Ilmastoahdistus ja vanhemmuus

[Ahdistuja]

En osannut keksiä parempaa otsikkoa tähän hätään.
Olen alle vuoden ikäisen lapsen vanhempi, ja vasta nyt alkanut tiedostamaan paremmin maailman tilaa. Mietin koko ajan, mihin maailmaan olen lapsen synnyttänyt. Tuleeko hän pärjäämään, ja voiko hän elää pitkän ja onnellisen elämän.
Ilmastoahdistus on puskenut päälle ihan hullulla tavalla, ja tuntuu etten enää muuta pysty edes ajattelemaan. Ahdistus siis vaikuttaa jo merkittävällä tavalla jokapäiväiseen elämääni ja olemiseeni, ja tuntuu etten osaa käsitellä sitä millään tavalla.
Vauvani on minulle maailman rakkain ja paras asia elämässäni. Aiemmin pystyin nauttimaan hänen kanssaan olemisesta ja iloitsemaan pienistä hetkistä helpommin kuin nykyään. Nyt saatan vain katsoa hänen iloista naamaansa ja miettiä, että millaisessa maailmassa hän joutuukaan elämään. En pidä lastani virheenä, hän on erittäin toivottu ja rakastettu. Silti mielessä käy välillä ajatus, että onko itse tehnyt kamalan teon synnyttämällä hänet tänne.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia oloja? Voiko tästä päästä jotenkin yli?
Jotenkin iso kynnys kirjoittaa tämä tänne, vaikka anonyymina olenkin.

 

[Pingviiniemo]

En osannut keksiä parempaa otsikkoa tähän hätään.
Olen alle vuoden ikäisen lapsen vanhempi, ja vasta nyt alkanut tiedostamaan paremmin maailman tilaa. Mietin koko ajan, mihin maailmaan olen lapsen synnyttänyt. Tuleeko hän pärjäämään, ja voiko hän elää pitkän ja onnellisen elämän.
Ilmastoahdistus on puskenut päälle ihan hullulla tavalla, ja tuntuu etten enää muuta pysty edes ajattelemaan. Ahdistus siis vaikuttaa jo merkittävällä tavalla jokapäiväiseen elämääni ja olemiseeni, ja tuntuu etten osaa käsitellä sitä millään tavalla.
Vauvani on minulle maailman rakkain ja paras asia elämässäni. Aiemmin pystyin nauttimaan hänen kanssaan olemisesta ja iloitsemaan pienistä hetkistä helpommin kuin nykyään. Nyt saatan vain katsoa hänen iloista naamaansa ja miettiä, että millaisessa maailmassa hän joutuukaan elämään. En pidä lastani virheenä, hän on erittäin toivottu ja rakastettu. Silti mielessä käy välillä ajatus, että onko itse tehnyt kamalan teon synnyttämällä hänet tänne.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia oloja? Voiko tästä päästä jotenkin yli?
Jotenkin iso kynnys kirjoittaa tämä tänne, vaikka anonyymina olenkin.

Mulla oli samoja ajatuksia, mutta kun oon nyt kuullut erillaisia mielipiteitä ihmisiltä jotka on ympäristöalalla ja oikeesti on perehtyneet tähän elämäntyönään, niin en oo enää huolissani. Toki täytyy tehdä töitä päästöjen vähentämiseksi, mutta hölyyttävä tilanne ei enää ole ja muutoksia tapahtuu. Ilmaston muutos on totta, mutta tää homma ja hysteria on mennyt naurettavaksi. Ihmiset ei oo lähössä täältä pitkiin aikoihin.

Lehdet tuputtaa suurimman osan ajasta liioiteltuja ja kärjistyneitä mielipiteitä ilmaston muutoksesta. Ei kannata uskoa ja lukea sinisilmäisesti kaikkea mitä media sanoo. Media liioittelee jotta ihmiset klikkaa.

Mikromuovin kertyminen yms hysteria kannattaa heti alkuunsa unohtaa. Muovi ei normaalisti kerry elimistöön vaan poistuu sieltä ulosteen mukana. Muoviakin tulee rajoittaa, mutta massahysterian ja syyllistämisen täytyy loppua.

Kemikaaleja on ollut jo todella pitkään ja tulee aina olemaan. Niitäkin tulee tutkia ja vähentää, mutta pelätä ei tarvi arkipäivässä. Suomessa luonto ei oo kemikaaleilla pilattu.

Tää ympäristöhysteria on keino vaikuttaa radikaalisti ihmisten mielipiteisiin ja käytökseen, sillä ilmaston muutosta on hidastettava. Mikä on ihan totta!

Luin taannoin artikkelin, että on arvioitu, että nykytoimilla ilmaston lämpeneminen on jo hidastunut niin, että ei puhuta useasta asteesta lyhyellä aikavälillä vaan asteesta. Ja parempia keinoja suunnitellaan kokoajan. Sopimuksia valtioiden välillä päästöistä yms...

Älä ahdista itseäsi näillä jutuilla. Kun selaat uutisia lue rivien välistä ja mieti miksi tämmöinen asia on muotoiltu niin radikaalisti ja muista, että median tavoite on kärjistää kaikkea, jotta ihmisiä kiinnostaa.

Esimerkiksi otsikko "Miksi mursut pyrkivät rakennusten päälle" kuullostaa huomiota herättävämmältä ja pelottavammalta, kuin "mursu eksyi maalle".

 

[Ahdistuja]

Mulla oli samoja ajatuksia, mutta kun oon nyt kuullut erillaisia mielipiteitä ihmisiltä jotka on ympäristöalalla ja oikeesti on perehtyneet tähän elämäntyönään, niin en oo enää huolissani. Toki täytyy tehdä töitä päästöjen vähentämiseksi, mutta hölyyttävä tilanne ei enää ole ja muutoksia tapahtuu. Ilmaston muutos on totta, mutta tää homma ja hysteria on mennyt naurettavaksi. Ihmiset ei oo lähössä täältä pitkiin aikoihin.

Lehdet tuputtaa suurimman osan ajasta liioiteltuja ja kärjistyneitä mielipiteitä ilmaston muutoksesta. Ei kannata uskoa ja lukea sinisilmäisesti kaikkea mitä media sanoo. Media liioittelee jotta ihmiset klikkaa.

Mikromuovin kertyminen yms hysteria kannattaa heti alkuunsa unohtaa. Muovi ei normaalisti kerry elimistöön vaan poistuu sieltä ulosteen mukana. Muoviakin tulee rajoittaa, mutta massahysterian ja syyllistämisen täytyy loppua.

Kemikaaleja on ollut jo todella pitkään ja tulee aina olemaan. Niitäkin tulee tutkia ja vähentää, mutta pelätä ei tarvi arkipäivässä. Suomessa luonto ei oo kemikaaleilla pilattu.

Tää ympäristöhysteria on keino vaikuttaa radikaalisti ihmisten mielipiteisiin ja käytökseen, sillä ilmaston muutosta on hidastettava. Mikä on ihan totta!

Luin taannoin artikkelin, että on arvioitu, että nykytoimilla ilmaston lämpeneminen on jo hidastunut niin, että ei puhuta useasta asteesta lyhyellä aikavälillä vaan asteesta. Ja parempia keinoja suunnitellaan kokoajan. Sopimuksia valtioiden välillä päästöistä yms...

Älä ahdista itseäsi näillä jutuilla. Kun selaat uutisia lue rivien välistä ja mieti miksi tämmöinen asia on muotoiltu niin radikaalisti ja muista, että median tavoite on kärjistää kaikkea, jotta ihmisiä kiinnostaa.

Esimerkiksi otsikko "Miksi mursut pyrkivät rakennusten päälle" kuullostaa huomiota herättävämmältä ja pelottavammalta, kuin "mursu eksyi maalle".

Kiitos paljon kun näit vaivaa vastata! Tämä helpotti jo paljon. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että joku on käynyt samoja ajatuksia läpi, ja että on mahdollista päästä näistä murehtimisista eroon.
Itse olen tässä nyt googlaillut kaikenmaailman juttuja aiheeseen liittyen, ja tuntuu tosiaan siltä, että jokainen juttu kertoo, että kohta täällä ei voi enää elää, kun on jo nyt ennätyshelteet, maastopalot ja tulvat ym. Jos sulla on joku linkki tähän artikkeliin, jossa kerrotaan, että ilmaston lämpeneminen on jo hidastunut, niin lukisin tosi mielelläni vastapainoksi näille kaikille pelottaville uutisille!
Tottahan se on tietty, että media kärjistää kaikkea. Hyvä, että joku välillä muistuttaa minua tästä.!
Vielä kerran, kiitos viestistä.

 

[Pingviiniemo]

Kiitos paljon kun näit vaivaa vastata! Tämä helpotti jo paljon. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että joku on käynyt samoja ajatuksia läpi, ja että on mahdollista päästä näistä murehtimisista eroon.
Itse olen tässä nyt googlaillut kaikenmaailman juttuja aiheeseen liittyen, ja tuntuu tosiaan siltä, että jokainen juttu kertoo, että kohta täällä ei voi enää elää, kun on jo nyt ennätyshelteet, maastopalot ja tulvat ym. Jos sulla on joku linkki tähän artikkeliin, jossa kerrotaan, että ilmaston lämpeneminen on jo hidastunut, niin lukisin tosi mielelläni vastapainoksi näille kaikille pelottaville uutisille!
Tottahan se on tietty, että media kärjistää kaikkea. Hyvä, että joku välillä muistuttaa minua tästä.!
Vielä kerran, kiitos viestistä.

Ihana jos olo vähän helpottui. Oisko ollut joskus joku ilmastoraportti toi minkä oon lukenut, mutta sitä on jo tietenkin ruettu parjaamaan, (äsken luin kun etin Googlesta, mutten löytänyt kun noita raporttia vastaan olevia artikkeleita. Kultainen keskitie ollee kaikessa paras, eli ilmaston muutos hidastuu, muttei vielä niin paljoa kuin artikkeli antoi tuolloin ymmärtää.

Täytyy muistaa myös avaruuden ja auringon vaikutus lämpenemiseen. Välillä on senkin puolesta kuumaa tai viileää.

 

[Ahdistuja]

Ihana jos olo vähän helpottui. Oisko ollut joskus joku ilmastoraportti toi minkä oon lukenut, mutta sitä on jo tietenkin ruettu parjaamaan, (äsken luin kun etin Googlesta, mutten löytänyt kun noita raporttia vastaan olevia artikkeleita. Kultainen keskitie ollee kaikessa paras, eli ilmaston muutos hidastuu, muttei vielä niin paljoa kuin artikkeli antoi tuolloin ymmärtää.

Täytyy muistaa myös avaruuden ja auringon vaikutus lämpenemiseen. Välillä on senkin puolesta kuumaa tai viileää.

Anteeksi kun vaivaan, enkä tietenkään oleta, että vastaat tuntemattoman ihmisen huoliin. Haen vaan edelleen helpotusta olooni. Mietin vain, että mitä nämä ympäristöalalla olevat ihmiset ovat sanoneet tilanteesta?
Miten sait itse oman mielesi rauhoittumaan?

Koen yhä jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että olen tuonut lapsen tuhoutuvan pallon päälle. Toivoa on jotenkin tosi vaikea nähdä, ja pelkään että hänen elämänsä tulee olemaan taistelua puhtaasta vedestä ja ravinnosta. Pitäis varmaan saada itsensä ajattelemaan optimistisemmin, mutta koen sen todella vaikeaksi. Olen saamassa keskusteluapua onneksi kyllä.
Kiitos Pingviiniemo tähänastisista vastauksistasi.

 

[Pingviiniemo]

Anteeksi kun vaivaan, enkä tietenkään oleta, että vastaat tuntemattoman ihmisen huoliin. Haen vaan edelleen helpotusta olooni. Mietin vain, että mitä nämä ympäristöalalla olevat ihmiset ovat sanoneet tilanteesta?
Miten sait itse oman mielesi rauhoittumaan?

Koen yhä jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että olen tuonut lapsen tuhoutuvan pallon päälle. Toivoa on jotenkin tosi vaikea nähdä, ja pelkään että hänen elämänsä tulee olemaan taistelua puhtaasta vedestä ja ravinnosta. Pitäis varmaan saada itsensä ajattelemaan optimistisemmin, mutta koen sen todella vaikeaksi. Olen saamassa keskusteluapua onneksi kyllä.
Kiitos Pingviiniemo tähänastisista

En luonnollisesti viitsi tässä mainita kuka, mutta mulla on tuttava ympäristöalalla, joka kehittelee kuituja, jotka on tuotettu ympäristöystävällisesti ja joiden elinkaari on kokonaisuudessaan hiilineutraali. Hän siis tietänee mistä puhuu.

Lähinnä ollaan juteltu juurikin mikromuovista joka mua ahdisti ennen. Vesistöjen kunnosta. Siitä että muualla maailmassa tää ilmastonmuutos on toki potentiaalinen kriisi. Lohdutti mua lähinnä sanomalla, että suomessa olot tuskin huononee merkittävästi vielä todella pitkiin aikoihin, koska ollaan pohjoisempana kuin esim päiväntasaaja, jossa kuivuus on ongelma.

Sit sanoi, että maailma ei oo loppumassa. Olosuhteet toki muuttuu, mutta se, että tulee vieraslajeja, niiden mukana potenttiaalisesti tauteja yms... Ei tarkoita että ihmiset kuolee sukupuuttoon.

Ja siis se, että tää asia etenis siihen pisteeseen, että maailma muuttuisi asuinkelvottomaksi, niin siihen vaaditaan jo todella huonoja valintoja. Eli se mihin nyt pyritään on hidastamaan ilmaston lämpenemistä.

Ja tää on muistetava: Keskiajalla oli pienoisjääkausi, koska aurinko ei aina ole yhtä aktiivinen ja on kauempana meistä toisinaan. Eli ilmasto viilenee myös luonnostaan. Me nyt vaan korostetaan lämpenemistä, koska tehostetaan sitä.

Pointti siis on, että täällä Suomessa tilanne on vielä hyvä ja siihen pyritään että se paranee myös muualla ja siksi näitä hiilijalanjälki pieni tai nolla tuotteita kehitellään.

 

[Vaapukka 🌸]

Hei Ahdistuja! Täällä yksi samoja asioita pohdiskeleva. Tosin olen vasta raskaana, mutta silti nuo mietteet pyörivät paljon päässä ja lasta suunnitellessa mietin, onko lapsen synnyttäminen tähän maailmaan lapsen kannalta hyvä ratkaisu. Itse olen tykännyt kirjasta Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Se on raskas, mutta myös antoisa teos.

 

[Ahdistuja]

Hei Ahdistuja! Täällä yksi samoja asioita pohdiskeleva. Tosin olen vasta raskaana, mutta silti nuo mietteet pyörivät paljon päässä ja lasta suunnitellessa mietin, onko lapsen synnyttäminen tähän maailmaan lapsen kannalta hyvä ratkaisu. Itse olen tykännyt kirjasta Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Se on raskas, mutta myös antoisa teos.

Moi, ihana kun tulit kertomaan tämän!
Saanko kysyä sulta, mikä sut sai lasta suunnitellessa päätymään siihen, että haluat synnyttää lapsen tähän maailmaan?
Kiitos myös kirjasuosituksesta, pitää varmaan tutkiskella.

Ja onnea raskaudesta

 

[crstl]

Hei, tosi samaistuttavia keloja! Itse oon saanu toivoa seuraavista asioista:

1. Pyrin tekemään elämässäni valintoja, joilla hillitsen meidän perheen ekologista jalanjälkeä. Ajattelen, että vähemmän on enemmän ihan kaikessa: lastentarvikkeissa, autoilussa, matkailussa, lihalla mässäilyssä.. Länsimainen elämäntapa tavarataivaineen on houkuttava ja tuskin kukaan on tässä täydellinen, mutta saan näistä henkilökohtaisista valinnoista ennen kaikkea kontrollin tunnetta.

2. Yks mulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä tehtävistä vanhempana on siirtää ympäristöä kunnioittavat arvot eteenpäin lapsille, jolloin mun tekemien valintojen arvo ikään kuin kertaantuu. Kun jo lapsena oppii kohtuuteen ja maapallon rajat tiedostavaan kuluttamiseen, ei aikuisena joudu sitten luopumaan mistään (tai ainakaan niin paljosta). Uskon ihan vilpittömästi, että tytöstä polvi paranee.

3. Vähensin uutisten seuraamista, erityisesti sensaationhakuisten iltalehtien. Joka päivä ei tapahdu uutta ilmaston saralla. Uutiset myös antaa aiheesta usein niin suppean katsauksen, ettei käteen jää muuta kuin pelko ja ahdistus. Siirryin sen sijaan opiskelemaan lisää kirjoista. Tieto lisää tuskaa hetkellisesti, mutta myös laittaa toimimaan paljon tehokkaammin (ja jatkamaan sitä toimintaa, kun joskus meinaa väsähtää). Muutamia mun mielestä hyviä kirjoja aiheesta (löytyy e- ja äänikirjapalveluistakin):

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta – näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta
Rutger Bregman: Hyvän historia – ihmiskunta uudessa valossa
Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto – luonnoton historia
Juha Kauppinen: Monimuotoisuus
Suvi Auvinen: Lihan loppu

Lopuksi: lapset on antaneet meidän perheen ilmastoteoille konkreettisen merkityksen pelkällä olemassaolollaan. Ei huvita lennellä etelänlomille hetken huuman tähden, kun tietää, että lopulta se on heiltä pois. Yllättäen asiaa ei sen ansiosta edes tule ajateltua minään menetyksenä, vain uutena normaalina.

 

[Ahdistuja]

Hei, tosi samaistuttavia keloja! Itse oon saanu toivoa seuraavista asioista:

1. Pyrin tekemään elämässäni valintoja, joilla hillitsen meidän perheen ekologista jalanjälkeä. Ajattelen, että vähemmän on enemmän ihan kaikessa: lastentarvikkeissa, autoilussa, matkailussa, lihalla mässäilyssä.. Länsimainen elämäntapa tavarataivaineen on houkuttava ja tuskin kukaan on tässä täydellinen, mutta saan näistä henkilökohtaisista valinnoista ennen kaikkea kontrollin tunnetta.

2. Yks mulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä tehtävistä vanhempana on siirtää ympäristöä kunnioittavat arvot eteenpäin lapsille, jolloin mun tekemien valintojen arvo ikään kuin kertaantuu. Kun jo lapsena oppii kohtuuteen ja maapallon rajat tiedostavaan kuluttamiseen, ei aikuisena joudu sitten luopumaan mistään (tai ainakaan niin paljosta). Uskon ihan vilpittömästi, että tytöstä polvi paranee.

3. Vähensin uutisten seuraamista, erityisesti sensaationhakuisten iltalehtien. Joka päivä ei tapahdu uutta ilmaston saralla. Uutiset myös antaa aiheesta usein niin suppean katsauksen, ettei käteen jää muuta kuin pelko ja ahdistus. Siirryin sen sijaan opiskelemaan lisää kirjoista. Tieto lisää tuskaa hetkellisesti, mutta myös laittaa toimimaan paljon tehokkaammin (ja jatkamaan sitä toimintaa, kun joskus meinaa väsähtää). Muutamia mun mielestä hyviä kirjoja aiheesta (löytyy e- ja äänikirjapalveluistakin):

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta – näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta
Rutger Bregman: Hyvän historia – ihmiskunta uudessa valossa
Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto – luonnoton historia
Juha Kauppinen: Monimuotoisuus
Suvi Auvinen: Lihan loppu

Lopuksi: lapset on antaneet meidän perheen ilmastoteoille konkreettisen merkityksen pelkällä olemassaolollaan. Ei huvita lennellä etelänlomille hetken huuman tähden, kun tietää, että lopulta se on heiltä pois. Yllättäen asiaa ei sen ansiosta edes tule ajateltua minään menetyksenä, vain uutena normaalina.

Kiitos vastauksesta!
Itsellä 1. ja 2. kohta myös toteutuu, ja koko ajan (ainakin yritän) enenevissä määrin.
Tota kolmatta taas pitäis toteuttaa itsekin, mutta jotenkin tosi vaikeeta pysyä erossa kaikenmaailman ilmastouutisten parista. Pakko vaan yrittää!
Kiitos myös kirjasuosituksista!

Myös just tää lentelyhomma itsellä, että ei kyllä tee oikein edes mieli lähteä mihinkään lentokoneella. Kotimaassa on paljon näkemisen arvoisia kohteita, jos lomailla haluaa!

Tuntunut tässä pari päivää nyt olo helpommalta. Olen purkanut asiaa tosi monen läheisen kanssa, ja joka kerta kun puhun asiasta ääneen ja vaihdan ajatuksia jonkun kanssa, tulee vähän kevyempi olo. Toivottavasti jatkuis nyt samaan suuntaan.
Myös vastausten lukeminen tästä ketjusta helpottaa, oon tosi kiitollinen näistä vastauksista! Lohduttavaa kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin, vaikkei samanlaisia ahdistuksia tietysti kenellekään toivois.

 

[crstl]

Kiitos vastauksesta!
Itsellä 1. ja 2. kohta myös toteutuu, ja koko ajan (ainakin yritän) enenevissä määrin.
Tota kolmatta taas pitäis toteuttaa itsekin, mutta jotenkin tosi vaikeeta pysyä erossa kaikenmaailman ilmastouutisten parista. Pakko vaan yrittää!
Kiitos myös kirjasuosituksista!

Myös just tää lentelyhomma itsellä, että ei kyllä tee oikein edes mieli lähteä mihinkään lentokoneella. Kotimaassa on paljon näkemisen arvoisia kohteita, jos lomailla haluaa!

Tuntunut tässä pari päivää nyt olo helpommalta. Olen purkanut asiaa tosi monen läheisen kanssa, ja joka kerta kun puhun asiasta ääneen ja vaihdan ajatuksia jonkun kanssa, tulee vähän kevyempi olo. Toivottavasti jatkuis nyt samaan suuntaan.
Myös vastausten lukeminen tästä ketjusta helpottaa, oon tosi kiitollinen näistä vastauksista! Lohduttavaa kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin, vaikkei samanlaisia ahdistuksia tietysti kenellekään toivois.

Uutissovellukset pois, tai ainakin ne ilmoitukset niistä. Sit kans iltasin/öisin oon itse paljon herkempi, joten silloin en lue edes otsikoita. Huolen jakaminen ymmärtäväisessä seurassa on aina hyvä idea Tämä jos joku on aihe, josta saa – ja jonkin verran myös pitää – olla huolissaan, mutta ei omaa mielenterveyttä vaarantavalla tavalla.

 

[Vaapukka 🌸]

Kiitos

Kiva kun täällä on ollut lisää keskustelua! Itsellä on itseasiassa nuo kaikki kolme kohtaa käytössä (tai no kakkonen suunnitelmissa vasta, mutta ajatuksena käytössä ahdistusta helpottamassa). Mut sai valitsemaan näin mm. se, että tunnen itseni ja tiedän olevani taipuvainen liioiteltuun murehtimiseen ja katastrofointiin usein. Jutellessa muiden kanssa huomasin, että monet ovat jopa vähän yllättyneitä siitä, miten synkkiä tulevaisuuden näkymiä mulla on. Ajattelin, etten halua jättää lasta saamatta siksi, että olen pelotellut itseäni liikaa. Toiseksi ajattelin, että haluan tässä vaikeassa tilanteessa valita toivon ja rakkauden mieluummin kuin epätoivon ja surun. Elämä kuitenkin jatkuu edelleen ja sitä on kyettävä elämään (vaikkakin elämäntapojaan muuttaen kestävämmiksi). Lapsen saaminen on mulle suurin unelma ja siitä luopuminen olisi tuskallista. Tuntuisi siltä kuin luopuisin osasta elämää itseään. Kolmanneksi mun ja mieheni suhteessa yksi tärkeä asia on nimenomaan toive lapsista. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja menty naimisiin sillä ajatuksella, että lapsia halutaan tulevaisuudessa. Päättämällä toisin veisin sen myös mieheltäni. Neljänneksi ajattelen, että ihmiset ovat ennenkin selvinneet hurjista asioista. Nyt elämä on länsimaisella keskiluokalla ennennäkemättömän helppoa. Tämä elintaso ei varmaan tule jatkumaan, mutta elämä voi silti olla hyvää ja elämisen arvoista. Kärsimys kuuluu ihmisen elämään joka tapauksessa ilmastokriisistä riippumattakin eikä siltä voi lastaan suojella kokonaan.

Tietysti monia ajatuksia suuntaan ja toiseen on ollut, mutta nuo taitaa olla ne tärkeimmät. Lisäksi yksi ystävä sanoi, että lapsethan nimenomaan ovat se syy, miksi asiasta ollaan huolissaan ja suuntaa yritetään muuttaa. Jos tulevia sukupolvia ei olisi, niin milläänhän ei oikeastaan olisi väliä. Allekirjoitan tuon osittain.

 

[Ahdistuja]

Kiitos

Kiva kun täällä on ollut lisää keskustelua! Itsellä on itseasiassa nuo kaikki kolme kohtaa käytössä (tai no kakkonen suunnitelmissa vasta, mutta ajatuksena käytössä ahdistusta helpottamassa). Mut sai valitsemaan näin mm. se, että tunnen itseni ja tiedän olevani taipuvainen liioiteltuun murehtimiseen ja katastrofointiin usein. Jutellessa muiden kanssa huomasin, että monet ovat jopa vähän yllättyneitä siitä, miten synkkiä tulevaisuuden näkymiä mulla on. Ajattelin, etten halua jättää lasta saamatta siksi, että olen pelotellut itseäni liikaa. Toiseksi ajattelin, että haluan tässä vaikeassa tilanteessa valita toivon ja rakkauden mieluummin kuin epätoivon ja surun. Elämä kuitenkin jatkuu edelleen ja sitä on kyettävä elämään (vaikkakin elämäntapojaan muuttaen kestävämmiksi). Lapsen saaminen on mulle suurin unelma ja siitä luopuminen olisi tuskallista. Tuntuisi siltä kuin luopuisin osasta elämää itseään. Kolmanneksi mun ja mieheni suhteessa yksi tärkeä asia on nimenomaan toive lapsista. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja menty naimisiin sillä ajatuksella, että lapsia halutaan tulevaisuudessa. Päättämällä toisin veisin sen myös mieheltäni. Neljänneksi ajattelen, että ihmiset ovat ennenkin selvinneet hurjista asioista. Nyt elämä on länsimaisella keskiluokalla ennennäkemättömän helppoa. Tämä elintaso ei varmaan tule jatkumaan, mutta elämä voi silti olla hyvää ja elämisen arvoista. Kärsimys kuuluu ihmisen elämään joka tapauksessa ilmastokriisistä riippumattakin eikä siltä voi lastaan suojella kokonaan.

Tietysti monia ajatuksia suuntaan ja toiseen on ollut, mutta nuo taitaa olla ne tärkeimmät. Lisäksi yksi ystävä sanoi, että lapsethan nimenomaan ovat se syy, miksi asiasta ollaan huolissaan ja suuntaa yritetään muuttaa. Jos tulevia sukupolvia ei olisi, niin milläänhän ei oikeastaan olisi väliä. Allekirjoitan tuon osittain.

Voin samaistua tuohon "tiedän olevani taipuvainen liioiteltuun murehtimiseen ja katastrofointiin usein". Stressaan ja ahdistun tosi helposti asioista, ja tuppaan ajattelemaan usein, että just se pahin tulee tapahtumaan.

Mulle myös lapsen saaminen on ollut suurin unelma niin kauan kuin muistan. Olen tosi onnellinen meidän pienestä, mutta nyt vaan koko ajan maalaan mielessäni niitä tulevaisuuden uhkakuvia, joissa jälkikasvuni taistelee puhtaasta vedestä, hengitysilmasta, ruoasta jne. Tuntuu ihan hirveeltä! Mitenhän tästäkin ajattelusta voisi päästä eroon

Tää sun kommentti autto jotenkin tosi paljon, varsinkin kun koen voivani samaistua siinä moneen asiaan tosi paljon. Kiitos siis kun kerroit ajatuksistasi.


Miten teihin muihin vaikuttaa nämä kommentit, joita kuulee ja näkee välillä, tyyliin että "suurin ilmastoteko on olla vapaaehtoisesti lapseton, ja kuka haluaa lapsia tämmöiseen maailmaan, jossa kaikki menee kohti tuhoa"? Entä nämä kaikki huonot uutiset asian tiimoilta? Onko kellään mitään vinkkejä, kuinka voisi itse käsitellä näitä niin, ettei ahdistus tulevaisuudesta valtaa kokonaan? Väistämättä näitä uutisia tulee välillä vastaan ihan jo sosiaalisessa mediassa. Pitäis varmaan pitää taukoa kaikesta, uutistenlukemisesta somettamiseen.

Itsellä jotenkin tuo ainakin hetkittäin lohtua se, että ihmiset jotka just työskentelee ilmastoasioiden parissa ja tietää asiasta tosi paljon, saavat silti lapsia tämän kaiken keskellä.

 

[Vargynja]

Minä ajattelen että me kasvatetaan tulevaisuuden toivoja. Opetetaan lapsille pienestä pitäen vihreitä arvoja niin he huolehtivat taas vähän paremmin maapallosta. Tietenkin tämän hetken aikuistenkin pitää tehdä paljon asioiden eteen, mutta suunta on ollut parempi. Eikä se että me ei lisäännyttäisi pelasta maailmaa. Ihmisiä riittää joka tapauksessa ja varsinkin kehitysmaissa väkiluku kasvaa vaan. Eikä siellä olla yhtä kiinnostuneita ilmastosta. Eli jos nyt kehittyneemmissä maissa ei kukaan ilmastotekona hankkisi lapsia, kohta ei olisi kehittyneempiä maita viemässä tietoa ja apua kehitysmaihin.

 

[Puar]

Täällä myös yksi jolla on tällaisia ajatuksia. Jotenkin tunnen myös pettäneeni periaatteeni, kun olen melkein aina ajatellut, että en missään nimessä tee lisää ihmisiä tälle planeetalle, ja sit kuitenkin se biologinen kello alkoi tikittää ja olen raskaana. Olen koittanut ajatella, että kriisit ovat aina läsnä ja silti ihmiset lisääntyvät, ja toisaalta miksi ponnistella paremman tulevaisuuden puolesta, jos ei uusia sukupolvia tule.

 

[Ahdistuja]

Täällä myös yksi jolla on tällaisia ajatuksia. Jotenkin tunnen myös pettäneeni periaatteeni, kun olen melkein aina ajatellut, että en missään nimessä tee lisää ihmisiä tälle planeetalle, ja sit kuitenkin se biologinen kello alkoi tikittää ja olen raskaana. Olen koittanut ajatella, että kriisit ovat aina läsnä ja silti ihmiset lisääntyvät, ja toisaalta miksi ponnistella paremman tulevaisuuden puolesta, jos ei uusia sukupolvia tule.

Samaa olen koittanut ajatella, että kriisejä on ollut varmasti aina ja tulee olemaankin. Jotenkin vähän hellittänyt ne isoimmat ahdistukset ainakin toistaiseksi, auttanut kyllä tosi paljon muiden kanssa asiasta keskustelu!

Myös se auttaa, että itse tekee asioiden eteen sen, minkä pystyy, kuluttamatta itseään kuitenkaan loppuun siinäkään. Ja sit vaan opetetaan näille meidän jälkikasvuille niitä arvoja, joita pidetään itse tärkeänä, eipä tässä kai muuta voi!

Toivottavasti tää ketju autto sua yhtä paljon kun mua, jos luit tän läpi. Ihanaa, kun ei ole yksin näiden ajatusten kanssa, ja sekin jo luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta, kun tietää, että muutkin näitä miettii. Ehkä just näiden meidän ahdistusten takia me halutaan tehdä vähän ekstraa meidän lasten paremman tulevaisuuden eteen, eikä olla vaan hälläväliä-asenteella!

Plus sit tietty se, että aina voi käydä mitä vaan, eikä meillä kellään (kai) oo kristallipalloa, joka kertoo tasan tarkkaan mitä tulee käymään minäkin hetkenä. Tällä hetkellä mulla ainakin koittaa vallata päätä myös noi sota-ahdistukset, mutta koitan tolkuttaa itelleni, että se on asia, jolle en mitään voi.
Ilmaston eteen taas kaikki voi tehdä jotain, ja ne pienetkin teot merkkaa paljon. Tehdään siis niitä! Jaksamista sulle kanssa näiden ajatusten keskelle, ei nää mitään kevyimpiä keloja oo.