Haluttomuus

[epänormaali(ko)]

Olen naimisissa ja meillä on 3-vuotias poika, nyt odotan toista lastamme. Esikoista odottaessa haluni katosivat ja ovat pysyneet poissa tähän päivään saakka. Harrastamme seksiä siis todella harvoin. Rakastan miestäni ja silloin kun harrastamme seksiä nautin siitä kyllä, mutta en vain ajattele seksiä kovinkaan usein eikä sitä varsinaisesti tee mieli. Joskus tuntuu ettei ole aikaa seksille, iltaisin olen niin väsynyt että sänkyyn päästyäni nukahdan melkein heti ja aamulla taas lapsi herättää aikaisin joten silloinkaan ei ehdi. Onko minussa siis jotain vialla? Ennen kun sain esikoiseni olin hyvinkin seksuaalinen ihminen ja yleensä se olin minä joka aloitteen tein, joten tämä haluttomuus on ollut itsellenikin melko shokki. Miehestäni taas tuntuu että vika on hänessä, vaikka koitan selittää ettei näin ole. Tämä on aiheuttanut lukuisia riitoja välillämme enkä oikein tiedä mitä minun pitäisi asialle tehdä?

 

[jarkko]

Kiitos viestistäsi!

Kuten olet todennut, väsyneenä ei todellakaan tee mieli seksiä. Stressi, väsymys ja raskauden aikaiset hormonit ovat myös omiaan sotkemaan seksuaalisia haluja.

Taaperoikäisen kasvattaminen on kovaa hommaa. Oletteko ehtineet hoitaa parisuhdettanne? Onko teillä aikaa intiimiyteen, tärkeiden asioiden jakamiseen ja hellyyteen? Toimiiko parisuhde sinusta muuten, jos seksiä ei oteta lukuun?

Lapsi saattaa muuttaa parisuhdetta perinteisten roolimallien suuntaan. Onko teillä käynyt juuri näin? Miltä se sinusta tuntuu?

Kerroit, että tappelette seksistä. Kerroit myös, että teit aikaisemmin aloitteita. Olettaako miehesi, että tekisit entiseen malliin aloitteita? Kumpi teistä tekee aloitteita nykyään? Mistä tarkkaa ottaen tappelette?

Laitoit nimimerkkiisi kysymyksen: epänormaaliko? On tunnettu seikka, että pikkulapsiaikana seksihalut vähenevät. Sanoisin, että tilanteenne on seksin suhteen ennemminkin normaali.

 

[epänormaali(ko)]

Ongelma taitaa juurikin olla se ettei meillä ole aikaa parisuhteelle. Teemme molemmat vuorotyötä joten lapsen hoitoon viemiset ja hakemiset sekä arkiset askareet ja niiden suunnittelu vievät paljon energiaa. Keskustelemme kyllä asioista ja muustakin kuin siitä kuka käy tänään kaupassa. Tuntuu ettö arjen pyörittäminen vie niin mukanaan ettei yksinkertaisesti muista järjestää kahden keskistä aikaa. Aloitteiden tekemisessä mieheni on aktiivisempi, mutta tuntuu ettei hänkään enää uskalla tehdä aloitteita ku pelkää tulevansa torjutuksi ja juuri tähän asiaan riitamme liittyvät. Koska mieheni kuvittelee että vika on hänessä ja etten halua häntä enää ja hän ei tahdo millään ymmärtää että vika ei ole hänessä ja tästä saamme riidan aikaiseksi. Pitääkö tässä siis lohduttautua sillä että kun lapset kasvavat niin seksielämäkin palaa normaaliksi? Vai onko tämä nyt sitten aina tätä?

 

[jarkko]

Vaikka pikkulapsiaika on todella haastava parisuhteen näkökulmasta, ei kannata kuitenkaan heittää hanskoja tiskiin. Tietysti jossain määrin täytyy hyväksyä, että parisuhteelle ja seksille on vähemmän aikaa silloin kun lapset ovat pieniä. Harva pystyy pitämään yhtä vireää seksielämää yllä pikkulapsivaiheessa kuin ennen lapsia.

Kirjoitit, ettei arjessa muista järjestää kahdenkeskistä aikaa. Olisiko teille mahdollisuutta laittaa parisuhde etusijalle? Irtiotto arjesta tekisi teille varmasti hyvää. Tässä on hyvä muistaa, että kun vanhempien parisuhde ja seksielämä on mallillaan, vanhempien hyvinvointi säteilee myös lapsiin.

On todettu, että miehille seksittömyys suhteessa saattaa tuntua siltä, että suhde on todella huonolla mallilla, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Kerroit, että miehesi kokee raskaasti torjutuksi tulemisen. Voisiko tilannetta auttaa, jos kerrot miehellesi hänen olevan sinulle erityinen ja rakas? Kiireisessä arjessa kehut ja pikkuihanuudet ovat omiaan pitämään parisuhdetta pinnalla.

Kun lapset syövät aikaa, saattaa pariskunnan väliltä kadota seksin lisäksi myös hellät kosketukset. Jos teille on käynyt niin, seksuaalista halua voisi lähteä etsimään intiimiyden kautta. Kokeilkaa vaikkapa maata sängyllä, katsella toisia silmiin ja silitellä toisianne. Miltä tämä kuulostaisi?

Kerroit, että nautit seksistä silloin kun harrastatte sitä. Olet myös kertonut, että joudut torjumaan miehesi. Tämä tuntuu varmasti kurjalta myös sinusta. Yksi kiireisen arjen menetelmä on laittaa yksinkertaisesti seksipäivä kalenteriin. Tämä ei sovi kaikille, eikä seksiä pitäisi harrastaa, jos se tuntuu pahalta. Spontaanin halun sijaan monet kertovat kuitenkin löytäneensä halun kalenteriseksin avulla. Miltä ajatus kuulostaa sinusta?

 

[Furaga]

Tulossa karkea miehen vastine joten paheksujat jättäkööt lukematta.

Oli se sit mies tai nainen joka "ei oikeastaan halua vaikkei ole oikein mitään vastaan mutta kun..." niin herran tähden, se on ehkä vartin juttu jolla sanotte puolisollenne rakastavanne paremmin kuin sanoilla voisitte.

Hierottehan te toistenne selkääkin vaikka olette varma ettette osaa. Eikä puoliso odota mitään maata kaatavaa seksitulitusta, se haluaa vaan että panette sitä.

 

[jarkko]

Tulossa karkea miehen vastine joten paheksujat jättäkööt lukematta.

Oli se sit mies tai nainen joka "ei oikeastaan halua vaikkei ole oikein mitään vastaan mutta kun..." niin herran tähden, se on ehkä vartin juttu jolla sanotte puolisollenne rakastavanne paremmin kuin sanoilla voisitte.

Hierottehan te toistenne selkääkin vaikka olette varma ettette osaa. Eikä puoliso odota mitään maata kaatavaa seksitulitusta, se haluaa vaan että panette sitä.

Tuo on totta, mitä Furaga kirjoitat, että seksi kertoo usein (yleensä) miehelle "minä rakastan sinua" paremmin kuin romanttiset sanat tai vaikkapa suklaakonvehdit isänpäivänä. Jos nainen tai mies kokee, että on ihan ok panna, vaikka itsellä ei ole suurempia (tai minkäälaisia) haluja, mikäpä siinä.

Mutta seksuaalisuus on tietysti vähän eri juttu kuin kädenpuristus tai hieronta. Siksi asiaa kannattaa minusta pohtia laajemmin. Seksin harrastaminen "väkisin" voi tietysti sekoittaa pakkaa entisestään, eksyttää vieläkin kauemmaksi omista haluistaan ja lisätä vaikkapa katkeruutta puolisoa kohtaan. Olisikin parasta, jos kadonnutta halua voisi lähteä etsimään yhdessä, hyvässä, intiimissä ja rakastavassa hengessä.

Tilanne voi olla myös niin, että parisuhteeseen kertyneet painolastit hiipivät salakavalasti petihuoneeseen. Halu katoaa, kun intohimoa ei pysty rakentamaan itselleen, väliin tulee kaikkea ikävää moskaa, eikä tilannetta saa "puettua päälle". Silloin tietysti olisi hyvä selvitellä suhdesoppaa, parin välistä kemiaa, ehkäpä läheisyyden puutetta, yms, eikä niinkään panna väkisin.

Mutta jos suhteessa kaikki on ok, eikä paneminen tunnu ahdistavalta, mikäpä estää panemasta vähemmillä haluilla, ehkäpä etsiskellen sitä halua toisen kanssa yhdessä.

 

[Citrus]

Meillä molemmat tiedostaa väsymyksen. Se nyt vaan kuuluu juuri "tähän elämäntilanteeseen" eikä se ole pysyvää. Suhteemme ei voi tämän jälkeen olla muutakuin entistä vahvempi.
Puhumme asioista avoimesti, läheisyyttä, hellyyttä ja kehuja on jatkuvasti. Fakta on vaan se, että tällä hetkellä on omalle jaksamiselle tärkeämpää saada unta kuin seksiä. Jos molemmat ovat selkeästi levon tarpeessa, miksi pitäisi väkisin harrastaa seksiä? Hyvin levännyt ja hyvinvoiva kumppani ennen kaikkea! Seksin määrä ei tee parisuhdetta tai kerro pelkästään sen hyvinvoinnista, vaan ne pienet teot, sanat ja kosketus. Meillä oli hetki sitten ENSIMMÄINEN yö kahdestaan ilman lapsia (yli vuoden ikäiset tytöt) & kaikki meni paremmin kuin ajattelimmekaan. Teki hyvää meille että lapsille. Se vauva-aika nyt vaan kuuluu elämään ja parisuhdetta pitää vaalia. On totta, että ennen oli seksiä enemmän, mutta nyt meillä on ihanat, toivotut lapset ja minulla on maailman ihanin puoliso että aviomies. Puheyhteys, toisen ymmärtäminen, tilannetaju ja tulevaisuuteen katsominen ovat äärimmäisen tärkeitä. Kun perheestä on kyse, täytyy myös muistaa, että vanhemman hyvinvointi vaikuttaa lapseen/vauvaan. (Meidän tapauksessa: ) kun vanhempi on hyvin levännyt, jaksaa antaa lapselle hänen kaipaamaansa huomiota ja olla läsnä myös kumppanilleen. Ei väsynyt vanhempi jaksa.

Edit. Tällä viittasin keskusteluihin en seksuaalineuvojan teksteihin. Perustelen kirjoitustani myös vahvasti sillä, että meillä todellakin keskustellaan asioista, mikä kuuluukin toimivaan parisuhteeseen - eli ei ole pelkästään naisen näkemystä.

 

[jarkko]

Meillä molemmat tiedostaa väsymyksen. Se nyt vaan kuuluu juuri "tähän elämäntilanteeseen" eikä se ole pysyvää. Suhteemme ei voi tämän jälkeen olla muutakuin entistä vahvempi.
Puhumme asioista avoimesti, läheisyyttä, hellyyttä ja kehuja on jatkuvasti. Fakta on vaan se, että tällä hetkellä on omalle jaksamiselle tärkeämpää saada unta kuin seksiä. Jos molemmat ovat selkeästi levon tarpeessa, miksi pitäisi väkisin harrastaa seksiä? Hyvin levännyt ja hyvinvoiva kumppani ennen kaikkea! Seksin määrä ei tee parisuhdetta tai kerro pelkästään sen hyvinvoinnista, vaan ne pienet teot, sanat ja kosketus.

Tämä on, Citrus, hyvä tosiaan tuoda esille!

Yhteiskuntamme on seksualisoitunut, lehdissä kirjoitetaan paljon seksin tärkeydestä ja varmasti joillekin pareille syntyy mielikuva siitä, että seksiä pitää olla kaikissa elämäntilanteissa jokin vähimmäismäärä. Ulkopuolinen paine kannattaa kuitenkin painaa villasella sinne mistä tulikin. Jos molemmat ovat kohtuutyytyväisiä tilanteeseen, sillä on silloin hyvä mennä. Pikkulapsivaiheessa uni on tietenkin erittäin tärkeää, sitä ei pidä unohtaa.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, jos toinen puoliso kaipaa enemmän seksiä kuin toinen. Silloin suhteeseen voi syntyä kismaa, joka voi heijastua keskinäisen keskustelun puutteeseen, jatkuvaan nahisteluun, läheisyyden puutteeseen ja ylipäätänsä koko parisuhteen hyvinvointiin. Jos tilanne on luisumassa tähän suuntaan ja jos kokee että tilanne on lukossa eikä sumppu selviä omin voimin, kannattaa ehdottomasti puhua asiasta asiantuntijan kanssa (yhdessä puolison kanssa).