identiteetti kriisi

[lasi]

Ennen suht sirpakka tytteli ja nyt löhöävä syövä virtahepo!
en ole aikaisemmin ollut raskaana ja en ole voinut kuvitellakaan mitäs se pitääkin sisällään! ennen 162cm/52kg pieniluinen menevä nainen ja tällä hetkellä rv21 162/ 67kg!!!! huohottava virtahepo joka löysi tänään taas uutukaiset raskausarpensa. en tajua miten paino lisääntynyt noin huimasti. neuvolasta sanottiin että kun olen pienikokoinen keho kerää "enemmän" kiloja että vauva mahtuu sinne kasvamaan. tuntuu että en hallitse tai tunne kehoani/mieltäni lainkaan ja en todellakaan tunne itseäni viehättäväksi! kyllä juu esittelen välillä mahaa mielelläni ja vauvelia rakastan mutta välillä vihaan näitä raskausarpia, kun mikään ei mene enää päälle ja tuskaisen arpisia tissejäni. seksi ei maistu enää ja turvottaa!!!! olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen mutta välillä menee hermot! meneekö teillä?en ole ollut ennenkään näin pinnallinen peiliin katsoessani mutta nyt on alkanut tuntumaan että mietin vaan vauvoja ja kehoani. aina yleensä tolkutetaan että kuinka ihanaa aikaa tämä on ja aivan ihanaa tulla äidiksi! ja niin onkin ! mutta eikö kellään muulla ole oikeasti mitään vihastuttavaa oloa tai suurta epävarmuutta äitiydestään


 en ole kauheasti kehdannut asiasta kuulluttaa tutuille siksi kirjoitan ny teille tuntemattomille ja toivon että jollain olisi samoja juttuja menossa /mennyt raskauden aikana.

 

[käpy]

Pystyn samaistumaan sun olotilaan, edellisessä raskaudessani 54kg oli lähtöpaino ja paino viimeisilläni 79kg.
Joka neuvola kerta ihmettelin että miten tätä painoa voi tulla näin paljon. Ihania tätiä ja lohduttelivat kovasti että ensimmäisessä raskaudessa kroppa saattaa reakoida hyvinkin voimakkaasti, eikä minkään laiset dietit olisi asiaa auttanut koska olen aika pieni kokoinen pituudeltakin.
Seksi kuivi meilläkin aikalailla, olo oli todella paksu ja kävely vaikeaa, rappuste nousemisen huohotusta yritin peitellä.
Pääsin samoihin lukemiin jokatapauksessa raskauden jälkeen ilman mitään sen kummempia treenaamisia ja nyt painoa tulee jälleen(rv18+3) ehkä vähän hillitymmin mutta ruokapuoleen voisin kiinnittää huomiota.
Tällä kertaa osaan nauttia isoista rinnoista jotka esikko söi pieniksi nahkanpaloiksi [&o] [:)]

Eli josko sitä vain yrittäisi nauttia siitä tulevasta ja kasvavasta ihmeestä jonka vuoksi tämä kaikki kropan muutos, kaikki on sen arvoista [:)] Kokemuksella puhun..

 

[Muiia]

Veit kyllä lasi sanat suustani monesta kohtaa! Itse myös oon ikionnellinen vauvasta ja teen mitä vaan pienen hyväksi, mutta kun tuntuu että oon enää pelkkä vauvankasvatusalusta.

Kasvava massu on ihana ja kiva kun ihmiset sitä ihastelee, mutta kun ne ei enää katso mitään muuta. Ja aina ei jaksa näyttää norsulta.

Ja se seksi... Eijei onpa kuumaa iskeä kiinni turvonneeseen palleroon. En pysty rentoutumaan kun on koko ajan niin hölmö ja naurettava olo. Hikoilenkin näitten uutuuskilojen kanssa niinkun pieni possu, varmaan kiihottavaa.

Parannuin muutama vuosi sitten syömishäiriöstä jota kesti monta vuotta. Olin ennen raskautta pituuteeni nähden ihannepainossa. Nyt 30. raskausviikolla paino on noussut 15 kg ja vähän hirvittää miten osaan suhtautua raskauskiloihin sen jälkeen kun vauva on tullut. Toisaalta uskon kyllä että jos meinaa tulla ongelma niin osaan jo hakea apua ajoissa.

No, ite oon yrittäny pitää mielessä ettei tätä kestä ikuisesti ja palkinto on sitten kyllä semmoinen ettei paremmasta väliä <3 Pitäis osata aikuisena ihmisenä laittaa asiat perspektiiviin, mutta kun siinä en oo ollut koskaan erityisen hyvä[8|]

Tsemppiä!

 

[tinztinz]

Minulla taas niinpäin, että lyhyt olen ja aina ollut hieman pyöreä. Sain kuitenkin pari vuotta sitten itseni kivaan timmiin kuntoon:)...olin tyytyväinen.....
Ja nyt...kiloja tulee ja nahka leviää...kun muut ihmiset sanoo että voi ihanaa kun sulla on nyt pompsahtanu tuo maha esille niin useimmiten vaan vastaan että aha tai ihan sama....en antanut alkuun edes miehen koskea tuohon vatsaan koska se on tällä hetkellä minulle ihan jumalaton häpeäkasa.....vaikkakin sitä sisältöä odotan kyllä oikein innoissani, en vain tuon mahan kanssa tule juttuun ja se ahdistaa.

Koiran kanssa kun lenkkeillään joka ikinen päivä, sen huomaa kuinka puuskuttaa jo ensimmäisen kilometrin jälkeen kuin keuhkotautinen... tiedän toki että tähän olis vaan sopeuduttava mutta kun ei oikein tiedä että miten.

 

[Jenni90]

Mä olen monesti raskauden aikana jopa ihan itekenyt, että kun musta on tullut lihava yms....[&:] Vaikka mulla ei ole tullut kun mahaa, oikein perinteinen poika maha; mutta sitli olo kun lihavalla sialla[&:]

Onneksi ei ole enään kovin kauaa jäljellä ja pääsee taas normi mittoihin ja saa käyttää omia vaatteita[:)] Ja mikä parasta; saan sen ihanan kauan odotetun nyytin vihdoin käsiini.

 

[SannaKoo]

Jenni90, en haluais olla ilonpilaaja, mutta voi mennä vielä pitkään, ennenkuin mahdut takas niihin sun omiin vanhoihin vaatteisiin... Etenkin kun oot sen verran nuori, että veikkaan sun vaatteiden olevan sellaisia kauniita ja tyköistuvia? Sitä irtonahkaa on yllättävän vaikea sulloa mihinkään kauniisti, vaikka kuinka olisi kiloja saanut tippumaan.

Ihan samojen pinnallisten asioiden kanssa taivastelin raskausaikana, ja nyt sitten itken sitä, kun ei voi enää käyttää ku noita hirveitä mummomallisia alushousuja; kaikki muut näyttää ihan hirveältä, kun niistä tursuilee yli. Ja mä en oo koskaan edes ollut mikään hoikka, vaan aina sitä toista ääripäätä! Eli ei uskois, kuinka paljon nyt nää pari ylimääräistä senttiä voi vielä tässäkin varren koossa ärsyttää! :'(

 

[WhiteWife]

Minä kun odotin esikoistani oli mitat 156/47, raskauden lopussa olin 62kg eli 15 kg tuli lisää! En mä loppujen lopuksi niin stressannut siitä painosta, mutta neuvolassa terkkari stressas! Sanoi että max 10 kg saa tulla mun pituiselle. Vasta kun tyttö oli vuoden ikäinen aloin pudottaa painoa, mun paino oli tuolloin 54kg. Paino putosi 50kg mihin olin tosi tyytyväinen sillä 47kg painoisena olin mielestäni liian laiha. Nyt 7 vuoden jälkeen tätä pikku kakkosta odottaessani oli lähtöpaino 52kg, lihoin raskausaikana taas ne 15kg eli painoin 67kg loppuraskaudessa, nyt painoa puolen vuoden jälkeen 53kg. Hyvin on paino tippunut, vauvan kanssa vaan lenkille.

Se tosiaan täytyy sanoa etten minäkään itseäni seksipommiksi tuntenut kun painoa vaan tuli raskaudesta, vaatteet ei meinannut mahtua päälle. Valokuvista sen näin jälkeen päin on huomannut kuinka valas sitä olikaan! Vatsanahka ei ole palautunut yhtä hyvin nyt kuin esikoisen jälkeen [&o]

 

[Jenni90]

SannaKoo Et ole ilon pilaaja vaan realistinen ![:D]

Joo ja kyllä se töitä vaatii että samaan kuosiin pääsee. [:)]

 

[undulaatti]

Mulla on ainakin ongelmana se, että kaikki on kyllä mahtunut nyt synnytyksen jälkeen mitkä ennen raskauttakin, mutta jotkut matalat farkutkaan eivät vain näytä kovin imartelevalta... On sen verran löysää mahassa ja ihanat jenkkakahvat! [:'(][:D]

 

[Jenni90]

treeniä siis treenien perää[:D][:D]


Onneksi on nuo koirat niin tulee liikuttuakin enemmän mitä ilman niitä.[:)]

 

[katusutariina]

jeps, ne jenkkakahvat kyllä saa pois, kun jaksaa rääkätä itteesä. Ei tietenkään missään kuukaudessa synnytyksen jälkeen, vaan ajan kanssa. Ja eiköhän kaikki sen tiedä, toivoisin ainakin.

En tiedä sitten sitä, että onko sillä mitään vaikutusta tohon lantioon, että synnyttääkö alakautta vai sektiolla? Joillahan käsittääkseni lantio levenee melko paljonkin raskauden/synnytyksen aikana, jolloin taataan se, että se ipana mahtuu sieltä pois. Mulla ei tota ole tapahtunut. Synnytykset kapean lantion takia sektioita, ja samoilla farkkukoolla mennään, kuin ennen ensimmäistä ipanaa.

Mulle raskaana olo on periaatteessa ihan yhtä helvettiä, vaikka jo kolmas lapsi syntymässä. Lihon aina sen reilut 20 kg, vaikka mitä tekis, ja olo on ihan kamala koko raskaus ajan. Mulla on hyvin tarkka kuva omasta kropasta, ja normisti paino seilaa 3kg puoleen ja toiseen. Tottakai olen iloinen jokaisesta lapsesta jne jne jne jne jne, mutta mitään hirveätä ylpeyttä en todellakaan omasta kropasta tunne. Nää on just näitä juttuja, että vaikka joku mulle sanois kuinka, että näytän hyvältä (vaikka olen raskaana), en usko. Vika on meikän päässä [:'(]

 

[Jenni90]

katusutariina; Jep,kaikkihan se on itestä kiinni kuinka jaksaa treenata ittensä sitten. Mulla ainakin on lantio leventynyt, huomaa. Kun ei mulla ole tullut kun mahaa; mutta ei mene housut lantiosta ylös. Kiva tietää, että johtuu siitä ![:)]

Mä en oo ennemmin tuota kuullukaaan[8|]

 

[undulaatti]

Lantion leventymisestä; mulla ei myöskään raskausaikana mennyt kaikki housut jalkaan ja luulin, että oon lihonut takapuolestakin [:D] Mutta synnytyksen jälkeen sitten menivätkin kaikki jalkaan! Aika jännä juttu.. Luulisi, että se synnytyskin leventäisi sitä lantiota, mutta kai se sitten palautuu?! [:-] 

 

[WhiteWife]

Mulle ei enää ekan raskauden jälkeen mennetkään lempifarkut jalkaan, vyötärö oli 26", nyt menee 28". Kyllä silloin harmitti, mutta kyllä mä nyt tykkään että on lantiota, nuorena oli ihan poikamainen suora vartalo. Kiva kun on tullut naisen muotoa näin raskauksien myötä [:)]

 

[Jenni90]

Luonnon laki että palautuu synnytyksen jälkeen.[:D]

 

[Josefina]

Mulla ainakin on aika ällö olo itsestäni ollut koko ajan... nyt vasta alkaa olemaan sellainen ok olo tosta mahasta, mutta en silti sitä mitenkää esittele. Nyt huomasi viikonlopun helteiden aikana kuinka sitä turpos samantien, niin voikin sitte olla koko kesän sellanen ryhävalas jotta... nooooo, saahan ne joo pois. [&:] Kunhan vaa itse saa aikaiseksi..

 

[Yppy]

Mä toisaalta ihailen tätä mahaa ja toisaalta tunnen siitä jonkinlaista syyllisyyttä. Kun kävelen yliopistolla ja näen heijastukseni vaikkapa ikkunasta tai huomaan, että joku katsoo mahaani, ensimmäinen ajatukseni on:"Mä oon tällainen ruma lehmä!" Jotenkin on sellainen olo, että tässä mä vaan olen ja paisun, olen jotenkin huonompi kuin muut kun opiskelen vielä enkä ole tuottanut yhteiskunnalle mitään konkreettista, syönyt vain muiden varoja ja kehtaan vielä lisääntyäkin. Hyödytön märehtijä, MUUUU!

Samalla nautin kyllä pyöristyvästä muodosta ja koen itseni tosi naiselliseksi. Mutta etenkin yliopistolla graduvaiheen fiksun opiskelijan roolia ja odottavan naisen identiteettiä on kamalan vaikea sovittaa yhteen...

 

[lasi]

jeps..taasen täällä.iha repeilin ku luin tekstejänne, siis miten samanlaisia juttuja munki päässä pyörii!! :) se on vaa ittellä välillä harmillista ku ei osaa "antautua" raskauden ihanaan olotilaan vaa ressaa just näistä pinnallisista asioista. nyt vaaveliini on alkanu potkii sit olan takaa niin siinä oma kiitollisuus siihen et siellä on joku on kasvanu.
itsekkin syömishäiriöstä kärsineenä ja n.2v. sitten siitä toipuneena raskaus olikin vaikeampi kriisi kun kuvittelin.  ainoo vaa kellä hermot ei kestä tätä mun vikinää on avomies:) on silläki ollu kestämistä!mut kyl se pikkasen ottaa päähän ku housujen laiton jälkeen puuskutan viä vartin tai kun pitäs lenkeillä ni saan kengät jalkaan oon hiestä märkä! jee jee , neuvolas kyllä sanottiinki et useimmiten sikiöllä on paljon parempi vointi kun itse äidillä. että muistakoon lapsi sitten jos lotossa voittaa[:D]  turvotusta on enemmän ku normaalisti ja läehettivät neuvolast mut varuiks kilpirauhas testiin.
mut joo...peilejä välttelen!!!!
kauhulla aattelen mikä näitten kasvavien utareiden arpi saldo on pualen vuaden päästä[:)]

mutta kiitos hirveesti kaikille...pelastitte mun loppuraskauden ja sain nauraa kuinka samanlaisia kokemuksia muillakin on!!!itellä rv24 nyt eli vielä ois pinnistettävää tässäki operaatiossa...