Ihmetellään toisten kasvatusta
- Ketjun aloittaja Aiarana
- Aloituspäivämäärä
Ei kiitos. Minä en haluaisi kenenkään nauravan julkisesti minun kasvatusvalinnoilleni, joten en halua nauraa julkisesti myöskään kenenkään muun kasvatusvalinnoille. Siitä tulee vain kinastelua ja pahaa mieltä.
Eiköhän jokaiselle kasvatusatteelle ole oma nettipalsta, jossa voi ihan vapaasti dissata toisella tavalla ajattelevia samalla tavalla ajattelevien kanssa.
Eiköhän jokaiselle kasvatusatteelle ole oma nettipalsta, jossa voi ihan vapaasti dissata toisella tavalla ajattelevia samalla tavalla ajattelevien kanssa.
Näiden kahden vaihtoehdon (täällä ihmettelyn ja ääneen oikeasti) lisäksi on olemassa vielä sekin vaihtoehto, että ihmettelee vain oman päänsä sisällä. Se on loistava vaihtoehto.
Minusta tämä ketju on ihan hyvä juttu, voi sitten vaikka kertoa omia näkemyksiä jos ne ei kohtaa toisen kanssa ja selittää ja avata ainakin joltain kannalta näitä :) tai ainakin yrittää 
Minua ihmetyttää se että vielä kolme vuotiasta lasta syötetään syöttämällä ja ns käsketään syömään. Meillä kun tyttö syö sen mitä syö ja jos ei syö niin sitten saa olla. Kysytään toki että otatko vielä mutta jos ei mene niin ei mene. Joskus toki itse väsyneenä syyllistyy myös tokaisemaan että nyt syöt, mutta kun ei siitä tuon neidin kohdalla juuri hyötyä ole niin on menty tällä kaavalla. Syö silloin kun on nälkä.
Enkä kyllä itsekään ymmärrä sitä että miksi lapselle ei anneta mahdollisuutta oppia että elämässä on vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Meillä itketään välillä paljonkin kun ei saa mitä tahtoisi. Toki lohdutetaan jos on sellainen tilanne että sitä vaatii esim. jotain sattuessa.
Minua ihmetyttää se että vielä kolme vuotiasta lasta syötetään syöttämällä ja ns käsketään syömään. Meillä kun tyttö syö sen mitä syö ja jos ei syö niin sitten saa olla. Kysytään toki että otatko vielä mutta jos ei mene niin ei mene. Joskus toki itse väsyneenä syyllistyy myös tokaisemaan että nyt syöt, mutta kun ei siitä tuon neidin kohdalla juuri hyötyä ole niin on menty tällä kaavalla. Syö silloin kun on nälkä.
Enkä kyllä itsekään ymmärrä sitä että miksi lapselle ei anneta mahdollisuutta oppia että elämässä on vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Meillä itketään välillä paljonkin kun ei saa mitä tahtoisi. Toki lohdutetaan jos on sellainen tilanne että sitä vaatii esim. jotain sattuessa.
Pieni vauva on avuton ja täysin riippuvainen vanhemmistaan, ja itku on ainoa keino, jolla hän voi kertoa että jokin asia on huonosti. Minusta on täysin käsittämätöntä, että jotkut vanhemmat eivät yritä vastata vauvansa tarpeisiin, vaan antavat hänen itkeä. Nykyaikana enää tuskin kukaan kuvittelee, että keuhkot eivät kehity, jos vauvaa ei huudata.
Ihmettelen kyllä monta muutakin asiaa joidenkin ihmisten kasvatusmetodeissa ja arvovalinnoissa, mutta mielestäni niitä on turha ruotia täällä. Olen Suski75:n kanssa samaa mieltä, että parempi ihmetellä niitä itsekseen omassa päässään. Itkettämiseen halusin tuoda toisen näkökulman, koska aihe oli jo otettu täällä esiin.
Ihmettelen kyllä monta muutakin asiaa joidenkin ihmisten kasvatusmetodeissa ja arvovalinnoissa, mutta mielestäni niitä on turha ruotia täällä. Olen Suski75:n kanssa samaa mieltä, että parempi ihmetellä niitä itsekseen omassa päässään. Itkettämiseen halusin tuoda toisen näkökulman, koska aihe oli jo otettu täällä esiin.
Ensimmäisessä viestissäsi kirjoitit vauvasta, et 5-vuotiaasta.
”Vaikka lapset eivät näyttäneet minkäänlaisia merkkejä, heidän psykologinen hätänsä jatkui. Hätä näkyi ainoastaan korkeampina kortisolitasoina”, tutkimusjohtaja Wendy Middlemiss Texasin yliopistosta kertoo.
Tutkimuksessa ei seurattu huudattamisen pitkittäisvaikutuksia. Middlemiss pitää kuitenkin todennäköisenä, että huudatus jättää lapseen pitkät arvet.
”Vaikka lapsi oppii näennäisesti rauhoittumaan omin päin, se on kuitenkin pelkkää silmänlumetta. Huudatettu lapsi oppii kätkemään sisäisen ahdistuksensa, mutta hän ei opi rauhoittamaan itse itseään”, Middlemiss sanoo.
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Terveys/Uni/Lohduton-itku-jattaa-pitkat-jaljet/
Tutkimuksessa ei seurattu huudattamisen pitkittäisvaikutuksia. Middlemiss pitää kuitenkin todennäköisenä, että huudatus jättää lapseen pitkät arvet.
”Vaikka lapsi oppii näennäisesti rauhoittumaan omin päin, se on kuitenkin pelkkää silmänlumetta. Huudatettu lapsi oppii kätkemään sisäisen ahdistuksensa, mutta hän ei opi rauhoittamaan itse itseään”, Middlemiss sanoo.
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Terveys/Uni/Lohduton-itku-jattaa-pitkat-jaljet/
Muutama viikko sitten kuulin appiukolta, että hyvä se on pojan vähän itkeä, keuhkot vahvistuu.
Toki selitin, että itku on vauvan tapa kommunikoida. Äitinä osaan jo tunnistaa vauvani eri itkutyylit ja kitinät.
No, ehkä vielä tulee se päivä, jolloin voin kuitata tämänkin. Tyyliin: appiukko huutelee jostain että tulkaa tänne niin annan sen huutaa ja menen vasta myöhemmin kysymään että vahvistuiko keuhkot vai oliko jotain asiaakin kenties?