Helmikuun höpinät 2011
- Ketjun aloittaja Tuiks
- Aloituspäivämäärä
hennas
Puuhakas puhuja
Kävin sitten nokkelana pokkelana kirjoittamassa tuonne tammikuuhun... 
Halipossulle parantavia ajatuksia flunssapetiin! Malttamattomana täällä jo odotellaan vauvauutisia...
Maariselle onnea ja myötätuulta takkaprojektiin. Ja ne miehet, miehet... Välillä ei jaksais! Venlahan taitaa pottailun jo tosi hyvin. Meillä neiti menee kyllä istumaan potalle, mutta pääasiassa vaan istumaan. Pissa tulee kyllä melkein joka kerta, mutta kakan kanssa ei olla onnistuttu. Luotan siihen, että kyllä se vielä joskus onnistuu. ;-)
Pää on kyllä ihan jumissa! Pitää mennä hakemaan kahvia, jos tämä ajatuksen juoksu hiukan "notkistuisi"...
Halipossulle parantavia ajatuksia flunssapetiin! Malttamattomana täällä jo odotellaan vauvauutisia...
Maariselle onnea ja myötätuulta takkaprojektiin. Ja ne miehet, miehet... Välillä ei jaksais! Venlahan taitaa pottailun jo tosi hyvin. Meillä neiti menee kyllä istumaan potalle, mutta pääasiassa vaan istumaan. Pissa tulee kyllä melkein joka kerta, mutta kakan kanssa ei olla onnistuttu. Luotan siihen, että kyllä se vielä joskus onnistuu. ;-)
Pää on kyllä ihan jumissa! Pitää mennä hakemaan kahvia, jos tämä ajatuksen juoksu hiukan "notkistuisi"...
maarinen
Sukkela juttelija
Täällä sitä törötetään. Uudella kuulla! Kohti kevättä! Saa huokasta raskaan pois ja alkaa odottelemaan lumien sulamista!
Ja tämä uusi palstasivukin on aina niiin elähdyttävä! Ei tarvi rullata seuraavaa ja seuraavaa, vaan pääse melkeen heti juttuun kiinni!
Että hyvää Helmikuuta, minunkin puolestani!
OMAA: mulla on huomena se lääkäri aika ja nyt alkaa tietysti mielikuvitus kuuntelemaan kaikenlaisia oireita.... Että sitä onkin! Rytmihäiriöiden takia sinnen meen. Jos sais tän lääkityksen tarkistettua ja vähän rauhaa, ettei pelkäis joka jykytyksestä hengenlähtöä :)
no mutta... lapsonen keksi tänään miten KIVAAon ryömiä pehmoisessa "umpihangessa"! Möyrittiin puutarhamajalle etsimään leijaa. Sitähän voi vissiin lennättää talvellakin? Leija löytyi ja jäi odottamaan tuulista päivää! Ja siinä puutarhamajan polulla HÄN keksi miten sinne hankeen heittäydytään! Kivaa!
jassoo.. päiväkahvia seuran kera. Sinne.
Ja tämä uusi palstasivukin on aina niiin elähdyttävä! Ei tarvi rullata seuraavaa ja seuraavaa, vaan pääse melkeen heti juttuun kiinni!
Että hyvää Helmikuuta, minunkin puolestani!
OMAA: mulla on huomena se lääkäri aika ja nyt alkaa tietysti mielikuvitus kuuntelemaan kaikenlaisia oireita.... Että sitä onkin! Rytmihäiriöiden takia sinnen meen. Jos sais tän lääkityksen tarkistettua ja vähän rauhaa, ettei pelkäis joka jykytyksestä hengenlähtöä :)
no mutta... lapsonen keksi tänään miten KIVAAon ryömiä pehmoisessa "umpihangessa"! Möyrittiin puutarhamajalle etsimään leijaa. Sitähän voi vissiin lennättää talvellakin? Leija löytyi ja jäi odottamaan tuulista päivää! Ja siinä puutarhamajan polulla HÄN keksi miten sinne hankeen heittäydytään! Kivaa!
jassoo.. päiväkahvia seuran kera. Sinne.
Helmikuuta täältäkin!
Missä kaikki oikein luuraa???
Olin jo menossa nukkumaan, mutta pikaseen piti vielä tulla kurkkimaan, mitä täällä on tapahtunut. Hiljaista on taas ollut. Höööööh!
Maarisella on huomenna jännä päivä. Tsemppiä lääkärireissuun! <3 Pidän täällä peukkuja, että asiat olisi mallillaan ja lääkitys saataisiin kohdilleen. Pelossa eläminen on hermoja raastavaa, joten toivottavasti tuolta saat mukaan kassillisen huolettomampaa mieltä!
Oih! Venlalla on ollut huippu seikkailut lumisessa ihmemaassa. Mua niin harmittaa, kun ei olla aikoihin päästy Aleksin kanssa ihan rehellisesti ulkoilemaan. Nyt on elo ollut pitkään sellaista neljän seinän sisällä möllöttämistä. Kyllästyttää äitiä ja lasta. Ikkunasta vaan ihastellaan lumista maisemaa ja avonaisen ikkunan raosta haistellaan tuulen tuomia tuoksuja.
Ai niin. Vielä yks juttu. Mä en tiedä, mitä mä oikein ajattelisin (taas kerran) mun äidin laukaisemasta kommentista...(ja muutenkin seuraavasta asiasta). Se soittelee mulle joka ilta ihan sovitusti, jotta päivitetään kuulumiset lähtöä silmällä pitäen (= onko supistellut, kuinka köhäröhäpotilaat voi jne.) ja tänään sitten juteltiin taas kaikkea muutakin mahdollista. Kertoilin Aleksin villistä menosta ja siitä, kuinka sillä alkaa olla sitä omaa TAHTOA ja piittaamattomuutta EI-kieltoa kohtaan, vaikka alusta asti olen ollut todella järjestelmällinen ei-sanan käytön suhteen. Ensin lasta kielletään ja sitten jos homma ei mene jakeluun, niin sitten ohjataan lapsi pois pahanteosta ihan "reilulla" otteella, joko kädestä taluttaen, hartioista ohjaten, kantaen tms. (Samalla tuli tietysti selvitettyä, kuinka tuo lapsi nyt sitten itkee ja kiukuttelee, kun ei saa tahtoaan läpi. Rasittavaa, mutta sen vaan sitten annetaan huutaa! Ja tietty, jos homma menee "yli" niin sitten rauhoitellaan.) Mutta siis joskus, jos mukelo on toisessa päässä asuntoa ja meinaa esim. repiä myrkyllisiä kasveja, niin mä kyllä kajautan sen kiellon todella lujaa (lue: huudan). Ja joskus kun palaa pinna, niin sitten varmasti korotan ääntäni.... Tiettyihin paikkoihin menosta (esim. räpläämään uunin nappuloita) on kielletty järjestelmällisesti aina siitä asti, kun kaveri oppi seisomaan, mutta siltikään se ei jätä niitä edelleenkään rauhaan. En tajua! Mun velikin kommentoi mulle ennen joulua: "Lapselle täytyy opettaa, että uuniin ei saa koskea". No niiiiii-iiiiiin!
Mutta joo, se mun äidin kommentti. Se totes mulle tyyliin: "Sen siitä saa, kun olette aivan liian kilttejä sille teidän kullannupulle!". Siis mitä helvettiä?! Pitääkö sille lapselle antaa sitten muka remmiä, jotta vanhemmat ei näyttäis liian kilteiltä??? Haloo! (Joo...kärjistän asioita...todellakaan meillä mikään remmi tai keppi ole käytössä!)
Siis tietysti silloin, jos meillä on vieraita (vaikka sitten vaan isovanhemmat kylässä tai pidetään synttärikestit ja tulee enemmänkin sukua) niin tottakai koitan olla enemmän "kärsivällinen" sen sijaan, että kiljuisin täällä lapselleni ei:tä. Ja usein vieraiden läsnäollessa Aleksi viihtyy alkuun paljon sylissä, jossa on turvallista. Pitääkö mun laittaa lapsi lattialle huutamaan kauhuissaan, jos ei ole vielä siihen valmis, kun se jännää vieraiden naamoja. Kyllä se sitten lasketaan lattialle juoksentelemaan, kun se osoittaa sinne haluavansa. Olenko tästäkin syystä liian kiltti? Pitääkö mun ilkeillä tuolle lapselle, että saan uskottavuutta. Häh? Mä en tajua.
Jos jollain on tähän asiaan jotain kommenttia, niin pliiiiiis(!) antaa sormien vaan näpytellä vastausta tähän suuntaan!
Nyt mä meen nukkumaan, kun sain purettua johonkin ton mutsin kommentin. Kiitos ja näkemiin! Ja nyt rakkaat mammat, pois sieltä koloistanne! Tämä palsta näyttää pelittävän ihan jees-meiningillä, vaikka paljon vikaa tässä yhä edelleenkin on (mun mielestä)!
Missä kaikki oikein luuraa???
Olin jo menossa nukkumaan, mutta pikaseen piti vielä tulla kurkkimaan, mitä täällä on tapahtunut. Hiljaista on taas ollut. Höööööh!
Maarisella on huomenna jännä päivä. Tsemppiä lääkärireissuun! <3 Pidän täällä peukkuja, että asiat olisi mallillaan ja lääkitys saataisiin kohdilleen. Pelossa eläminen on hermoja raastavaa, joten toivottavasti tuolta saat mukaan kassillisen huolettomampaa mieltä!
Oih! Venlalla on ollut huippu seikkailut lumisessa ihmemaassa. Mua niin harmittaa, kun ei olla aikoihin päästy Aleksin kanssa ihan rehellisesti ulkoilemaan. Nyt on elo ollut pitkään sellaista neljän seinän sisällä möllöttämistä. Kyllästyttää äitiä ja lasta. Ikkunasta vaan ihastellaan lumista maisemaa ja avonaisen ikkunan raosta haistellaan tuulen tuomia tuoksuja.
Ai niin. Vielä yks juttu. Mä en tiedä, mitä mä oikein ajattelisin (taas kerran) mun äidin laukaisemasta kommentista...(ja muutenkin seuraavasta asiasta). Se soittelee mulle joka ilta ihan sovitusti, jotta päivitetään kuulumiset lähtöä silmällä pitäen (= onko supistellut, kuinka köhäröhäpotilaat voi jne.) ja tänään sitten juteltiin taas kaikkea muutakin mahdollista. Kertoilin Aleksin villistä menosta ja siitä, kuinka sillä alkaa olla sitä omaa TAHTOA ja piittaamattomuutta EI-kieltoa kohtaan, vaikka alusta asti olen ollut todella järjestelmällinen ei-sanan käytön suhteen. Ensin lasta kielletään ja sitten jos homma ei mene jakeluun, niin sitten ohjataan lapsi pois pahanteosta ihan "reilulla" otteella, joko kädestä taluttaen, hartioista ohjaten, kantaen tms. (Samalla tuli tietysti selvitettyä, kuinka tuo lapsi nyt sitten itkee ja kiukuttelee, kun ei saa tahtoaan läpi. Rasittavaa, mutta sen vaan sitten annetaan huutaa! Ja tietty, jos homma menee "yli" niin sitten rauhoitellaan.) Mutta siis joskus, jos mukelo on toisessa päässä asuntoa ja meinaa esim. repiä myrkyllisiä kasveja, niin mä kyllä kajautan sen kiellon todella lujaa (lue: huudan). Ja joskus kun palaa pinna, niin sitten varmasti korotan ääntäni.... Tiettyihin paikkoihin menosta (esim. räpläämään uunin nappuloita) on kielletty järjestelmällisesti aina siitä asti, kun kaveri oppi seisomaan, mutta siltikään se ei jätä niitä edelleenkään rauhaan. En tajua! Mun velikin kommentoi mulle ennen joulua: "Lapselle täytyy opettaa, että uuniin ei saa koskea". No niiiiii-iiiiiin!
Mutta joo, se mun äidin kommentti. Se totes mulle tyyliin: "Sen siitä saa, kun olette aivan liian kilttejä sille teidän kullannupulle!". Siis mitä helvettiä?! Pitääkö sille lapselle antaa sitten muka remmiä, jotta vanhemmat ei näyttäis liian kilteiltä??? Haloo! (Joo...kärjistän asioita...todellakaan meillä mikään remmi tai keppi ole käytössä!)
Siis tietysti silloin, jos meillä on vieraita (vaikka sitten vaan isovanhemmat kylässä tai pidetään synttärikestit ja tulee enemmänkin sukua) niin tottakai koitan olla enemmän "kärsivällinen" sen sijaan, että kiljuisin täällä lapselleni ei:tä. Ja usein vieraiden läsnäollessa Aleksi viihtyy alkuun paljon sylissä, jossa on turvallista. Pitääkö mun laittaa lapsi lattialle huutamaan kauhuissaan, jos ei ole vielä siihen valmis, kun se jännää vieraiden naamoja. Kyllä se sitten lasketaan lattialle juoksentelemaan, kun se osoittaa sinne haluavansa. Olenko tästäkin syystä liian kiltti? Pitääkö mun ilkeillä tuolle lapselle, että saan uskottavuutta. Häh? Mä en tajua.
Jos jollain on tähän asiaan jotain kommenttia, niin pliiiiiis(!) antaa sormien vaan näpytellä vastausta tähän suuntaan!
Nyt mä meen nukkumaan, kun sain purettua johonkin ton mutsin kommentin. Kiitos ja näkemiin! Ja nyt rakkaat mammat, pois sieltä koloistanne! Tämä palsta näyttää pelittävän ihan jees-meiningillä, vaikka paljon vikaa tässä yhä edelleenkin on (mun mielestä)!
hennas
Puuhakas puhuja
Keskiviikkoa mammat!
Halipossulle kommentoisin "kasvatusmetodista"... Meillä mennään samoilla linjoilla kuin teillä. Välillä kielto saattaa kajahtaa hiukan kovemmin, mutta muuten pyrin kyllä pitämään äänessä ihan normaa li volyymin. Tyttö uskoo nykyään suht hyvin, mutta välillä tuppaa sitten unohtumaan... Neuvolassa muuten tätskä sanoi, että noin vuoden iässä olevilla lapsilla muisti ei ole vielä täysin kehittynyt, joten kyllä ne ihan oikeastikin unohtaa. Mutta luulen, että tuo kokeilu on juuri sitä oman tahdon kehittymistä ja rajojen hakemista.
Meillä anoppi on ihan super-varovainen. Itse en jaksa koko ajan juosta perässä kieltämässä. Tietenkään mitään veitsiä tai muuta sellaista ei kyllä ole saatavilla! Pitäähän lapsen saada tutustua ympäristöönsä.
Pitää lähteä luennolle...
Halipossulle kommentoisin "kasvatusmetodista"... Meillä mennään samoilla linjoilla kuin teillä. Välillä kielto saattaa kajahtaa hiukan kovemmin, mutta muuten pyrin kyllä pitämään äänessä ihan normaa li volyymin. Tyttö uskoo nykyään suht hyvin, mutta välillä tuppaa sitten unohtumaan... Neuvolassa muuten tätskä sanoi, että noin vuoden iässä olevilla lapsilla muisti ei ole vielä täysin kehittynyt, joten kyllä ne ihan oikeastikin unohtaa. Mutta luulen, että tuo kokeilu on juuri sitä oman tahdon kehittymistä ja rajojen hakemista.
Meillä anoppi on ihan super-varovainen. Itse en jaksa koko ajan juosta perässä kieltämässä. Tietenkään mitään veitsiä tai muuta sellaista ei kyllä ole saatavilla! Pitäähän lapsen saada tutustua ympäristöönsä.
Pitää lähteä luennolle...
maarinen
Sukkela juttelija
Hyvää huomenta!
Heräsinpä sitte siihen, että terveyskeskuksesta soitettiin kaks yli kaheksan. Lääkäri sairastunut ja mun aikani siirtyi taas viikolla. Hiki.
Ihan turhaan jännäsin ja helpottelin viikon ajan vuoron perään. Varmaan oireetkin heittelee sen takia kun joutuu odottelee. No, se meikäläisestä. Ja ainahan on päivystys.
Halikselle, mikäli sielllä vielä olet (2.2 maaginen päivä) kommentoisin tuohon EI-sanaan ja muutenkin.
Ensiksi ole tällai kotioppinut psykologi ja vahvasti sitä mieltä, että lapsen PITÄÄ saada katsoa maailmaa sieltä missä on tuttua ja turvallista. Varmasti suurin osa paniikkihäiriöistä ja sosiaalistentilanteiden pelosta on saanu alkunsa jossakin ituvaiheella. Meidän ikäryhmää aikakin on kasvatettu "karaisemalla". Siinä on sitten pieni ihminen ihan yksin pelännyt keskellä vieraiden tätien kaakattavaa laumaa ja itekeny sielunsa ruvelle, koska SEN PITÄÄ TOTTUA. Helvata! Miettikääs? Jos lapsella ei tilanteessa ole muuta tuttua kuin omat vanhemmat, niin miksi se pitää pakottaa liian aikaisn etenemään. Mikä kiire? Katelkoon sylissä, turvassa ja tuumailkoot maailman menoa ja SIINÄ se kuulkaa rohkeus kasvaa ja LUOTTAMUS ja ITSEVARMUUS. KEhotan jokaista "arvostelevaa tätiä" pistämään itsensä hetkeksi lapsen tasolle.... Tai miettimään ekaa työpäivää uudessa paikassa. Ihmisen sisällä asuu varovaisuus, hengissäsäilymisvietti!!!!!! Toisilla tiukemmin kuin toisilla, mutta kaikilla se on. (oi...minä vallan hurjistun)
KIELLOSTA. Nää meidän taaperot On kaikkivaltiaita ja autuaallisia unohtajia. Ja väsymättömiä tutkimusmatkailijoita. Ja sisksipä meiltä vanhemmilta kysytään joka päivä pitkämielisyyttä, kekseliäisyyttä ja JAKAMISTA JAKSAMISTA ja toistoa! Olen hoksannu, että paras tapa saada tuolle kielto perille on sen tasolle menemistä ja sitte MUN oma itsehillintä. JA onneks, jos se kaksi päivää jaksaa ollaa kiinnostunut pistorasioista ja minä jaksan olla kekseliäs kieltäja niiiiiiiiin... hokkuspokkus, huomenna on luvassa jännää esim pakastimen ovella.. Tai siellä kellarin portaissa.
Niin ja vielä aiheesta. Jos aikoinaan komentelin sisaruksia, jokaista tilaustyö-tyyliin, niin Venlalla on sama juttu! Tässä joutuu oikeasti opettelmaan tuon lapsen tempperamenttiä ja herkkyyttä. Mikä keino hänelle tepsii mihinkin temppuun.. Ne on kaikki taas etsittävä ja löydettävä!
Huh. Olen puhunut. Menen suihkuun. Yksin. Isi ja Venla kattelee muumeja tallennuksesta. ja anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä :) taas.
Heräsinpä sitte siihen, että terveyskeskuksesta soitettiin kaks yli kaheksan. Lääkäri sairastunut ja mun aikani siirtyi taas viikolla. Hiki.
Ihan turhaan jännäsin ja helpottelin viikon ajan vuoron perään. Varmaan oireetkin heittelee sen takia kun joutuu odottelee. No, se meikäläisestä. Ja ainahan on päivystys.
Halikselle, mikäli sielllä vielä olet (2.2 maaginen päivä) kommentoisin tuohon EI-sanaan ja muutenkin.
Ensiksi ole tällai kotioppinut psykologi ja vahvasti sitä mieltä, että lapsen PITÄÄ saada katsoa maailmaa sieltä missä on tuttua ja turvallista. Varmasti suurin osa paniikkihäiriöistä ja sosiaalistentilanteiden pelosta on saanu alkunsa jossakin ituvaiheella. Meidän ikäryhmää aikakin on kasvatettu "karaisemalla". Siinä on sitten pieni ihminen ihan yksin pelännyt keskellä vieraiden tätien kaakattavaa laumaa ja itekeny sielunsa ruvelle, koska SEN PITÄÄ TOTTUA. Helvata! Miettikääs? Jos lapsella ei tilanteessa ole muuta tuttua kuin omat vanhemmat, niin miksi se pitää pakottaa liian aikaisn etenemään. Mikä kiire? Katelkoon sylissä, turvassa ja tuumailkoot maailman menoa ja SIINÄ se kuulkaa rohkeus kasvaa ja LUOTTAMUS ja ITSEVARMUUS. KEhotan jokaista "arvostelevaa tätiä" pistämään itsensä hetkeksi lapsen tasolle.... Tai miettimään ekaa työpäivää uudessa paikassa. Ihmisen sisällä asuu varovaisuus, hengissäsäilymisvietti!!!!!! Toisilla tiukemmin kuin toisilla, mutta kaikilla se on. (oi...minä vallan hurjistun)
KIELLOSTA. Nää meidän taaperot On kaikkivaltiaita ja autuaallisia unohtajia. Ja väsymättömiä tutkimusmatkailijoita. Ja sisksipä meiltä vanhemmilta kysytään joka päivä pitkämielisyyttä, kekseliäisyyttä ja JAKAMISTA JAKSAMISTA ja toistoa! Olen hoksannu, että paras tapa saada tuolle kielto perille on sen tasolle menemistä ja sitte MUN oma itsehillintä. JA onneks, jos se kaksi päivää jaksaa ollaa kiinnostunut pistorasioista ja minä jaksan olla kekseliäs kieltäja niiiiiiiiin... hokkuspokkus, huomenna on luvassa jännää esim pakastimen ovella.. Tai siellä kellarin portaissa.
Niin ja vielä aiheesta. Jos aikoinaan komentelin sisaruksia, jokaista tilaustyö-tyyliin, niin Venlalla on sama juttu! Tässä joutuu oikeasti opettelmaan tuon lapsen tempperamenttiä ja herkkyyttä. Mikä keino hänelle tepsii mihinkin temppuun.. Ne on kaikki taas etsittävä ja löydettävä!
Huh. Olen puhunut. Menen suihkuun. Yksin. Isi ja Venla kattelee muumeja tallennuksesta. ja anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä :) taas.
Jee, täällähän on vähän elämää! :))) Mulla olikin jo teitä ikävä!
Täällä ollaan "nuppi kunnossa" ja liemessä. Kiitti Amppu! :D
Ei tainnut Ionan ennustukset käydä toteen. Onhan tässä vielä päivää jäljellä, mutta mä uskon enemmän tuohon yölliseen lähtöön kuin päivävuoroon.
Mä valvoskelin jälleen muutaman tunnin yöllä. Alku yöstä oli suppareita ja hirmuista jomottelua alaselästä lapoihin asti sekä vatsasta kylkiin. Ähisin ja puhisin, väänsin ja käänsin kovasti ympärilläni puristavan "korsetin" takia niin, että miehellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä on kyse. Siinä ajattelin, että aika noita tuo Iona, mutta eipä tullut siltikään lähtöä. Parin tunnin sängyssä sinnittelyn jälkeen kuului lastenhuoneesta kitinää ja kävin kippaamassa poikasen takaisin makuuasentoon. Tuli huono olo ja poikkesin yösyöpöttelylle, jotta jaksan lähteä synnyttämään. Mutta, mutta...hetken valveillaolon jälkeen kaikki tuntemukset olivat kadonneet. Kömmin takaisin petiin unille. Harmistus! Nyt taas jomottelee sieltä täältä ja alapäätä repii, mutta jos vaikka vielä muutaman päivän tässä jaksaisin sinnitellä. Ja nyt ekaa kertaa on sellainen olo, että tämä tauti alkaa ehkä vähän helpottaa. Kyllä tämä tästä!
Kävin tuossa äsken alakerrassa kurkkimassa, onko Aleksi herännyt. Portaissa kulkiessani tuntui ihan siltä, kuin tuo masuasukki kohta tippuis sieltä ilman ponnisteluja maailmaan. Mistähän nyt tuulee? :O
Maariselle harmistus, kun lääkäri siirtyi. Taa sitä joutuu käymään noita tunteita läpi ennen seuraavaa viikkoa. Ahdistavaa. Onneksi sä olet vahva nainen!
Kiitos teille ihanaiset naiset (Hennas, Maarinen ja Amppu) noista kasvatuksellisista kommenteista! Tuli paljon parempi mieli. Mä olen muutenkin ollut viime aikoina jotenkin aivan överi herkällä päällä sekä itkun tirautuksille valmis tilanteessa kuin tilanteessa, joten noi teidän rohkaisevat kommentit tuli todellakin tarpeeseen!
Ampun raskaus kuulostaa ihan siltä, millainen mun edellinen raskaus oli. Oikea Ailien-masuasukki kaikkine lonkeroineen! ;) Viime raskaudessa mä ihan kiljuin välillä kivusta, kun toinen potki ja melskasi masussa, mutta tämä uusi tulokas on antanut mun olla ihan rauhassa. Potkut ovat sellaisia pehmeitä, eikä mulla ole ollut sellaista nyrkkeilysäkki -oloa. Miten nuo ihmisen alut voivat olla niin erilaisia jo kohdussa? Tästä tulee niin mielenkiintoista! Kohta mä jo pääsenkin tutustumaan tähän uuteen tyyppiin. Taitaa olla aivan erilainen kuin veljensä...
Ja "jeit" maltilliselle painonnousulle! Mulla tuli edellisellä kierroksella se kuuluisa +30kg, mutta nyt on tullut se NORMAALI +12kg. Monta viikkoa on mennyt niin, ettei paino ole juurikaan muuttunut. -> jätin jo aikaa sitten sellaisen järjettömän herkuttelun pois, eikä niitä hirmuisia turvotuksia ole tässä raskaudessa onneksi nähty. Mulla tosin elopaino tämän raskauden alussa oli siihen alkuperäiseen lähtöpainoon (57kg) verrattuna se n. +20kg, joten hyvä, ettei nyt ole tarvinnut tehdä ihan uusia painoennätyksiä. (90 ei ole mennyt rikki! *tuulettaa*)
Ja vielä Ampulle hauskaa lapsivapaata iltapäivää ja muille muuten vain mukavaa talvipäivää!
Täällä ollaan "nuppi kunnossa" ja liemessä. Kiitti Amppu! :D
Ei tainnut Ionan ennustukset käydä toteen. Onhan tässä vielä päivää jäljellä, mutta mä uskon enemmän tuohon yölliseen lähtöön kuin päivävuoroon.
Mä valvoskelin jälleen muutaman tunnin yöllä. Alku yöstä oli suppareita ja hirmuista jomottelua alaselästä lapoihin asti sekä vatsasta kylkiin. Ähisin ja puhisin, väänsin ja käänsin kovasti ympärilläni puristavan "korsetin" takia niin, että miehellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä on kyse. Siinä ajattelin, että aika noita tuo Iona, mutta eipä tullut siltikään lähtöä. Parin tunnin sängyssä sinnittelyn jälkeen kuului lastenhuoneesta kitinää ja kävin kippaamassa poikasen takaisin makuuasentoon. Tuli huono olo ja poikkesin yösyöpöttelylle, jotta jaksan lähteä synnyttämään. Mutta, mutta...hetken valveillaolon jälkeen kaikki tuntemukset olivat kadonneet. Kömmin takaisin petiin unille. Harmistus! Nyt taas jomottelee sieltä täältä ja alapäätä repii, mutta jos vaikka vielä muutaman päivän tässä jaksaisin sinnitellä. Ja nyt ekaa kertaa on sellainen olo, että tämä tauti alkaa ehkä vähän helpottaa. Kyllä tämä tästä!
Kävin tuossa äsken alakerrassa kurkkimassa, onko Aleksi herännyt. Portaissa kulkiessani tuntui ihan siltä, kuin tuo masuasukki kohta tippuis sieltä ilman ponnisteluja maailmaan. Mistähän nyt tuulee? :O
Maariselle harmistus, kun lääkäri siirtyi. Taa sitä joutuu käymään noita tunteita läpi ennen seuraavaa viikkoa. Ahdistavaa. Onneksi sä olet vahva nainen!
Kiitos teille ihanaiset naiset (Hennas, Maarinen ja Amppu) noista kasvatuksellisista kommenteista! Tuli paljon parempi mieli. Mä olen muutenkin ollut viime aikoina jotenkin aivan överi herkällä päällä sekä itkun tirautuksille valmis tilanteessa kuin tilanteessa, joten noi teidän rohkaisevat kommentit tuli todellakin tarpeeseen!
Ampun raskaus kuulostaa ihan siltä, millainen mun edellinen raskaus oli. Oikea Ailien-masuasukki kaikkine lonkeroineen! ;) Viime raskaudessa mä ihan kiljuin välillä kivusta, kun toinen potki ja melskasi masussa, mutta tämä uusi tulokas on antanut mun olla ihan rauhassa. Potkut ovat sellaisia pehmeitä, eikä mulla ole ollut sellaista nyrkkeilysäkki -oloa. Miten nuo ihmisen alut voivat olla niin erilaisia jo kohdussa? Tästä tulee niin mielenkiintoista! Kohta mä jo pääsenkin tutustumaan tähän uuteen tyyppiin. Taitaa olla aivan erilainen kuin veljensä...
Ja "jeit" maltilliselle painonnousulle! Mulla tuli edellisellä kierroksella se kuuluisa +30kg, mutta nyt on tullut se NORMAALI +12kg. Monta viikkoa on mennyt niin, ettei paino ole juurikaan muuttunut. -> jätin jo aikaa sitten sellaisen järjettömän herkuttelun pois, eikä niitä hirmuisia turvotuksia ole tässä raskaudessa onneksi nähty. Mulla tosin elopaino tämän raskauden alussa oli siihen alkuperäiseen lähtöpainoon (57kg) verrattuna se n. +20kg, joten hyvä, ettei nyt ole tarvinnut tehdä ihan uusia painoennätyksiä. (90 ei ole mennyt rikki! *tuulettaa*)
Ja vielä Ampulle hauskaa lapsivapaata iltapäivää ja muille muuten vain mukavaa talvipäivää!
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Hersyvän hauskaa ja hullunkurista helmikuuta rakkaat ystävät!
Mulla oli tänään aivan mysteerisen outo olo; tulin töistä hiljaiseen kotiin, ja sain olla melkein kaksi kokonaista tuntia ihan vaan omassa olossani, eikä kukaan roikkunut lahkeessa vinkuen jotain! Ihanaa! Lisäksi jääkaapinovessa oli mukava lappu, jossa mies kertoi, että ei tarvitse tänään yöllä eväitä töihin, joten ei tarvinnut alkaa heti niitä ahertaa :) Sain vaan OLLA! Ja niinpä istahdin alas ja päätin tuhota ne viimeiset konvehdit viimeisestä joulusuklaarasiasta. Tänä vuonna en jätä niitä kaappiin pilaantumaan, ja onnistuin tässä pikaisemmassa aikataulussa kuin olin ajatellutkaan!
Jaaa, vai teillä kirmaa ilkialastomia ipanoita iltaisin? Saanko kysyä, et osaako ne välttää mattoja, vai rullaatteko te matot pois alta?? Mä en usko, että ennen kesää ees yritetään päästä kympillä tohon pottatouhuun... Kesähaasteet on siis pottailu jokapäiväisiin kuvioihin mukaan, sekä tuttipullosta irrottautuminen. Siinä sitä haastetta, mutta ei haittaa, vaikka vähän sattuis vahinkoja! ;)
Maarisen lääkäriajan peruuntuminen on kyllä surku! Ois ollut erityisen tärkeetä sun jo päästä sinne lekuriin, että saisit taas rauhassa keskittyä taas elämästä nautiskeluun ja heittää huolet romukoppaan!
Kasvatusasioihin, aika samalla linjalla täällä muiden kanssa... Tosin mä kyllä saatan korottaa äänenikin hyvin pian, ja käyttää todella vahvoja kasvoneleitä. Ja Halipossulle noista sukulaisten kommenteista oon aiemminkin jo sanonut, että annat mennä vaan toisesta korvasta sisään ja liihotella sitä vaaleaverikön tuulitunnelia ihan vaan uloskin samantein! Aleksihan on todella reipas ja ihana poika, ja vaikka vähän alkuun ujostelisikin, niin ei se kyllä oo mitenkään pumpulissakasvatettu nössykkä! Aleksi on selkeesti jo luonteeltaankin sellainen rauhallisempi tuumailija ja herkkismurunen! Maarinen vertasi hyvin sitä fiilistä, mikä meillä aikuisillakin on uudessa työpaikassa tai vaikka bileissä, joissa ei itse tunne ketään. Harvempi meistä menee sinne ja vie koko shown ihan heti ensisekunneista!
Milläs luennolla se Hennas on istuskellut? Oliko sullakin vielä jotain opintohässäköitä siellä töiden ohella, vai ihan vaan töihin liittyviä luentoja?
Sitten vielä nyökyttelyjä pallomasujen suuntiin ja tsemppiä niiden valvottujen öiden, hengästyttävien vuosikkaiden perässä juoksemisten ja sisäisten pikkurumpalikaniinien kanssa! Voin vaan kuvitella, mitä se teidän arki on, kun tuntuu välillä, et mulle tää ykski jo on ylivoimainen :D
Mulla oli tänään aivan mysteerisen outo olo; tulin töistä hiljaiseen kotiin, ja sain olla melkein kaksi kokonaista tuntia ihan vaan omassa olossani, eikä kukaan roikkunut lahkeessa vinkuen jotain! Ihanaa! Lisäksi jääkaapinovessa oli mukava lappu, jossa mies kertoi, että ei tarvitse tänään yöllä eväitä töihin, joten ei tarvinnut alkaa heti niitä ahertaa :) Sain vaan OLLA! Ja niinpä istahdin alas ja päätin tuhota ne viimeiset konvehdit viimeisestä joulusuklaarasiasta. Tänä vuonna en jätä niitä kaappiin pilaantumaan, ja onnistuin tässä pikaisemmassa aikataulussa kuin olin ajatellutkaan!
Jaaa, vai teillä kirmaa ilkialastomia ipanoita iltaisin? Saanko kysyä, et osaako ne välttää mattoja, vai rullaatteko te matot pois alta?? Mä en usko, että ennen kesää ees yritetään päästä kympillä tohon pottatouhuun... Kesähaasteet on siis pottailu jokapäiväisiin kuvioihin mukaan, sekä tuttipullosta irrottautuminen. Siinä sitä haastetta, mutta ei haittaa, vaikka vähän sattuis vahinkoja! ;)
Maarisen lääkäriajan peruuntuminen on kyllä surku! Ois ollut erityisen tärkeetä sun jo päästä sinne lekuriin, että saisit taas rauhassa keskittyä taas elämästä nautiskeluun ja heittää huolet romukoppaan!
Kasvatusasioihin, aika samalla linjalla täällä muiden kanssa... Tosin mä kyllä saatan korottaa äänenikin hyvin pian, ja käyttää todella vahvoja kasvoneleitä. Ja Halipossulle noista sukulaisten kommenteista oon aiemminkin jo sanonut, että annat mennä vaan toisesta korvasta sisään ja liihotella sitä vaaleaverikön tuulitunnelia ihan vaan uloskin samantein! Aleksihan on todella reipas ja ihana poika, ja vaikka vähän alkuun ujostelisikin, niin ei se kyllä oo mitenkään pumpulissakasvatettu nössykkä! Aleksi on selkeesti jo luonteeltaankin sellainen rauhallisempi tuumailija ja herkkismurunen! Maarinen vertasi hyvin sitä fiilistä, mikä meillä aikuisillakin on uudessa työpaikassa tai vaikka bileissä, joissa ei itse tunne ketään. Harvempi meistä menee sinne ja vie koko shown ihan heti ensisekunneista!
Milläs luennolla se Hennas on istuskellut? Oliko sullakin vielä jotain opintohässäköitä siellä töiden ohella, vai ihan vaan töihin liittyviä luentoja?
Sitten vielä nyökyttelyjä pallomasujen suuntiin ja tsemppiä niiden valvottujen öiden, hengästyttävien vuosikkaiden perässä juoksemisten ja sisäisten pikkurumpalikaniinien kanssa! Voin vaan kuvitella, mitä se teidän arki on, kun tuntuu välillä, et mulle tää ykski jo on ylivoimainen :D
hennas
Puuhakas puhuja
Torstaita!
Luentojen välissä naputtelen äkkiä jotain...
Sanna, mullahan on nyt jatko-opinnot menossa ja niihin liittyviä viimeisiä luentokursseja suoritan. Muutama ois enää jäljellä...
Käytiin eilen Prismassa, Suomen suurimmassa, ja neiti KÄVELI koko ostosreissun ajan!!! :-O Ei suostunut istumaan kärrissä, vaan piti päästä tallustelemaan. Herätti hiukan kanssaostelijoissa huvitusta, kun tuollainen pätkä painatteli toppahaalari päällä ja punaiset saappaat jalassa hirveää meteliä pitäen. Välillä pysähtyi keskelle käytävää ja huitoi ja selitti kovalla äänellä. Pari kertaa tallusteli jonkun toisen ostoskärrin luo ja meni ihmettelemään sen sisältöä.
Luennot jatkuu...
Luentojen välissä naputtelen äkkiä jotain...
Sanna, mullahan on nyt jatko-opinnot menossa ja niihin liittyviä viimeisiä luentokursseja suoritan. Muutama ois enää jäljellä...
Käytiin eilen Prismassa, Suomen suurimmassa, ja neiti KÄVELI koko ostosreissun ajan!!! :-O Ei suostunut istumaan kärrissä, vaan piti päästä tallustelemaan. Herätti hiukan kanssaostelijoissa huvitusta, kun tuollainen pätkä painatteli toppahaalari päällä ja punaiset saappaat jalassa hirveää meteliä pitäen. Välillä pysähtyi keskelle käytävää ja huitoi ja selitti kovalla äänellä. Pari kertaa tallusteli jonkun toisen ostoskärrin luo ja meni ihmettelemään sen sisältöä.
Luennot jatkuu...
Pikaisesti vaan "ilmoittaudun". Kasassa ollaan edelleen.
Eilen flunssa oli parempi, mutta tänään on tullut takapakkia. :'( Tää ei lopu koskaan. Ja niin kuin yleensäkin, mulla alkoi ihan kauhea hiivatulehdus noiden antibioottien takia. Vielä olis 4 päivää lääkekuuria jäljellä. Nyt on jo pakko rasvailla noita ulkosynnyttimiä, kun mä en pysty kutinalta keskittymään mihinhään. Ja Bepanthenia välillä kanssa, kun tuppaa muuten haavaumia tulemaan ja paikat on tosi kipeinä. Netistä luin eilen, että jos synnytyksessä on paha hiivatulehdus, niin se lisää emättimen repeytymisriskiä ja tietty vauva voi saada tartunnan. Buhuuuuu!
Sitten tässä myös pähkäilin, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Emätinpuikkoja ei voi tietenkään käyttää jälkivuodon takia ja sitten sitä suunkautta otettavaa hiivalääkettä, johon mulla on resepti, ei saa käyttää raskausaikana eikä imetettäessä. Milläs ihmeellä sitä sitten hoidellaan, jos pelkkä ulkoinen rasvaus ei riitä??? Kaipa ne sairaalassa tietää... Täytyyhän se imetys saada kuitenkin käyntiin ja olishan se kiva saada pienokaiselle ekoina päivinä omaa maitoa annettua sen sijaan, että pumppailis tissejä ja kaatais maidot viemäriin ja pelais korvikkeilla.
Tällaista ihmetystä täällä. Aleksi meni päikkäreille, joten minä myös!
Eilen flunssa oli parempi, mutta tänään on tullut takapakkia. :'( Tää ei lopu koskaan. Ja niin kuin yleensäkin, mulla alkoi ihan kauhea hiivatulehdus noiden antibioottien takia. Vielä olis 4 päivää lääkekuuria jäljellä. Nyt on jo pakko rasvailla noita ulkosynnyttimiä, kun mä en pysty kutinalta keskittymään mihinhään. Ja Bepanthenia välillä kanssa, kun tuppaa muuten haavaumia tulemaan ja paikat on tosi kipeinä. Netistä luin eilen, että jos synnytyksessä on paha hiivatulehdus, niin se lisää emättimen repeytymisriskiä ja tietty vauva voi saada tartunnan. Buhuuuuu!
Sitten tässä myös pähkäilin, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Emätinpuikkoja ei voi tietenkään käyttää jälkivuodon takia ja sitten sitä suunkautta otettavaa hiivalääkettä, johon mulla on resepti, ei saa käyttää raskausaikana eikä imetettäessä. Milläs ihmeellä sitä sitten hoidellaan, jos pelkkä ulkoinen rasvaus ei riitä??? Kaipa ne sairaalassa tietää... Täytyyhän se imetys saada kuitenkin käyntiin ja olishan se kiva saada pienokaiselle ekoina päivinä omaa maitoa annettua sen sijaan, että pumppailis tissejä ja kaatais maidot viemäriin ja pelais korvikkeilla.
Tällaista ihmetystä täällä. Aleksi meni päikkäreille, joten minä myös!
Ailime
Puuhakas puhuja
Hei vaan!
Minä se täältä Hollannista käsin taas päivittelen. Palattiin maanantaina takaisin, ja tiistaina oli jo ekat luennot. Huh, rankkaa on kyllä opiskelu pikku taon jälkeen. Kauhulla ajattelen kaikkia esseitä sun muita töitä, mitä pikkutunneilla joudun väkertelemään! No, vuoden päästä mun pitäisi jo sitten valmistua, joten ei tätä kauhean pitkään kestä.
Meillä oli mahtava yö viime yönä: Benji meni nukkumaan n. klo 20:15, ja herästi 09:15!! Minä nukuin 08:50 saakka, ja kyllä olin aika hölmistynyt siinä aamukahveja keitellessä, kun olin saanut pitkän pitkät yöunet. Ihanaa!
Toinen loistava juttu tälle päivälle oli se, että löysin repusta pussipohjallisen Makuuni-karkkeja! :D Olin autuaasti unohtanut ne, ja nyt kun etsin jotain muuta sieltä repusta, löysinkin nameja. Kahvin kanssa olen niitä tässä Benjin päikkäreiden aikaan natustellut.
Mitähän piti kommentoida...
No Halipossulle toivon erittäin pikaisia paranemisia!! Toivottavasti tulehdukset sun muut ehtii parantua ennenkuin lähdet synnyttämään. Hiivatulehdus, se ei kyllä ole mitään herkkua tavallisissakaan oloissa, saati varmasti sitten viimeisillään raskaana ollessa...
Ja voi kun Maarinenkin saisi tilanteeseensa apua pian! Rutistus sinne!
Pranalle piti huudella, että mä en valitettavasti ole jaksanut päivitellä ruokablogiani pieneen ikuisuuteen.. Kyllä mä sen jossain vaiheessa aion vielä henkiin herätellä, mutten ihan vielä. Niin, ja Valolle nimpparionnea!!
Vielä pottajuttuja: kokeiltiin Suomessa taas harjoitella pottailua, mutta ei tuo lapsonen kyllä ole siitä yhtään innostunut. Siis selkeästi kyllä ymmärtää, että mikä sen potan tarkoitus on, mutta se vekotin kyllä jännittää vielä vähän liikaa, joten Sannan tavoin me jätetään pottajutut suosiolla vielä myöhemmäksi.
Ampulle täältäkin suuret aplodit maltillisesta painonnoususta! Ja sun kirjoitus herätti suuret laskiaispullahimot täällä päässä.. Pakko kai se on illalla leipoa pullaa?
Hennasille tsemppejä vikoihin luentoihin!!!
Jassoo, vika merkkari naamaan, ja lisää kahvia.. Ehkä Benjin herättyä jaksan kiskoa vaatteet päälle, ja lähdetään katselemaan ankkoja tuonne puistoon. :)
Minä se täältä Hollannista käsin taas päivittelen. Palattiin maanantaina takaisin, ja tiistaina oli jo ekat luennot. Huh, rankkaa on kyllä opiskelu pikku taon jälkeen. Kauhulla ajattelen kaikkia esseitä sun muita töitä, mitä pikkutunneilla joudun väkertelemään! No, vuoden päästä mun pitäisi jo sitten valmistua, joten ei tätä kauhean pitkään kestä.
Meillä oli mahtava yö viime yönä: Benji meni nukkumaan n. klo 20:15, ja herästi 09:15!! Minä nukuin 08:50 saakka, ja kyllä olin aika hölmistynyt siinä aamukahveja keitellessä, kun olin saanut pitkän pitkät yöunet. Ihanaa!
Toinen loistava juttu tälle päivälle oli se, että löysin repusta pussipohjallisen Makuuni-karkkeja! :D Olin autuaasti unohtanut ne, ja nyt kun etsin jotain muuta sieltä repusta, löysinkin nameja. Kahvin kanssa olen niitä tässä Benjin päikkäreiden aikaan natustellut.
Mitähän piti kommentoida...
No Halipossulle toivon erittäin pikaisia paranemisia!! Toivottavasti tulehdukset sun muut ehtii parantua ennenkuin lähdet synnyttämään. Hiivatulehdus, se ei kyllä ole mitään herkkua tavallisissakaan oloissa, saati varmasti sitten viimeisillään raskaana ollessa...
Ja voi kun Maarinenkin saisi tilanteeseensa apua pian! Rutistus sinne!
Pranalle piti huudella, että mä en valitettavasti ole jaksanut päivitellä ruokablogiani pieneen ikuisuuteen.. Kyllä mä sen jossain vaiheessa aion vielä henkiin herätellä, mutten ihan vielä. Niin, ja Valolle nimpparionnea!!
Vielä pottajuttuja: kokeiltiin Suomessa taas harjoitella pottailua, mutta ei tuo lapsonen kyllä ole siitä yhtään innostunut. Siis selkeästi kyllä ymmärtää, että mikä sen potan tarkoitus on, mutta se vekotin kyllä jännittää vielä vähän liikaa, joten Sannan tavoin me jätetään pottajutut suosiolla vielä myöhemmäksi.
Ampulle täältäkin suuret aplodit maltillisesta painonnoususta! Ja sun kirjoitus herätti suuret laskiaispullahimot täällä päässä.. Pakko kai se on illalla leipoa pullaa?
Hennasille tsemppejä vikoihin luentoihin!!!
Jassoo, vika merkkari naamaan, ja lisää kahvia.. Ehkä Benjin herättyä jaksan kiskoa vaatteet päälle, ja lähdetään katselemaan ankkoja tuonne puistoon. :)
maarinen
Sukkela juttelija
Paljon ONNEA Valo!!!! koko päivän pitöny tulla onnittelemaan, mutta ensin en saanu koko konetta auki... Tai kansi tästä läppäristä aukesi, mutta ei menny "päälle" tuosta napista, mistä yleensä???? Mitä lie...
Kiitos myötätunnosta. Pakko se on sinnitellä ja ottaa rauhallisesti. Sitä vaan niin herkistyy, kun kuuntelee itteensä ja joku vanha oire yhtäkkiä muistuttaa itsestään. Voihan se olle ihan ressiä, en tiiä. Jokatapauksessa lääkäri on ens viikolla.
KÖYHÄÄ. Tuli sähkö lasku. Reilu 800 euroo!!!!! Kivaa! Kiikutin se sumeilematta sossuun ja siellähän selvisi, että näillä satunnaisilla tuloilla kannattaisi hakea niitä lisäosa rahoja oikeesti! JA että maksavat seitä lapsenkotihoidon tuenlisä osaa puoli vuottaa takautuvasti!!!!!!!!!! Jep. huomena sitten kelaan köyhistelemään.
HIIVATULEHDUS. Pitäiskö sun Halis soittaa esim. sinne "tetra---mikälie-logiseen" lääkeneuvontaan ja varmistaa hiivalääkitys? Mun mielstä sä voit jo näin lähellä synnytystä käyttää emätinpuikkoa. JA kun se hiiva voi levitä rinnanpäihin ja aiheuttaa rintatulehdustakin, niin koita saaha se alkuperäinen tulehdus aisoihin. Paitsi rinnoissa olevaan hiivikseen, ne kyllä määrää lääkekuurin, vaikka imetäisit. Vauvalle siitä hoitamattomasta on se sammas-haitta. nim. kok.on :) Paranemista, jokatapauksessa.
Nyt kuulkaas unettaa tää tämmönen kaupunkilla asiointi. Pikkukakkosen eteen haukottelemaan. MOI!
Kiitos myötätunnosta. Pakko se on sinnitellä ja ottaa rauhallisesti. Sitä vaan niin herkistyy, kun kuuntelee itteensä ja joku vanha oire yhtäkkiä muistuttaa itsestään. Voihan se olle ihan ressiä, en tiiä. Jokatapauksessa lääkäri on ens viikolla.
KÖYHÄÄ. Tuli sähkö lasku. Reilu 800 euroo!!!!! Kivaa! Kiikutin se sumeilematta sossuun ja siellähän selvisi, että näillä satunnaisilla tuloilla kannattaisi hakea niitä lisäosa rahoja oikeesti! JA että maksavat seitä lapsenkotihoidon tuenlisä osaa puoli vuottaa takautuvasti!!!!!!!!!! Jep. huomena sitten kelaan köyhistelemään.
HIIVATULEHDUS. Pitäiskö sun Halis soittaa esim. sinne "tetra---mikälie-logiseen" lääkeneuvontaan ja varmistaa hiivalääkitys? Mun mielstä sä voit jo näin lähellä synnytystä käyttää emätinpuikkoa. JA kun se hiiva voi levitä rinnanpäihin ja aiheuttaa rintatulehdustakin, niin koita saaha se alkuperäinen tulehdus aisoihin. Paitsi rinnoissa olevaan hiivikseen, ne kyllä määrää lääkekuurin, vaikka imetäisit. Vauvalle siitä hoitamattomasta on se sammas-haitta. nim. kok.on :) Paranemista, jokatapauksessa.
Nyt kuulkaas unettaa tää tämmönen kaupunkilla asiointi. Pikkukakkosen eteen haukottelemaan. MOI!
Pranametri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Moi te kaikki!
Ehti tammikuu taittua helmikuuksi kun tänne taas joudin tulemaan.
Halipossulle ja Ampulle taas tsemppiä loppumetreille ja etenkin Halipossua, kun olet ihan kalkkiviivoilla, jännitetään täällä tosissaan!!! Voi vauva ja vauvat!<3
Maarisen lääkärinperuuntuminen on kyllä harmillista. Taas lisää aikaa hermoiluun ja itsensä kuuntelemiseen. Ikävä homma, mutta onneksi ei mahdottomiin venynyt. Kyllä se siitä. Ja onneksi veit sähkölaskun sossuun, sitä varten se paikka on. Tarpeeseen tulee joka penni siltä luukulta ja niitä pennejä on itse kukin sinne maksettu enempi tai vähempi, nih.
Ionasta oli kiva kuulla, moi vaan!
Ja uudet kodit aina sykäyttää, hip hei muuttajille ja rakentajille ja kaikille niiden asioiden kanssa touhuaville.
SannaKoon tuntemukset ymmärrän hyvin. Ei siksi että meillä pääsisi munat ja margariinit loppumaan, mutta kun saa kielenpäälle jo kuolat ja mielikuvan tulevasta herkuttelusta ja sit ei onnistukaan..Äh.
No niin.
Valo kiittää nimpparionnitteluista
Sitten....hmmm. Minähän olen jo monen monta kertaa täälläkin pohtinut perheenlisäystä ja on soudettu ja huovattu ja vaikka mitä. Mies se tällä kertaa otti taas puheeksi ja yöunethan siinä pakeni kummaltakin, kun päätimme nyt antaa seuraavan lapselle luvan tulla jos on tullakseen. Ensiksi aattelimme että kierukka lähtee kesän alussa. Mutta nyt taitaa lähteä jo aikaisemmin. Meillä on mietitään nimiä (tytölle olisi täydellinen nimi tiedossa, eikä ala veellä). Hurahdimme ajatukseen toisesta lapsesta nyt täysin! Ihanaa! Ehkä Valo on jo niin iso, että uskaltaa ajatella arkea kahden kanssa ja kaikkea sellaista käytännöllistä. Kyllähän ipanalle koko ajan ikää lisää tulee, eikä ole enää ollenkaan niin avuton, kun seuraava tulee. Tilaus olisi ensi vuodelle, mutta kun ei tiedä kuinka kauan odotteluun menee, niin mitä pikemmin aloitamme tilauksen tekemisen, sen parempi. Toivotaan suosiollisia tuulahduksia kaikille yrittäville!
Komentelusta. Meillä on ihan samankaltainen linja kun muillakin tuntuu olevan.
Valo on parina/kolmena päivänä nukkunut n. 11-12 h:n yöunet ja vain yhdet päikkärit, jiihuu! Yöunille menee jo puoli kahdeksan maissa, joten mekin saamme aikuisaikaa keskenämme.
Nyt on ajatukset niissä kerrossängyissä, nimissä, mekoissa, masussa ja semmoisissa pumpulisissa jutuissa. Tiedätte kyllä. Valo räpsyttelee silmiään ja hurmailee meitä vanhempia, on niin ihanaa poikaa että.
Potta kiinnostaa meillä juuri sen verran, että siinä vaatteet päällä pikaisesti istahdetaan ja sitten hinkataan lattiaa vasten ja kuuluu karmea ääni. Kuin valitus.
Näkemiin ja kuulemiin!
Ehti tammikuu taittua helmikuuksi kun tänne taas joudin tulemaan.
Halipossulle ja Ampulle taas tsemppiä loppumetreille ja etenkin Halipossua, kun olet ihan kalkkiviivoilla, jännitetään täällä tosissaan!!! Voi vauva ja vauvat!<3
Maarisen lääkärinperuuntuminen on kyllä harmillista. Taas lisää aikaa hermoiluun ja itsensä kuuntelemiseen. Ikävä homma, mutta onneksi ei mahdottomiin venynyt. Kyllä se siitä. Ja onneksi veit sähkölaskun sossuun, sitä varten se paikka on. Tarpeeseen tulee joka penni siltä luukulta ja niitä pennejä on itse kukin sinne maksettu enempi tai vähempi, nih.
Ionasta oli kiva kuulla, moi vaan!
Ja uudet kodit aina sykäyttää, hip hei muuttajille ja rakentajille ja kaikille niiden asioiden kanssa touhuaville.
SannaKoon tuntemukset ymmärrän hyvin. Ei siksi että meillä pääsisi munat ja margariinit loppumaan, mutta kun saa kielenpäälle jo kuolat ja mielikuvan tulevasta herkuttelusta ja sit ei onnistukaan..Äh.
No niin.
Valo kiittää nimpparionnitteluista
Sitten....hmmm. Minähän olen jo monen monta kertaa täälläkin pohtinut perheenlisäystä ja on soudettu ja huovattu ja vaikka mitä. Mies se tällä kertaa otti taas puheeksi ja yöunethan siinä pakeni kummaltakin, kun päätimme nyt antaa seuraavan lapselle luvan tulla jos on tullakseen. Ensiksi aattelimme että kierukka lähtee kesän alussa. Mutta nyt taitaa lähteä jo aikaisemmin. Meillä on mietitään nimiä (tytölle olisi täydellinen nimi tiedossa, eikä ala veellä). Hurahdimme ajatukseen toisesta lapsesta nyt täysin! Ihanaa! Ehkä Valo on jo niin iso, että uskaltaa ajatella arkea kahden kanssa ja kaikkea sellaista käytännöllistä. Kyllähän ipanalle koko ajan ikää lisää tulee, eikä ole enää ollenkaan niin avuton, kun seuraava tulee. Tilaus olisi ensi vuodelle, mutta kun ei tiedä kuinka kauan odotteluun menee, niin mitä pikemmin aloitamme tilauksen tekemisen, sen parempi. Toivotaan suosiollisia tuulahduksia kaikille yrittäville!
Komentelusta. Meillä on ihan samankaltainen linja kun muillakin tuntuu olevan.
Valo on parina/kolmena päivänä nukkunut n. 11-12 h:n yöunet ja vain yhdet päikkärit, jiihuu! Yöunille menee jo puoli kahdeksan maissa, joten mekin saamme aikuisaikaa keskenämme.
Nyt on ajatukset niissä kerrossängyissä, nimissä, mekoissa, masussa ja semmoisissa pumpulisissa jutuissa. Tiedätte kyllä. Valo räpsyttelee silmiään ja hurmailee meitä vanhempia, on niin ihanaa poikaa että.
Potta kiinnostaa meillä juuri sen verran, että siinä vaatteet päällä pikaisesti istahdetaan ja sitten hinkataan lattiaa vasten ja kuuluu karmea ääni. Kuin valitus.
Näkemiin ja kuulemiin!
Maarinen: Siis kyllähän niitä emätinpuikkoja voi käyttää raskausaikana, mutta siis mullahan toi lääkekuuri kestää vielä useamman päivän, niin ei se ongelma toistaiseksi lääkkeillä poistu. Muistelin nyt sun viestin luettuani, että kun mulla tässä raskaudessa oli aiemminkin ab-kuuri (aivan sama lääke vielä) ja sen myötä hiivatulehdus aika pahana, niin silloin gyne tais sanoa, että voisin käyttää yhden puikkokuurin jo ennen lääkekuurin loppumista helpottamaan oloa. Taidan tästä jälleen viisastuneena aloittaa tänään "lievityshoidon". :) Ja enpä ole koskaan kuullutkaan, että hiiva voi levitä nänneihin ja aiheuttaa rintatulehdusta. Hyvä, että nyt selvis! Täytyy heti synnärin ovesta sisään päästyä sanoa tosta tulehduksesta.
Aika hirmuinen sähkölasku teille tupsahti! Onneksi siihen löytyy helpotusta ja sait selvitettyä noita Kelan tukiasioita. Huomenna sitten anomusta pikaisesti sisään.
Vai on Valolla tänään nimpparit. Paljon nimpparionnea täältäkin!
Ja voi, mitä ihania vaaleanpunaisia ajatuksia siellä Pranalla ja ukkokullalla onkaan. <3 Myötätuulta uudelle käynnistysprojektille!
Kiva kuulla Ailimen kuulumisia. Tsemppiä opintoihin niin sinne suuntaan kuin myös Hennasillekin! Toiset ne ahkeroi töissä tai opintojen parissa ja mä tunnen jälleen pienen piston sydämessäni. Miks mulle tulee sellainen fiilis, että olisin tosi laiska möllöttäessäni täällä kotona? Aika huvittavaa. Tänäänkin on pitkä päivä takana ja mieskin pääsee kotiutumaan töistä vasta joskus 22.30. Ei tämäkään ihan lomailun piikkiin mene. :)
Nyt pikku hiljaa siirrytään iltapuuhiin... Ehkä mä muutaman tunnin saan tänään olla itsekseni. Kiirettä on todellakin pitänyt. Siivoamiset vielä Aleksin nukkumaan mentyä, niin sitten katselen vaikka töllötintä.
Sanna: Pakko huhuilla, mutta miks sä olet hautautunut hiljaisuuteen? Nyt kun mä olen vihdoin päässyt jälleen tunnelmaan tän kirjoittamisen suhteen, niin sä olet kadonnut johonkin taustalle. Eikö sulle tapahdu mitään, kun me ei olla päästy treffailemaan? Vai etkö sä uskalla kertoa, kuinka huoletonta sun elämä ilman mua onkaan... ;) Ikävä! <3
Aika hirmuinen sähkölasku teille tupsahti! Onneksi siihen löytyy helpotusta ja sait selvitettyä noita Kelan tukiasioita. Huomenna sitten anomusta pikaisesti sisään.
Vai on Valolla tänään nimpparit. Paljon nimpparionnea täältäkin!
Ja voi, mitä ihania vaaleanpunaisia ajatuksia siellä Pranalla ja ukkokullalla onkaan. <3 Myötätuulta uudelle käynnistysprojektille!
Kiva kuulla Ailimen kuulumisia. Tsemppiä opintoihin niin sinne suuntaan kuin myös Hennasillekin! Toiset ne ahkeroi töissä tai opintojen parissa ja mä tunnen jälleen pienen piston sydämessäni. Miks mulle tulee sellainen fiilis, että olisin tosi laiska möllöttäessäni täällä kotona? Aika huvittavaa. Tänäänkin on pitkä päivä takana ja mieskin pääsee kotiutumaan töistä vasta joskus 22.30. Ei tämäkään ihan lomailun piikkiin mene. :)
Nyt pikku hiljaa siirrytään iltapuuhiin... Ehkä mä muutaman tunnin saan tänään olla itsekseni. Kiirettä on todellakin pitänyt. Siivoamiset vielä Aleksin nukkumaan mentyä, niin sitten katselen vaikka töllötintä.
Sanna: Pakko huhuilla, mutta miks sä olet hautautunut hiljaisuuteen? Nyt kun mä olen vihdoin päässyt jälleen tunnelmaan tän kirjoittamisen suhteen, niin sä olet kadonnut johonkin taustalle. Eikö sulle tapahdu mitään, kun me ei olla päästy treffailemaan? Vai etkö sä uskalla kertoa, kuinka huoletonta sun elämä ilman mua onkaan... ;) Ikävä! <3
Bunni
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hui hai! Niin se aika vaan menee ja kohta jo kevät ovella kolkuttelee :)
Possuselle extra tsemppaukset ja ajatukset loppumetreille. Sais nyt nuo muut vaivat helpottaa, että pääset sit hyvillä mielin synnyttelemään ja uutukaiseen tutustumaan.
Niin ja aiemmin kyselit tuosta muualle kirjoittelusta, niin jonkun verran oon käyny tuolla kesäkuisissa kirjotteleen. Ja muutamaan kanssaodottajaan oon päässyt jo ihan livenä tutustuun :) Kivaa, kun löyty tästä ihan kulmilta kaks muuta odottajaa, niin on sit kesällä vauvailuseuraa.
Ampun raskauskiloille täytyy antaa peukkua. Mulla on ihan sama homma, että eka kerralla kiloja kertyi se 20 kg ja nyt paino ei meinaa nousta millään. Max. 2 kg on tainnut tähän mennessä kertyä :)
Kieltämisessä meilläkin mennään samoilla linjoilla kuin muilla. Välillä toimii paremmin se, ettei pahantekoa muka huomaa, kun kiellot saa pojan innostumaan vain enemmän.
Meillä pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut hiuksista vetäminen (kuten Sanna tuolla aiemmin kertoikin :) ). Toisinaan Sampo leikkii muiden kanssa ihan kiltisti ja toisinaan on koko ajan kiskomassa jotain hiuksista. Enemmän tuossakin on huomattavissa huomionhakuisuutta, mutta eipä sitä voi olla huomioimatta kun poika roikkuu toisen hiuksissa kiinni :/ Nooh, eiköhän tuokin vaihe joskus ohi mene...
Pottailua on taas pitkän tauon jälkeen treenailtu ja melkein aina sinne pissat on saatu aikaiseksi. Kovien kehujen ja suosionosoitusten saattamana on Sampokin alkanut innostua touhusta :)
Pranalle vielä onnea vauvaprojektiin!
Possuselle extra tsemppaukset ja ajatukset loppumetreille. Sais nyt nuo muut vaivat helpottaa, että pääset sit hyvillä mielin synnyttelemään ja uutukaiseen tutustumaan.
Niin ja aiemmin kyselit tuosta muualle kirjoittelusta, niin jonkun verran oon käyny tuolla kesäkuisissa kirjotteleen. Ja muutamaan kanssaodottajaan oon päässyt jo ihan livenä tutustuun :) Kivaa, kun löyty tästä ihan kulmilta kaks muuta odottajaa, niin on sit kesällä vauvailuseuraa.
Ampun raskauskiloille täytyy antaa peukkua. Mulla on ihan sama homma, että eka kerralla kiloja kertyi se 20 kg ja nyt paino ei meinaa nousta millään. Max. 2 kg on tainnut tähän mennessä kertyä :)
Kieltämisessä meilläkin mennään samoilla linjoilla kuin muilla. Välillä toimii paremmin se, ettei pahantekoa muka huomaa, kun kiellot saa pojan innostumaan vain enemmän.
Meillä pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut hiuksista vetäminen (kuten Sanna tuolla aiemmin kertoikin :) ). Toisinaan Sampo leikkii muiden kanssa ihan kiltisti ja toisinaan on koko ajan kiskomassa jotain hiuksista. Enemmän tuossakin on huomattavissa huomionhakuisuutta, mutta eipä sitä voi olla huomioimatta kun poika roikkuu toisen hiuksissa kiinni :/ Nooh, eiköhän tuokin vaihe joskus ohi mene...
Pottailua on taas pitkän tauon jälkeen treenailtu ja melkein aina sinne pissat on saatu aikaiseksi. Kovien kehujen ja suosionosoitusten saattamana on Sampokin alkanut innostua touhusta :)
Pranalle vielä onnea vauvaprojektiin!
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Voi Possunen, mulle ei vaan ihan oikeesti tapahtu just nyt yhtikäs mitään, eikä apinakaan tee mitään uusia temppuja, niin eipä oo ollu kauheesti omanapaista kirjoitettavaa! Ja kovasti oottelen, että päästäis taas teitä näkemään, koska se on tälle äiti-tyypille ehdottoman tärkeää "terapiaa", vaikka tietysti kiva, että pojatkin pääsee vähän leikkimään rinnakkain :) Ja kohta on onneksi kevät, voidaan pakata pojat rattaisiin, vauva Manducaan ja lähteä puistoilemaan! <3
Sitä ootellessa, heittelen lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan, että hiivat ja muutkin tulehdukset häipyis nyt jonnekin toisaalle sieltä sua kiusaamasta! Toivotaan tosiaan, että ei ainakaan inhoja repeämiä aiheuta tai vauvaa tartuta, jos lähtö tulee ennen paranemista! Vieläkö haukku on hoidossa, vai onko se tullut takas välietapille kotiin?
Hennas, mulla on jostain syystä aivoista tipahtanut tieto sunkin opiskelutaipaleesta! Kun asiaa ajattelen, niin on sellanen fiilis, että siitä on ehkä ollut puhetta, mutta en kuitenkaan saa ihan "puheesta" kiinni... Jotenkin aattelin, et sä oot "vaan" työelämässä :)
Vaan aikamoinen suoritus teidän pirpanalta, että kävellyt Prisma-reissun! Ohhoh, erityisesti talvitamineissa! Reipas tyttö! :)
Vai on ne Pranametri miehineen nyt päättäneet yrittää Valosta isoveikkaa sitten! Lycka till! Kyllähän sitä jo alkaa ikäeroa olee sillain inhimillisesti, jos näillä nurkilla aattelee antaa uuden siemen lähteä kasvuun :)
Tänään oltiin Ninoskan (en tiiä, kuinka moni teistä muistaa..) ja poikansa kanssa kahvilla, ja siellä kun näitä kahta J-poikaa paimennettiin, niin monesti huokaistiin, et onneks ei oo ton ikäsiä kaksosia itellä! Tietystihän siihen arkeen tottuis ihan eri tavalla ja sais asiat rullaamaan, mut tollain kylmiltään tilanne tuntu aika kaoottiselta :D
Ihanaa, kun Bunni on löytänyt odotus/ ja -vauvakavereita lähinurkilta! On se vaan ihanaa, kun voi sopia treffit korttelinkulmalle ja lähteä ihan vaan vaikka pikaiselle kävelylle! Mulla on niiiiiiiin kova ikävä sitä, että Halipossun kanssa asuttiin kylekkäin, täältä uudesta paikasta mä en edelleenkään tunne ketään! Tietysti matkat ei oo edelleenkään kuin jokusia kilsoja, mutta silti se vaatii ihan eri tavalla järjestelyä, kuin jos matkaa ois vaan se jokunen sata metriä...
Huomenna ois taas perjantai, eli koko viikonloppu yksinäistä puurtamista edessä... Siinä paljon muuta tehdä sitten kuin töitä, kun huomenna aherretaan 12-20, la + su 10-20 vuorot. Ja viikonloppusin ei oo ees työkavereita, kun vaan yks ohjaaja paikalla... Byhyy. Noh, kattellaan sitten tyytyväisenä niitä palkkanauhoja ja suunnitellaan jotain pientä virkistysmatkaa ihan vaan tyttöjen kesken (kaverin synttärikekkerit siis tulossa, etelän pikaloma ois suunnitelmissa!). Meidän pieni reissupoika taas menee mummon ja papan luo, niin saa iskäkin joko omaa aikaa tai tahtoessaan ottaa ylityövuoroja. Pappa jo haaveili saavansa Joonan seurakseen pe-su, mutta toppuuttelin, että josko nyt kuitenkin vaan la-aamupäivästä su-iltaan. Hyvinhän se siellä pärjää ja viihtyykin, mutta ei tarvii sit niin säheltää tota perjantaita, kun anoppi kuitenkin on päivällä töissä ja mä haluan ite olla pakkaamassa Joonan yökamat, enkä sälyttää sitä vastuuta esim. systerilleni, joka Joonaa on nää mun työpäivät ollu hoitamassa.
Nyt tilaisin yhen pussillisen unihiekkaa tännepäin!
Sitä ootellessa, heittelen lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan, että hiivat ja muutkin tulehdukset häipyis nyt jonnekin toisaalle sieltä sua kiusaamasta! Toivotaan tosiaan, että ei ainakaan inhoja repeämiä aiheuta tai vauvaa tartuta, jos lähtö tulee ennen paranemista! Vieläkö haukku on hoidossa, vai onko se tullut takas välietapille kotiin?
Hennas, mulla on jostain syystä aivoista tipahtanut tieto sunkin opiskelutaipaleesta! Kun asiaa ajattelen, niin on sellanen fiilis, että siitä on ehkä ollut puhetta, mutta en kuitenkaan saa ihan "puheesta" kiinni... Jotenkin aattelin, et sä oot "vaan" työelämässä :)
Vaan aikamoinen suoritus teidän pirpanalta, että kävellyt Prisma-reissun! Ohhoh, erityisesti talvitamineissa! Reipas tyttö! :)
Vai on ne Pranametri miehineen nyt päättäneet yrittää Valosta isoveikkaa sitten! Lycka till! Kyllähän sitä jo alkaa ikäeroa olee sillain inhimillisesti, jos näillä nurkilla aattelee antaa uuden siemen lähteä kasvuun :)
Tänään oltiin Ninoskan (en tiiä, kuinka moni teistä muistaa..) ja poikansa kanssa kahvilla, ja siellä kun näitä kahta J-poikaa paimennettiin, niin monesti huokaistiin, et onneks ei oo ton ikäsiä kaksosia itellä! Tietystihän siihen arkeen tottuis ihan eri tavalla ja sais asiat rullaamaan, mut tollain kylmiltään tilanne tuntu aika kaoottiselta :D
Ihanaa, kun Bunni on löytänyt odotus/ ja -vauvakavereita lähinurkilta! On se vaan ihanaa, kun voi sopia treffit korttelinkulmalle ja lähteä ihan vaan vaikka pikaiselle kävelylle! Mulla on niiiiiiiin kova ikävä sitä, että Halipossun kanssa asuttiin kylekkäin, täältä uudesta paikasta mä en edelleenkään tunne ketään! Tietysti matkat ei oo edelleenkään kuin jokusia kilsoja, mutta silti se vaatii ihan eri tavalla järjestelyä, kuin jos matkaa ois vaan se jokunen sata metriä...
Huomenna ois taas perjantai, eli koko viikonloppu yksinäistä puurtamista edessä... Siinä paljon muuta tehdä sitten kuin töitä, kun huomenna aherretaan 12-20, la + su 10-20 vuorot. Ja viikonloppusin ei oo ees työkavereita, kun vaan yks ohjaaja paikalla... Byhyy. Noh, kattellaan sitten tyytyväisenä niitä palkkanauhoja ja suunnitellaan jotain pientä virkistysmatkaa ihan vaan tyttöjen kesken (kaverin synttärikekkerit siis tulossa, etelän pikaloma ois suunnitelmissa!). Meidän pieni reissupoika taas menee mummon ja papan luo, niin saa iskäkin joko omaa aikaa tai tahtoessaan ottaa ylityövuoroja. Pappa jo haaveili saavansa Joonan seurakseen pe-su, mutta toppuuttelin, että josko nyt kuitenkin vaan la-aamupäivästä su-iltaan. Hyvinhän se siellä pärjää ja viihtyykin, mutta ei tarvii sit niin säheltää tota perjantaita, kun anoppi kuitenkin on päivällä töissä ja mä haluan ite olla pakkaamassa Joonan yökamat, enkä sälyttää sitä vastuuta esim. systerilleni, joka Joonaa on nää mun työpäivät ollu hoitamassa.
Nyt tilaisin yhen pussillisen unihiekkaa tännepäin!
hennas
Puuhakas puhuja
Perjantaita!
Täällä tulee TAAS lunta! Ja lämpötila sattuu kivasti olemaan nollan tietämillä, joten onneksi tuo lumi ei ole yhtään raskasta... Blääh!
Maariselle jaksamista lääkäriajan odotteluun. Ja huh, miten hurjan iso sähkölasku! Onneksi olivat sossussa "suosiollisia". Olen kuullut joskus jotain muutakin... Ja positiivista, että vielä opastivat hakemaan lisäosaa!
Sannalle tsemppiä töihin! Ja noista opiskeluista, että tosiaan tämän vuoden lopulle ois se lisuri tavoitteena ja jokusen vuoden sisälle väitös. Ja töitä teen koko ajan "siinä sivussa", koska työ liittyy olennaisesti väikkärin aiheeseen...
Halipossu, töissä oleminenhan on kotona olemiseen verrattuna suorastaan helppoa! Minä nostan kyllä hattua tooooodella korkealle, että olet kotiäitinä.
Pranametrille suotuisia tuulia ja intoa yrittämiseen! Hankalahan se on noiden lapsien tuloa ennustaa, kun joskus saa alkunsa kerta laakista ja joskus monen vuoden yrittämisen jälkeen...
Yleensä mietitään juuri sitä, että NYT jos saa alkunsa, niin ei ole sopiva hetki...
Ailimelle opiskeluintoa!
Täällä tulee TAAS lunta! Ja lämpötila sattuu kivasti olemaan nollan tietämillä, joten onneksi tuo lumi ei ole yhtään raskasta... Blääh!
Maariselle jaksamista lääkäriajan odotteluun. Ja huh, miten hurjan iso sähkölasku! Onneksi olivat sossussa "suosiollisia". Olen kuullut joskus jotain muutakin... Ja positiivista, että vielä opastivat hakemaan lisäosaa!
Sannalle tsemppiä töihin! Ja noista opiskeluista, että tosiaan tämän vuoden lopulle ois se lisuri tavoitteena ja jokusen vuoden sisälle väitös. Ja töitä teen koko ajan "siinä sivussa", koska työ liittyy olennaisesti väikkärin aiheeseen...
Halipossu, töissä oleminenhan on kotona olemiseen verrattuna suorastaan helppoa! Minä nostan kyllä hattua tooooodella korkealle, että olet kotiäitinä.
Pranametrille suotuisia tuulia ja intoa yrittämiseen! Hankalahan se on noiden lapsien tuloa ennustaa, kun joskus saa alkunsa kerta laakista ja joskus monen vuoden yrittämisen jälkeen...
Yleensä mietitään juuri sitä, että NYT jos saa alkunsa, niin ei ole sopiva hetki... Ailimelle opiskeluintoa!
Hei jälleen...minä täällä taas! Tulin täyttämään vähän palstaa, kun poikanen vielä nukkuu ekoja päikkäreitään.
Viime yö oli kerrassaan omituinen. Mies tuli myöhään illalla töistä kotiin ja vei vielä sen jälkeen hauvan lenkille. (Sanna: Koirulainen kotiutui neljän päivän reissulta viime sunnuntaina.) Mies oli niin täpinöissään duunihommeleista, että eihän se raukka meinannut saada lainkaan unta. Ja jostain syystä minäkään en meinannut päästä unten maille. Lopulta kun oltiin molemmat sitä mieltä, että nyt väsyttää tarpeeksi, menkäämme petiin, niin johan Aleksi alkoi nukkua levottomasti. Vähän väliä piti käydä toista hyssyttelemässä lastenhuoneessa. Ja sitten taas ihmeteltiin, kun ei uni tule. Nukuttiin viime yönä sitten varmaan sellaiset kolmisen tuntia. Mä sain onneksi jatkaa vielä aamusella vähän unia, kun pojat tulivat aamupalalle. Ei siis ihme, että vähän väsyttää. Ja omituista tässä päivässä on vielä se, että nyt voisin olla nukkumassa, mutta taaskaan ei uni tule. Höh!
Mutta joo, mullapa oli yöllä useampikin kipeä suppari (ja aamusella myös -> kesti ainakin puolisen minuuttia)! *tuulettaa* Ehkä mulla on vielä toivoa päästä synnyttämään ilman käynnistyksiä tms. Vähän kyllä jännittää, kun maanantaina olis vika neuvola. Mä voisin niin suosiolla jättää menemättä sinne. Ei kiinnosta sitten yhtään!
Hennasin lapsukaisen kävelyretkestä Prismassa ihastelevat onnittelut. Unohdin eilen asiasta mainita, kun ei nää blondin aivot kaikkea kykene yhdellä kertaa muistamaan (etenkin, kun tämä omanapaisuus on niin valtavaa)... ;D
Mä tilasin Aleksille sellaisen toooooosi hienon "valjasrepun" noita tulevia kävelyretkiä varten. Pojat olivat sitä kuulemma aamuhämärissä täällä salaa kokeilleet, mutta Aleksi ei ollut oikein innostunut, kun meno tyssäsi ennen kuin alkoikaan. (Itse reppu oli kuulemma kuitenkin ollut pojallekin mieleinen...) Pakko vaan yrittää totuttaa toista tohon systeemiin, koska joskus se, että lapsi on "remmin päässä" voi olla helpottavaa. Tässä taas yksi (toimimaton?!) linkki, josta voi käydä kurkkimassa, mistä repusta mä oikein höpötän. Ainakin osoitteen kopioimalla sitä pääsee ihastelemaan. Miten niin vähän "turhuutta"?! ;)
http://shop.villiankka.fi/epages/Planeetta.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/villiankka/Products/7083/SubProducts/7083-0003
Kotiäidin pieniä iloja päästä nettikauppoihin shoppailemaan.
Kas, pitää mennä! Moikkis!
Viime yö oli kerrassaan omituinen. Mies tuli myöhään illalla töistä kotiin ja vei vielä sen jälkeen hauvan lenkille. (Sanna: Koirulainen kotiutui neljän päivän reissulta viime sunnuntaina.) Mies oli niin täpinöissään duunihommeleista, että eihän se raukka meinannut saada lainkaan unta. Ja jostain syystä minäkään en meinannut päästä unten maille. Lopulta kun oltiin molemmat sitä mieltä, että nyt väsyttää tarpeeksi, menkäämme petiin, niin johan Aleksi alkoi nukkua levottomasti. Vähän väliä piti käydä toista hyssyttelemässä lastenhuoneessa. Ja sitten taas ihmeteltiin, kun ei uni tule. Nukuttiin viime yönä sitten varmaan sellaiset kolmisen tuntia. Mä sain onneksi jatkaa vielä aamusella vähän unia, kun pojat tulivat aamupalalle. Ei siis ihme, että vähän väsyttää. Ja omituista tässä päivässä on vielä se, että nyt voisin olla nukkumassa, mutta taaskaan ei uni tule. Höh!
Mutta joo, mullapa oli yöllä useampikin kipeä suppari (ja aamusella myös -> kesti ainakin puolisen minuuttia)! *tuulettaa* Ehkä mulla on vielä toivoa päästä synnyttämään ilman käynnistyksiä tms. Vähän kyllä jännittää, kun maanantaina olis vika neuvola. Mä voisin niin suosiolla jättää menemättä sinne. Ei kiinnosta sitten yhtään!
Hennasin lapsukaisen kävelyretkestä Prismassa ihastelevat onnittelut. Unohdin eilen asiasta mainita, kun ei nää blondin aivot kaikkea kykene yhdellä kertaa muistamaan (etenkin, kun tämä omanapaisuus on niin valtavaa)... ;D
Mä tilasin Aleksille sellaisen toooooosi hienon "valjasrepun" noita tulevia kävelyretkiä varten. Pojat olivat sitä kuulemma aamuhämärissä täällä salaa kokeilleet, mutta Aleksi ei ollut oikein innostunut, kun meno tyssäsi ennen kuin alkoikaan. (Itse reppu oli kuulemma kuitenkin ollut pojallekin mieleinen...) Pakko vaan yrittää totuttaa toista tohon systeemiin, koska joskus se, että lapsi on "remmin päässä" voi olla helpottavaa. Tässä taas yksi (toimimaton?!) linkki, josta voi käydä kurkkimassa, mistä repusta mä oikein höpötän. Ainakin osoitteen kopioimalla sitä pääsee ihastelemaan. Miten niin vähän "turhuutta"?! ;)
http://shop.villiankka.fi/epages/Planeetta.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/villiankka/Products/7083/SubProducts/7083-0003
Kotiäidin pieniä iloja päästä nettikauppoihin shoppailemaan.
Kas, pitää mennä! Moikkis!
Amppunen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Huomenet!
Poika unilla, kiskonut 2,5h eli varmaan pian herää.... Hennasille pitää minunkin ihastella, että varmasti ollut ihana prismareissulainen <3 Tytöillä on monesti vielä niin ihanat vaatteet, että ne on kuin pieniä karamellejä. Tomeria pikku emäntiä.... Kyllä, yksi tyttö minullekin kiitos! :) ....Ja Pranametrille ehdottomasti kanssa. Ei paineita yhtään ja tuo teidän toiveennehan olikin maltilla varustettu.
Halipossulle toivon parempaa yöunta seuraavalle yölle että et olis kovin valvonut sitten kun pitää mennä. Meilläkin oli koira kaksi yötä paapan tyänä ja en kyllä kaivannut yhtään. Oli ihanan rauhallista! Kissalle tuntuu muuten löytyneen hyvä koti ja oon rauhallisella mielellä senkin asian suhteen. Ehkä tässä parin viikon sisään on muutto.
Nojoo, menen lämmittämään pinaattikeittoa tuolle kuorsaajalle. Tähän mennessä on muuten yksi ruoka löytynyt mikä ei maistu ja se on suolakurkku. Sille piti irvistellä ja oikein pullauttaa suusta... Pari palaa meni mutta sitten se pääsi makuun ja totesi että tämä ei ole hjuva. Täällä sujuu unet ja ruokailut niin hyvin, että seuraavan kanssa on varmasti täysi fiasko edessä! :)
Viikonloppu lähenee, oikein hyvää viikonloppua kaikille!!
Poika unilla, kiskonut 2,5h eli varmaan pian herää.... Hennasille pitää minunkin ihastella, että varmasti ollut ihana prismareissulainen <3 Tytöillä on monesti vielä niin ihanat vaatteet, että ne on kuin pieniä karamellejä. Tomeria pikku emäntiä.... Kyllä, yksi tyttö minullekin kiitos! :) ....Ja Pranametrille ehdottomasti kanssa. Ei paineita yhtään ja tuo teidän toiveennehan olikin maltilla varustettu.
Halipossulle toivon parempaa yöunta seuraavalle yölle että et olis kovin valvonut sitten kun pitää mennä. Meilläkin oli koira kaksi yötä paapan tyänä ja en kyllä kaivannut yhtään. Oli ihanan rauhallista! Kissalle tuntuu muuten löytyneen hyvä koti ja oon rauhallisella mielellä senkin asian suhteen. Ehkä tässä parin viikon sisään on muutto.
Nojoo, menen lämmittämään pinaattikeittoa tuolle kuorsaajalle. Tähän mennessä on muuten yksi ruoka löytynyt mikä ei maistu ja se on suolakurkku. Sille piti irvistellä ja oikein pullauttaa suusta... Pari palaa meni mutta sitten se pääsi makuun ja totesi että tämä ei ole hjuva. Täällä sujuu unet ja ruokailut niin hyvin, että seuraavan kanssa on varmasti täysi fiasko edessä! :)
Viikonloppu lähenee, oikein hyvää viikonloppua kaikille!!
Ailime
Puuhakas puhuja
Minä täällä taas!
Olen mielestäni saanut tälle päivälle tarpeeksi kouluhommia tehtyä, kun olen tehnyt ensi viikolle määrätyn pikku analyysin valmiiksi, sekä lukenut jonkin verran yhtä toista kurssia/ainetta varten.
Ripustelin tuossa äsken Suomesta hankkimani pimennysverhot Benjin huoneeseen. Toimii!! Ihan melkein pilkkopimeätä on huoneessa, vähän vaan raoista tulee valoa sisään. Olisi pitänyt hankkia meidän makuuhuoneeseenkin moiset verhot. Eivät olleet edes mitenkään kauhean kalliit, 16,90/verho.
Pesukoneenkin jaksoin äsken pykätä pyörimään. Tuli vähän huono omatunto, kun pesen Benjin pyykkejä hajustetulla pesuaineella (mies oli saanut jostain ilmaisen näytepullon), vaan en raaski ostaa uutta nyt kun tuota toista ainetta on tuossa melkein täysi pullollinen. Ja pakko on pestä, kun rakas lapsukainen on päristellyt kakkaa melkein jokaisiin housuihinsa. Toivottavasti ei tule allergioita...
Hei, unohdin viime viestissä moikkailla Ionaa! Tervetuloa takaisin, ja kuten Pranallekin tuossa aiemmin huutelin, don't be a stranger!
Pranalle sormia ristiin vauvaprojektia ajatellen. Itse en vielä lähde tähän aaltoon mukaan, muuten olisi jo liiankin monta rautaa sitten tulessa. :)
Kylläpä Hennasin pieni prinsessa on reipas! Benji ei jaksa talvitamineissa kävellä kovinkaan pitkiä matkoja, vaan jää seistä tököttämään johonkin mutkaan. :D Jaahas, ja siellä siis väitöskirjaa (eiku lisensiaatintyötä?, en oo ihan perillä näistä termeistä) väännetään. Mahtavaa, hatunnosto! Tiedän sivustaseuranneena, että sekään ei aina mitään ruusuilla tanssimista ole. (Itsellä hienoiset haaveet tohtorinhatusta elävät vieläkin, vaikka ikä taitaa tulla vastaan pikkuhiljaa, lisäksi tällä alalla nuo paikat ovat hiukkasen kiven alla... No, jos ensin keskittyisin maisterinpapereihin?)
Halipossu: tosiaan, ihan turhaan podet minkäänlaista huonoa omatuntoa kotiäiteilystä! Se on oikeasti rankkaa!! Mulla tuli toissapäivänä luennolla sellainen olo, että minä se täällä vaan lööbailen, ja anoppi-ressu helisee Benjin kanssa... ;D (Vaikka pakko myöntää, että eilinen päivä kotona Benjin kanssa oli ihanan leppoisa, ei mitään kitinöitä ja nukkui hyvin... Siinä tuli mieleen, että kyllähän täällä kotonakin viihtyisi.)
Hieno tuo valjasreppu-hässäkkä! Mulla on Benjille vaan sellainen simppeli versio. Ostin sen lähinnä siksi, että sillä saa lapsen kätsästi kahlittua myös syöttikseen, mutta oon miettinyt, että esim. lentokentällä tuo vois olla kyllä todellakin näppärä tulevaisuudessa. Ja nytkin jo olis voinut olla, tuli huomattua...
Sanna, muistan kyllä Ninoskan. Moikkailut sinne! Ja sulle jaksamisia töihin!!!
Amppu, tuli mieleen tuosta suolakurkusta, että meillä taas irvistellään kananmunalle. Se kyllä syljetään samantien pois, vaikka olisi vain pieni murunen... Mikähän siinäkin sitten on? Suolakurkkuja en ole muuten edes koittanut antaa.
Ruuasta puheenollen, nyt mä sitten sain kirjoitettua uuden reseptin sinne ruokablogiinikin. :) Jos vaikka illalla vielä uutta reseptiä pukkais, saa nähdä. Ja edelleen ruoka-aiheesta jatkan, että lähdenpäs tästä tekemään lohikiusausta...
Olen mielestäni saanut tälle päivälle tarpeeksi kouluhommia tehtyä, kun olen tehnyt ensi viikolle määrätyn pikku analyysin valmiiksi, sekä lukenut jonkin verran yhtä toista kurssia/ainetta varten.
Ripustelin tuossa äsken Suomesta hankkimani pimennysverhot Benjin huoneeseen. Toimii!! Ihan melkein pilkkopimeätä on huoneessa, vähän vaan raoista tulee valoa sisään. Olisi pitänyt hankkia meidän makuuhuoneeseenkin moiset verhot. Eivät olleet edes mitenkään kauhean kalliit, 16,90/verho.
Pesukoneenkin jaksoin äsken pykätä pyörimään. Tuli vähän huono omatunto, kun pesen Benjin pyykkejä hajustetulla pesuaineella (mies oli saanut jostain ilmaisen näytepullon), vaan en raaski ostaa uutta nyt kun tuota toista ainetta on tuossa melkein täysi pullollinen. Ja pakko on pestä, kun rakas lapsukainen on päristellyt kakkaa melkein jokaisiin housuihinsa. Toivottavasti ei tule allergioita...
Hei, unohdin viime viestissä moikkailla Ionaa! Tervetuloa takaisin, ja kuten Pranallekin tuossa aiemmin huutelin, don't be a stranger!
Pranalle sormia ristiin vauvaprojektia ajatellen. Itse en vielä lähde tähän aaltoon mukaan, muuten olisi jo liiankin monta rautaa sitten tulessa. :)
Kylläpä Hennasin pieni prinsessa on reipas! Benji ei jaksa talvitamineissa kävellä kovinkaan pitkiä matkoja, vaan jää seistä tököttämään johonkin mutkaan. :D Jaahas, ja siellä siis väitöskirjaa (eiku lisensiaatintyötä?, en oo ihan perillä näistä termeistä) väännetään. Mahtavaa, hatunnosto! Tiedän sivustaseuranneena, että sekään ei aina mitään ruusuilla tanssimista ole. (Itsellä hienoiset haaveet tohtorinhatusta elävät vieläkin, vaikka ikä taitaa tulla vastaan pikkuhiljaa, lisäksi tällä alalla nuo paikat ovat hiukkasen kiven alla... No, jos ensin keskittyisin maisterinpapereihin?)
Halipossu: tosiaan, ihan turhaan podet minkäänlaista huonoa omatuntoa kotiäiteilystä! Se on oikeasti rankkaa!! Mulla tuli toissapäivänä luennolla sellainen olo, että minä se täällä vaan lööbailen, ja anoppi-ressu helisee Benjin kanssa... ;D (Vaikka pakko myöntää, että eilinen päivä kotona Benjin kanssa oli ihanan leppoisa, ei mitään kitinöitä ja nukkui hyvin... Siinä tuli mieleen, että kyllähän täällä kotonakin viihtyisi.)
Hieno tuo valjasreppu-hässäkkä! Mulla on Benjille vaan sellainen simppeli versio. Ostin sen lähinnä siksi, että sillä saa lapsen kätsästi kahlittua myös syöttikseen, mutta oon miettinyt, että esim. lentokentällä tuo vois olla kyllä todellakin näppärä tulevaisuudessa. Ja nytkin jo olis voinut olla, tuli huomattua...
Sanna, muistan kyllä Ninoskan. Moikkailut sinne! Ja sulle jaksamisia töihin!!!
Amppu, tuli mieleen tuosta suolakurkusta, että meillä taas irvistellään kananmunalle. Se kyllä syljetään samantien pois, vaikka olisi vain pieni murunen... Mikähän siinäkin sitten on? Suolakurkkuja en ole muuten edes koittanut antaa.
Ruuasta puheenollen, nyt mä sitten sain kirjoitettua uuden reseptin sinne ruokablogiinikin. :) Jos vaikka illalla vielä uutta reseptiä pukkais, saa nähdä. Ja edelleen ruoka-aiheesta jatkan, että lähdenpäs tästä tekemään lohikiusausta...