Helmikuiset höpinät

Kcatri

Näppärä viestien naputtelija
Lisään tänne jo valmiiksi helmikuuta varten uuden aiheen. Voidaan tähän vaikka sitten jatkaa siitä, mihin tammikuun turinoissa jäätiin. Joku jo aiemmin ehdottikin, että laitettaisiin jokaiselle kuulle omat otsikot, niin ei tulisi tuosta yhdestä niin pitkää...
 
Heippa hei!

Täältä hetkisen hiljaiselon jälkeen palataan palstalle. Meillä on ollut viime viikonloppuna muutto ja urakka tuntuu edelleen loputtomalta, vaikka kaikki tavarat on kannettu uuteen kotiin ja kaikki laatikot on jo purettu, tavarat on paikallaan ja siistiä on. Uusi kämppä on suunnilleen siivottu. Jotenkin kuitenkin tuntuu loputtomalta suolta. Juuri kun luulimme, että nyt on kaikki ok, niin isännöitsijä ilmoitti, että vielä pitää siivota (siivosimme sunnuntaina kuusi tuntia :D) ja että joku pyykkikori puuttuu (mikä fucking pyykkikori?!). Onneksi olen itse autuaan "tietämätön" näihin asioihin ja olen erittäin tyytyväinen, että olen töissä ja mies hoitaa nuo asiat loppuun.

Tämä päivä on muutenkin tuntunut haista paska -päivältä. Miehellä lääkärireissu oli surkea reissu, ei saanut sairausasiaansa eteenpäin (hänellä neurologinen vaiva ja nyt sitten sitä tutkivat jo toista vuotta putkeen, eivätkä saa selkoa), lainassa ollut muuttoauto meni rikki ja ja ja :D listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Edelleen huokaisen, minä olen töissä, minun ei tarvitse hermostua. Toivottavasti.

Huomenna olisi jonkun näköinen ilon pilkahdus, nimittäin meilläkin NP-ultra. Kovasti sitä on odotettukin, kun pikkuinen on nähty viimeksi rv 7+3. Jotenkin nyt pelottaa, että kaikki ei olekaan ok, kun oksetus on helpottanut. Ei ole huono olo ja olen pirteämpi, niin ei tunnu siltä, että olisi raskaana ollenkaan. No huomennapa sen näkee, että pienellä on kaikki hyvin. 

Mites teillä muilla? Joko ärtymys ja pahoinvointi helpottaa?
 
Hei vaan!

Vaikka ei ihan vielä ole helmikuu niin kirjoittelen kuiteskin jo tänne uudelle palstalle. hyvä idea kyllä et joka kuulle omat palstat.

Jippii pääsin kolmen viikon työttömyyden jälkeen taas takaisin töihin jos menis päivät nopeemmin ko saa muuta ajateltavaa.

Täällä voinnit ollut kokoajan hyvät fyysisesti mut henkisesti välillä huolestuttaa et onkohan vieläkin kaikki hyvin. Helpottaisi kyllä jos pääsis ultraan joka kuukausi tai kuulis es pienen sydänäänet. Ensi viikolla on toinen neuvola käynti jospa siellä saisi jotain helpotusta henkiseen puoleen.

Masu on jo selkeesti kasvanut sen huomasin ko menin pitkästä aikaa töihin niin työhousut jotka on malliltaan korkea vyötäröiset niin ei voinut nappia laittaa kiinni puristi ikävästi masua joten meinaan pitää omia housuja töissä tästä lähtien. Muutenkin on välillä masussa sellanen kiristävä olo niinku nahka olis jäämässä pieneksi emoticon

Netistä katsoin jo odotusvaatteita, mutta en vielä uskaltanut tilata. Masutuubi tulee varmasti tilattua ensimmäisenä näytti kätevältä. Onko kellään käyttökokemuksia?

Oikein hyvää alkavaa helmikuuta kaikille!!! (huomenna =) )


 
Otetaan nyt täältäkin varaslähtö helmikuulle :)

Kcatri: Mä kyllä tunnustan kärkkyväni täällä useinkin uusia viestejä.  Kun jaloissa pyörii toi alituista tuhoa aiheuttava vuosikas niin aina ei kerkeä kirjoittelemaan.  Ja usein inspis iskeekin kun jollekin jotain vastaa.  Mutta joo, usein minäkin palstaa seuraan ja olen pistäny merkille että viikonloppuisin eritoten on hiljaista.  Joillakin on elämää viikonloppuisin, toisin kuin meikäläisellä XD
Kelan tuista oli jossain vaiheessa puhetta.  Mua tänään lähestyttiin Kelan toimesta kirjeitse koskien ennakonpidätyksiä vuonna 2011 ja ilmoitus oli seuraava veroprosentin osalta: "Pidätysprosentti etuuksien maksamisessa on aina vähintään 20 prosenttia."  Että näin.  Mullahan on tällä hetkellä niinkin huippu veroprosentti kuin 6,5 ja mielummin sitä maksaisin kuin tota kahtakymppiä mutta tuleepa toisaalta sitten palautuksia.  Ne on aina tarpeen.
Paha olo tuntuu oikeesti hetkittäin helpottavan, jee!  Tilalle on kyllä tullu ihan jumalaton päänsärky, se vaivas mua jo esikoista odottaessa.  Ja parasetamolista ei ole mulle mitään iloa :(  Panacodia olen ottanu sitten jos kipu ihan hillittömäksi äityy.  Sitä vaan ei saisi kovin usein nappailla.  Nojaa, pitäis varata aikaa hierojalle, se tekisi varmasti hyvää.
Huomenna neuvolalääkäri.  Pakko ottaa pikkupoika sinne mukaan.  Arvoitukseksi jää että mitenköhän se pysyy paikoillaan sen tutkimuksen ajan...
Pitäis päivittää toi meidän listakin.  Täytyy tehä se ajan kanssa kunhan taas löydän kadonneen virtani.
Niin joo, onneksi ei mene montakaan viikkoa enää kun alkaa liikkeet tuntumaan.  Sitten saa päivittäin sitä varmuutta elämän olemassaolosta kun on jatkuvan monotuksen kohteena ;)
 
Tänään käyty np-ultrassa. Kaikki on kunnossa. emoticon Laskettu aika on tosiaan 10.8. eli neljä päivää aiempi kuin itse olen koko ajan laskenut. Eli tänään onkin jo 12+5, sikiö vastasi mitaltaan 12+4. Pituutta oli 6 cm. Np-tulokset normaalit, ei tarvitse tehdä jatkotutkimuksia. Saatiin kuvakin pikkuisesta mukaan! Ihanaa! Pikkuinen oli aika aamu-uninen, jouduin yskimään ja pyörimään, että saatiin se liikkeelle... :)

Tänään on ollut virkeä olo, kävin pitkästä aikaa kuntosalillakin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
 
Moikka vaan kaikki...
yritän pompata näin helmikuulle mukaan kun en aiemmin halunnut/viitsinyt tulla teitä kiusaamaan,siis toisin sanoen kun olo tuntuu siltä,että masussa olis jotain vialla...meillä täälläpäin nuo ultrat on vasta 10 rv jälkeen elikkäs viikon päästä näkisin tuon pikku olennon ekaa kertaa ihan oikeesti...ei jaksais odottaa kun takaraivossa takoo,että onkohan siellä masussa edes mitään...ja onko kaikki hyvin?tutut ja kaverit on kyllä käyny tuossa niskapoimu-ultrassa jo 10-12 raskausviikolla,mutta mulle ny taas kävi näin,että ehdin jo yli 13 rv:n kun ei nuo paskiaiset voi ottaa sinne aiemmin emoticon

ja tietenkin laskettu siirtyy kun raskaus onkin pidemmällä ja missaan jälleen kerran tuon niskapoimun...niin kun on jo toinen lapsi...tää eka oli jo rv 14 kun menin sinne...nyt kyllä avaan hieman sanallista arkkuani kun sinne pääsen ja jos ei tuota niskapoimua pystytäkkään mittaamaan,tää on siis ihan periaate,oikeesti sillä ei oo mitää väliä...laput lähti kiireisinä lähetteiden kanssa,mutta näköjään s-joella ei kellään oo mikään kiire emoticon <-olkoon tuo nyt sitten hävyttömien kirosanojen litannia...

sori sekava sössötys taas,meinaa uni tulla ihan kesken kaiken eikä ajatukset pysy koossa...

Moon:hihhih,eikös vaan oo vekkuleita nää pikkuolennot emoticon ja varsinkin kun pitää koko ajan kattoo mihin ne päänsä tukkivat...
 
Mekin päästiin käymään ultrassa eilen. Oli mahtava kokemus. Makasin siinä tutkimuspöydällä yli puolituntia, katossa oli iso monitori, mistä näimme pienen koko ajan. Saimme kuvia mukaan ja menemme vielä viikon päästä uudestaan. Kätilöt haluavat, että lääkäri katsoo vielä aivot tarkemmin (miehelläni periytyvä neurologinen sairaus). Kaikki näytti kuitenkin normaalilta. Hirveät jumpat ja riehumiset siellä oli menossa ja sitten jossain vaiheessa toinen nukahti. 
 
Kävin ostamassa äitiyshousut Oululaisesta äitiysvaateliikkeestä, joka on Stockmannin yläkerrassa. Ajattelin, että tuo paikka on tajuttoman kallis ja että vilkaisen vain, mutta niin vain tarttui täydelliset mustat suorat housut mukaan ja hintaa oli vain 38e. Tyytyväinen ostos siis. Minua ei pitäisi päästää hormoonihuuruissa kaupungille. Kävin ostamassa vauvalle vaatteita :D. Kolme bodya ja kolmet housut. Hennesiltä nuo ja halvalla lähti alle 30e.

Nyt on kyllä kerta kaikkiaan euforiset fiilikset!

Meillä laskettuaika siirtyi kans, alun perin menkkojen mukaan olisi ollut 6.8, mutta siirrettiin tuonne 12.8. Eli tänään viikkoja 12+5.
 
Piti tulla heti kirjoittelemaan, kun eilen tapahtui jotain ihan uskomatonta!!!

Istuin työpäätteen ääressä siinä varttia yli viisi ja ehdin hetken ihmetellä, että mitä kummaa: Mulla on vatsassa elohiiri. Sitä ei olekaan siellä koskaan ennen ollut... Ajateltuani tämän ajatuksen loppuun tajusin, että eipä se mikään vatsan sisäinen elohiiri ollutkaan, vaan meidän vauva!!!!

Sitten rupesin siinä tietty vollaamaan liikutuksesta ja soitin miehelle, että tunsin juuri meidän vauvan ja sitten se tuntemuskin katosi. Tuli kyllä vielä takaisin kotimatkalla junassa istuessa ja oli ehkä maailman paras tunne! Meni koko maha ihan kananlihalle. Sen jälkeen sitä ei olekaan sitten enää tuntunut. Yritin illallakin maata ihan hiirenhiljaa nukkumaan mennessä, mutta ei tuntunut enää mitään.

Se tuntu siis sellaiselta vaimennetulta elohiireltä (jos elohiiri-käsitys on teille tuttu?) eli hallitsemattomalta lihaksen nykimiseltä mahan sisällä. Ei ollenkaan sellaiselta, mitä olisin odottanut...? (Jotenkin typerästi luulin, että vauva tuntuu vaan, kun se potkii ja että eka tuntemus olisi sellainen "potkumainen".)

Onnesta soikeana täällä kuitenkin ollaan ja en malta odottaa, että tuntemus tulee uudestaan!!

Ihanaa päivää vaan kaikille!
 
MAA: juurikin tuolta se ensi kertoja tuntuu,onneksi olkoon.Mä tunsin ekan kerran tuon esikoisen RV12,eli erittäin varhain,ja ensimmäiset tuntemukset oli sellasia hassuja lepahduksia masussa,jotka kesti korkeintaan pari sekuntia,sit ne vähitellen voimistu tommoseen elohiirimäiseen vipatukseen ja pian ne olikin jo selviä hipaisuja ja lopuksi jo tuskallisia potkuja.

Nyt voi olla pidempikin väli,että nuita liikkeitä ei tunnu,mutta yleensä ne varhaisessa vaiheessa tuntuukin vaan,jos vauva pyörähtelee selän suuntaisesti,jolloin jalat ja kädet ottaa vauhtia masunahasta käännöstä varten.ajattelitko muuten sitä,että entäs jos toisella olikin hikka? =)

mulla on sellanen hauska muisto tuolta RV30 kun makailin sohvalla peiton alla ja katselin televisioo,tunsin että tuo pikku neiti nukkui rauhallista unta mun kyljen alla ja yhtäkkiä aivastin isosti,masu pomppas metrin ylöspäin ja hirvee hulina alko,siinä ei voinu kun nauraa,rassukka säikähti nii kovasti =D
 
Mulla varhaisimmat tuntemukset ekaa odottaessa oli semmosta väreilyä.  Tuntu kuin mahassa ois ollu vesi-ilmapallo joka ois välillä värähtäny.  Ensin en uskaltanu niitä tuntemuksia edes vauvan liikkeiksi laskea ennen kuin sain varmuuden jonkun jämäkämmän potkun muodossa.  Oli se kyllä mieletön fiilis, onnea vaan maa!  Ja myöhemmin muuttu tosiaan semmosiksi valtaviksi muljahduksiksi kun kookas sikiö käänsi kylkeä tai terävemmiksi kyynärpäätökkäsyiksi.
Mua myös ekassa raskaudessa jossain vaiheessa ärsytti se jatkuva liplatus mahassa.  Tuntui ettei saisi hetken rauhaa, koko ajan oli jotain "ylimääräistä" menossa, vähän kuin tinnitus mahassa X)  Mutta kun jouduin sairaalaan ja viruin siellä letkuissa pari päivää syömättä ja juomatta, lakkasin tuntemasta liikkeitäkin.  Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja liikkeet rupes taas tuntumaan kun voimistuttiin sikiön kanssa.  Sen jälkeen niitä osasi taas arvostaa.  Ja nyt jo kovasti odotan että tämä juniori antaisi niitä merkkejä itsestään.
 
Ihanaa Maa!! Odotan kanssa innolla ensituntemusta että ketä siellä on emoticon   Mulla ajoittain olo viimein hieman helpottunut mutta kyllä tässä kaikista mahdollisista oireista kärsitään edelleen. Paitsi oksentelu on jäänyt. Joka ilta on maha kipee. Vaikee kuvailla miten se on kipee mutta useamman tunnin aika kerrallaan. Viikkoja sitten tuli hetkittäisiä pistäviä kipuja mutta nyt se tuntuu sellaselta vellovaltaemoticon  Myös päänsäryn olen saanut seurakseni joihinkin iltoihin.

Tää on kyllä jännä kun reilu pari viikkoa vasta mennyt ultrasta niin taas haluisi jotain todistetta että kaikki on kunnossa. Mutta ei Helsingissä näitä neuvola/lääkärikäyntejä ole että joskus toisen ultran jälkeen! Eikö nyt edes ensimmäisessä raskaudessa vois olla niitä vähän useammin kun kaikki on niin uutta. Ihan kiva siellä olisi käydä ja eikös ne pissanäytteet olisi kanssa hyvä uusia suht usein eikä niinku mulla että tähän tulee 3kk tauko. En sit tiiä ottaisiko ne vaan jos ilmottaisi että haluaa tulla mutta jotenkin vaan viimeksi sano että soita sitten toisen ultran jälkeen.

 
Niin ja Pipski ihana muisto sulla edellisestä raskaudesta kun vaavi säikähti aivastustasiemoticon
 
Täälläki ootellaan liikkeitä hulluna. Mulla ei ole oikeastaan ollut minkäänlaisia mahatuntemuksia sen raskaustestin jälkeen. Sillon oli sitä menkkamaista jomottelua, mutta sekin hävisi. En ole tuntenut muuta, kuin sen turvotuksen tunteen. Ei mitään kiinnittymis tai kasvukipuja. Ainoat kivut, mitä oon tuntenu on ollu se, kun yskin kovasti, niin tuntuu, että omat vatsalihakset repiää kahtia. Se on ilkeää, mutta menee heti ohi.

Nyt on alkanu tulemaan semmosta jomottelua. Se ei satu, tuntuu vaan epämukavalta. Tänään on koko päivän tuntunut tuolla vasemmalla puolella alavatsalla.

Oivoi, pitää vissiin alkaa tästä raskaudesta työpaikallakin kertomaan. Ahdistaa!! Meillä ne ei ota tätä uutista hyvällä.
 
maa, aivan ihanaa!!!! odotellaan kanssa miehekkeen kanssa innolla että millon se pikkunen sielä masussa alkais antamaan jotain elonmerkkejä. emoticon Nyt etenkin tosi epävarma olo, kun huomenna on NP-ultra ja jännittää niin paljon, että onhan kaikki varmasti kunnossa. IIK JÄNNITTÄÄ emoticon   Olot on kyllä jo vähän helpottamaan päin, ei oo aamusin ihan niin huono-olo kuin aikasemmin mutta on ollut kai jotain "kasvukipua" kun mahaan välillä pistää silleen ikävästi. Ja mulla myös sama kuin Nialla, että yskiessä kovaa tuntuu semmosta kipua mahassa että yritän vaan hirveesti pidättää yskää. :D
Sellasta tänne suunnalle tälläkertaa :)

Daisypath Anniversary tickers

Lilypie Pregnancy tickers
 
Ihanaa maa että olet jo tuntenut liikkeet, odotan itsekin kovasti!

Mörkö1 mäkin asun Helsingissä, mutta kyllä meidän neuvolan täti ottaa vastaan myös ultrien välissä, vko 16-18. Hassua että ne käytännöt vaihtelee noin paljon kunnan sisälläkin. Lääkärin vastaanotto onkin vasta sit tokan ultran jälkeen.

Onkos muillakin alkanut jo vatsa kasvamaan? Mulla on nyt tällä viikolla pullahtanut jotenkin tosi selkeästi ulos toi pötsi, monet on huomauttaneet asiasta ja ne jotka ei vielä tiedä, vilkuilee sillai epävarmasti... Heheh, en ole jaksanut vielä päästää heitä pälkähästä! Alkaa raskaampien töiden teko myöskin tuntumaan kropassa. Tosi hienoahan on se, että meillä alkoi juuri laajamittainen kahden kuukauden remontti, ennen kuin päästään muuttamaan uuteen asuntoon... Eli ei hirveästi raskaita töitä tiedossa emoticon

Te aiemmin synnyttäneet, onko niin että kaikki neuvolakäynnit ja ultrat pitäis olla palkallisen vapaan aiheita, vai koskeeko se vain ultraa? En tiennyt edes ultran "palkallisuudesta", ennen kuin eräs ystävä valaisi mua asiasta!

Kivaa loppuviikkoa kaikille, itse vietän sen tapetteja poistellen..
 
Tökkönen: Se varmaan riippuu käytettävästä TES:sta että onko noi neuvola- yms. käynnit palkallisia.  Käsittääkseni aika yleinen käytäntö on se, että työnantajan on joustettava sen verran että työntekijä pääsee neuvolassa käymään työajalla mikäli käyntejä on mahdoton järjestää työajan ulkopuolella.  Kuitenkin on tällöin mahdollisuuksien mukaan tehtävä ne tunnit sisään, mutta jos se ei ole mahdollista, niin käynnit on palkattomia.  Näin siis mun kohdalla ainakin.  Käytännössä mulle ei napsahtanu kertaakaan palkatonta, koska just tein joko tunnit sisään tai sovin neuvolaan iltapäiväaikoja.  Mun työajat oli päivätöissä klo 5-13 joten ne iltapäivät sopi mainiosti.  Enemmän ongelmia mulle tuotti keskellä päivää tehtävät tutkimukset, esim. labrahommat, koska ne oli "normaaliin" aamuaikaan eli keskellä mun työaikaa.
Mulla on maha jonkun verran turvoksissa.  Esikoisen kohdalla oli ihan selkee vauvamaha jo näillä viikoilla (olin sillon kyllä tosi laihassa kunnossa muuten, joten siksi varmaan näkyikin), oli pakko ostaa äitiyshousutkin jo alkumetreillä kun normihousuista mitkään ei menny päälle.  Nyt toi maha näkyy lähinnä iltaisin - aamusella ei varmaan kukaan epäilisi mun olevan raskaana.  Iltaisin taas saa katseita.
Mörkö1: Mulla on kanssa noita päänsärkyjä usein.  Eikä tunnu särkylääke edes auttavan.  Se on tosi ärsyttävää, melko voimakasta se särky kuitenkin on.  Ekan kanssa oli ihan sama juttu alussa ja helpotti onneksi myöhemmin.
Meillä on täällä Nurmijärvellä myös toi käytäntö ettei ole hoitajakäyntejä ultrien välillä.  Edellisessä raskaudessa oli käynnit neljän viikon välein ja tahti kiihtyi loppua kohti.  Nyt on säästösyistä jätetty vähemmälle.  Terkkari tosin sanoi että jos alkaa huolestuttaa niin ei kun aikaa varaamaan.  Mutta rutiininomaisesti ei siis enää tota "välikäyntiä" ole.  Lääkärikäynnit taas on alku- ja loppuraskaudessa.  Välillä sitten tarpeen mukaan.
Että ottaa päähän, miehellä tuntuu taas alkaneen menojalkaa vipattaa.  Taas se tossa äsken nukkumaan mennessä ilmoitti lähtevänsä huomenna todennäkösesti juopottelemaan kun on perjantaina vapaata.  Just.  Vastahan se pari viikkoa sitten oli viikonlopun liesussa.  Ei toi nyt tosiaan joka viikko humputtele mutta ottaa päähän ihan h-tisti kun mulla ei tästä 24/7-äitiydestä ole vapaapäiviä kuin kerran puolessa vuodessa ja toinen liihottaa milloin missäkin aina kun mieleen juolahtaa.  Kesäksikin se on suunnitellu ties mitä festarireissuja ja moottoripyöräreissuja poikien kanssa...  Ja kun ennen näitä sen kesäsuunnitelmia oli vielä puhetta siitä että jos ens kesä on lähimainkaan niin kuuma kuin viime kesä, saattaa vauva ottaa varaslähdön, ja olis ihan mukavaa jos ois synnytyksessä mukana selvä puoliso.  Vaan ei niin ei.  Kele.  Ei tunnu aikuista kasvavan tosta ääliöstä ikinä :(
 
Morjesta!!

Ny uskaltaa jo kirjottaa, kun kriittinen raja on ylitetty ja eilisessä ultrassa oli kaikki kunnossa!!

Eli nyt siis rv12+1, laskettu aika on 17.8. Esikoinen täytti viime kuussa vuoden, ikäeroo tulee 1v7kk. Huh, pidettiin tää salassa eiliseen asti kaikilta, on ollu vähä tuskasta (koska ei oo ollu senkään vertaa oireita mitä esikoisesta, ja siitäkin oli tosi vähän, ja kaverin vauva kuoli loppuvuodesta 3pvän ikäsenä, ni ei haluttu puhua jos kaikki ei oiska ollu kunnossa. Ja kun on jo yks lapsi niin on helpompi selitellä miks ei pääse viihteelle yms!! Ekaa kun odotti ni ei ois menny läpi ettei vaan huvita lähtee!!).

Hih, täällä on tuttuja jo entuudestaan, Pipskun kans kirjoteltiin ekoista lapsista samassa kuukaudessa, ja muitakin kellä on lapsi syntyny oman esikoisen lähikuukausina (kävin niitäkin sillon lukeen, niin tiesi mitä on edessä ja mistä on jo selvitty!!).

Meillä saa tehä lääkärikäynnit työaikana, mut kaikki mahdolliset koitan hoitaa työajan ulkopuolella (en tykkää olla töistä pois tai saikulla). Eipä tässä enää oo kun reilu 5kk töitäkään!! Tuli pikanen visiitti, tulin siis äitiysloman jälkeen marraskuun lopussa takas töihin. Täytyy kans kohta kertoo ainakin pomolle.

Mulla on oudosti tästä raskaudesta maha näkyny eka tosta alhaalta!! Ekasta näky ekana ylämahasta!! En kyllä odota yhtään sitä et maha kasvaa, tykkään pitää omia vaatteitani ja ihanaa kun pystyy makaan mahallaan ja ei oo viä kömpelö!! Muutenka en tykkää olla raskaana vaikkei pahemmin oireita ookkaan. Nyt on alussa ollu kuvottava olo (menny jo ohi), eikä si oikeestaan muuta!! Ei oo ees tissit ollu yhtään kipeet tai turvonneet!! Ainoostaan toi alamaha, ja sekin enemmän iltasin ja jos on syöny jotain epäterveellistä tai lihottavaa. Mulla tuntu ekasta ekat liikkeet joskus vasta rv19, ny vissiin pitäs tuntua vähä aikasemmin!

Jes, ja parasta et ny oli ekassa neuvolassa neljä kiloo vähemmän painoo kun esikoisesta!!! Ehti onneks laihduttaan tässä välissä raskauskilot ja vähä enemmänkin, ja nyt ei oo aikomustakaan hankkia yhtä monta lisäkiloo!! Mulla ei meinaan imetys ainakaan kuluttanu niitä yhtään!!

Niin, oon siis 29v ja Pirkanmaalta.

 
Huomenta :)

Yohanna: Tervetuloa mukaan! :)

Nää aamuheräämiset alkaa olla ihan silkkaa tuskaa.. Haluaisin vaan nukkua koko ajan ja melkeinpä jokaisen mahdollisen hetken hyödynnänkin. Mulla on onneksi tosi itsenäinen työ ja työajat antaa aika paljon periksi niin jonain aamuina voikin nukkua vähän pidempään. Neuvolat ja ultratkin saa tosi helposti järkättyä just semmoiseen aikaan kun haluaa ilman mitään sanktioita. Täytyy siis ehkä olla ihan tyytyväinen vaikka työnkuva onkin aika hektinen ja tässä tilanteessa melko raastava. Eka aattelin että jään äippälomalle 30 pv ennen LA mut nyt kyllä alkaa tuntua että hyödynnän sen kaiken 50 pv. Sitten vois aloittaa kesäloman jo kesäkuun alussa. Mulla kun on pari viikkoa lomaakin kertynyt. Ei ois enää kun 4 kk töitä
emoticon

Kotona oon saanut ihan ihmeellisiä kiukuttelukohtauksia. Miehellä on varmaan tosi kivaa kun jos muru ei nuku niin se kiukuttelee.

Eilen käytiin np ultrassa ja en yhtään tykännyt meidän senkertaisesta lääkäristä. Normilääkäri oli lomalla ja sen tilalla oli toinen. Hän oli tosi semmonen järhmeä ja ei kertonut meille oikein mitään mitä sillä hetkellä tekee eikä muutenkaan mitään. Sanoi vaan että kaikki ok. Saatiin kyllä kuvia, mutta nekin oli tosi huonoja kun ei yhtestäkään näkynyt pikkuista kunnolla. No, onneksi rakenneultraan pääsee taas sen "oikean" lääkärin luo.
Sitten se eilinen lääkäri onnistui vielä pahottamaan mun mielenkin kun töksäytti mulle vaan ettei mun paino saa sitten yhtään nousta.. Oon aika pyöreä ja tiedän itsekin ihan hyvin sen että oon liian painava, sen lääkärin ilmaisumuoto ei vaan oikein tuntunut kivalle kun muutenkin asia on mulle todella arka. emoticon
 
Hitsi, täällä mä oon taas heti väijymässä, sori X)
wilperi: Suosittelen kokemuksen rintaäänellä että kannattaa ennemmin saikuttaa ennen äitiysloman alkua jos tarve vaatii.  Mä ton esikoisen kanssa pidin ensin 2 viikkoa talvilomaa, sitten vähän varhennettua ja loppujen lopuksi kun meni päälle lasketun ajan, olin tulla hulluksi kotona tekemisen puutteessa ja mikä traagisinta, äitiysloma loppui kun lapsi ei ollut kolmea kuukautta vanha...  Noita vuosilomia on mukava säästää sitten vaikkapa isäkuukauden ajalle (silloin ei saa itse mitään tukia) tai muuten vaan vanhempainvapaan tai hoitovapaan jatkoksi.  Toki kukin tekee itse omat päätöksensä mutta suosittelisin ehdottomasti venyttämään sitä äitiyslomaa sinne päähän kun se lapsi on jo maan pinnalla!
Sitten toi painosta kuittailu.  Mä otin todella raskaasti esikoista odottaessani kun terkkari kuittaili mun painon nousustani.  Mulla tuli 20kg lisää elopainoa joka ei suinkaan jääny edes laitokselle.  Huomasin silti että oli ihan sama mitä söin tai en syöny, sitä painoa vain tuli.  Useimmiten sitten itkin autossa neuvolasta lähtiessä kun syyllistettiin.  Silloin mä myös liikuin monta tuntia päivässä joten se kaikki tuntui aivan epäreilulta.  Nyt osaan jotenkin ottaa asian paljon rennommin, kiloja tulee jos tulee.  Niitä kerkee karistella sitten kun lapsi on ulkona.  Imetys yleensä auttaa siinä puuhassa myös.  Eli yritä olla välittämättä tommosista kommenteista!  Jokainen varmasti tekee kaikkensa että sillä kehittyvällä lapsella olisi hyvät olot, antaa niiden terkkareiden ja lääkäreiden jäkättää jos ne kokee muuttuvansa paremmiksi ihmisiksi siitä.
 
Takaisin
Top