En yhtäkkiä löytänyt vastaavaa keskustelua niin tein uuden. Ei tästä kirjoituksesta asiat muuksi muutu mutta haluan purkaa ajatukseni tänne.
Kaverillani on 2 lasta, vanhin on 4v ja nuorempi vasta vajaa pari kuukautta. Silloin kun tämä vanhempi syntyi, emme hirveesti olleet tekemisissä välimatkan takia. Olen aina pitänyt tuota vanhempaa jotenkin erikoisena, mielestäni ei ole lainkaan kuin muut ikäisensä, ei puhu kuin muutaman sanan ja niistäkään ei saa selvää ja hän on, ehkä apaattinen kuvaa parhaiten. Kaverin ja miehensä mielestä hänessä ei ole mitään poikkeavaa.
Nyt kun itsellä on myös lapsi ja asumme lähellä tätä perhettä ja käymme kylässä siellä, en enää ihmettele miksi se tyttö on sellainen. Hän ei saa tehdä yhtään mitään, kun olemme olleet heillä, tyttö ei ole saanut tulla keittiöön kanssamme, hänet on heti komennettu huoneeseensa. Tyttö on mennyt sitten omaan huoneeseen, jos sieltä huoneesta on pienikin ääni kuulunut niin vanhempansa menevät heti komentamaan että hiljaa. Tytöltä on otettu kaikki lelut pois jotka pitävät ääntä. Ainoa missä se tyttö ei häiritse on telkkarin ääressä. Silloin kun olisi syytä komentaa, he eivät sano mitään, esim kerran kun olivat meillä käymässä ja tekivät lähtöä pihassa, tyttö alkoi heitellä lunta jossa hiekkaa seassa meidän auton päälle.
Kaverin mies on ihan hulluna kaikenmoisiin puukkoihin ja teräaseisiin. Meinasin tippua tuolilta kun kuulin että sellaisia on annettu myös tälle tytölle ja lisäksi tämä pieni tyttö oli saanut synttärilahjaksi moottorisahan. Se on vasta 4v, wtf?! Kaverin mies ei mistään muusta puhu kuin eläinten tappamisesta ja ampumisesta. Ihan innoissaan kertoi meillekkin kuinka oli ampunut heidän perheen koiran. Heillä oli hetki sitten kissa, tämä mies uhosi koko ajan tytönkin kuullen että jos se kissa hyppii silmille niin hän laittaa siltä niskat nurin. Onneksi älysivät palauttaa sen kissan, tai mistä minä tiedän mitä tapahtui.
Tämä vanhempi tyttö on ollut varmaan 75% elämästään hoidossa jomman kumman vanhemmilla. Tyttö ei ollut kuin 2 viikkoa kun äidillään oli ensimmäinen lapsivapaa ilta ja tyttö oli yökylässä. Sen jälkeen on ollut yökylässä lähes joka viikonloppu. Tämän nuoremman kaverin äiti ottaa hoitoon sitten kun se on 2kk täyttänyt, se tulee ensi kuussa, kaveri on ostanut jo raskausaikana juomat valmiiksi odottamaan sitä että saa laittaa vauvan yökylään ja vetää itse pää täyteen. Mä en ymmärrä mikä kiire, se vauva on niin pieni vielä.
Viimeksi kun käytiin heillä, he kehuivat että tämän nuoremman kanssa on sama menetelmä kuin sen vanhemman kanssa eli kyllä maailmaan ääntä mahtuu, antaa huutaa vaan jos huutaa, kyllä se joskus loppuu. Pienempi oli silloin vasta viikon. Itse olen sitä mieltä että tuo tyyli on niin väärin ja vauvan itkuun pitää vastata.
Kaiken lisäksi kaveri ja miehensä tupakoivat ihan jumalattomasti. Kaveri poltti koko kummankin raskauden ja tuntuu että se oli hänen mielestä hyvä asia. Ei siinä mitään että he tupakoivat mutta kun he altistavat lapsetkin sille savulle, eivät ollenkaan mene kauemmas lapsista.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Olen jotenkin niin huolissani ja ottaa niin lujaa päähän tuo touhu vaikka asia ei minulle kuulu. Mitä ajatuksia teillä heräsi tästä?
Kaverillani on 2 lasta, vanhin on 4v ja nuorempi vasta vajaa pari kuukautta. Silloin kun tämä vanhempi syntyi, emme hirveesti olleet tekemisissä välimatkan takia. Olen aina pitänyt tuota vanhempaa jotenkin erikoisena, mielestäni ei ole lainkaan kuin muut ikäisensä, ei puhu kuin muutaman sanan ja niistäkään ei saa selvää ja hän on, ehkä apaattinen kuvaa parhaiten. Kaverin ja miehensä mielestä hänessä ei ole mitään poikkeavaa.
Nyt kun itsellä on myös lapsi ja asumme lähellä tätä perhettä ja käymme kylässä siellä, en enää ihmettele miksi se tyttö on sellainen. Hän ei saa tehdä yhtään mitään, kun olemme olleet heillä, tyttö ei ole saanut tulla keittiöön kanssamme, hänet on heti komennettu huoneeseensa. Tyttö on mennyt sitten omaan huoneeseen, jos sieltä huoneesta on pienikin ääni kuulunut niin vanhempansa menevät heti komentamaan että hiljaa. Tytöltä on otettu kaikki lelut pois jotka pitävät ääntä. Ainoa missä se tyttö ei häiritse on telkkarin ääressä. Silloin kun olisi syytä komentaa, he eivät sano mitään, esim kerran kun olivat meillä käymässä ja tekivät lähtöä pihassa, tyttö alkoi heitellä lunta jossa hiekkaa seassa meidän auton päälle.
Kaverin mies on ihan hulluna kaikenmoisiin puukkoihin ja teräaseisiin. Meinasin tippua tuolilta kun kuulin että sellaisia on annettu myös tälle tytölle ja lisäksi tämä pieni tyttö oli saanut synttärilahjaksi moottorisahan. Se on vasta 4v, wtf?! Kaverin mies ei mistään muusta puhu kuin eläinten tappamisesta ja ampumisesta. Ihan innoissaan kertoi meillekkin kuinka oli ampunut heidän perheen koiran. Heillä oli hetki sitten kissa, tämä mies uhosi koko ajan tytönkin kuullen että jos se kissa hyppii silmille niin hän laittaa siltä niskat nurin. Onneksi älysivät palauttaa sen kissan, tai mistä minä tiedän mitä tapahtui.
Tämä vanhempi tyttö on ollut varmaan 75% elämästään hoidossa jomman kumman vanhemmilla. Tyttö ei ollut kuin 2 viikkoa kun äidillään oli ensimmäinen lapsivapaa ilta ja tyttö oli yökylässä. Sen jälkeen on ollut yökylässä lähes joka viikonloppu. Tämän nuoremman kaverin äiti ottaa hoitoon sitten kun se on 2kk täyttänyt, se tulee ensi kuussa, kaveri on ostanut jo raskausaikana juomat valmiiksi odottamaan sitä että saa laittaa vauvan yökylään ja vetää itse pää täyteen. Mä en ymmärrä mikä kiire, se vauva on niin pieni vielä.
Viimeksi kun käytiin heillä, he kehuivat että tämän nuoremman kanssa on sama menetelmä kuin sen vanhemman kanssa eli kyllä maailmaan ääntä mahtuu, antaa huutaa vaan jos huutaa, kyllä se joskus loppuu. Pienempi oli silloin vasta viikon. Itse olen sitä mieltä että tuo tyyli on niin väärin ja vauvan itkuun pitää vastata.
Kaiken lisäksi kaveri ja miehensä tupakoivat ihan jumalattomasti. Kaveri poltti koko kummankin raskauden ja tuntuu että se oli hänen mielestä hyvä asia. Ei siinä mitään että he tupakoivat mutta kun he altistavat lapsetkin sille savulle, eivät ollenkaan mene kauemmas lapsista.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Olen jotenkin niin huolissani ja ottaa niin lujaa päähän tuo touhu vaikka asia ei minulle kuulu. Mitä ajatuksia teillä heräsi tästä?
olin ihan järkyttynyt.. Ja muutenkin jonossa oli muitakin eikä yhtään viitsinyt mennä sivummalle.. Minäkin siinä maha pystyssä pidätin hengitystä.. Mieheni kyllä polttaa mutta ei tietenkään tule polttamaan lapsen vieressä. Ja toinen toi juominen en tajua miten joillain vanhemmilla on niin hirvee jätä päästä juomaan ja käyttä kaikki vapaat ryypiskelyyn ja rälläämiseen?! Ite kuvittelisin että osan vapaista haluaisi vain olla rauhassa ja hiljaisuudessa ja nukkua ja syödä hyvin.. Tottakai joskus on hyväkin lähteä rilluttelemaan.. Mutta tunnen myös monia näitä aina pää täyteen vapailla vanhempia ja ei voi kun ihmetellä. Ja tosta moottorisahasta ja miehen niskat poikki jutuista ei voi sanoa kun huhhuh! 
ja et tupakoidaan lapsen vieressä. 
