Hormoni-hirviö :)

[Suhwi]

Voihan argh! Oon normaalistikin aika äkkipikainen mut nyt alkaa nää hormonit jylläämään taas ihan urakalla... Alkuraskaudessa oli samanlainen vaihe, että ihan olemattomista asioista sai kehitettyä itelleen pahan mielen tai pillahti itkuun ihan yks kaks.

Aattelin jo, että pahin on takanapäin ku alkaa viikkoja olla aika hyvin plakkarissa mut kuinkas kävikään..

Eilen illalla vedin megaherneen nenään ku isäntä kertoili miten on saanu työporukkaa kasattua kesän rakennushommiin ja mietiskeli mitä kaikkee muuten on tehtävänä ens kesälle normi viljelytöiden lisäks. Jostain sain sitten päähäni, että miehelle on rakennusprojektit tärkeempiä kun tää meidän tuleva esikoinen... Aikani mökötin ja itkua tuhersin ja mies oli ihan ihmeissään, että mitä on tapahtunu..Selitin sit mikä vaivaa ja hänkin sitten vähä loukkaantunu minun luuloista.. Kuitenki saatiin asiat puhuttua halki poikki ja pinoon ja hetken ku rauhotuin nii tajusin miten tyhmä olin.. Pyytelin sit anteeks omaa tyhmyyttäni koko loppu illan. :)

Sanoinki sit miehelle, että on mulla helppoo ku se huolehtii kaikista "isoista" asioista ja mie voin rauhassa keskittyä tähän pienokaiseen jo nyt..

Eli kaikki hyvin loppu hyvin..mut hämmästyin itekin miten voi mennä aivot noin takalukkoon...Syytän edelleen hormoneja! :D