Hematooma ja myöhäinen keskenmeno

Vadelmiina

Vauhtiin päässyt keskustelija
Odotin kolmatta lasta, kaksi edellistä raskautta ovat edenneet loppuun saakka ongelmitta. Mitään ongelmia en siis odottanut kohtaavani tässäkään raskaudessa. rv 12 kävin np ultrassa jossa pieni vilskasi tyytyväisenä ja kaikki oli hyvin. Kohtu oli täydellinen kuten olettaa saatoikin. Seuraavana päivänä alkoi illalla yllättäen todella voimakas verenvuoto. Istuin pöntöllä ja itkin hädissään, laiton sidettä ja soitin äitipolille. Sain mielestäni tylyn vastauksen, minua yritettiin rauhotella, kyseltiin kaikenlaisia kysymyksiä edeltäneestä vuorokaudesta. Kaikki todennäköisesti on ihan hyvin, näitä vuotoja saattaa joskus olla. Seuraile tilanetta aamuun saakka ja jos vielä jatkuu kuukautisvuodon mukaisena voit tulla käymään.
Pyörin yön sängyssä ja kävin vaihtamassa sidettä. Aamulla soitin että olisin tulossa, sain vastauksen "kerrottiinko sinulle illalla, ettei meillä ole täällä viikonloppuna kuin kaksi lääkäriä koko talossa. Onko mahdollista että tulisin vasta maanantaina, pidin pääni ja sanoin tulevani nyt heti. Vastaan otossa miut otettiin hyvin vastaan ja kohtelu muutenkin polilla oli asiallista. Kohdussa kaiken todettiin olevan hyvin, vuotokin oli jo niukka. Kohdun suulla kuitenkin todettiin hematooma, joka oli halkasijaltaan n. 5cm. Syyksi lääkäri useista epäilyistani huolimatta kirjasi limakalvojen ärsytyksen yhdynnän aikana. Kerroin n. kaksi tuntia ennen vuodon alkamista vatsassa tunteneeni voimakkaan viiltävän repiää kipua, joka pakotti minut lattialle kyykkyyn saakka. Sitä ei noteerattu mitenkään, kun olin puhelimessa hädissäni kertonut vuorokauden sisällä olleesta yhdynnästä.
Sain lääkäriltä ohjeen välttää uimista, kylpyä ja saunaa. Muuten ei pitäisi vaikuttaa elämään, vuoto jatkuisi jonkin aikaa kun hematooma vuotaa pois. Sain ohjeen, jos vatsa tulee todella kipeäksi (ymmärsin tämän tarkoittavan särkylääkettä vaativaksi kivuksi) tai vuoto runsastuu kuukautismaiseksi, tai nousee kuume olisi tultava uudelleen. Minulta kysyttiin olenko töissä, mutta olin hoitovapaalla joten ei sairaslomaa.
Palasin onnellisena kotiin ja jatkoin elämää pienen tihkuvuodon kanssa, mutta muuten kuten aikaisemminkin.
Viikon päästä teini ikäinen poika tuli flunssaan, siihen perään kohta kolme täyttävä poika ja lopunta myös minä. Meillä oli pientä lämpöä ja räkätauti, ei mitään kovia flunssa oireita, hieman vain normaalia väsyneempi. Sairastelin taudin pois ajatelin olevani parantunut, Kävin neuvolassakin ja vauvan sykkeet kuului helposti ja vahvana 150. Kaikki oli siis hyvin, vuotokin alkoi hiipua pois. Lopuu viikosta kutitti korvia, pientä lämmönnousua joka kuitekin loppui. Nyt oli kulunut jo kolmeviikkoa vuodon alkamisesta kaiken piti olla hyvin. Seuraava viikonloppu oli kiireinen, olin koulutuksessa jonne ajoin 130km aamulla, illalla takaisin (koska pieni ei nuku ilman äitiä) Nukuin huonosti ja heräsin viemään isomman turnausmatkalle ja lähdin koulutukseen. Sunnuntai aamuna lähtiessäni oli todella voimakas pahoinvointi ja raskaus oireet pinnassa. Kävin koulutuksessa, palasin kotiin ja lepäsin loppuillan.
Maanantaina alko jälleen lämpö ja vatsanpohjassa menkkamainen kipu, vuoto oli hitusen runsaampaa. Ajattelin viikonlopun olleen rasittava ja flunssan uusiutuneen, joten päätin levätä paripäivää. Pienemmällä pojallakin oli pikku lämpö. Torstaina oltiin kuitenkin jo ulkona vatsaan sattui iltapäivällä aikasempaa enemmän, joka kuitenkin rauhottui illaksi. Seuraavana päivänä oltiin sisällä, yritin leikata kankaita, mutta jouduin välillä lepäämään kun selkä tuntui rasittuvan, rauhottui heti kun istuin alas. Mietin edellisen päivän vatsakipua, mutta ajattelin että sehän rauhottu ja seuraavalla viikolla olisi lääkärineuvola. Viikoloppu meni hyvin, päänsärkyä, pientä lämmönnousua lukuun ottamatta. 37,1-37,4 välillä tässä vaiheessa aloin ajatella tämän johtuvan raskaudesta.

Seuraavalla viikolla olleessa lääkärinauvolassa ei sydän ääniä kuitenkaan enään löydetty. Äitipolilla selvisi sikiön kehityksen loppuneen viikkoa aikasemmin rv16. Sain ensimmäisen lääkkeen ja ajan lääkkeelliseen tyhjennykseen kahdenpäivän päähän.

Kaikki kokeet on otettu, lääkärin sanat toistuu jatkuvasti mielessa "tämä on näillä viikoilla todella harvinaista, mitään selittävää syytä ei ole huomattavissa ja mitään ei olisi voitu tehdä tapahtuneen estämiseksi". Kerroin lämmön noususta, raskaus kuulema nostaa kehon lämpöä. Kaikki kysymykseni kumottiin ja annettiin kuva kaiken olleen normaalia.

Tapahtuneen jälkeen olen lukenut ja hakenut todella paljon tietoa keskenmenosta ja muiden kokemuksista. Näistä kirjoituksista on noussut esiin useita näillä viikoilla keskenmenon kokoneita. Samoin luin useiden hematooman saaneiden keskenmenosta. Ja siitä että hematooma lisäisi keskenmenoriskiä jopa 30%. Todella monet oli määrätty hematooman toteamisen jälkeen vuodelepoon ja seuranta ultraan. Mitään tämmöstä ei minulle kerrottu. Mistään ei tunnu myöskään löytyvän kunnollista tietoa hematooman yhteydestä keskenmenoon. eikä hematooman vaikutuksesta raskauteen tai syntymisen syistä.

Olisikohan täällä muita joilla on ollut raskauden aikasta verenvuotoa, hematooma ja sitä seurannut keskenmeno.
 
Hei Vadelmiina! Todella ikävää kuulla tuosta. Olen kokenut hematooman, mutta asuimme tuolloin Saksassa, jossa suhtaudutaan kaikkeen hyvin huolella. Aloin vuotaa äkillisesti yhtenä yönä ( oisko raskausviikkoja ollut noin 9) ja lähdin taksilla sairaalaan. Siellä todettiin hematooma sikiöpussin yläpuolella (tai alapuolella, tästä on jo 13v, en ihan muista), jouduin osastolle. Piikkeinä annettiin mm. keltarauhashormonia, jotta raskaus jatkui. Muistaakseni sain myös magnesiumia ja kaliumia. Olin osastolla melkein viikon enkä aluksi saanut kävellä edes vessaan vaan mulla oli katetri. Kun hematooma vähän pieneni, pääsin kotiin, en kuitenkaan saanut nostella esikoista enkä esim. imuroida. Se ei kyllä ollut helppoa, mutta sairaalassa ollessani tapasin sosiaalityöntekijän, jonka kautta sain esikoiselle hoitopaikan 3 viikoksi (päivisin, mieheni vei ja haki) Tilanne toistui vielä kerran, parin viikon päästä edellisestä ja olin jälleen osastolla melkein viikon. Sen jälkeen hematooma hiljalleen pieneni. Syytä ei keksitty, mistä tuo olisi alkanut, mutta ymmärsin, että Suomessa ja Saksassa oli aika eri linjat asian suhteen. Vielä viikolla 20 kävin Suomen lomalla Väestöliiton ultrassa, jossa hematoomaa oli vielä vähän jäljellä. Mutta loppuun asti meni, eikä keskeytynyt. Nyt sitten pelottaa, kun olen Suomessa ja raskaana.
 
Kiitos kesäkolmonen, tosiaan Saksassa ja monessa muussa maassa, kuten myös sairaalakohtaisesti täällä Suomessa tuntuu olevan eri käytännöt. Joka tapauksessa tähän mennessä mitä olen lukenut, on hematooman saaneet määrätty vuodelepoon. Jonka takia kaiken tämän syyllisyyden lisäksi (joka tälläsessa tulee) väkisinkin tulee mieleen, onko minua hoidettu väärin. Valitettavasti vain ensimmäisestä poliklinikka käynnistä jääneet muistot ei tue asiakasta kunnioittavaa hoitotyötä. Valitettavasti vastaavaa kuulee jatkuvasti monelta muultakin, eri alojen sairaanhoidossa. Kai se terveydenhoito on ajettu jo niin alas, että hoitoon pääsee vain ne jotka pitää kovimman metelin.

Toivottavasti sinun raskautesi menee tällä kertaa ongelmitta loppuun saakka. Suomessakin on varmasti hyviä lääkäreitä, ne ei vain ole vielä sattuneet minun kohdalle, kun ei ole varaa käydä yksityisellä...
 
En tiennytkään että hematooma voi olla vaarallinen. Minulle ilmaantui verenvuotoa esikoista odottaessa. Ultrassa syytä selvitettiin ja kyseessä oli hematooma (jota ensimmäinen lääkäri ei edes tunnistanut vaan ihmetteli että mikähän toi on ja pyysi kollegan paikalle). Lääkärit sanoivat ettei siitä ole mitään haittaa, voi vuotaa vielä mutta ihan vaaratonta ja voin elää kuten ennenkin, urheilla yms. Vauva oli aika vähällä syntyä ennenaikaisesti viimeisen kolmanneksen alussa, mutta en osannut yhdistää näitä asioita, enkä tietenkään voi jälkeenpäin niin takuuvarmasti mennä tekemäänkään. Mutta siinä vaiheessa kun soitin kotoa säännöllisten ja kivuliaiden supistusten kourissa synnytysvastaanottoon, vastaus oli mielestäni jotenkin omituinen: ota rennosti, syö ja juo jotain. Onneksi supistukset laantuivat lopulta, mutta entä jos niin ei olisi käynyt? Entä jos olisin viivytellyt saamieni ohjeiden takia ja synnyttänyt keskosen kotioloissa? Ne eivät todellakaan olleet harjoitussupistuksia, vaan tuntuivat ihan samalta kuin sitten myöhemmin synnyttäessä. Minun tapauksessani hätää ei kuitenkaan sitten ollutkaan, mutta kovin herkästi mihinkään ei reagoida. Onneksi sitten kun synnytyksen aika koitti, kaikki meni hyvin. Yleensä meneekin, mutta hätätilanteita ei välttämättä herkästi tunnisteta.
 
No ei taida tietää lääkärit itsekkään miten se vaikuttaa. Kiitos Orm Onnekas kirjotuksestasi, juurikin kaipasin onko muille annettu vastaavia ohjeita kotiin.
Tuntuu että suurin osa on määrätty vuodelepoon, se herättää suurta ihmetystä. Ja varsinkin kun minun tapauksessahan kaikki sujui hyvin siihen saakka, kun aloin liikkumaan normaalisti. Vuotokin oli jo lähes loppunut joten ajattelin hematooman poistuneen, ultrassa kuitenkin se oli lähinnä kasvanut, vaikka vuotoa oli kokoajan ollut.

Ihmeellisiin vastauksiin liittyen tulee mieleen ikimuistoinen keskustelu samasen polin kanssa. 14-vuotta sitten, kun olin nuori yksinsynnyttäjä ja ainut tuki itseni nuorempi lapseton kaveri. Pyysin erikseen neuvolasta synnytysvalmennusta, sitä ei kuulema vain nykyään järjestetä.

No kun sitten valahti lapsivedet kotona pyykkituvalle kaksiviikkoa ennen laskettua aikaa. Pyysin hädissään kaveria soittamaan sairaalaan ja pyytämään ohjeita. Aikansa selvästi hermostuen puhuttuaan tuo puhelimen minulle josta minulle vastataan -" Sinultako on nyt sitten menny niiku lapsivede?" joo, mitä minä teen millä tuun sinne? -"Joo no tuskin sinun tänne kannattaa tuossatilanteessa tulla." siis mitä, siis minulta meni LAPSIVEDET. -" No minkälaista se vuoto nyt sitten oli, oliko se limasta, kuinka paljon sitä tuli" No en minä sitä jääny tutkimaan, se tapahtu tuolla pyykkituvalla. -" No kuinka paljon sitä nyt tuli?" no minä tiiä. -" No oliko se niinku ruokalusikallinen vai niinku kahvikupillinen" NO NIINKU ÄMPÄRILLINEN -" Joo no tuskin sulla mitään hätää on, ei kannata nyt hätäillä. Voit mennä rauhassa nukkumaan ja tuu sitten huomenna käymään, kun siltä tuntuu. kello oli n. 22 illalla.

Vettä valu jalkojapitkin vähän väliin, joten lähettiin sitten kuitenkin taxilla sairaalaa kohti. Ja ennen aamu kuutta esikoinen synty napanuora 2x kaulan ympärillä. Onni oli kokenut vanhempi kätilö.

Vasta myöhemmin tajusin kaverin siinä hädissään soittaneen äitiyspolin päivystykseen, synnytyspäivystyksen sijaan...
 
Muokattu viimeksi:
Moi
joo tosi ikävää ku ei tiiä miten asiat oikeesti on sit sitä pähkäilee räjähtävästi liikaa
mulla tuli kans jotain pientä vuotoa heti ekana päivänä plussasta aluks kipu alamasussa muistutti menkkoja mutta vuoto oli huomattavasti erillainen mitä yleensä tää vuoto oli sillee et virtsa oli täysin normi pöntössä mutta ku pyyhkäisi paperilla ni silloin näki sen eli suunnilleen ruokalusikan tai pikkasen reilun verran verta paperissa se oli 13pvä helmikuuta ja nyt eilen mulle tuli uudestaan saman juttu aluks alkoi menkkakivuilla mutta se meni heti ohi yhellä panadolilla (samalla tavalla mitä aikaisemmin) ja vuotoa oli samalla tavalla mitä aluks eli virtsa normi mutta paperilla oli veristä tuhrua voiks näin käydä kahdesti ? nimittäin pelästyin niin et itkin tosi särkevästi mies yritti lohduttaa mut kun oon niin epätietoinen koko asiasta en oo koskaa törmänny tämmöseen ja tää on vielä mun eka raskaus ja esikoinen jota toivon mukaa yhä vielä odotan en sit tiiä onks mitää mahdollista että pienokainen on yhä elossa vai myöhästyinkö ? pliis kertokaa mulle joku joka tietää jotain oon nii pois tolaltani :(.....
 
jos on hematoomaa ni kuinka kauan se yleensä kestää ? onko mahdollista että vuotoja tulee jopa 2 kertaa eli 1 kerran per kk ?
onks normaalii et alkupäivänä yhen kerran tulee menkkoja muistuttavaa kipua mutta toinen ja kolmas päivä ihan ei mitää kipuja vähäistä vuotoa mitä normaalisti ?
 
Raskaudessa mikä tahansa voi olla normaalia ja toisaalta mikä tahansa voi olla huolestuttavaa. Kannattaa soittaa neuvolaan ja kysyä tarkempia ohjeita.
 
Mä tulen tänne vähän tuskailemaan, en oikein löydä sopivaa aihetta.. Minä en vielä ole saanut keskenmenoa, mutta makaan sairaalassa ja lääkäri ei ollut kovin toiveikas. Olen nyt vuotanut 3 viikkoa ja vuoto on koko ajan yltynyt. Nyt vasta huomattiin että istukan reuna vuotaa ja valuttaa verta kalvojen välissä, ja hematooma on siis muodostunut kihdunsuulle mistä välillä holauttaa aina kunnolla. Tänään on rv 20+4, ja lääkäri ei tosiaan ollut kovin toiveikas että päästään edes hoidettaville viikoille (rv 23). En oikein tiedä mitä ajatella ja miten tästä mennä eteenpäin.. Haluaisin niin toivoa että kaikki menee hyvin ja päästään edes muutama viikko eteenpäin. Mutta miten ihmeessä jos lääkärit ei usko.
 
Mallah voimia! Lääkärit ei aina ole oikeassa! Älä menetä toivoasi ennen kuin vauva on oikeasti menetetty! Tilanne on varmasti kamala ja se vaatii paljon voimia! Vauva aistii sinun tunteesi ajattele positiivisesti äläkä luovuta.
 
Mallah: Huolehdi sinä siitä, että saatte parasta mahdollista hoitoa sanoi lääkärit mitä hyvänsä. Oli syy heidän käytökseen mikä tahansa - ehkä he vain ajattelevat etteivät halua turhaan herättää toivoa, ettet sitten pettyisi liikaa jos käykin huonosti... Mutta älä anna periksi tai suostu siihen, että lääkärit eivät hoida asiaa kunnolla, niin kauan kun vauva elää ja kasvaa! Voimia ja jaksamista!
 
Kiitos! Makaan edelleen sairaalassa, verenvuoto aiheuttanut kohtutulehduksen ja saan antibiootit suoneen ja suun kautta, jotta se saataisiin kuriin ajoissa.. Tuntuu vain niin toivottomalta kun vihjaa koko ajan että pitäisi nyt vaan varautua siihen pahimpaan. Nyt menossa 21+2. Miten voikaan aika kulua näin hitaasti. Niin lähellä mutta niin kaukana hoidettavia viikkoja. Vauva voi toistaiseksi oikein hyvin.. Mutta kun pelottaa niin että henki salpautuu!
 
Tässä kävi valitettavasti niin, että kyseessä olikin istukan irtoaminen. Vauva otettiin kiireellisenä keisarileikkauksella ulos 23+0. Mun rakas pieni poikani jaksoi taistella elämästään 17vrk, mutta sitten väsähti kovasti. Hän nukkui pois äidin paidan alla kehtolauluja kuunnellen 3.1. Suru on ihan valtava.
 
Mallah voimia sinulle kokemasi jälkeen. Otan osaa suruusi... En pysty edes kuvittelemaan mitä olet joutunut käymään läpi.. Toivottavasti löydät onnea ja rakkautta läheltäsi :Heartred
 
Osanottoni suuressa surussanne:Heartbigred
Voimia!

Niin traaginen tarina, että itku tulee. En pysty edes kuvittelemaan tunnettanne, vaikka itselläni vuoden vaihteessa todettiin myöhäinen keskenmeno rv 20+3.

Surkaa surua niin paljon ja pitkään kuin siltä tuntuu. :Heartbigred
 
Tulin piiitkästä aikaa lukemaan foorumia ja yllätyin nähdessäni vanhan kirjoitukseni näin ylhäällä viesti ketjuissa. Tuota omaa tapaustani olen käynyt uudestaan ja uudestaan mielessä läpi. Ja itse uskonkin että minullakin oli kyseessä istukan irtoaminen tai repeämä. Raskausmyrkytystä olen myös miettinyt, mutta minulla ei noussut verenpaine, päin vastoin laski koko ajan. Tiiä sitten, uskomattoman pitkään on oma toipuminen kestänyt. Toivottavasti tästä eteenpäin paremmin...
Tälläisen kokemuksen kanssa ei kyllä kannata jäädä yksin, ei voi kuin ihmetellä miten näitä vähätellään hoitopuolella...
Osan ottoni sinulle Mallah
 
Itselläni todettiin myös alkuraskaudessa hematooma, joka itsestään vuoteli pois raskauden aikana. Minua ei vuodelepoihin tai kontrolli ultriin laitettu. Ei kyllä ollut mitään muita oireita. Veikattiin, että alkuun saattanut kaksi vauvaa yrittää alkaa kasvamaan kohdussa. Tämä yksi vauva silti kasvanut koko ajan hienosti. Tilanteita on monenlaisia.
 
Takaisin
Top