Hei, hei, mitä kuuluu??!!
- Ketjun aloittaja TerhiJii
- Aloituspäivämäärä
puapru
Kommentoinnin ninja
No minähän luuhaan sekä täällä että facessa, sen mitä vapaata aikaa olevinaan on. =)
Meillä ei suuresti mitään uutta. Elli ei vielä kävelä vapaaasti, mutta puita pitkin ja käsistä tukien. Viime viikolla oli asian tiimoilta sekä lääkäri että fysioterapian kontrolli. Hyvällä mallilla ollaan, mitään fysiologista tai neurologista estettä ei ole mutta Elli nyt vaan varmistelee niin kovin, että osaa ennen kuin lähtee tekemään. Siksi tuntuukin, että kaikki mitä hän oppii, tulee yhdessä yössä.
Meillä ei suuresti mitään uutta. Elli ei vielä kävelä vapaaasti, mutta puita pitkin ja käsistä tukien. Viime viikolla oli asian tiimoilta sekä lääkäri että fysioterapian kontrolli. Hyvällä mallilla ollaan, mitään fysiologista tai neurologista estettä ei ole mutta Elli nyt vaan varmistelee niin kovin, että osaa ennen kuin lähtee tekemään. Siksi tuntuukin, että kaikki mitä hän oppii, tulee yhdessä yössä.
Mile
Näppärä viestien naputtelija
Täällä ja fb:ssä. Ei meille mitään ainakaan kummempaa kuulu. Likka kävelee ja puhuu ja touhuaa ja mä koitan pysyä perässä, vaikka joskus meinaa nukahtaa pystyyn tän raskausväsyn takia. Toki muu elämä sit on kaaos, kun tän kaiken keskellä joudutaan etsimään koiralle uusi koti (miehen allergia ja astma pahentunut) ja sit koitetaan miettiä ristiäisiä, kun meidät vihitään siinä samalla sitten. Vähän meinaa uuvuttaa. :/
Hei, mä oon täällä aina välillä 
Ja vaan täällä, en sinne fb-ryhmään koskaan liittynyt.
Tulin vaan nopeesti kertomaan että tyttö on nukkunut nyt kuukauden päivät omassa "isojen" lasten sängyssä. Omassa huoneessaan tietenkin. Todella loistavasti mennyt :) Kaksi kertaa on tippunut sängystä, mutta heti jatkanut unia kun oon nostanut takaisin sänkyyn. Muuten ei ole kertaakaan poistunut sängystä, nukkuu yön noin 20.00-8.00 ja päikkäreitäkin noin 2h siinä 12-15 välillä
Turhaan tuotakin stressasin etukäteen. Nyt pitäisi sitten päästä vielä tutista eroon... 1,5-neuvolassa näin kehoittivat. Tai että saa nukuttaa, mutta ei sais antaa olla koko yötä. huoh, kattoo koska tuohon jaksan tämän pikkuveikan imetyksen jne ohella.
Joo, ja haluutteko kuulla tytön mitat!?!? Vaatimattomasti pituutta 88,4 cm ja painoa yli 13,8 kg
Minkäs kokoisia taaperoita muilta löytyy? :)
Ja vaan täällä, en sinne fb-ryhmään koskaan liittynyt.Tulin vaan nopeesti kertomaan että tyttö on nukkunut nyt kuukauden päivät omassa "isojen" lasten sängyssä. Omassa huoneessaan tietenkin. Todella loistavasti mennyt :) Kaksi kertaa on tippunut sängystä, mutta heti jatkanut unia kun oon nostanut takaisin sänkyyn. Muuten ei ole kertaakaan poistunut sängystä, nukkuu yön noin 20.00-8.00 ja päikkäreitäkin noin 2h siinä 12-15 välillä
Turhaan tuotakin stressasin etukäteen. Nyt pitäisi sitten päästä vielä tutista eroon... 1,5-neuvolassa näin kehoittivat. Tai että saa nukuttaa, mutta ei sais antaa olla koko yötä. huoh, kattoo koska tuohon jaksan tämän pikkuveikan imetyksen jne ohella.
Joo, ja haluutteko kuulla tytön mitat!?!? Vaatimattomasti pituutta 88,4 cm ja painoa yli 13,8 kg
Minkäs kokoisia taaperoita muilta löytyy? :)
Voisin laittaa huomenna tuoreempia mittoja pojasta, jos muistan.Täällä sitä minäkin välillä.
Tyttö on vielä ihan kotihoidossa ja käydään muskarissa, puistossa sekä perhepäiväkahvilassa. Muuten lauletaan, rakennetaan legoja, luetaan kirjoja, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan, piirretään, katsellaan ja ihmetellään.
Tyttö ei puhu vielä kuin pari sanaa, mutta ymmärtää hurjasta kahdella kielellä. Uusimpana sanana tyttö sanoi toissa päivänä "baaba" ja isänsä oli naantalin aurinkoa. "Äiti" on ollut aktiivikäytössä jo puoli vuotta.
Vaikka pääosin pidänkin tytöstä huolen ja olen sen kanssa kotona, niin minulla oli iso projekti, joka huipentui reilu viikko sitten. Projekti jatkuu vielä kevään aikana ja toivottavasti saa jatkoa vielä alkusyksylle. Eli työkuvioita on tässä koko ajan mielessä ja tekeillä. Vähän tuo arkea rassaa, kun itse ei ehdi, jaksa, eikä kykene pitämään kotia sellaisessa kunnossa kuin haluaisin, eikä mies ihan jaa minun tavoitteitani. Hän on myös todella kiireinen töiden ja opiskelujen kanssa. Että on tässä paljon muutakin elämää, vaikka välillä turhauttaa, kun tuntuu, etten millään ehdi paneutua työasioihin niin paljon, kuin itse haluaisi.
Toinen lapsi on periaatteessa ihan tervetullut, kunhan tuo minun työprojekti on saatu päätökseen. Ennen sitä en vain voi olla raskaana.
Tyttö on vielä ihan kotihoidossa ja käydään muskarissa, puistossa sekä perhepäiväkahvilassa. Muuten lauletaan, rakennetaan legoja, luetaan kirjoja, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan, piirretään, katsellaan ja ihmetellään.
Tyttö ei puhu vielä kuin pari sanaa, mutta ymmärtää hurjasta kahdella kielellä. Uusimpana sanana tyttö sanoi toissa päivänä "baaba" ja isänsä oli naantalin aurinkoa. "Äiti" on ollut aktiivikäytössä jo puoli vuotta.
Vaikka pääosin pidänkin tytöstä huolen ja olen sen kanssa kotona, niin minulla oli iso projekti, joka huipentui reilu viikko sitten. Projekti jatkuu vielä kevään aikana ja toivottavasti saa jatkoa vielä alkusyksylle. Eli työkuvioita on tässä koko ajan mielessä ja tekeillä. Vähän tuo arkea rassaa, kun itse ei ehdi, jaksa, eikä kykene pitämään kotia sellaisessa kunnossa kuin haluaisin, eikä mies ihan jaa minun tavoitteitani. Hän on myös todella kiireinen töiden ja opiskelujen kanssa. Että on tässä paljon muutakin elämää, vaikka välillä turhauttaa, kun tuntuu, etten millään ehdi paneutua työasioihin niin paljon, kuin itse haluaisi.
Toinen lapsi on periaatteessa ihan tervetullut, kunhan tuo minun työprojekti on saatu päätökseen. Ennen sitä en vain voi olla raskaana.
pikkuruusu
Näppärä viestien naputtelija
Meidän poika oli puoltoistavuotis-neuvolassa 80cm ja 10kg. :)
Meillä oltiin 79cm/9,6kg 1,5v neuvolassa. Vähän on käyrät miinuksella, mutta taas omilla käyrillään kasvu tasaista:)
Oon tyttösen kanssa kotona, kun parin viikon päästä alkaa jo uusi äitiysloma niin ei mennytkään hoitoon tässä välissä. Käydään asukaspuistossa ja perhekahvilassa yms. Päivisin ja sitten vielä yhden koripalloseuran järjestämässä liikuntaleikkikoulussa joka on kerran viikossa. Alkaa oma olo olla jo melko tukala, että melkoista lyllertämistä on mun meno tytön perässä :D
Oon tyttösen kanssa kotona, kun parin viikon päästä alkaa jo uusi äitiysloma niin ei mennytkään hoitoon tässä välissä. Käydään asukaspuistossa ja perhekahvilassa yms. Päivisin ja sitten vielä yhden koripalloseuran järjestämässä liikuntaleikkikoulussa joka on kerran viikossa. Alkaa oma olo olla jo melko tukala, että melkoista lyllertämistä on mun meno tytön perässä :D
puapru
Kommentoinnin ninja
Hennannaa, kyllä mullakin oli jo hieman hankaluuksia käydä Ellin kanssa muskarissa ja uimassa silloin loppuraskaudessa. Ei muuten, mutta Elli tykkää kaikesta kovin vauhdikkaasta, niin muskarissa varsinkin joutuu nostelemaan ja "heittelemään" kovasti jotta varmasti viihtyy. Mutta selvittiin, muskarissa käytiin vissiin viikolle 36 asti ja sitten se jäikin tauolle, ja uintia oli viimeinen kerta viikolla 38. =)
Ilppu78
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heips! Meillä mitat puolitoistavuotisneuvolassa 12,8kg ja 84cm. Kotona olen vielä hoitovapaalla ja päivät menee melko samalla kaavalla. Poika nukkuu hyvin yönsä (11h) ja päikkärit ulkona vaunuissa (3h). On kovasti aktiivinen ja touhukas poika. Opettelee nyt kovasti uusia sanoja, joita jo jonkin verran tulee. Heppojen kanssa paljon touhuillaan ja raveissa käydään kerran pari viikossa. Mukavaa pääsiäistä ja kevättä kaikille!Heipä hei! Pitästä aikaan tänne kirjoittelen.
Nyt on vuosi asuttu tytön kanssa yhdessä täällä kotipaikkakunnallani, jonne haaveilin muuttavani todella, todella kauan. Eksän kanssa on suht ok välit, välillä otetaan yhteen, etenkin nyt on prosessi käynnissä tapaamissopimuksen saamiseksi. Ollaan ravattu molemmat lastenvalvojalla ja yritetään päästä yhteisymmärrykseen asioista. Noh. Kaikki tulee valmiiksi aikanaan.
Työelämässä olen viihtynyt (tooosi hyvin!) ja tyttökin pitää päiväkodissa käymisestä.
(Itseasiassa tuntuu siltä että kaikista suurin kehityksen harppaus puheessa ja motoriikassa on tapahtunutkin kun sinne päiväkotiin lähti). Ollaan nyt puoli vuotta tätä päiväkoti-työpaikka rumbaa menty. Tyttö viettää aikaa isällään 1-2 viikonloppua kuusta.
Mietin paljon tänne muuttaessani sitä, että miten kaikki tämä tulee heijastumaan meidän tyttöön, ja aika nopeasti olenkin huomannut että ei ole haittaa ollut. Pitää kuitenkin isällään käymisestä (tuntuu että mulla taas on se suurempi ongelma olla erossa lapsesta, tyttöä ei näytä hetkauttavan suuntaan jos toiseen) ja jutellaan paljon puhelimessa ja skypessä hänen siellä ollessaan. Ajomatkat ovat puuduttavia, mutta hyvin tuo on autossakin viihtynyt!
Olen tässä tapellut vastaan etten yhden yhtäkään miestä enää ikinä elämääni tule ottamaan, ja kas kummaa kun tutustuinkin kavereideni kautta mieheen joka on ollut aivan täysillä ja vakavissaan että olisi osallisena meidän elämää. Itseasiassa on välillä helpottanutkin että tässä huushollissa pyörii joku erotuomari kun ollaan tuon mun likan kanssa kuin kaksi kukkoa tunkiolla aina välillä, mistä lie on itsepäisyytensä perinyt.
Puhuu todella paljon ja SELKEÄSTI. Lauseita tulee päivä päivältä enemmän. Nykyisin yleisin lause on kokoajan "äiti kato, kato äiti! ÄITII TÄÄLLÄÄÄ". Tämäkös oli nyt se pälätys mitä kuunnellaan seuraavat 10 vuotta?
Potalla osaa käydä. ei kyllä taida vaipattomuus olla realistista vielä pitkään aikaan. Kyllä sekin sieltä vielä aikanaan tulee.
Joskus mietin että miten tää elämä meneekin aina niin tuntemattomia polkuja.
Sen verran voin sanoa tästä kokemuksesta yksinhuoltajan elämästä, että on tämä rankkaa mutta kuitenkin jollain tavalla "helpompaa". En ole oikeastaan parisuhdetta edes osannut kaivata, kun lapsen isän ja mun eron jälkeen huomasi kuinka haastavaa oli lapsen ohella yrittää pitää huolta myös parisuhteestakin, joka meillä jäi aivan nollille, jonka johdosta erkaannuttiin aivan täysin. Puhuttiinkin vielä muuton jälkeen siitä jos oltaisiinkin yritetty, mutta todettiin ettei kannata kun kummatkin oltiin onnellisempia erillään. Ja vaikka kuinka otetaankin yhteen niin ollaan aina pidetty tytön etua etusijalla. Monesti jos olemme riidelleet niin heti samana iltana soitellaan siitä kuinka tuli paha mieli, että mentiin riitelemään asiasta mikä on meille molemmille tärkein asia tässä elämässä.
Mutta näitten kiemuroitten jälkeen voinkin sanoa että olen onnellinen,
onnellinen siitä mihin olen päässyt ja mitä kaikkea ollaan tytön kanssa saavutettu! Girl power!
"Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään, ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan, lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
Ja pienellä pilvenhattaralla se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön, se lähti taas suojelutyöhön."
Nyt on vuosi asuttu tytön kanssa yhdessä täällä kotipaikkakunnallani, jonne haaveilin muuttavani todella, todella kauan. Eksän kanssa on suht ok välit, välillä otetaan yhteen, etenkin nyt on prosessi käynnissä tapaamissopimuksen saamiseksi. Ollaan ravattu molemmat lastenvalvojalla ja yritetään päästä yhteisymmärrykseen asioista. Noh. Kaikki tulee valmiiksi aikanaan.
Työelämässä olen viihtynyt (tooosi hyvin!) ja tyttökin pitää päiväkodissa käymisestä.
(Itseasiassa tuntuu siltä että kaikista suurin kehityksen harppaus puheessa ja motoriikassa on tapahtunutkin kun sinne päiväkotiin lähti). Ollaan nyt puoli vuotta tätä päiväkoti-työpaikka rumbaa menty. Tyttö viettää aikaa isällään 1-2 viikonloppua kuusta.
Mietin paljon tänne muuttaessani sitä, että miten kaikki tämä tulee heijastumaan meidän tyttöön, ja aika nopeasti olenkin huomannut että ei ole haittaa ollut. Pitää kuitenkin isällään käymisestä (tuntuu että mulla taas on se suurempi ongelma olla erossa lapsesta, tyttöä ei näytä hetkauttavan suuntaan jos toiseen) ja jutellaan paljon puhelimessa ja skypessä hänen siellä ollessaan. Ajomatkat ovat puuduttavia, mutta hyvin tuo on autossakin viihtynyt!
Olen tässä tapellut vastaan etten yhden yhtäkään miestä enää ikinä elämääni tule ottamaan, ja kas kummaa kun tutustuinkin kavereideni kautta mieheen joka on ollut aivan täysillä ja vakavissaan että olisi osallisena meidän elämää. Itseasiassa on välillä helpottanutkin että tässä huushollissa pyörii joku erotuomari kun ollaan tuon mun likan kanssa kuin kaksi kukkoa tunkiolla aina välillä, mistä lie on itsepäisyytensä perinyt.
Puhuu todella paljon ja SELKEÄSTI. Lauseita tulee päivä päivältä enemmän. Nykyisin yleisin lause on kokoajan "äiti kato, kato äiti! ÄITII TÄÄLLÄÄÄ". Tämäkös oli nyt se pälätys mitä kuunnellaan seuraavat 10 vuotta?
Potalla osaa käydä. ei kyllä taida vaipattomuus olla realistista vielä pitkään aikaan. Kyllä sekin sieltä vielä aikanaan tulee.
Joskus mietin että miten tää elämä meneekin aina niin tuntemattomia polkuja.
Sen verran voin sanoa tästä kokemuksesta yksinhuoltajan elämästä, että on tämä rankkaa mutta kuitenkin jollain tavalla "helpompaa". En ole oikeastaan parisuhdetta edes osannut kaivata, kun lapsen isän ja mun eron jälkeen huomasi kuinka haastavaa oli lapsen ohella yrittää pitää huolta myös parisuhteestakin, joka meillä jäi aivan nollille, jonka johdosta erkaannuttiin aivan täysin. Puhuttiinkin vielä muuton jälkeen siitä jos oltaisiinkin yritetty, mutta todettiin ettei kannata kun kummatkin oltiin onnellisempia erillään. Ja vaikka kuinka otetaankin yhteen niin ollaan aina pidetty tytön etua etusijalla. Monesti jos olemme riidelleet niin heti samana iltana soitellaan siitä kuinka tuli paha mieli, että mentiin riitelemään asiasta mikä on meille molemmille tärkein asia tässä elämässä.
Mutta näitten kiemuroitten jälkeen voinkin sanoa että olen onnellinen,
onnellinen siitä mihin olen päässyt ja mitä kaikkea ollaan tytön kanssa saavutettu! Girl power!
"Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään, ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan, lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
Ja pienellä pilvenhattaralla se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön, se lähti taas suojelutyöhön."
Velmu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mäkin tulin tänne kurkkaan, vuosien tauon jälkeen. Nimikin vaihtu kun en vanhoja tunnuksia muistanu :D
Facen ryhmän jälkeen jäi tää seuraaminen.. Puhutaankohan me muuten samasta fb ryhmästä? Ku en muista kenenkään nimimerkkejä et onko samoja
Täälä poika juoksee ja riehuu siskonsa perässä kun viimestä päivää. Meillä oli ongelmia heti alussa refluksin, sitten astman ja sitten affektikohtauksien kanssa.. Nyt kaikki jotenkuten hyvässä tasapainossa.
Iso poika on ja sanoja tulee paljon. Kahta peräkkäin, mutta ei vielä enempää. Enemmän keskittyy selvästi tuohon kiipeilyyn ja kaatuiluun
Facen ryhmän jälkeen jäi tää seuraaminen.. Puhutaankohan me muuten samasta fb ryhmästä? Ku en muista kenenkään nimimerkkejä et onko samoja
Täälä poika juoksee ja riehuu siskonsa perässä kun viimestä päivää. Meillä oli ongelmia heti alussa refluksin, sitten astman ja sitten affektikohtauksien kanssa.. Nyt kaikki jotenkuten hyvässä tasapainossa.
Iso poika on ja sanoja tulee paljon. Kahta peräkkäin, mutta ei vielä enempää. Enemmän keskittyy selvästi tuohon kiipeilyyn ja kaatuiluun