Huonoimmat kasvatusneuvot?

Hei!

En ole sinäänsä saanut kasvatus vinkkejä (lapseton olen vielä). Tosin olen saanut ohjeita, että mitä kannattaa tehdä ennen kun lapsen hankkii. Välillä ärsyttää suunnottamasti. Eräiden mielestä pitää olla vakkarityö, ammatti (korkesti kouluttautunut), oma koti (mieluiten omakotitalo), auto (mielellään useamman vuoden kestävä kulkuväline), koiranpentu (lievittää vauvakuumetta), naimisissa jne. Listasta voisi tulla vaikka kuinka pitkä.

Minusta tärkeintä on se, että kumpikin haluu lasta yhtä paljon ja aika tuntuu 'oikealta'.
 
Jep. Meitä on ihmetelty hirveästi, ja ihan vain sen takia, että meillä ei ole AUTOA! Asutaan ihan lähellä keskustaa, vaunutellaan ja pyöräillään joka paikkaan, ja tietty bussilla pääsee. Enkä halua aiheuttaa turhia ilmansaasteita. Plus että elämä on varmasti sata kertaa helpompaa ilman autoa! Ja kaverit tuskailee, kuinka kaikki rahat ovat menneet auton laittamiseen ja bensoihin ja...

Ja tietenkin perheellisen tulisi asua omakotitalossa ja pitäisi olla opiskelut opiskeltu ja kunnon (eli hyvin palkattu) työpaikka. No, meillä näin ei ole, mutta en koe että se tekisi meistä mitenkään huonompia vanhempia. Päinvastoin, kun lapsi on pieni on aikaa enemmän olla lapsen kanssa kun ei juokse uraputkessa :)

Ohops, meni vähän aiheen ohi..
 
Oma äitini hokee koko ajan, että lapselle täytyy lukea paljon. Se auttaa puheenkehityksessä. Joo, niinhän se auttaa, mutta tyttö 11 kk ei ole ollut kovin kiinnostunut kirjoista, vaan enemmän tykkää esim. kiipeillä ja juosta kissojen perässä. En mä viitsi väkisin istuttaa sylissä kuuntelemassa satua, kun toinen ei jaksa keskittyä. Ja luotan kyllä siihen, että lapseni oppii silti puhumaan aikanaan :)

Anopiltani olen saanut kuulla muutaman kerran, että lapsia ei kasvateta kellon mukaan. Tämä siksi, että olen aika tarkka tytön päivärytmistä. Mutta olen kyllä huomannut, että meille tämä säännöllisyys sopii oikein hyvin ja tyttö on paremmalla tuulella, kun asiat menevät suht samalla tavalla joka päivä. Toki lomat ja kyläilyt ym. ovat asia erikseen ja menevät välillä niin kuin menevät. Mutta en ymmärrä mitä vikaa tässä tavassa on, kun se meille näin hyvin sopii.

Muita huonoja neuvoja en ole juurikaan saanut. Ehkä siksi, että olen ilmoittanut kaikille, että kysyn sitten jos tarvitsen neuvoja, muutoin ei tarvitse tulla tuputtamaan mitään näkemyksiä.
 
Kaikenmoisia neuvoja ja vinkkejä satelee ilmaan jatkuvasti... niin ystäviltä ja sukulaisilta... Kaikkien ihmisten kohdalla ärsytyskynnys ei ylity, mutta esim anopilta yksikin neuvo, miten kuuluu sitten tehdä, saa niskakarvat pystyyn ja veren kiehumaan... Mutta hän onkin vähän tyrkky tunkemaan omia ajatuksia muille... ehkä siinä syy :)
 
Ei varsinainen asia liittyen kasvatukseen, mutta mua kyrsii kun isovanhemmat ovat puuttuneet siihen, mitä lapselleni syötän. Jouluna tyttö oli 1v 4kk ja hälle annettiin makeita herkkuja tosi harvoin (1-2 kertaa kuukaudessa). Söi hedelmiä joka päivä.
Vaari mielestä hänelle olisi pitänyt antaa suklaata, totesi tämän useasti, vaikka olin kerran sanonut ettei anneta. Tyttö sai syödä yhden piparin kun oltiin kylässä, tämä on meidän mittapuulla paljon herkkuja kun oltiin viikko kylässä.

Nyt neidillä ikää 1v 9kk ja saa enemmän herkkuja mitä talvella.
 
Meillä on 1,5v poika, joka on vasta äskettäin ruvennut kävelemään, eikä vieläkään nouse seisomaan ilman tukea. Kävely sujuu ihan kivasti, mutta mieluiten hän ottaa vielä pihalla kärrin avuksi tai sitten etenee polvilleen.

Meille on tulossa toinen lapsi elokuussa ja olenkin moneen otteeseen saanut kuulla äidiltäni, miten tätä toista ei sitten saa kävelyttää tai taluttaa ja nostaa seisomaan, vaan hänen pitää saada itse opetella. Toki asia on näin, mutta tässä minusta vähän tuntuu siltä, että ekan pojan myöhään kävelemään oppiminen on hänen mielestään meidän syytä... Aika pahalta tuntuu kun me kuitenkin olemme parhaamme tehneet...
 
Takaisin
Top