli jotenkin siitä,että mulla todettiin raskausdiapetes, en olisi todellakaan maininnut hänelle asiasta, mutta jotenkin hänellä oli mun isompien lasten kanssa tullut asia puheeksi.
Siitä kauheeta utelua koko ajan ja tällä asialla jotenkin "mässäilyä". Äh, että ajatuskin alkoi ärsyttää :smiley-angry026
 
T

Tähti ★

Vieras
Minua niin harmittaa ku oon nyt kuullu nii usialta taholta, että ei jaksa 4-kymppisenä ennää vauvan kaa samalla tavalla ku nuorempana.

Oon muutaman positiivisen ajatuksenkin saanut. On kuulemma aivan parhautta saada vauva ns. uuella kierroksella ja kypsällä iällä.

Onko tässä ny niin kalkkis saamaan tässä iässä vauvan? Pilaako 4-kymppinen nyt oman elämänsä ja ehkä jopa vanhempien lastensa elämän?

Kertokaahan te jotka tän asian tiiätte paremmin, iltatähtien vanhemmat ja 4-kymppisenä äidiksi tulleet, miltä äitiys tuntuu ja kuuluttako porukkaan kerhoissa ym. missä käsittääkseni nuoremmat äidit/isät on enemmistönä?

Hei! :smug:
Tulossa ensimmäinen ja olen silloin 43vuotias... En tunne millään tasolla olevani vanha:singing:

Aivan varmasti jaksaa lastenleikkejä pelata tämänkin ikäinen ja leipoa synttärikakkuja! :grin
En voisi kuvitella olevani mikään mummo vielä tässä iässä, joistakinhan tulee isovanhempia kovinkin nuorena...

Eihän elämä lapsista pilaannu, saa niitä sitten minkä ikäisenä tahansa. Ehkä vapaus ei ole enää samaa ja siksi nuorena halusi elää vapaasti. Monet nuorethan eivät silti rauhoitu, vaikka lapsi on talossa, tässä iässä ainakin asiaa arvostaa ehkä enemmän:Heartbigred
 

Zade

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2015
Mulla alkaa raskausaika olla loppusuoralla, tänään 36+0. Täytyy teille tunnustaa, on ollut raskaampaa olla raskaana nyt 4-kymppisenä kuin sillon parikymppisenä. Mut en tunnusta muille. :-D

Kolottaa ja väsyttää ihan tolkuttomasti välillä. Mutta jotenkin uskon, että kun raskausvaivat synnytyksen jälkeen on poissa niin tästä pikkuihmeestä jaksaa iloita eri tavalla kuin ennen. Ei oo kiire enää kokea ja nähdä ite kaikkea. Tietää että pikkunen on niin vähän aikaa pieni, että yritän kyllä nauttia täysillä ja hoivata pikkusta ihan rauhassa odottamatta koko ajan 'kun hän tuosta ite kävelemään lähtee' vaihetta.

Sehän tässä on hauskaa, että mä olen jo mummokin. ;-D
 

Angeliqa80

Satasella mukana keskusteluissa
Mä oon 35 ja myönnän ihan julkisesti että raskaus on paljon raskaampi nyt kuin esikoista odottaessa 19-vuotiaana. Kaikki tuntuu paljon enemmältä ja kaikki mistä joutuu tinkimään tuntuu raskaammalta. Yöunetkin menetettyinä on jotenkin enemmän kuin ennen. Nyt huonot unet vaatii päivälevon. Vaikka neljättä odottaessa valvoin melkein kaikki yöt ja jaksoin silti päivätkin. Minäkin odotan että on aikaa istua kuunnella ja nauttia vauvasta ihan erilailla...

Anteeksi, näemmä sanakirja oli korjaillut mun viestin miten sattuu... Yritin korjata virheet :D
 
Muokattu viimeksi:

Zade

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2015
No niin. Nyt on nelisen kuukautta vauva-arkea takana ja täytyy sanoa että on ollut maailman parhainta aikaa. Ei oo tarvinnu kaipailla minkään oman ajan perään, ku tietää että sekin aika tulee taas aikanaan. Elämä on näin parhautta, suloinen hymy aamuisin on niiiiiin ihana. Jaksan erittäin hyvin. :-D
 
Top