Moikka! Vähän jännittää avata sanainen arkku täällä, sillä meidän piti jäädä yksilapsiseksi perheeksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että raskaus on totta ja helmikuussa mullistuu taas maailmamme: sekä meidän vanhempien että tuolloin miltei 4-vuotiaan tulevan isosiskon. Olen jo ikäihmisiä (38), mikä huolestuttaa aika tavalla raskauden kannalta. Mukana elämässä on myös suuria akuutteja huolia ja murheita, joita ei voinut ennustaa ja nyt eletään päivä kerrallaan. En ole voinut fiilistellä raskautta ihan siihen malliin kuin olisin toivonut. Silti se auttaa, pakko katsoa tulevaisuutta toiveikkaana.