Hormoonihirviöt

Durina

Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt se sitte iski ihan todella. Kauhee masennus ja kiukku ja kaikki on niiiiin huonosti.
Oikeesti mikään ei oo erityisen huonosti, mutta silti vituttaa ihan kaikki.

Alkaen minun maailman ihanimmasta koirasta joka ei jaksa helliä mua tarpeeksi (saa nauraa [:D]) vaan kun pyydän sen lähelle, jaksaa siinä hetken tarjota itteään kihnutettavaksi ja sitten lähtee tuhahtaen tiehensä. Kyllä huomaa että se on mies [:'(]

Sitten oma mies, joka myöskin on maailman upein tapaus. Se on ihan liikaa töissä jolloin kaipaan sen läheisyyttä ihan kauheasti. Kun se tulee töistä, se hellii mua TODELLA paljon ja silloin taas se helliminen tuntuu ärsyttävältä! (miten niin muka oon vaikea[:D]) Mua ärsyttää KAIKKI pienetkin viittaukset hänen "entiseen" elämäänsä johon kuului tietenkin kaunistakin kauniimpi blondi tyttöystävä. Eilen kaupassa meinas tulla itku kun mies puhui että kävi ennen tosi paljon elokuvissa, paskojakin leffoja katsomassa ( en voinu olla lukematta rivien välistä että hän kävi siellä eksänsä kanssa ) Väkisinkin tuli mieleen että lukuisista pyynnöistä huolimatta minua ei ole viety elokuviin [&:] Olenkohan jotenki huonompi kuin se ihana, kaunis eksä... (nää jutut EI VOI tulla mun suusta joka en ikinä ole mustasukkanen)

Mieheen liittyy seuraavakin kiukunpuuska; ulkonäkö. Oon saanu ihan pirusti lisää muotoja jotka saa mun olon erittäin epäseksikkääksi. Finnejä pukkaa tuon tuostakin vaikka kuinka huolellisesti turpaa jynssäis [:@]
En RAASKI käydä kampaajalla leikkauttamassa ja värjäyttämässä tukkaani niin usein kuin ennen, jotta ois enemmän rahaa vauvantavaroihin ja meidän elämiseen yleensäkin. En raaski ostaa itselleni uusia vaatteita vaan käytän vain muutamaa vaatetta joka mulle vielä mahtuu. Ja silti ukko kehtaa pihistellä joissain ihan pikkuasioissa jotka sitten jää minun maksettavikseni, mistään ei hän ole joutunut luopumaan. Tuntuu ku ois joutunu luopumaan kaikesta naisellisesta "ylellisyydestä" joista ennen niin kovin nautin. Olo onkin kuin likaisella resupekalla vaikka eihän asia aivan näinkään oo (positiivinen ajattelu kunniaan [:D])

SIIVOAMINEN: Fysioterapeutti kielsi kumartelun ja imuroinnin ainakin pariksi viikoksi, jotta tulehtunut selkä lähtis paranemaan. Mies tahtoo muka niin perkeleen kovasti auttaa siivouksessa, muttei mitään saa aikaseksi ennenku kädestä pitäen näytän mitä pitäs tehä enkä osaa kerjätä apua ----> Siivoan itse ja oon entistä kiukkusempi kipeän selkäni kanssa [:@] (En ole jääräpäinen, vain määrätietoinen [:D])

ANOPPI tahtoo että me mennään TAAS viikonlopuksi heille (matkaa n.150km) koska on äitienpäivä ja hän haluisi että me mennään syömään sinne. Perkele kun joka viikonloppu täytyy juosta siellä, ihan ku me ei tarvittas sitä yhteistä aikaa kahestaan nyt kun vielä aikaa ois [:'(] Ja kun me sinne mennään niin eukko avaa heti skumppapullon ja yrittää juottaa ukkoa känniin vasten tahtoaan ja loukkaantuu kun mies kieltäytyy. Sitten se ravaa minun perässä pitkin kämppää ja huolehtii pärjäänkö yksin vessassa, jaksanko varmasti tehä sitä tätä ja tuota ja viime viikonloppuna veti autossa mulle turvavyönkin kiinni ! [:@][:@][:@]
(söpöähän tämäkin vain on, nyt vain ärsyttää niin kaikki [:D])

Jatketaan tätä listaa sitte kun on saanu pikkasen hiiliä hiipumaan, nyt käydään ihan liian kuumana [:D]
Kiitos ja anteeksi, tämä helpotti oloa ihan pirusti! Raivotkaa toki samaiselle palstalle, en vaan pysty uskomaan ettei kukaan muu tuntis näitä turhauttavia kiukunpuuskia joiden syytä ei vain voi ymmärtää [:)]
Voikaa hyvin ja muistakaa että yks kiukuton päivä on varmasti miehellekin tervetullut [;)]
 
Älä sinä Durina huoli, kyllä tästä vielä normalisoidutaan[:)] Jotakin positiivistä tästä purkauksesta:sait ainakin minut hihittelemään[:D][:D]
kyllä muakin ärsyttää välissä siis ihan kaikki,pahiten mua rassaa äänet..koira maiskuttelee kun pannaan nukkuun, lapsi syö leipää korvan juuressa..siis ihan älyttömiä juttuja[:)]
Minäpä lähenki huomenissa tuulettamaan pääkoppaa oikeen kunnolla[:)] siskon tykö lähen, se asuu Tampereella (minä pohjois-suomessa) junalla lähen poksutteleen heti aamusta[:)] Pääsen hoitamaan siskontyttöä joka on 5kk[:)] Kotia tulen sitten maanantaina.pääseepä minunki mies välissä tositoimiin kun saa huolehtia läksyt ja ruuat,koiratynnä muut koti asiat.
Hyvä että päästelee välissä ulos kaikkea mitä on kertynyt kaiveleen ja vieläkö jakaa ne muiden kanssa niin mekin tunnetaan ettei ihan sekasin vielä ollakkaan[:)] samoista oireista kärsitään[;)]
 
wau! tää onkin hyvä aihe! [:D]

Itteeni on kans alkanu ärsyttää aika moni asia..

Työt: viihdyn normaalisti töissä tosi hyvin. Olen asiakaspalveluammatissa. Olen mielestäni siinä ollut ihan kohtuu hyvä tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen, lukeen asiakasta ym.. mutta nyt viime aikoina en sitten aina tiedä onko asiakas tosissaan vai huumoria näissä "letkautuksissaan" vai mitenkä asia on. Onneksi menen, toistaiseksi ainakin, sanattomaksi, mutta silti ne asiat jää pyöriin ja tekis mieli lähtee kotiin itkeen!

Mies: no, niin ihana kun se on niin silti siinäkin on alkanu ärsyttään ihan kaikki. Tuntuu vain välillä, että se ei mua ymmärrä alkuunkaan, vaikka kuitenkin joka päivä kysyy että miten voidaan, on kiinnostunut pikkuisen liikkeistä ym.. mutta silti vaan jostain saan päähäni aina välillä että sitä ei kiinnosta ollenkaan.. Äänet ärsyttää muakin. Toinen ku esimerkiks syö jotain.. Yritän pitää kodin siistinä, oon jaksanu vielä ihan hyvin imuroida, luututa lattiat ja pölyjä pyyhkiä, tosin ihan tuolta alhaalta on jo hiukan hankalaa, ku maha on tiellä.. niin sekin sitten ärsyttää, ku toinen "sotkee" koko paikan. Roskat jää siihen pöydälle, leivän murut samoin, astioita ei saada koneeseen ym..

No, tässä multakin näin alkuun. Nää on pieniä asioita ja kaikin puolin kaikkihan on hyvin! Töitä on vielä reilu 2 viikkoa ja sitten alkaa kesäloma ja miehen kanssa voi aina jutella. Mutta tällä hetkellä tuntuu vain että pää hajoo!!!!!!!!!!!!
 
Moi,

Mulle on taas kehkeytyny kunnon "lehmän hermot", en tunnu hermostuvan yhtään mistään koko raskausaikana. Tässä on miehen kanssa käyty sellastakin asiaa läpitte, mistä normaalisti olen keränny kamani kasaan ja vaihtanu osoitetta lopullisesti...nyt asiasta on "vain" keskusteltu perusteellisesti, itketty itkut ja elämä jatkuu.

Enpä ois uskonu koskaan tuohon pystyväni, joten toisaalta syytän ja toisaalta kiitän hormooneja. Nähtäväksi tosin jää miten synnytyksen jälkeen, katoaako tää usva korvien välistä ja verenpaineet nousee kattoon, höyrykattila räjähtää käsiin ja asia otetaan uudelleen arvioitavaksi?

Puuh, mä vaan haluisin vetää kunnon kännit [:D]
 
Mulla on välillä olo tila tosi räjähdysaltis. Alku raskaudessa sain ihan uskomattomat raivarit ihme asioista ja miltei jokainen asia potutti ja kovin. Mies on nyt puhunut et alkuun "hirvitti" tulla kotiin ku jos sanoi vaikka iloisesti et "hei kulta" niin vastaanotto oli välillä muuta kuin ihana.

Nyt huomaan et väsyneenä illalla olen tosi kiukkuinen tai jos herään kesken unien.

Sit välil koiran kanssa lenkillä ei meinaa hermo riittää. Vaan koira tulee kyllä manattua useampaan kertaan. Mutta sit välillä kaikki on hyvin [:)]
 
Mulla on käyny vähän sekä että. Suurimman osan ajasta ei ressaa mikään vaan pinna venyy ja venyy ja venyy.. Miulla on itellä "menossa" muutto ja töitä ihan riittävästi ja tämä kotiki pitäs saaha ipanalle sopivaksi (voitte kuvitella "poikamiesboxin" jossa tasot on tarkoitettu työkalujen ja paperien säilytykseen. Mitään ei löydy, jos en ei ole näkösällä, kuulema.). Toukokuun lopusta pitäs saaha kaikki kamat ukon luo lopullisesti. Olen siis asunut koulun/töitten takia kahessa osoitteessa nyt reilun vuoden. suurimman osan aikaa kaikki on siis ei mitää hätää, ehtiihän tässä linjalla. Toisaalta käämi palaa välillä juuurikin säilytystilan puutteeseen (pulttasin tässä yks ilta ihan kunnolla asiasta ja aamulla sitten juteltiin, kun olin ensin rauhottunu), astioihin ja roskiin ruokapöydällä, siihen että miun pitäs aina siivota ruoan jälkeen pöytä jne. Meillä kai vähän sama tilanne kuin Durinalla, että äiti on huolehtinut "vähän liiankin hyvin" pojastaan.
Tuo pulttaaminen jossa otettiin kantaa säilytystiloihinkin oli ihan totaalinen. Epäilin, ettei mies ois minun kanssa ilman lasta, kerroin, että en välillä haluaisi koko lasta tai se tulee väärään aikaan, koulun lopetin huhtikuun alussa ja se jää nyt vuodella kesken, loppu on jo suunniteltu kylläkin, selkä alkanut vaivaamaan taas, ressasin kerralla kaiken muutosta ja niistä säilytystiloista, kun pitäsi minun ja ipanan tavarat saada johonkin, astioista pöydällä jne. Siis ihan kaikki![8|] Typerintä siinä oli, että tiesin ite koko ajan, että nämä vois puhua muutenkin, mutta ei vaan pystyny. Eikä illalla vielä pystynyt es puhumaan ilman, että pillahin taas itkuun.. Aamulla sitten ite otin puheeksi asian ja juteltiin ihan kunnolla. Ja en mie tosissaan sitä miestä epäilly, tuntuu vaan välillä, kun oma kroppa on muuttunu, ettei ole varma mistään. Ja ihan hyvään aikaan tämä ipanaki on tulossa. Onneksi tässä on nyt pari viikkoa aikaa olla rauhassa ja järjestellä asioita, kun ei ole töitä, jos joku ei sairastu.
Eipä ole onneksi montaa kertaa tuommosia pultteja tarvinnut vetää, miulla tulee aina pää kipeäksi, kun itken paljon. Vois sanoa, että kunnon itkusta toipuminen kestää sen pari päivää.

Bixio, miulla haluttas kaljaa niin maan p*keleesti. Ja tupakkaa tai oikeammin sätkää, mutta ei ihan niin paljon. Kerran olen jo raskauden aikana joutunut ostamaan alkoholittomia kaljoja, kun oli niin mahottomat kaljan tuskat..[:D] Vaikka ei ne niin hyvälle maistunut. En mie koritolkulla välttämättä tarvis, mutta es muutaman... Tupakasta arvelin, että jos pääsis nyt kerralla eroon.. (Hui ku kuulostaa siltä, että mie olen joku kaljasieppo.[:D][:D] Mie vain tykkään siitä mausta ja tykkäään aina silloin tällöin juoda pari kaljaa, känni ei innosta. Yleensä ku mie olen kännissä niin joku on juottanut miulle ärriviinaa[&:]. Olen sitten tullu siihen tulokseen, että pikku humala sopii paremmin. Sitä paisti miulla on käyny niin päin, että baarissa työskennelleenä en halua itse vetää kännejä, kun känniset ihmiset näyttää niin typeriltä selvinpäin katellessa.[;)] Mutta jokaisen oma asiahan se on, ketään ole tuomitsemassa, jos kännissä tykkää ollakki toisinaan.)
 
Heheh, siis joo en mäkää edes muista koska oisin kännissä ollut [:D]  Ja eihän se mitään mihinkään auta, päinvastoin tämmösen absolutistiajan jälkeen sitä tekis varmaan kuolemaa krapulassa eikä ne murheet ja huolenaiheet oo mihkää hävinny.

Se tuntuu vaan kaikkien näitten erilaisten murheitten ja ongelmien jälkeen ( eivät toki ole edes ohi) että ois niin makiaa istua ihanassa auringonpaisteessa kotiterassilla kera hyvän ystävän, nauttia päivä ja ilta ruokaa ja juomaa, saunoa ja humaltua hyvässä seurassa ja tehdä maailmasta parempi paikka [:D] Unohtaa hetkeksi kaikki kura ja paska mitä taivaalta tuppaa niskaan satelemaan ja kerätä voimia pitää leuka rinnassa ja painaa rohkeesti kohti uusia vastoinkäymisiä.

Enkö ookki ihanan positiivinen [:D]

Oikeestihan mulla henk.koht on kaikki helvetin hyvin niin kauan ku en oo kuolemansairas ja tää lapsi syntyy hengissä ja terveenä keskosena. Siihen verrattuna kaikki muu on pientä.

Puuh, tilanne vaatii suklaata. Kutsumpa hoitajan. [8D]
 
Juu tuomonen ilta kuulostas niin hyvältä miunkin mielestä. Siihen päälle vielä paikallisessa terassilla ja joku paikallinen pumppu soittaan siihen taustamusakkia(täälä ruukaa olla tuossa kylän parhaalla terassilla live musaa melki joka vkl ja joskus viikollaki, paikallisia ja taso vaihtelee[:)]).. 
 
Mulla yrittää tänään taas toi hormonihirviö ottaa valtaa. Ärsyttää ihan kaikki. Varsinkin ukko. Ja sen äiti. Anoppi ei yleensä ikinä mua ärsytä, ihana ihminen, tänään vaan jotenkin kiehuu. Puhuttiin lapsen kastamisesta, ja minä haluan että mun lapseni kastetaan kirkkoon, anopin mielestä ei. Sanoin että me on miehen kanssa asiasta sovittu, vaikkei miehenikään kuulu kirkkoon. Sitten se jotenkin siinä tokasi pojalleen että "No, sullahan se on isompi syy olla paikalla". Ja jotain heittivät vitsiä siitä. Ja mä sitten mietin että otanko ton nyt sillä tavalla ettei anoppi meinaa tulla oman lapsen lapsensa ristiäisiin. Eikä mieskään tuntunu yhtään ymmärtävän, että vois pitää mun puolia, kun tietää että asia on mulle tärkeä. Päin vastoin rupes paasaamaan jostain kirkollisverosta..
Voi että voikin ärsyttää!!!
 
Voi luoja että voi olla hankalaa siivota miekkosen kanssa. Miten se onnistuukin tehdä kaiken ihan väärin ja väärässä järjestyksessä! [:@] [:D]
Myönnetään että mä olen vähän neuroottinen siivouksen suhteen ja mun mielestä asiat täytyy tehdä just tietyllä tavalla. Mutta mulla meni totaalisesti hermo kun se jätti kaiken ihan kesken, tyynyt levälleen kun imuroi sohvan ja tavarat meni vaan kasoihin eikä oikeille paikoille. ÄRRRRRR! Stressasin sitä että se tekee kaiken ihan väärin ja joudun ite vielä tekee perässä. Yhessä vaiheessa mä itkin pimeässä vaatehuoneessa kun yhdelle pahvilaatikolle ei meinannut löytyä sieltä paikkaa. Sitten miehelle tuli yhtäkkiä vielä kiire lähteä treeneihin eikä oltu edes viety roskia vielä ulos! Siinä taas itkua väänsin ja se päättikin mennä myöhemmällä junalla että sai mut rauhottumaan. [:D]
Näin myöhemmin kun ajattelee niin kivahan se oli että toinen tarjoutu imuroimaan ja ois halunnu pestä lattiatkin, ja se sanoi mulle vielä että on hirmu ylpeä siitä miten oon pitäny hermoni kurissa raskauden aikana. [:)]
 
Camsu, mä oon niin onnellinen kun ukko on reissussa ja oon yksin saanu siivottua. Siivoaminen onkin ollu yks niistä isoimmista riidan aiheista meillä, siitä saa joka kerta revittyä tappelun jos yhdessä yritetään. Mun mielestä miehen kamoja on joka paikassa, mikä estää siivoamisen, ja alan nalkuttaa siitä ja tarpeeksi kauan kun naputan, mieheltä palaa pinna. Joskus kun osais pitää suunsa kiinni. [&o]

Toisaalta mulla on vähän samat fiilikset kuin Bixiolla. Mikään (paitsi se siivoaminen miehen kanssa) ei ärsytä, mistään en stressaa, mitään en osaa ottaa vakavissani. Tosin ei mulla olekaan niin paljon stressin aiheita, mähän en makaa sairaalassa vaan oon vielä kohtuu hyvinvoiva. Kai ne hormonit sitten tekee eri ihmisille eri juttuja, toisilla palaa pinna herkästi ja toisilla ei pää kuumene lainkaan. Vaikka joskus pieni stressin poikainen voisi olla paikallaan, mulla kun on koko kevät menny gradun kanssa penkin alle. En vaan osaa stressata siitä, haluan vaan nauttia olostani ja ottaa ihan lunkisti ja lykkään töitä. No, mitäpä pienistä (tästä on tullu mun motto tänä keväänä [:D]), nytkin on niin ihana lämmin viikonloppu tulossa, että kannattaa vaan nauttia auringosta ja jäätelöstä [8D] Kirjat nurkkaan ja rantsulle!
 
Yppy sä viilletit viimeyönä mun unissa! [:D] Tai oikeestaan unettomuudessa, oli kyllä melkonen liskojen yö. En edes muista mitä unta näin tarkalleen, mutta niissä oli vauvoja ja Yppy. Oonkohan sekoamassa, ois mielenkiintosta nähdä uudelleen miltä mahdoit unessa näyttää kun en ole sua ikinä edes tavannut [:D]
 
No nyt tuntuu minullaki että TAAS ne känkkäränkät ovat alkamassa! [:(] Johan tässä kerkeskin olla sopuisaa muutaman viikon... [8|] Toissapäivänä ja eilenäkin pimahin ku höyryveturi! Mie en jaksais enää... [&:]

Ja sitten tuli tuo vau.fi:n viikottainen sähköpostikin, jossa osuvasti sanottiin:
33. raskausviikko
Kun olet raskaana, ovat kaikki tunteesi tavallista voimakkaampia. Huomaat, että yhä useammin joudut hillitsemään itseäsi – ainakin, jos et halua alituiseen raivota tai kyynelehtiä. Raskausaika voi olla hyvää aikaa henkilökohtaiselle kasvulle. Opit luottamaan omiin tunteisiisi toimimaan odotusajan jälkeenkin itsellesi ja lapsellesi parhaalla tavalla. Nämä tunteet ovat olennainen osa äidinvaistoa.


Vaan voi hel...n [:@] p***le miten mä itteeni kerkiin hillitä ku kiihdyn nollasta kahteensataan yhessä nanosekunnissa!!??!! [&:] [:D]
 
jasmiini, samat tuntemukset. "pienen pieniä" raivokohtauksia on ollut havaittavissa.. eräs kaunis päivä ei läppäri toiminut niin sai kyytiä, luojan kiitos ei rikki mennyt kun on kuitenkin suhteellisen kallis ja uus vehje.. [&:]
tuntuu vaan ettei hermoja saa pidettyä kurissa, ei niin millään. onneksi koirilla on juoksut ohi niin ei tarvi niiden kanssa saikata..jotkut asiat vaan pistää vituttaan aika kovastikki. yks päivä katottiin muistitikulta kuvia ja videoita, ja tikusta irtos siinä ollut lenkki, jonka avulla tikun saa vaikkapa kaulaan roikkumaan. hetken yritin nauhaa viritellä takas vaan eipä onnistunutkaan, ja kas kummaa, ennen kuin ehdin edes huomata, oli tikku lähtenyt kädestni pienelle lentomatkalle ja naps, suoraan uunin taakse josta sitä ei pois saa mitenkään ellei pura koko uunia. että näin meillä.....[:@]
 
Mulla menee totaalisesti hermo meijän kissaan. Oon yksin kotona pari yötä kun mies on risteilemässä niin joudun ihan yksin käskyttää sitä. Nyt kun on vielä tosi kuumat ilmat ja meijän koko kämppä on kun sauna niin hermoja ei riitä sitä vähääkään mitä yleensä.
Viime yönä heräsin alkuyöstä ~tunnin välein siihen että kissa jotain melskasi. En ensinnäkään pysty mennä nukkumaan ennen puolta yötä koska on niin lämmin ja valosaa ennen ku aurinko laskee. Ekana huomasin että kissa oli pinnasängyssä, jonka olin just eilen laittanut makkariin ja nostanut pohjaa jo ylemmäs. Hetken päästä herään siihen että se terottelee kynsiään mattoon. Piti tietty nousta ylös molemmilla kerroilla ja käydä vessassakin. Samalla reissulla huomasin lattialla vauvan villaisen myssyn, jonka se oli käynyt kaivamassa jostain ja se oli tietty ihan kissan karvoissa ja likainen. Sit on itellä vaikeuksia nukahtaa kun on niin kuuma ja mietin vaan että mitähän se seuraavaks keksii ja missä räsähtää.. Noh heräsin sitten pian räminään ja kissa oli hypännyt pyykinkuivaustelineelle missä oli vauvanvaatteet kuivumassa, osa niistä nyt lattialla. Tyyppi oli myös käyny tonkimassa kahesta hoitopöydän laatikosta vauvanvaatteita ulos. Raukalla ei tietty oo päivällä kamalasti energiaa kun on niin kuuma, niin yöllä sit pitää riehua. MUT PIKKASEN ALKO KEITTÄÄ, joskus kolmelta yöllä kerätä kissankarvaisia vastapestyjä vauvanvaatteita lattialta! Aamulla se vielä kehtas tulla herättelee mua seittemän aikaan ja tunkee viereen. Meijän makuuhuoneeseen paistaa heti aamusta aurinko johonkin puoleen päivään enkä mä tosiaankaan tarvii siihen karvakaveria viereen lämmittämään. Onneks meidän kissa luovuttaa aika helposti kun sille vaan kääntää kylkeä. Päivisin mä koitan antaa sille hellyyttä mutta suurimmaks osaksi se vaan nukkuu. HUOH mitenhän ens yönä....
 
ALKUPERÄINEN: camsu

Mulla menee totaalisesti hermo meijän kissaan.


Camsu: Onpas sulla ollut tapahtumarikas yö... Oletteko harkinneet että kissalla ei esim. olisi vapaata pääsyä makkariin, niin saisit ehkä nukuttua paremmin ja pinniskin saisi olla rauhassa? Meillä siis kissat ei oo enää pariin kuukauteen päässeet yöaikaan makkariin, ja ovat kyllä sopeutuneet siihen hyvin. Vaikka ajatus tuntui musta aluksi "julmalta" (pitäähän mun kullannuppujen päästä peiton alle viereen nukkumaan jos haluavat... ja tekevätkö jotain ilkeyksiä jos tuntevat olonsa hyljeksityksi), niin kissat ei todellakaan ole olleet moksiskaan. Touhuilevat omiaan sitten muualla kämpässä. :) Ja oikeasti oma unenlaatu on parantuntunut huomattavasti.
 
Camsu: Meillä on vähän sama juttu noiden kissojen kanssa... tuo kolli varsinkin on tunkemassa itteensä joka paikkaan mikä liittyy vauvaan ja sen tavaroihin... se nukkuu vaunuissa yms. kivaa. Yöllä kuulee kyllä sellasta pauketta ja melskettä makkarin oven takaa, että on vaan parempi, että aamulla ei ole aavistustakaan mitä ne täällä puuhaa... juuri äsken tuo kolli tiputti parvekkeella kukka-amppelin lattialle joka märkine multineen "räjähti" vastapestyille puisille parvekelaatoille saaden aikaan 3. maailmansodan kuuloiseen metelin :D

HK:
Me ollaan kans tehty makkarista kissavapaa alue... tosin meillä kissat jää makkarin oven taakse 24/7... ihan vauvaakin ajatellen se oli parempi vaihtoehto, koska meidän kissat kyllä tykkäis varmasti nukkua vauvan vieressä pinnasängyssä ja sekös onkin pelottava ajatus, että nuo 7 kg ja 5 kg painavat jöllikät menis vauvan päälle nukkumaan :O Hui! Ja koen sellaisen pinnasängyn kissasuojaritilän jotenkin hankalaks kapistukseks, ku ajattelee, että vauvan saisi sieltä pinniksestä helposti pois...
 
En yhtään ihmettele jos Camsulla meni hermot kissaan tuona yönä! [:D] Miten se keksikin tehdä kaiken tuon...? [:(]

Mäkin olen huomannut että alkaa menee hermot normaalia useemmin meijän kissojen kanssa. Siis minähän rakastan kissojamme, kuten kaikkia muitakin eläimiä, olen eläinhullu ja eläimet ovat vauvojani! Mutta nyt... Nyt kun en pysty enää liikkumaan normaalisti niin ottaa pattiin kun koko ajan saa kerätä 4 kissan sisääntuomia hiekkoja ja karvoja ja kuolleita sisiliskoja jne. Ja kun en pääse hyppäämään nopeasti ylös heti kun huomaan kissan loikanneen pöydälle, ja pelkän huutoni ja kaukaisen huitomiseni takia se ei sieltä alas hyppää, vaan tuijottaa vaan takas ilkikurisesti [:@] Mutta, onneksi meillä on makkareitten ovet suljettu kissoilta jo pitkän aikaa site. Nyt heillä on vapaa pääsy isoon olkkariimme, ja kyllä keittiöönkin - valitettavasti, koska keittiön ja olkkarin välillä ei ole via. Kissoja on 4 joten eivät kuole ikävään jos eivät nuku meidän ihmisten kanssa. Ne saavat mennä vapaasti ulos silloin kuin haluavat. Ja kyllä on jumankauta kumma jos ei meijän sohvien pehmeys heijän kauneusunilleen riitä, ei meinaan oo enää mitään asiaa karvottamamaan ja heinätupottamaan meijän sänkyä!

Täällä mie oon siis lyllertänyt tän ison mahani kanssa siivoten kissojen sotkuja päivittäin ja yrittäny järjestellä koko homman ja siivoussysteemitkin silleen että saisin paikat pysymään puhtaana vaikka kuin ois tää maha tiellä. Vaan mitä teki appiukko vkonloppuna täällä käydessään.? Alko mulle saarnaamaan kuinka on kissankarvoja sohvat täys ja jotain marmatti vauvasta ja kissoista mutten ymmärtäny mitä. Voi hyvä jumala kun se on tuo hänen poikansa joka näitä elukoita on meille raahannut, ja sitten minä vaan hoidan ne ja siivoan niitten jäljet. Niin että josko vois pojalleen mennä pitämään saarnaa eikä minulle... No, olkoot... Asian pointti on se että vois tollaset valitukset nyt jättää tässä vaiheessa sanomatta, kun tää mun liikkuminen on niin vaikiata. Kyllä minä niin parhaani teen, ellen vähän enemmänkin, jotta tää huusholli pysyis puhtaana...
 
Mulla on pari päivää ollu varsinkin kotona hermo kireenä ja oon kiukkuillu ja äkkäilly pienemmistäkin asioista jopa niin että se(kin) on ruvennu ärsyttämään vaan entisestään. Tänään tuli sitten sähköposti; "Olet tänään 30 viikkoa raskaana.....Hermosi voivat olla kireällä ja et ihan aina jaksa olla kärsivällinen kumppanisi kanssa..."IHANKO TOSI?? [:D]
 
Takaisin
Top