haaveena esikoinen, mutta miestä pelottaa vastuu ym.

[nebe]

Olemme 23-vuotiaita ja minä olen jo jonkin aikaa ollut vauvakuumeessa, suurinpiirtein 1.5 v. eli tämä ei ole mikään nopeasti ohimenevä vaihe. Mies haluaa lapsia kyllä, mutta ei ihan vielä. Toisinaan hän puhuu lapsista ja siitä kuinka periaatteessa voisi jo ruveta yrittämään... Ollaan keskusteltu aiheesta paljonkin ja olen huomannut, että miestä pelotta todella paljon vastuu ja se miten elämä tulee muuttumaan. Kaverit jäävät kakkoseksi jne. Miehen mukaan  tiedossa on tylsiä viikonloppuja vauvan kanssa kotona, kun ei voikkaan mennä ja tulla oman mielen mukaan baareihin yms. muihin rientoihin aina silloin kuin huvittaa.

Tiedän, että meillä on vielä aikaa viettää nuoruutta ja mennä ja tulla miten haluaa, mutta olisi mukava kuulla onko muut olleet vastaavassa tilanteessa, että mies panikoi tulevasta vastuusta vauvan kanssa. Ja miten mies sitten lopulta lämpenee vauva-ajatukseen oikein kunnolla ja kauan siihen on mennyt :D

 

[hehku]

Itse olen vasta 20 -vuotias, mutta vauvakuume ollut jo parin vuoden ajan. Haluaisin lapsia nuorena, vaikka mm. äitini on pienestä pitäen aina puhunut miten lapset kannattaa tehdä "kun menot on menty" - eli 3-kymppisenä, ei ole opit menneet selvästikään perille. ;)

No tässä vaiheessa jarruttaa tietysti mies, jolla on oikeastaan sama periaate, kuin omalla äidilläni ja anopilla.. Joskus puhuu myönteisesti lapsien teosta, mutta hänelläkin on pelko, että jää kaverit, ryyppyreissut jne. ja kaikki se vastuu... Ollaan kuitenkin sovittu kompromissi, että viimeistään 25v yritys voisi alkaa. 

Tässä sitten odotellaan, että koska voisi unelmaa alkaa toteuttamaan kunnolla. :) Lopetin pillerit jokin aika sitten ja kortsu sitten tietysti meni ja hajosi. Ehkä meillä siis on edessä iloinen yllätys tai sitten ei tällä kertaa ollut meidän aika..  

 

[hann]

Moi nebe! Mun mies pelkäs sitä "loppuelämän" sitovaa vastuuta aluks tosi paljon, mutta sain perusteltua sille eräässä keskustelussa, miksi se ei ole niin paha asia ku se ajattelee. Sain sen ymmärtää, että kun se vauva vihdoin ja viimein, 9 kuukauden sulattelun ja odottelun jälkeen, tulee taloon niin siinä vaiheessa tustin tulee edes mieleen että no, taidanpas haluta viikonloppuna baariin, kun ei enää koe sitä kotona olemista tylsänä. Sehän on kaikki uutta ja ihmeellistä! Ja sitten vielä se asia että eihän se vauva estä miestä käymästä baarissa, äitihän siinä lapsessa on enemmän kiinni. Jos vaan äiti on sitä sorttia että uskaltaa päästää miehen yksin baariin ;D Ja kyllä sitä sillon tällön pääsee käymään itsekkin jossain, jos vaan raaskii sen vauvan antaa hoitoon esim. mummolle tai kummille :) Kyllä, vauva muuttaa elämää paljon, ja sen lapsen ehdoilla se elämä sitten menee, mutta en usko että kukaan vanhempi edes haluaisi mennä ja tulla oman mielen mukaan enää kun on niin rakastettava nytterö kotona :)

 

[nebe]

Meilläkin on ollut aina tuo 25-vuotta jonkin näköinen takaraja tai siitä on keskusteltu. Olen päättänyt lopettaa hormonaalisen ehkäisyn vuoden päästä lokakuussa.. Mies saa luvan käyttää kondomia jos on edelleen sitä mieltä, että ei vielä lapsia. Yritin miehelle selventää asiaa , että kun olemme 24 lopetan tuon hormonaalisen ehkäisyn ja jos ehkäisystä luovuttaisiin kokonaan niin jos kaikki menee hyvin ja raskaudun muutaman kuukauden sisällä niin olemme 25-vuotiaita kun vauva tulee maailmaan. Saa nyt nähdä miten tässä käy, mies ei tyrmännyt tuota ainakaan sanoi vain, että pitää jutella vielä lisää asiasta.. Toivon todella että mies lämpenee ajatukselle kokonaan :)

 

[hann]

Eiköhän se lämpene tuolle ajatukselle kun saa vähän aikaa rauhassa miettiä :) munkin miehellä oli aluks periaate että ei lapsia ennen 25 vuoden ikää mutta jotenki mä sain sen mielen sitten muuttumaan :)

 

[nebe]

Eilen avokin kanssa keskusteltiin aika paljon taas tästä aiheesta. Kyllä minä hänessä huomaan jo vähän myöntymisen merkkejä. Tänään on hänen ystävänsä varpajaiset. Pistin merkille, että tuon kautta jotenkin hän ei ehkä kammoksu enää niin paljoon lasta. Tosin kyllä häntä vielä pelottaa koko lapsiasia, mutta kuitenkin.
Yritän tässä nyt tämän vuoden tosiaan pehmitellä häntä ja puhua aiheesta, mutta yritän olla jauhamatta.  :P