Äidiksi 2016?
Vasta-alkaja
Hei,
Uutena käyttäjänä täällä mukaan ilmoittautuu 35v nainen :)
Kirjoittelen lähinna saadakseni vertaistukea ja vaihtaakseni kuulumisia ja jos omista kokemuksistani olisi hyötyä myös jollekin toiselle, niin se olisi kiva.
Omaa tarinaa:
Lapsettomuutta takana siis 10v ja viime viikon tiistaina sain ensimmäisen plussan testin ikinä! No, olin vuotanut tuota ennen jo 3 viikkoa enemmän ja vähemmän joten sain samantien lähetteen Kätilöopistolle jatkotutkimuksiin. Jonkin verran kipujakin oli ollut.
Kättärillä sitten ultrattiin ja kohdussa ei nähty mitään. Tuolloin Hcg-arvo oli 147. Olen itsekin ihan sekaisin kierrosta, koska vuotohäiriöt alkoivat reilusti yli kk sitten ja menin sekaisin milloin mitäkin olisi pitänyt tapahtua. Tämän vuoksi lääkärikään ei osannut varmasti sanoa oliko kyseessä km, vaiko niin pienillä viikoilla ollut raskaus ettei sitä voi vielä ultralla havaita. Sain uuden verikokeen 2 päivän päähän ja tuolloin arvot olivat nousseet, mutta todella vähän eli ne olivat 162. (Tässä vaiheessa kuuluisi olla noussut edellisestä arvosta n. 300 paikkeille).
Lääkäri sitten soitti ja sanoi että tämä on todennäköisesti kohdun ulkopuolinen raskaus koska se etenee mutta liian hitaasti eikä ultrassakaan silloin havaittu mitään. Nyt minulla on ollut jonkin verran kipua, mutta ei mitään isompaa, että panadolilla olen selvinnyt. Tosin eiisen päivän touhuaminen väsytti niin että nukuin viime yönä 16h..
Kysyisinkin nyt, jos joku osaisi auttaa..? Voiko tässä olla enää mitään mahdollisuutta että kyseessä olisi normaaliraskaus? Onko sellaisen kokeneita, joilla nuo Hcg-arvot ois noussut todella hitaasti ja ollut mahdollisesi vuotoakin ja silti raskaus onnistunut?
Yritän asennoitua siihen kohdunulkoiseen raskauteen, mutta ne tyhjennyslääkkeetkin pelottaa, ja se kuinka traumatisoiva tuo tyhjennyskokemuskin voi olla. Toinen vaihtoehtohan on sitten leikkaus, jos raskaus on esim munanjohtimessa eikä lääkkeet sitä tyhjennä. Kaikki vaihtoehdot kuulostaa hirveiltä! Varsinkin tämän 10 v odottelun jälkeen tuntuu niin masentavalta saada eka plussa, ja sitten käykin näin. Tosin antaahan se vähän toivoa että edes plussasin. Oli jo heittänyt lapsihaaveet alkuvuodesta menemään ja yritin asennoitua elämään mieheni kanssa kahden.
Olisi niin kiva jos saisin vastauksia ja teidän muiden kokemuksia, varsinkin näistä Hcg, kohdunulkoinen ja keskenmeno- asioista ja myöskin siitä, miten olette henkisesti jaksaneet ja fyysisesti kestäneet kokemuksen.
Ja käytännön tietokin olis tervetullutta, esim paljonko sairaslomaa töistä tarvii lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen tai leikkauksen jälkeen, jos vaikka joutuu munanjohtimesta kohdunulkoisen leikkaamaan.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka jaksaa vastata. Tuntuu että on niin yksin tämän asian kanssa.
Uutena käyttäjänä täällä mukaan ilmoittautuu 35v nainen :)
Kirjoittelen lähinna saadakseni vertaistukea ja vaihtaakseni kuulumisia ja jos omista kokemuksistani olisi hyötyä myös jollekin toiselle, niin se olisi kiva.
Omaa tarinaa:
Lapsettomuutta takana siis 10v ja viime viikon tiistaina sain ensimmäisen plussan testin ikinä! No, olin vuotanut tuota ennen jo 3 viikkoa enemmän ja vähemmän joten sain samantien lähetteen Kätilöopistolle jatkotutkimuksiin. Jonkin verran kipujakin oli ollut.
Kättärillä sitten ultrattiin ja kohdussa ei nähty mitään. Tuolloin Hcg-arvo oli 147. Olen itsekin ihan sekaisin kierrosta, koska vuotohäiriöt alkoivat reilusti yli kk sitten ja menin sekaisin milloin mitäkin olisi pitänyt tapahtua. Tämän vuoksi lääkärikään ei osannut varmasti sanoa oliko kyseessä km, vaiko niin pienillä viikoilla ollut raskaus ettei sitä voi vielä ultralla havaita. Sain uuden verikokeen 2 päivän päähän ja tuolloin arvot olivat nousseet, mutta todella vähän eli ne olivat 162. (Tässä vaiheessa kuuluisi olla noussut edellisestä arvosta n. 300 paikkeille).
Lääkäri sitten soitti ja sanoi että tämä on todennäköisesti kohdun ulkopuolinen raskaus koska se etenee mutta liian hitaasti eikä ultrassakaan silloin havaittu mitään. Nyt minulla on ollut jonkin verran kipua, mutta ei mitään isompaa, että panadolilla olen selvinnyt. Tosin eiisen päivän touhuaminen väsytti niin että nukuin viime yönä 16h..
Kysyisinkin nyt, jos joku osaisi auttaa..? Voiko tässä olla enää mitään mahdollisuutta että kyseessä olisi normaaliraskaus? Onko sellaisen kokeneita, joilla nuo Hcg-arvot ois noussut todella hitaasti ja ollut mahdollisesi vuotoakin ja silti raskaus onnistunut?
Yritän asennoitua siihen kohdunulkoiseen raskauteen, mutta ne tyhjennyslääkkeetkin pelottaa, ja se kuinka traumatisoiva tuo tyhjennyskokemuskin voi olla. Toinen vaihtoehtohan on sitten leikkaus, jos raskaus on esim munanjohtimessa eikä lääkkeet sitä tyhjennä. Kaikki vaihtoehdot kuulostaa hirveiltä! Varsinkin tämän 10 v odottelun jälkeen tuntuu niin masentavalta saada eka plussa, ja sitten käykin näin. Tosin antaahan se vähän toivoa että edes plussasin. Oli jo heittänyt lapsihaaveet alkuvuodesta menemään ja yritin asennoitua elämään mieheni kanssa kahden.
Olisi niin kiva jos saisin vastauksia ja teidän muiden kokemuksia, varsinkin näistä Hcg, kohdunulkoinen ja keskenmeno- asioista ja myöskin siitä, miten olette henkisesti jaksaneet ja fyysisesti kestäneet kokemuksen.
Ja käytännön tietokin olis tervetullutta, esim paljonko sairaslomaa töistä tarvii lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen tai leikkauksen jälkeen, jos vaikka joutuu munanjohtimesta kohdunulkoisen leikkaamaan.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka jaksaa vastata. Tuntuu että on niin yksin tämän asian kanssa.
