Onneksi asiasta ei tarvitsisi enää tapella jos lapsia tulisi lisää. Takana on kiireellinen + suunniteltu sektio. Ensimmäiseen (kiireelliseen) sektioon päädyttiin epäonnistuneen synnytyksen käynnistymisen takia. Lapsivedet meni 40+3, lapsi syntyi 40+6. Tuossakin on aivan liian pitkä aika odotettu, vauva joutui seurantaosastolle tunti syntymästään. Neiti oli kiinnittynyt vinoon eikä siksi päässyt laskeutumaan alas asti, liekkö synnytyksen pysähtymisen syy siinä.
En osannut vaatia enempää kuin mitä sain ja kaikki mielen myllerrykset olisi pitänyt saada avata synnytyksen jälkeen. Toiseen vaadin suunniteltua sektiota esikoisen kokoon vedoten, että jos toinen lapsi olisi saman kokoinen tai isompi, en suostu edes yrittämään synnytystä "koska ei sekään sieltä ulos tule jos ei ensimmäinenkään". Kuopus todentotta oli jo raskausviikolla 36(?) saman kokoinen kuin esikoinen syntyessään niin sain kun sainkin suunnitellun sektion. Lääkäri ei tykännyt yhtään tästä ja yritti puhua vielä "lupalapun" kirjoitettuaan minua ympäri. Myös kuopus oli kiinnittynyt vinoon, joten summasummarum, suunniteltu sektio oli oikea valinta.
En pidä sektiota pahana valintana ollenkaan, mutta en sitä lähde suosittelemaan kenellekkään. Se ON iso toimenpide. Olen samaa mieltä bloggarin kanssa siitä, ettei alateitse synnyttämisen riskeistä puhuta tarpeeksi. Siinä kohtaa kun synnyttäjä repeää pahasti eikä isommankaan hädän pidätyskykyä löydy, ei auta sanoa että "se on ihan normaalia, niin käy joskus". Helpompi asia voisi olla sulattaa jos tiedostaisi etukäteen, että niin voi käydä..
En (vieläkään) kannusta kevyin perustein sektioon, mutta ei se ole asia jonka takia pitäisi tuntea vähemmyyttä tai ylpeyden kolahtaa. Synnytystapa se on sekin.
