Ikäero kun mies on vanhempi..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Saripink
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Saripink

Saripink

Jostain jotain jo tietävä
Enpäs löytänyt aiheesta vielä juttua, korjatkaa toki jos olen väärässä. :)

haluaisin udella millainen käsitys teille tulee kun kerron että mieheni on minua 15 vuotta vanhempi? onko foorumilla muita joilla ikäero on huomattava? olisi muykava kuulla millaista elämä on yhdessä?

itse olen tehnyt rauhan ikäasian kanssa jo silloin kun aloimme seurustella. kummallekaan meistä siinä ei ollut mitään erikoista koska ikähän on vaan numeroita. eikö? itse olen 25 ja mieheni täytti juuri 41 ja meille on tulossa vauva marraskuussa 2011.

no elämäntilanteet ovat toki alusta asti olleet ihan eri luokkaa, kun tapasimme asuin vanhempieni luona ja miehelläni oli omin käsin rakennettu omakotitalo, ex-vaimo, 9-vuotias tytär ja huimat asuntolainat sekä ulosotossa isot summat, työttömyyden takia. oikeastaan tilanne ei ole muuttunut tähän päivään mennessä muutoin kuin se että nyt asumme yhdessä. olemme kuitenkin kaikista (raha)ongelmista huolimatta erittäin onnellisia yhdessä ja rakastamme toisiamme paljon sekä odotamme innolla vauvan tuloa. tietenkin takaraivoa painaa aina kysymys rahasta ja toimeentulosta ja se stressaa ainakin miestäni huomattavasti.

olen ollut itse vähän jännittynyt alusta asti kuinka perhe, tuttavat ja ystävät suhtautuvat vanhempaan mieheen. yllättäen mitään erikoista ei ole tullut vastaan. äitini ehkä vähän kauhistui aluksi mutta ymmärtää varmasti nyt missä mennään. kaverini eivät ole sanoneet minulle päin naamaa mitään kommenttia asiasta mutta uskon että selän takana käy aikamoinen kuhina. samoin sukulaisteni kanssa. kiertoteitä olen kuullut että tätini on erittäin kiinnostunut ja tietää mieheni elämästä lähes kaiken (ovat olleet naapureita vuosien ajan) ja yrittää usein äidiltäni udella juoruja. muutama sellainen "onko tuo nyt tuollaisen vanhan ukon kanssa"-kommentti on ajautunut korviini mutta olen päättänyt etten välitä niistä.

mieheni äidin ensireaktio pojan nuoreen tyttöystävään oli kuulemma ollut "mitä sitten kun käy vahinko?!" no nyt olen raskaana vaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja asiasta ei vielä ole kerrottu kummankaan perheille ja seuraava ongelma onkin että miten ihmiset suhtautuvat tähän asiaan.. :) itse olemme päättäneet olla huolehtimatta, jokaisella olkoon oikeus elämään juuri niin kuin haluavat sen elää.

loppuun pitää kuitenkin sanoa että minua pelottaa vanhuus, koska tiedän ettei yhteistä eläkeaikaa luultavammin tule olemaan.. ainakaan samalla tavalla kuin saman ikäisillä pareilla.
 
Ei toi ikäero nykyään mikään kauhea juttu varmastikaan ole, ainakaan näin ulkopuolisen silmin katsottuna :) Monilla on tuntuu nykyään olevan paljonkin vanhempi puoliso... Pääasiahan on, että on onnellinen!

Asutte yhdessä, joten tuskin perheenlisäys alkujärkytyksen jälkeen on mikään kauhea uutinen... Paljon varmasti riippuu myös siitä, miten itse asennoituu raskauteen :)

Turha murehtia eläkeajasta - se on vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Nykyään eletäänkin niin kauhean vanhoiksi, niin teillähän on vielä vaikka kuinka monta yhteistä ihanaa vuotta jäljellä!!!

Tsemppiä ja onnea odotukseen!!!
 
Meilläkin on ikäeroa 8-vuotta eikä se oikeastaan missän näy :) (vai voiko tuota nyt edes sanoa huomattavaksi?)
Aluksi itseäni hirvitti se, että mies oli vanhempi kuin nuorempi isoveljeni, mutta enemmänkin humoristisella tavalla. Mieskin taisi hieman nielaista kun kuuli minun ikäni ensimmäisen kerran (olin 19 kun tapasimme) ja hänen kaverinsa eivät aluksi meinanneet millään uskoa tai pitivät suhdettamme vain "tilapäisenä", pikku-juttuna. Molempien perheillä ei ole ollut asiasta oikeataan mitään sanottavaa.

Arjessa ero ei oikeasti edes näy. Mitä nyt mies on ehtinyt nuoruutensa rilluttelemaan ja opiskelemaan ja välillä nauretaan että minunhan pitäisi olla tuolla kaupungin yö-elämässä riekkumassa ja vetämässä päätä täyteen eikä kutomassa kotona villasukkia! :DD
Mutta kun ei ole sitä tarvetta niin miksi mennä? Elämän tilanteetkin ovat olleet koko ajan samat, eli molemmat ollaan työelämässä, oltiin jo kun tavattiin. Kaiken lisäksi kun kummatkin oltiin tuohon aikaan vuorotyöläisiä niin sekin yhdisti sopivasti, kummallakin oli ollut hieman ongelmaa suhteiden luonnissa kun kaikki muut ihmiset tuntuivat olevan vain 8-16 toimistohommissa :)

Perheen perustamisestakin se olin minä joka alkoi ensimmäisenä puhumaan. Aluksi kun tavattiin toki hieman mietin, että kun mies on jo sen ikäinen niin mitä jos sillä on kauhea kiire päästä naimisiin ja perustaa perhe ja jne. jne. Mutta hyvin meillä on mennyt toiveet ja halut yksiin :)
 
Meillä on miehen kanssa aikamoinen ikäero.. Mies on mua parikymmentä vuotta vanhempi. Sisältä kuitenkin joskus kuin 15 vuotias.

Alkuun miehen oli vaikea uskoa, että mä olen ihan tosissani meidän suhteen. Hän luuli, että olisi mulle vain joku välietappi ja sitten jatkan taas matkaa. Tosin en ole varma, johtuuko tämä ikäerosta vai miehen huonoista kokemuksista naisrintamalla. Nyt kuitenkin ajan kanssa mieskin huomannut, että en mä tästä ole mihinkään katoamassa.

Eniten jännitin että miten lähipiiri suhtautuu meidän suhteeseen. Ja varsinkin mun vanhemmat. Mutta hyvin mennyt. Edes mitään alkuhankaluuksia ei ole ollut suhtautumisten suhteen.
 
Meillä Ikäeroa miehen kanss 9 vuotta.En ole koskaan edes ajatellut ikäeroa sen suuremmin  Miehelläni on aikaisemmasta liitosta kaksi isoa lasta. Olen onnellinen että meille siunaantuu yhteinen lapsi. Ohan asiassa tietysti hyvä puoli sinänsäkin että eipä nuo meidän kalkkikset välttämättä enää halua riekkua kuten nuoremmat ja hei come on sisters-miehet komistuu vanhetessaan emoticon  Mikäs meillä ollessa.Eipä ainakaan tartte ihan äkkiä pelätä että vaihtavat nuorempaan  SUPERONNELLISTA ODOTUSTA kaikille !

 
Meillä on miehen kanssa ikäeroa 12-vuotta.. Mä oon 22 ja mies on 34. Miehellä on edellisestä avioliitosta 12-vuotias poika ja nyt meillä on 2,5kk ikäset kaksospojat.
Ei meillä ainakaan tuo ikäero oo missään tuntunu...paitsi siinä et mä en pääse kaikkiin baareihin.. :D
 
Minullakin huomattavasti vanhempi mies. Itse olen 20 ja mies 32, 12vuotta siis ikäeroa. Kukaan ei ikinä ole sanonut mitään pahaa, miehen kaverit vain tokaisseet, että kyllä he itsekin ottaisivat parikymppisen naisen jos olisi mahdollista ja ovat olleet miehelleni jopa kateellisia.

Toisaalta jos omille kavereilleni olen kertonut miehen iän, he eivät ole tätä uskoneet, koska mies on "hyvinsäilynyt". Itsekään en tapaillessamme tiennyt miehen ikää eikä hän minun. Olen aina pyörinyt vanhempien ihmisten kanssa ja monet nauravat jos kuulevat ikäni. Olen kuitenkin ollut samassa työpaikassa 5vuotta ja pyrin aikuismaiseen käytökseen. Ulkonäkö voi pettää ;)

Meillä menee hyvin, asun miehen omakotitalossa maalla, jotenkin mukavaa kun olen itsekin maalta kotoisin. Ensimmäinen lapsemme syntyy lokakuussa. :) Ainakin toivon saavani miehestä hyvän isän lapsellemme koska hän on aina käyttäytynyt todella aikuismaisesti, kun taas jotkut miehet eivät sitä osaa edes neljäkymppisenä. :)
 
Meillä on ikäeroa 8 vuotta, minä olen 30 ja mies 38.  Ei se oikeestaan tässä iässä enää vaikuta, lapsuusmuistot nyt on erilaisia kun ollaan eri kymmenluvuilla vartuttu.  Positiivista on se, että mies on pahimmat juoksunsa jo ehtinyt juosta vaikka melko eläväinen tapaus on edelleen (ylivilkkaaksi diagnosoitu).

Kummankaan vanhemmat ei juurikaan ihmetelleet, ainoa ihmetyskommentti oli appiukon ensireaktio "Niin nuori tyttö!" (olin silloin 26) mutta hänenkin suhtautumisensa muuttui parissa minuutissa kun hoksasi että olen miehen pikkuveljen ikäinen enkä enää tuntunutkaan niin tenavalta :D

Meillä siis toinen muksu tulossa, kummallakaan ei ole edellisistä suhteista lapsia.
 
Ei mulle tule mitään suuria mielikuvia :) Meillä on ikäeroa nyt kolmenkympin molemmin puolin ollessa "vain" yhdeksän vuotta, mutta koska olin tavatessamme teini niin kyllä se silloin oli jopa 9v ja kohahdutti :D

Vain te tiedätte mikä merkitys ikäerollanne on teidän suhteessa, ja merkitykselliset ihmiset (ne läheiset) oppivat saman ajan kanssa vaikka alussa arveluttaisi.
 
Meillä on ikäeroa 17 vuotta, itse täytin juuri 27 ja mies täyttää 44 joulukuussa. Miehellä aiemmista suhteistaan 3 lasta ja nyt ensimmäinen yhteinen tulossa. Edellinen avopuolisoni oli 20 vuotta vanhempi (olimme yhdessä 4 vuotta) joten käytännössähän siis vaihdoin nuorempaan :) En oo vaan koskaan osannut olla omaikäisten kanssa, tuntuvat niin lapsellisilta.

Henkisesti ollaan aika samanikäisiä eikä olla koettu ikäeroa mitenkään erikoisen hankalana. Meidän tosin ei pitänyt hankkia lapsia ja vähän pelottikin kertoa miehelle, että näin nyt on kuitenkin käymässä. Olin ihan varma, että meidän tiet eroais ja psyykkasin itseäni jo siihen, että kasvatan tämän lapsen yksin. Mies on kuitenkin alusta asti ollut tosi innoissaan ja olen oikeastaan todella iloinen, että kerrankin hänellä on kokemusta jostain asiasta hurjasti enemmän kuin itsellä :) Kun joku asia mietityttää niin mies osaa suunnilleen sanoa onko se normaalia vai ei.

Samoin miehen lapset on olleet innoissaan, nuorin heistä käy meillä epäsäännöllisen säännöllisesti eikä hänkään ole vaikuttanut vaivaantuneelta meidän ikäerosta.

Omille vanhemmille ei tainnut tulla yllätyksenä, että edellisestä erottuani uusi mies on suunnilleen samanikäinen. Ovat siis jo tottuneet. Mun kaverit ovat tottuneet vanhempiin miehiin ja miehen kavereiden mielipiteistä en välitä yhtään, mitäs se heille kuuluu 
 
Meillä 12 vuotta ikäeroa. Minä 30, ukko 42. Enpä ole huomannut tuon vaikuttavan mihinkään. Yhdessä nyt viidettä vuotta ja yhteinen esikoinen tulossa. Miehellä aikaisemmasta suhteesta 12-vuotias poika. Sukulaisilta ym. läheisiltä ei ole ikinä tullut mitään negatiivista kommenttia. Mun mielestä "vanhemman" miehen kanssa on paljon helpompi aloittaa yhteinen elämäkin kun on baarireissut yms. jo juostu. :)
 
Meillä on ikäeroa 10 vuotta, minä 26 ja mies 36, ja sama virsi meillä, eipä se mitenkään elämässä näy Yhdessä ollaan oltu nyt reilu 6 vuotta ja naimisissakin kohta neljä vuotta.

Alkuun tietty ikäero herätti keskustelua lähipiirissä mutta eipä se kauaa jaksanu kantaa vaan kyllä kaikki huomas että meidät oli luotu toisillemme eikä siinä ikää katota
 
meillä ikäeroa 11 vuotta mutta ei kertaakaa oo aiheuttanu puheenaihetta ei minkäälaisia ongelmia, päinvastoin ite olen mielestäni se vanhempi osapuoli käytökseltäni ku ite an jaksa baareissa juosta tai juoda viiniä kotosalla nii ku mies haluis useesti tehä ja oon vaa 21 eli periaattees mun pitäs juosta baareis niiku muut muttei vaa kiinnosta... alusta asti oon seurustellu vanhempien miesten kaa, okej niit on ollu vaa kolme ja ne kaks muuta on molemmat ollu 8 vuotta vanhemoia..
 
Meillä 17 vuotta ikäeroa ja ainoa missä se näkyy on miehen lapset edellisestä liitosta. Vanhempi on mua 9 vuotta nuorempi :D Mutta siis tulemme hyvin toimeen kaikki, nykyisellään seitsemän (mulla siis kaks lasta ed.liitosta, miehellä samoin kaks ja yks yhteinen). Niin ja toki se, että mun vanhemmat on sen 9 vuotta vanhempia ku mies.
Miehen äiti on sen verran "vanhakantainen" ettei katsonut hyvällä uutta vakavaa suhdetta, kun yksi liitto jo takana ja vaikutti siihen aiemmat hieman "kipeät" naisystävät, joita miehellä ollut eron ja mun välillä.
Annoin sitten ihan reilusti anopille aikaa sulatella asioita ja huomata mun olevan tervejärkinen.

Omat vanhemmat on aina suhtautuneet mun valintoihin niin, että pääasia että oon onnellinen ja toisaalta, kaikkien on tehtävä omat virheensä. Toisaalta kun isä sai tietää kenestä kyse, ovat pyörineet nuorina samoissa porukoissa, niin totesi saman tien että nyt on tyttö hyvissä käsissä :)
 
Ei tunnu lainkaan erikoiselta, omilla vanhemmillani on 15 vuotta ikäeroa ja eipä se missään näy. Äiti on nyt 59 v. ja isä 75 v. ja jos ei tietäisi niin isää voisi väittää nuoremmaksi :D Edelleen tekee melko paljon työkeikkoja (varsin raskas työ) ja on muutenkin hyvin aktiivinen ja hoitelee omakotitaloa.
 
Kyllähän tuota on isännän kanssa se yks 17v ikäeroa ja isännälläki on edellisestä avioliitosta neljä lasta (2-11v), nyt syyskuussa syntyy ensimmäinen yhteinen ja mulle ensimmäinen lapsi :) Kyllähän jotkut katteli ja kattelee edelleen kieroon ku kuulee ikäeron ja näkee meidät yhdessä, mutta oon ajatellu että tää on mun onni ja muille on se ja sama. Jossei tykkää kattella niin kuka on pakottanu katteleen. Tottakai oli mulla aluksi kauhia kriisi että ku noin iso ikäero, mut jollaki opilla toi ukko sai taottua paksuun kuulaan että sillei oo mitään väliä ja merkitystä kunhan on onnellinen :)
 
Meillä reilu 15v ikäeroa ja miehellä edellisestä liitosta neljä lasta (10-14v.). Itselle tämä on ensimmäinen ja todella toivottu raskaus,mies on kyllä yhtä innoissaan ja kyllä tätä raskautta vuosi yritettiinkin :smug:
Joissain tilanteissa on tullut ihmisiltä kummastuneita katseita kun liikutaan koko porukalla... Ystävät ja perhe eivät kummemmin ikäero asiaa ihmetelleet,mies kun on olemukseltaankin sporttinen ja rento :grin
 
Takaisin
Top