Ilokaasun vaikutukset

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Etusivulla parhaillaan olevassa artikkelissa kerrotaan että ilokaasun vaikutus voi tuntua siltä että on hiprakassa ja muitakin oireita voi olla. En ole päässyt ilokaasua kokeilemaan. Jostain syystä sitä vaihtoehtoa ei edes tarjottu kun synnytin poikaani. Tähän asti olen ajatellut että jos pääsen vielä synnyttämään olisi kiva kokeilla auttaako se ennen kuin siirtyy vahvempiin aineisiin. Tuon artikkelin luettuani en ole niinkään varma. :D Toisaalta se kyllä hyvä että sen vaikutus poistuu nopeasti eli kokeileminen ei aiheuta pitkäaikaista ikävää oloa. Miltä ilokaasu teistä tuntui? Oliko siitä apua kivunlievityksessä?
 
Mulla oli synnytyksessä ilokaasu käytössä mutta vaikea sanoa miten se olossa tuntui, koska olin valmiiksi jo niin väsynyt. Ehkä oli hieman tokkurainen olo mut muuten ei huomannut. Mulla se ei paljoa auttanut ja olin kyllä vähän pettynyt, koska luulin, että auttaisi enemmän. Mutta oli siitä kuitenkin vähän apua :)
 
Minulla supistukset tekivät niin kipeää ja olin niin väsynyt ja sekaisin, että hengitin väärin ilokaasua; kuin hengenhädässä haukoin syvään henkeä supistusten tultua ilokaasua. Montaa supistusta sitä ei kokeiltu, kun meinasi taju lähteä ilokaasun takia, vedin sitä liikaa. Muistan, kuinka mies taputteli minua kädelle "hei, herää" ja tunsin, kuinka nousin pimeydestä takaisin tietoisuuteen. Tästä ei mennyt kauan, kun sain epiduraalin.

Kai se ilokaasu auttaisi, jos ei olisi siinä harjoitteluvaiheessa ihan tillin tallin. En pystynyt silloin yhtään keskittymään ohjeisiin, joten siinä jo meni mönkään.
 
Mulla oli käytössä aika mieto seos, joten vaikka tuntikausia sitä hengittelin ei tullut paha olo. Olen vain kerran siis synnyttänyt enkä osaa sanoa, millaista olisi ollut ilman. Olin supistuksissani todella kipeä ja synnytys kesti kauan. Ainakin siinä tuli keskityttyä rauhalliseen ja harkittuun hengitykseen.
 
Mä olin aivan tillintallin synnyttäessä ja olo oli juuri semmonen että kohta pyörtyy, ja vedin sitä ilman taukoja ja todella vahvana seoksena. Mutta se auttoi ehkä 2-3 h suppareihin joten meinaan ottaa seuraavallakin kerralla. Siitä tulee aluksi todella paha olo ja aivan todella sekava olo, mutta siinä vaiheessa kun mahasta loppui tunto niin ei pystynyt olla enää hengittämättä sitä. Välillä yritin ottaa pois ja sanoa kätilölle ja miehelle että sori kun vedän tätä putkeen mutta en pysty ennakoimaan suppareita niin pitää koko ajan olla maski kasvoilla, ja ne vaan rauhotteli että ei haittaa, laita se nyt vaan äkkiä takasi :D
 
Mullakin oli muuten aika mieto seos joten senkään takia ei olossa juuri tuntunut. Seuraavassakin synnytyksessä voin käyttää :)
 
Minulta kysyttiin ilokaasua hengitellessä halusinko lisää vahvuutta vai onko sen hetkinen hyvä. Pelkäsin että menen ihan sekaisin, joten toivoin semi mietoa. Ilokaasun otin käyttöön vasta puudutusta odottaessa ja nyt uudella kierroksella uskallan ottaa aikaisemmin käyttöön ehdottomasti. En siis kokenut pyörrytystä, mutta supistukset muuttuivat paljon siedettävämmiksi
 
Minä voisin synnyttää ilokaasun takia. :D Auttoi todella hyvin, taittoi terävimmän kivun tehokkaasti ja laittoi keskittymään hengittämiseen. Sekaisin ei siitä mennyt, kun muisti hengittää myös happea väliin. Lähinnä oli hassu olo. :) Epiä laittaessa minua kiellettiin ottamasta maskia pois naamalta, etten olisi liikkunut ja silloin tuli otettua liikaa ilokaasua, silmissä pyöri ja todellisuus sekoittui järjettömällä tavalla jonkinlaiseen valveunen tilaan. Eipä siinä mitään ihmeellistä, vaikutus haihtui niin nopeasti, että kokemus lähinnä nauratti. :)

Ehdottomasti haluan ilokaasua käyttää seuraavassakin synnytyksessä!
 
Synnytin pelkällä ilokaasulla, koska synnytys eteni niin vauhdikkaasti, ettei muuta ehditty antamaan. Ilokaasu ei vaikuttanut kipuun yhtään mitenkään, eikä ruvennut naurattamaankaan.

Tilanteessa ei ilokaasunkaan kanssa ollut mitään huvittavaa, ja synnytys sattui aivan hirveästi. Se, mitä ilokaasu aiheutti, oli se, etten ymmärtänyt kätilön puhetta. Tavut eivät muodostaneet minkäänlaisia lauseita, koska ne unohtuivat jo ennen kuin sana oli sanottu loppuun asti, ja jos kätilö sanoi jotain, piti aina lopettaa ilokaasun hengitys ja odottaa sen vaikutuksen vähentymistä ja pyytää kätilöä toistamaan sanomansa. Yleensä kätilö vain totesi, että jatkapas sen ilokaasun hengittämistä, ja minähän jatkoin. Ajantaju hävisi, ja ajattelu oli lähes mahdotonta. Kolmea sekuntia vanhempia tapahtumia ei ollut olemassa ja kolmea sekuntia pidemmälle ei tulevaisuuttakaan kyennyt hahmottamaan. Ei siis osannut pelätäkään, koska siihen tarvitsee kyvyn kuvitella tulevaisuutta. Vaikka koko ajan sattuikin aivan käsittämättömän paljon.

Ihan en uskaltanut täysillä vetää ilokaasua, koska tuntui, että liikaa otettuani aivoni olivat totaalisen seis enkä tajunnut mistään mitään. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto käski lopettamaan ilokaasun hengityksen ennen kuin kaikki ymmärrys häviää. Etenkin kun samalla oli varma, että sellaista kipua ei ihminen voi hengissä kestää.

Jälkeenpäin ajatellen olen todennut, että ihan hyvä tapa tuokin oli, koska synnytykseni oli niin nopea. Kyllä sitä nyt vähän yli tunnin pärjää noinkin, ja heti synnytyksen jälkeen olo oli lähes normaali, mitä nyt vähän heikotti.

En tietoisella tasolla osallistunut lapsen syntymiseen mitenkään, vaan kroppani punnersi lapsen pihalle ilman tietoista ponnistamista. Silloin, kun kätilö käski ponnistamaan, minä olin sitä mieltä, että kätilö oli supertyhmä kun ei järjestänyt minulle epiduraalia, ja siksi minä nyt keskityn ilokaasuun ja viis veisaan mistään ponnistamisista. Ja joidenkin minuuttien päästä lapsi pullahti maailmaan ihan itsestään. Jotain se kätilö höpisi, mutta sanaakaan en ollut ymmärtänyt.
 
Muokattu viimeksi:
Kätilö laittoi heti reilummin ilokaasua ja se tuntui vaan siltä kun raikas ilma olisi loppunut ja tarjolla oli vain jotain hyvin tunkkaista. Samoin se että olisi pitänyt aloittaa kaasun hengittely jo ennen supistusta että se olisi auttanut, ei toiminut kohdallani. Jouduin pärjäämään sillä omasta mielestäni ikuisuuden kun kätilöillä oli vuoronvaihto menossa ja mitään apua en siitä saanut :/
 
Mulla auttoi supistuksin alkuun, mut piti osata alkaa hengittää sitä ajoissa ja tarpeeks ja synnäril sanottiiki et se on hyödyllisin silloin ku tunnistaa koska supistus on tulossa, mut kertaa vetäsin kunnon henkoset niin oli hetkellisesti pää todella sekaisin mutta ei kyllä naurattanu
 
Olen molemmissa synnytyksissä käyttänyt ilokaasua ja kyllä siitä jonkinlaista apua on ollu. Kipua se ei multa ole vieny pois, mutta auttanut jollain tapaa kestämään sitä paremmin. Molemmilla kerroilla ilokaasun käyttäminen alkuun oli opettelua juuri sen takia, että osasi hengittää sitä juuri oikeaan aikaan. Kyllä se ilokaasu sai välillä olon ihan kuin olisi humalassa, mutta sitä kesti ihan pienen hetken. Myöskin jos supistus kesti pitkään ja kiskoin ilokaasua koko sen ajan, supistuksen mentyä ohi olo oli vähän tokkurainen. Päässä vähän humisi ja tuntui että sössötti, mutta sitäkin kesti sen hetken vaan (ihan muutamista sekunneista kyse). Mutta omalla kohdallani tykkäsin ilokaasun käytöstä. :)
 
Esikoisen synnytyksessä sain ensin epiduraalin, joka vei kivun oksitosiinin tiputukseen asti. Sitten supistukset olivat niin kivuliaita, että sain ilokaasun käyttöön ja ehdin sitä käyttää puolisen tuntia ennen ponnistamista. En usko, että olisin huomannut vaikka olisin saanut maskin kautta pelkkää happea, kun ei se kipua poistanut, mutta jotenkin maskin kautta oli helpompi keskittyä hengittämään ja siten kestää kipua.

Kaksosten synnytyksessä olen papereiden mukaan aloittanut ilokaasun 9 minuuttia ennen A-vauvan syntymää ja se oli ainoa kivunlievitys mitä rytinällä kalvojen puhkaisukäynnistyksen jälkeen edenneessä synnytyksessä ehdin saada. Taaskaan kipua ilokaasu ei poistanut, mutta hengittämiseen keskittyminen helpottui ja siten supistukset muuttuivat siedettävämmiksi. B-vauvan kohdalla muistan lääkärin kivahtaneen, että "laita nyt se maski pois ja synnytä tämä vauva" :grin.
 
Takaisin
Top