Ikävöitkö lastasi/lapsiasi työpäivän aikana?

[Kaarin]

Minulle oli kova paikka palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin heti kun vanhempainpäivärahakausi loppui. Poika oli silloin reilut 10kk. Surin asiaa jo etukäteen tosi paljon, ja ensimmäisinä työviikkoina mietin miltei koko ajan, että mitenkähän siellä päiväkodissa nyt pojalla menee.

Työni vaatii keskittymistä, mutta välillä mielen täyttää ikävä lasta kohtaan, ja mietin, mitenkähän hän pärjää päiväkodissa, ja mitä he siellä juuri tällä hetkellä tekevät. Hienostihan hän on siellä pärjännyt ainakin hoitajien viestien mukaan :) Ikävöinti lienee normaalia, mutta välillä sen voimakkuus ihmetyttää, tuntuu ihan fyysisenä puristuksena sydämessä. Joskus mietin, että onko se nyt kuitenkaan aivan normaalia :bag:

Poika on sen verran pieni, ettei hän osaa kertoa, onko hänellä ollut ikävä minua, mutta kyllä halaukset ja syliin pyrkiminen kertovat, että hänelläkin on ehkä ollut ikävä.

 

[Suski75]

Ikävöin kyllä. Lapsi on nyt 3 ja olen ollut töissä jo 1,5 vuotta, mutta edelleen välillä ikävöin juuri tuollaisena fyysisenä puristuksena ja välillä melkein itkettää. Lapsi kyllä pärjää päiväkodissa, sitä en epäile yhtään, ja saa siellä halejakin. Useimmiten en muista koko asiaa, mutta välillä kyllä puskee ikävä.

 

[Aiarana]

Alussa ensimmäisen vuoden ajan mietitytti, pohdin kelloa katsoessa, että "nyt poikani on syömässä, nyt nukkumassa, nyt ulkona" jne., nykyään en enää noita mieti. Poikani kuva on työpisteelläni ja sitä välillä katson ikävöiden, mutta toisaalta kuvan katsominen antaa motivaatiota tehdä työt hyvin, että minulla on jatkossakin hyvä työpaikka ja meillä kaikilla hyvät tulot ja elämä hyvin sen suhteen.

 

[Bella Swan]

Ikävöin kyllä! Ja lasken minuutteja koska pääsen töistä..

 

[Vargynja]

Alkuun ikävöin paljon ja tuntui suorastaan oudolta kun lapsi ei ollutkaan siinä 24/7, mutta nyt kun lapsi on ollut kolmisen vuotta hoidossa on ikävä helpottanut. Veikkaisin että sekin vaikuttaa että tiedän että lapsella on kaikki hyvin ja hän viihtyy päiväkodissa. Ennen päiväkotiin vaihtoa lähdin liian monena aamuna perhepäivähoitajalta ikävä tunne vatsassa, kun lapsi ei olisi sinne halunnut.

 

[Uusperhesatu]

En. :D No, molemmat päivähoidossa/eskarissa olevat lapseni ovat menneet sinne vasta 2,5-3-vuotiaina, joten ihan pikkuisina ei heitä ole tarvinnut hoitoon laittaa. Toki silti aluksi mietin paljon, miten heillä sujuu ja ikävöinkin. Nyt kuitenkin, kun molemmille homma on jo rutiinia, ikävöinnin sijaan nautin siitä, kun saan tehdä töitä rauhassa. Kuopus 1 v 8 kk on vielä kotona (teen töitä hänen nukkuessaan ja ollessaan puistotoiminnassa ym), ja kyllä ikävä varmaan iskisi, jos hänet nyt yhtäkkiä päiväkotiin laittaisin. Siihenkin kyllä varmaan tottuisin nopeasti. Olen vähän sellainen, että nautin omasta ajastani ja tarvitsen sitä - niin paljon kuin lapsiani rakastankin - joten ikävöinnin sijaan keskityn muihin juttuihin heidän hoidossa ollessaan ja heihin sitten taas, kun näemme. :)

 

[Sohwia]

Kyllä ikävöin. En tiedä ikäväisinkö ihan näin paljoa, ellen hoitaisi työkseni muiden lapsia. Isoin ikävä iskee siinä, kun nukutan töissä lapsia päivä- tai yöunille.

 

[peruna86]

Mun poika (kohta 3-v.) on ollut päiväkodissa jo kaksi vuotta, mutta edelleen on ikävä häntä hänen siellä ollessa. Poika viihtyy tosi hyvin päikyssä ja kun sen sinne vien niin menee suoraan leikkiin, hyvä kun moi sanoo mulle. Mutta sitte päivällä kun haen hänet kotiin niin on maailman paras tunne, kun poika juoksee syliin iloisena äidin näkemisestä!

 

[Helena80]

Muistan, kun jätimme esikoisen ekan kerran omaan kotiin läheisen hoitoon muutaman kk ikäisenä ja lähdimme ulos. En pystynyt yhtään rentoutumaan, kun oli ikävä vauvaa. Seuraavat kerrat menivätkin jo hyvin.

Meidän lapset ovat kaikki menneet tarhaan alle vuoden ikäisenä ja ovat alusta asti viihtyneet. Mulla ei ollut niinkään ikävä vaan huono omatunto siitä, kuinka olen huono äiti, kun niin pienenä laitan lapset hoitoon. Mutta olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen työn ja muutakin omaa, etten sekoa Nyt haaveilen neljännestä ja olen ajatellut olevani kotona pidempään, kun en aiemmin malttanut. Mun lapset on jo suht isoja, 10v, 8v ja kohta 6v, että on tässä jo vuosia vierähtänyt päikyssä ja koulussakin.

 

[easterbunny]

En ikävöi, lapsen kanssa saan viettää tarpeeksi aikaa yhdessä muutenkin kun on vain osa-aikaisessa hoidossa. Tiedän, että siellä on ammattilaiset hoitamassa ja lapsi viihtyy muutenkin tosi hyvin hoitopaikassaan. Olen niitä ihmisiä jotka kaipaavat muutakin elämää lapsen hoitamisen lisäksi.

 

[Enni]

Lapsi ei ole päivähoidossa, mutta on joskus ollut mummolla hoidossa vähän aikaa. Tai isän kanssa kotona, kun olen esim. parturissa, hierojalla tms. mihin lapsia ei voi ottaa mukaan. Ikävöin lasta joka kerta, viimeistään siellä määränpäässä. Lapsi myös tulee joka kerta innoissaan vastaan ja pari tuntia haluaa olla kylki kyljessä/sylissä, sekä sanoo että oli kova ikävä äitiä. Kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus, kun joudun viemään hänet joskus hoitoon koko päiväksi.

 

[Zeni]

Kun kaksi vanhinta oli lyhyen pätkän päiväkodissa, niin kyllä ikävöin. Ihan koko ajan. Kun viime syksynä palasin töihin ja lapset jäivät kotiin isänsä kanssa, niin silloin en ikävöinyt. Otin työssäkäynnin omana aikana ja nautin siitä suuresti Ehkä jos lapset olisi menneet päikkyyn, niin tilanne olisi ollut toinen. Tulevana syksynä Kolmonen (tänään 5v ) aloittaa osa-aikaisena päiväkodissa, en usko että minulle iskee ikävä, hän on jo niin iso ja tiedän päiväkodin olevan hyvä ratkaisu :)

 

[Towanda]

En tiedä kuinka käy, kun aloitan syksyllä työt ja pitää olla koko päivä erossa. Silloin harvoin kun poika on ollut jonkun hoivissa, niin en ole ikävöinyt vaan nauttinut omasta ajasta. Ihana on silti ollut palata taas kotiin, siitä tulee lämmin tunne.

 

[Uusperhesatu]

En tiedä kuinka käy, kun aloitan syksyllä työt ja pitää olla koko päivä erossa. Silloin harvoin kun poika on ollut jonkun hoivissa, niin en ole ikävöinyt vaan nauttinut omasta ajasta. Ihana on silti ollut palata taas kotiin, siitä tulee lämmin tunne.

Se paluu onkin ihanaa. :) Meillä kuopus on käynyt nyt jonkin aikaa leikkipuistotoiminnassa kerran viikossa puolitoista tuntia kerrallaan, ja vaikka en häntä sinä aikana ehdi ikävöidä, on ihana mennä hakemaan häntä, kun hän juoksee täyttä päätä iloisena kädet ojossa luokseni hokien "äittä, äittä, äittä". :)