Meillä on pienenä syntyneet 1v9kk kaksoset, joiden kasvua on tivattu ja tarkkailtu neuvolassa niin paljon, että aloin itsekin siitä stressata. Tytöt söivät joka päivä jotain - välillä se oli lusikallinen puuroa aamulla ja kaksi haukkua leipää iltapäivällä, mutta kyllä sillä hengissä pysyi. Minä lopetin jossain vaiheessa tyrkyttämisen ja päätin, että pöytään tullaan, mutta jos ruoka ei maistu, sitä ei väkisin syötetä. Meillä ei ole koskaan ollut leluja pöydässä, minusta ne eivät kuulu sinne, eikä meillä houkutella, eikä maanitella. Kun on valmis, kiitetään ruuasta ja leikkimään. Kummasti se ruoka maistuu yleensä seuraavalla aterialla. Eikä nuo -4 käyrältä kasvunsa aloittaneet lapset ole vielä nälkään kuolleet - päinvastoin ovat lujaa saavuttamassa ikätovereitaan. :) Yksikään terve lapsi ei itseään nälkään tapa täyden ruokalautasen edessä!
Mitä enemmän syömisestä tekee numeron, sen inhottavampaa siitä tulee kaikille. Toki voi ja kannattaa kokeilla erilaisia ruokia ja antaa lusikkaa käyttöön tai sormiruokia, jos joku maittaa ja houkuttelee syömään. Ruokailusta kannattaa tehdä sosiaalinen tapahtuma ja ottaa lapsi mukaan niin ruuan valmistukseen kuin pöytäkeskusteluihinkin omien taitojen ja valmiuksien mukaan. Pieni napostelu ennen ruokailua voi herätellä ruokahalua.
Meillä avainasemassa hyvän ruokahalun suhteen on myös riittävä liikunta ja ulkoilu. Kenelle ei ruoka maistu kunnon ulkoiluretken jälkeen? :)
Vaiheita tulee aina, mutta ne myös menevät ohi. Säännölliset ruoka-ajat, säännölliset unet, ennakoitava päivärytmi ja riittävästi ulkoilua ovat tärkeimpiä. :)
