Ikäkriisi

[Sohwia]

Onko täällä kellään muilla ikäkriisiä? Itsehän tajusin hiljaittan, että mulla on pian synttärit ja enää ei oo monta vuotta siihen kun täytän 30. Ehkä eniten kriisi tuli sen suhteen, kun olen alkanut miettimään, että mitä töitä mahdollisesti haluaisin tehdä, jonka seurauksena mietin uutta ammattia itselleni, joten isoja muutoksia on sillä saralla tulossa.. Ja jotenkin oon pitänyt itseäni pitkään vähän päälle 20-vuotiaana, vaikka ikälukemat on lähempänä 30 vuotta.

 

[Vargynja]

Mäkin vähän ikäkriiseilen. Osittain koska en meinaa millään muistaa että olen 26, enkä 25. Mihin se vuosi muka tästä välistä katosi? Ja kun kerran olen 26, täytän tänä vuonna 27 ja sehän on jo melkeen 30. Enhän mä voi olla niin vanha, kun oonhan vasta 25! Sekin vähän tässä harmittaa kun ikää tulee lisää eikä toista lasta pääse tekemään. Ekan synnyttyä haaveilin vähän että saisin tehtyä toisen lapsen niin nopsaan ettei tarttisi senkään raskauden kohdalla mennä sokerirasitukseen. (Alle 25-vuotiaana, normaalipainoisena ja ilman sukurasitetta vältin sen ekassa raskaudessa.)

 

[elaffy]

Meillä ei uudestysynnyttäjien tarvitse mennä sokerirasitukseen, jos ei ensimmäisessä raskaudessa ole ollut mitään ja on alle 40v. :)

 

[Vargynja]

Kiitos infosta elaffy. :) Ehkä minä siis vältän sen jatkossakin. Vauvakin oli laiha niin kukaan ei voi ajatellakaan sokerivauvaa.

 

[Uusperhesatu]

Vähän alkaa pukata ikäkriisiä, joka pahenee, kun alta kolmekymppiset täällä kriiseilevät ikäänsä ja kutsuvat itseään vanhoiksi. Itsellä vuosia 32, vaikka juurihan niitä oli kymmenen vähemmän.

 

[RuutuSydän]

Ikää nyt 27 ja kolmenkympin lähestyminen ahdistaa tosiaan jo Muuten koen kyllä saaneeni elämässäni hyvin aikaseksi (hyvä tutkinto, omistusasunto ja toinen lapsi tulossa) mutta sitte se ura kehitys.. :D Päivääkään en oo tehny amk-tutkintoani vastaavaa työtä ja tällä hetkellä työttömänä kotiäitinä niin hyvin menee sen suhteen

 

[Jahtu]

Vähän alkaa pukata ikäkriisiä, joka pahenee, kun alta kolmekymppiset täällä kriiseilevät ikäänsä ja kutsuvat itseään vanhoiksi. Itsellä vuosia 32, vaikka juurihan niitä oli kymmenen vähemmän.

Mä oon 39 ja voin kaikkia lohduttaa että enää ei ole moneen vuoteen ollut mitään kriisiä:) 29-vuotiaana mulla oli kolmenkympin kriisi jota hoidin hommaamalla koiran ja nuoren poikaystävän Koira on edelleen, mutta mies kyllä vaihtunut.

 

[Uusperhesatu]

Mä oon 39 ja voin kaikkia lohduttaa että enää ei ole moneen vuoteen ollut mitään kriisiä:) 29-vuotiaana mulla oli kolmenkympin kriisi jota hoidin hommaamalla koiran ja nuoren poikaystävän Koira on edelleen, mutta mies kyllä vaihtunut.

Hyvä tietää. Jätän kyllä varmaan sen nuoren poikaystävän hommaamatta, koska mies ei ehkä tykkäisi, mutta koira voisi olla kiva.

 

[Vargynja]

Mä luulen että oma ikäkriisini kumpuaa ainakin osittain siitä että olen ollut elämässä aika jumissa viimevuodet. Sitten hämmentää kun on kuitenkin ikää tullut lisää. Toiveissa kuitenkin ollut toinen lapsi ja työ jolla eläisi, mutta kumpaakaan ei tässä hullunmyllyssä ole voinut kuin toivoa. Aikaa siis kuluu, eikä mikään etene.

 

[Suski75]

Joskus kaksikymppisenä tuli kolmenkympin kriisi ja kolmenkymmenen kieppeillä neljänkympin kriisi. Kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ei ole ikäkriisejä näkynyt.
Ja kun töitä tekee pääasiassa 18-25-vuotiaiden kanssa, tuntuu, että on työkavereidenkin äiti.

 

[twisted]

Ei ole kriisiä vaikka just täytin 30. Ihan paras ikä. En ikinä haluais olla enää 20+ ihan hirveetä aikaa kun oli niin epävarma itsestään. Nyt alkaa elämä

 

[Uusperhesatu]

Ei ole kriisiä vaikka just täytin 30. Ihan paras ikä. En ikinä haluais olla enää 20+ ihan hirveetä aikaa kun oli niin epävarma itsestään. Nyt alkaa elämä

Tämäkin on kyllä totta. Olen henkisesti paljon seesteisempi kuin 10 vuotta sitten. Ja paljon vähemmän mustavalkoinen! :D

 

[kirputar]

Ei ole ikäkriisiä, täytän ensi vuonna 30v. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen ikääni, en minä jaksaisi olla enää 20-vuotias vaan tällainen vähän seesteisempi perhe-elämä maistuu paremmin :D
Nuorempana kriiseilin lähestyvästä 25 vuoden iästä (jälkeenpäin naurattaa kyllä aika kovasti :D), mutta veikkaan että se osittain johtui silloisesta poikaystävästä, joka kriiseili itsekin iästä ja milloin mistäkin. Nykyinen mieheke alkaa itse hiljalleen lähestyä 40 ikävuotta ja ikäkriisit ovat kyllä kaukana hänelläkin, joten mitä sitä itsekään stressaamaan :D

 

[Suski75]

Ikäkriisithän eivät ole niinkään jonkun luvun tavoittamista, vaan niissä on teema.

Kolmenkympin kriisiksi kutsutaan sitä, kun ihminen miettii, että tätäkö nyt teen sitten loppuikäni, ja riittääkö tämä minulle. Ja neljänkympin kriisi on se, kun tajuaa, ettei elä ikuisesti ja alkaa urheilla kovasti ja syömään terveellisesti, ihan kuin se pitäisi ikuisesti nuorena ja terveenä. Viidenkympin kriisi on se, kun seksuaalisuus on epäilyksen alla, ja pitää vielä yrittää palauttaa seksielämää nuoruuden tasolle. Erittäin tiivitetysti siis näin. Ihmisestä itsestään riippuu, saako hän nämä kriisit aikaisemmin vai myöhemmin kuin noilla kymmenluvuilla.

 

[Ginger]

Mulla oli kriisi tänä vuonna, kun täytin 25. Vanha olo... Mutta kyllä se aika pian suurimmaksi osaksi taittui. Itteä nuorempi mies on hyvä kriisintaltuttaja, kuten joku jo mainitsi Muistan kyllä kun eka kriisi oli 17v ku mietin että hyi oon vanha ja kohta 18, 18+18 on jo melkein 40 25+25 on jo 50 Nuoren logiikkaa, nyt ku taaksepäin miettii ni oli aivan keskenkasvuinen sillon ja vähän vieläkin

 

[sisita]

Minulla ei varsinaisesti ole ollut suurta ikäkriisiä, kun kaikki kaverit on kymmenkunta vuotta vanhempia niin helpottaa olla paljon nuorempi.

Ikää nyt siis 28 ja jotenkin se oma ikä kuitenkin taas järkytti, kun tajusin koulujen alkaessa, että pienet vauvani ovat todellakin eka- ja tokaluokkalaiset.
Myös se on mietityttänyt, että aionko olla näin vanha pienen vauvan äiti (la 3 viikon päästä) kun ennen ajattelin että ihanaa olla nuori äiti ja kohta en sitä sitten enää ole

Mutta kun on se mihin on pyrkinytkin eli minun kohdallani oma asunto, hyvä koulutus, vakituinen työpaikka, mies ja lapset ja elämää vielä 50v edessä, niin eiköhän sitä voi stressata ihan muista asioista kuin siitä, onko sitä 29 vai 31v.

 

[jeilei]

Mites tämmönen käänteinen ikäkriisi, kun ikää ei ole lähellekään tarpeeksi siihen miltä itestä tuntuu :D 30 kolkuttaa oven takana ja olen kyllä tyytyväinen, ehkä fyysinen ikä alkaa pikkuhiljaa vastata henkistä.

 

[Towanda]

Täytän kohta 41 v. ja pienen pojan äitinä ei todellakaan ehdi potemaan mitään ikäkriisejä.
Kolmenkympin kriisi oli kyllä valtava ja kesti muutaman vuoden, kunnes tajusin ettei mun tarvitse elää tätä elämää kenenkään muun määrittelemällä tavalla.

Jännä nähdä, tuleeko viidenkympin villitystä. Olen saanut mennä niin paljon, että ihan hengästyttää. Nyt on hyvä pitää välillä vähän taukoa.:angelic: