Hoidoilla lapsen/lapsia saaneet

[Pupsis]

Onko täällä muita ketkä ovat hoidoilla onnistuneet samaan lapsen mutta pyörivät edelleen täällä?

Onko lapsiluku täynnä omasta tahdosta vai koska hoitot on käytetty tai ei ole rahaa enempiin hoitoihin?

Onko seuraava lapsi haaveissa ja kehitteillä hoidoilla?

Monesko hoitokierto tärppäsi?

Montako lasta toivotte saavanne?

+ yleistä keskustelua lapsellisesta lapsettomuudesta

 

[Lilies]

Kyllähän tätä tulee edelleen lueskeltua...

Meillä esikoinen sai alkunsa 2,5 vuoden jälkeen 1. IVF/ICSI:n 2. PAS:sta (tuoresiirtoa ei tehty hyperin riskin takia). Nyt odotan toista lasta, rv 17+3. Ilmottauduttiin uudelleen hoitoihin heti esikoisen täytettyä 1v. Pakkasessa oli vielä 5 blastoa. Kesä ehdittiin luomusti yrittää ja elokuussa oli suunnittelukäynti ja sen jälkeen 2 päivän päästä alkio kyydissä. Tästä sitten heti tärppäsikin.

Meillä ollut siitä onnellinen tilanne, että ollaan päästy hoidoissa helpolla moneen muuhun verrattuna. Pakkasessa olisi edelleen 4 blastoa odottamassa. Itsellä on aina ollut ajatuksena 2 lasta, mutta mies haaveilee kolmannestakin. Tässä kohtaa kuitenkin sellainen olo, ettei vielä raaski luopua noista pakkaspalleroista, jos mieli vaikka vielä muuttuukin. Julkisellahan ei sitten enää saada uusia hoitoja, kun on kaksi yhteistä lasta, mutta pakkasessa olevat voidaan vielä siirtää. En kuitenkaan usko, että yksityiselle enää lähdettäisiin mielen muuttuessa. Tai ei sitä ikinä tiedä

Ja jos päädytään siihen, että 2 lasta riittää, niin sitten ollaan uuden ongelman edessä, että mitä lopuille alkioille tehdään. Roskiin ei ainakaan. Tutkimukseen ainakin voisi luovuttaa, mutta toisaalta voisi olla kiva luovuttaa jollekulle muullekin käyttöön. Mutta se täytyy sitten pohtia tarkasti.

 

[Pupsis]

Meillä hyvin vastaavanlainen tilanne.

Ensimmäinen lapsi syntyi 4,5 vuoden jälkeen (6 OI, 3 IUI ja kaksi munasolukeräystä ja) viides siirto tärppäsi. Toinen lapsi tuli kolmannesta siirrosta. Meidän toinen lapsi syntyi ennenaikaisesti ja tässä on nyt ollut ja on edelleen kaikenlaista ekstraa kun seurataan hänen kehitystä.

Meillä olisi vielä kolme alkiota pakkasessa. Molemmat haaveillaan kolmannesta lapsesta mutta tuntuu epävarmalta tullaanko onnistumaan näiden kolmen alkion kanssa. Meillä myös ettei julkisella saada enempää hoitoja eikä me aiota yksityiselle mennä, ensinnäkin rahan takia mutta myös 2/3 munasolukeräyksistä on olleet melko katastrofaalisia ja henkeä uhkaavia minulle.

Haluaisin jo päästä alkiosiirtoihin ja että tietäisi tuleeko kolmas lapsi vai ei. Nyt olen säästänyt kaikki vauvajutut kaiken varalta. Samaan aikaan jos tulen raskaaksi niin on suunnaton pelko että taas menisi lapsivedet liian aikaisin ja että lapsi syntyy ennenaikaisesti, ja mitä jos käy vielä huonommin kuin aikaisemmin

 

[milli123]

Elrkrk

 

[turhavarastoko]

Olemme olleet hoidossa koko ajan yksityiselle, koska pääni ei olisi kestänyt julkisella odottelua + saimme eräältä lääkäriltä julkiselta todella alentavaa kohtelua ennen hoitojen aloittamista, joten en pystynyt menemään sinne hoitoon. Meillä käytössä toisen osalta luovutetut siittiöt.

Esikoinen tärppäsi 3 inseminaation, 1 ivf kierroksen ja siitä 3 tehdyn pakastinalkion siirron jälkeen inseminaatiolla.

Nyt olen raskaana toista kertaa ja tämä tärppäsit, kun tehtiin putkeen yksityiselle 2 ivf hoitoa, joista jälkimmäisestä tuoresiirto. Pakkaseen jäi blastoja 8 ja 3 päiviä vielä jokunen. Pakkasessa siis tavaraa riittäisi ja minä haluaisin enemmänkin lapsia mutta puoliso ei ole niin innoissaan. Tuntuu vaan ajatus noiden hukkaan heittämisestä pahalta. Jos mietitte miksi tehtiin kaksi ivf hoitoa niin syy oli siinä, että pelkäsin ettei yhdellä saada tarpeeksi siirrettävää (ensimmäisellä ivf 3, jotka ei riittäneet lapseen) ja en halunnu kartuttaa yhtään enemmän ikää mittariin. Lisäksi halusin jättää varauksen kolmannelle lapselle. Ymmärtääkseni noita alkioita emme voi edes halutessamme luovuttaa vaikka siihen kiinnostidta olisi, koska ei ole käytössä vaan omat solut.

 

[Pupsis]

Onpa todella samoja tilanteita ja/tai pohdintoja.

Mekin olemme miettineet mitä tekisi alkioille jos ei niitä käytettäis. Suurin lahja olisi lahjoittaa ne toiselle mutta olemme puolisoni kanssa puhuneet että meidän lasten täyssisaruksen kasvaminen toisessa perheessä on meille liian raskas ajatus. Pelkkien munasolujen tai siittiöiden lahjoitus olisi eri kun olisi vain puolisisarus, ei tuntuisi yhtä vahvasti omalta kun olisi kuitenkin yhtä paljon sen toisen perheen "ydintä". Roskiin heittäminen sattuisi myös, ihan kuin se yksilö ei olisi yhtä arvokas kuin meidän lapset. Tutkimukseen lahjoittminen olisi varmaan ainoa mitä voitaisiin tehdä.

Olen yllättynyt kuinka paljon tunteita alkiot herättää, luulen syynä olevan kun tietää mitä ihania yksilöitä niistä voi tulla kun on saanut lapsen ja tietää lopputuloksen.

 

[Pupsis]

Pakkaseen jäi blastoja 8 ja 3 päiviä vielä jokunen. Pakkasessa siis tavaraa riittäisi ja minä haluaisin enemmänkin lapsia mutta puoliso ei ole niin innoissaan. Tuntuu vaan ajatus noiden hukkaan heittämisestä pahalta.

Huikea määrä alkioita pakkasessa, niistä voisi tosiaankin saada varmaan useamman lapsen vielä.

Voisikohan puolisoasi ylipuhua että pakkasessa olevat alkiot olisivat hukkaan heitettyä rahaa ellei niitä käytetä keräykset ovat kuitenkin ne kalleimmat hoidoissa

 

[Pupsis]

Meillä esikoinen sai alkunsa 2,5 vuoden jälkeen 1. IVF/ICSI:n 2. PAS:sta (tuoresiirtoa ei tehty hyperin riskin takia). Nyt odotan toista lasta, rv 17+3. Ilmottauduttiin uudelleen hoitoihin heti esikoisen täytettyä 1v. Pakkasessa oli vielä 5 blastoa. Kesä ehdittiin luomusti yrittää ja elokuussa oli suunnittelukäynti ja sen jälkeen 2 päivän päästä alkio kyydissä. Tästä sitten heti tärppäsikin.

Meillä ollut siitä onnellinen tilanne, että ollaan päästy hoidoissa helpolla moneen muuhun verrattuna. Pakkasessa olisi edelleen 4 blastoa odottamassa. Itsellä on aina ollut ajatuksena 2 lasta, mutta mies haaveilee kolmannestakin. Tässä kohtaa kuitenkin sellainen olo, ettei vielä raaski luopua noista pakkaspalleroista, jos mieli vaikka vielä muuttuukin.

Teilläkin kivasti vielä alkioita. Todella hyviä pohdintoja ja lopullista päätösä voikin olla vaikea sanoa tässä vaiheessa kun odotat toista lasta (onneksi olkoon!).

Olin itse alunperin ajatellut että kaksi lasta riittää mutta erityisesti kun tämä toka lapsi syntyi ennenaikaisesti niin jäi tunne ettei olla vielä valmiita. Jäi kokematta puolikas raskaus ja synnytys ja vauvakuplaakaan ei ollut. Haluaisin kovasti kokea kaiken uudestaan vaikka samaan aikaan haaveilen että lapset olisivat isommat ja päästäisiin matkustelemaan jne.

 

[Lilies]

Teilläkin kivasti vielä alkioita. Todella hyviä pohdintoja ja lopullista päätösä voikin olla vaikea sanoa tässä vaiheessa kun odotat toista lasta (onneksi olkoon!).

Olin itse alunperin ajatellut että kaksi lasta riittää mutta erityisesti kun tämä toka lapsi syntyi ennenaikaisesti niin jäi tunne ettei olla vielä valmiita. Jäi kokematta puolikas raskaus ja synnytys ja vauvakuplaakaan ei ollut. Haluaisin kovasti kokea kaiken uudestaan vaikka samaan aikaan haaveilen että lapset olisivat isommat ja päästäisiin matkustelemaan jne.

Kiitos! Joo varmasti päätökseen vaikuttaa tämän raskauden eteneminen, synnytys ja vauvavuosi. Onneksi alkioita säilytetään kauan, niin ei ole päätökselläkään niin kiire.

Kolmella alkiollakin on hyvä onnistumismahdollisuus vielä! Jos vielä tulisit raskaaksi niin, onko tuon edellisen ennenaikaisen vesienmenon takia mahdollista päästä tiiviimpään seurantaan?

 

[Pupsis]

Jos vielä tulisit raskaaksi niin, onko tuon edellisen ennenaikaisen vesienmenon takia mahdollista päästä tiiviimpään seurantaan?

Toivon ainakin niin sillä mitä olen lukenut niin riskit että tämä tapahtuisi uudestaan niin on suhteellisen korkea, noin 30%. Toivoisin että kun varataan keväällä aika suunnittelukäynnille pakastealkionsiirtoja varten että lääkäri osaisi hieman ennakkoon ottaa kantaa asiaan vaikka se ei hänen erikoisalaa olekaan.

Tuntuu että meidän kolme alkiota antaa meille 50/50 mahdollisuudet kolmanelle lapselle. Esikoinen oli kuitenkin viides siirto ja kuopus kolmas siirto.

 

[Lamingo]

Pyörin täällä palstoilla jatkuvasti, vaikka yksi lapsi jo onkin. Me olimme hyvin onnekkaita ja 3 vuoden yrityksen jälkeen tärppäsi heti ekasta inseminaatio+ovulaation induktiosta.

Huolimatta melko lyhyestä hoitopolusta lapsettomuus jätti jotenkin pysyvän jäljen. Yritys aikana läheisille/tutuille syntyi yhteensä 20 lasta, mikä otti todella koville.

Olisin halunnut toisen lapsen, mutta ikää alkaa olla ja mahdolliset komplikaatiot pelottavat liikaa. Hoidot olivat myös miehelle todella kova paikka, vaikka niissä helpolla päästiinkin. Mies ei halua enää hoitoihin. Poden usein surua siitä että lapseni ei saa sisarusta, sillä itselleni sisarukset ovat erittäin tärkeitä. Lähes kaikilla ystävälläni on vähintään 2 lasta, mikä lisää myös surun tunnetta entisestään. Olen kuitenkin kiitollinen tästä lapsesta mikä minulla on ja muistutan itseäni, että lapsellani on kuitenkin hyvin samanikäisiä serkkuja.

Jostain syystä omaa edelleen, jollain tasolla olevaa lapsettomuuden tuskaani helpottaa lukea, kun muut lapsettomuudesta kärsineet onnistuvat vihdoin.