Gradua äitiys-/vanhempainvapaalla?

SJ13

SJ13

Satasella mukana keskusteluissa
Hei,
Odottelen esikoista, ensimmäisellä kolmanneksella vielä mennään. Samaan aikaan työskentelen täysipäiväisesti ja yritän ohessa suorittaa maisteritutkintoa. Keväällä saan oletettavasti loputkin kurssit tehtyä, ja kesäkuussa on laskettu aika. Nyt elättelen ajatusta, että voisin ensi syksynä/talvena kirjoittaa graduani, yhtä aikaa kun olen kotona vauvan kanssa. Olisiko tästä muilla kokemuksia? Omia tai lähipiirissä?
 
Osaan jo arvata, että helppoa tuo ei tulisi olemaan, mutta sisulla olen opintoja tämän työnkin ohella vääntänyt. Onko tämä toiveeni gradusta esikoista hoitaessa aivan utopistinen, vai venymisellä ja sisulla toteutettavissa? [8|]
 
Olisi kiva kuulla kaikenlaisia kokemuksia puolesta ja vastaan! [:)] Vaikka luonnollisesti se oma tilanne ja jaksaminen selviää vasta Nyytin synnyttä. [;)]
 
Varmaan riippuu niin siitä millanen touhuaja sieltä mahasta putkahtaa[:)] Mulla oli samanlaiset suunnitelmat, vauva synty kesällä, suunnittelin tässä äippälomalla alottaa ja saattaa gradun hyvään vaiheeseen, tuntu kivalta ajatukselta et ois sen tekemiseen melkein 2 vuotta sitten aikaa, sais kunnolla paneutua aiheeseen...mutta joo, yhden kirjan oon hankkinu, sen verran on tässä puolen vuoden aikana tullu tehtyä[:D] jonkinverran omaa aikaa vie myös erikoistumisopinnot joita on sillon tällöin viikonloppuisin. Mutta jos poika ei ois noin aikaavievä ja valvottava tapaus niin ois tässä ollu hyvin aikaa. En tiedä miten muut mutta itse tarviin myös tän vauva-arjen lisäks edes jotain omia "juttuja", tuo hyvää tasa-painoa elämään[;)] Mutta ei tosiaan hirveitä aikatauluja ja suunnitelmia kannata tehdä, jos asennoituu niin että jos saa jotain tehtyä niin kiva, mut ei paha jos ei saakaan niin ei sitten pety kauhiasti[:D]
 
Itse olen tehosekoitin tyyppiä ja kovasti suunnittelin tekeväni sitä sun tätä laskettuun aikaan ja aloittavani heti pian synnytyksen jälkeen jos voimat ja aika riittää. Toisin kävi. Lapsi syntyi 3,5kk ennen aikojaan ja kaikki jäi pahasti kesken. Sairaalassa meni pitkään eikä sen jälkeenkään ole heti kiinnostusta löytynyt kaikkeen miljoonaan eri asiaan. Nyt nautin tästä vauvasta. [:)] Toivottavasti teillä kumminkin menisi kaikki hyvin. Ja jos hyvin menee niin kyllä sitä aikaa sitten voisi löytyä graduunkin.
 
No gradu ja amkin opinnäytetyö laskettaneen yhtä työläiksi, joten täältä saat yhden mielipiteen :)

Itellä oli ensin tarkoitus saada opinnot pulkkaan jouluksi 2009... toisin kävi. LA oli 17.12.2009, syksyllä oli jäljellä viimeinen harjoittelu ja opinnäytetyö, samalla tein satunnaisesti keikkaduunia ja toimin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana. Syksyllä en sitten enää kyennyt menemään harkkaa (ois ollu henkisesti turhan rankkaa... lastensuojelun laitosta nimittäin), joten siinä vähän päätin antaa itelleni armoa ja ajattelin että "kyllähän sitä äitiyslomalla ehtii". Se tais olla eka moga ;)

Toka moga oli sitten, etten työskennelly keväällä, ku vauva nukkui enempi, vaan sillon sitten puuhasin ihan kaikkea muuta... ajattelin, että kyllä sitä vielä ehtii. Teen sitten, kun vauva on isompi ja jaksaa leikkiäkin vähän yksinään! Jepjep... voitte kuvitella, miten tässä kävi ;)

Nyt on vuos vaan luuhattu, tehnyt toki pari roikkunutta rapsaa ja harjoittelu on ens viikolla suoritettu, mutta oppari on edelleen ihan vaiheissa.

Eli jos omistaa vahvan motivaation ja itsekurin, niin onnistuu ihan helpolla, mutta mulla tää tais jäädä just niistä kiinni. Aikaa ois ollu keväällä, jos oisin tän kaiken netissä luuhaamisen ja mammakahveilla roikkumisen jättäny vähemmälle, niin oisin edistynyt paljon paremmin. Nyt kun vauva jo osaa liikkua, niin ei oo enää mahdollisuuksia ollu isän viettäessä isäkuukautta, kun oon samalla tehnyt töitä ja tota harkkaa, enkä oo jaksanut lähteä päivittäin kirjastoon pakertamaan. Kotona ei oo sellasta työhuone mahdollisuutta, jossa oisin voinu työskennellä mukavassa ergonomisessa paikassa.

Eli jos päätät tehdä gradua mammaillessa, niin tee itelles aikataulusuunnitelma ja koita pysyä siinä. Älä vaadi itseltäsi liikaa, vaan oikeesti koita keskittää asiat. Ja kuten joku muukin sanoi, niin jätä itsellesi "takaportti auki", jos se ei sitten onnistukaan (motivaation puutteesta, väsymyksestä, vaativasta vauvasta, mistä vaan johtuen) niin ei mee suunnitelmat ihan reisille, etkä sitten masennu/pety siitä.

Tsemppiä kaikille opintojen parissa ahertaville palstailijoille!! :)
 
Kiitos kaikille kommenteista! [:)]

Niin, vaikeahan tätä asiaa on etukäteen suunnitella, kun ei yhtään tiedä millainen touhuaja sieltä on tulossa. Sain kuitenkin hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Laitetaan nyt tämä asia hautumaan tai keväällä koitan miettiä aihetta, jos sen keksisi. Kesä menee varmasti vauvaan totutellessa, ja syksyllä voi arvioida tilannetta uudestaan.

Itse olen sellainen, että uskon kaipaavani jotain "omaa" vauva-arjen rinnalle. Siinä tämä gradu olisi varmasti hyvä. Ja jotenkin tällä hetkellä on sellainen tunne, että helpompaa tuo gradu olisi vanhempain- tai hoitovapaalla hoitaa alta pois, kuin työn ohella. (Olen siis nyt myös kokopäivä töissä.) Mutta otan vinkeistänne vaarin, teen alustavia suunnitelmia ja aikatauluja, mutta en ruoski itseäni jos syksyllä huomaankin, että kädet on täynnä ilman graduakin. Ehtiihän noita väkertää sitten lopun ikäänsä, mutta tämä Nyytti on vauva vain kerran. [:)]

Toki vielä mieluusti kuulen lisääkin kokemuksia gradujen tai opinnäytetöiden tekemisestä vauvan hoidon ohella!
 
Äni- mulla on aivan sama tilanne kuin sullakin. Olen suunnitellut, että suorittaisin loppuun muutamat jäljellä olevat kurssini ennen vauvan syntymää ja jäljelle jäisi sitten vain lopputyö. Olen itsekin miettinyt, että miten tulen sitten yhdistämään vauva-arjen/lopputyön tekemisen, kun kuitenkin aikaa pitäisi jäädä sitten myös muullekin. Oon kuitenkin ajatellut, että mulle tuo valmistuminen ei ole niin "päivänpäälle" vaan teen lopputyötä kun jaksan. Mun yks tuttava, joka oli aikanaan samassa tilanteessa teki niin, että hoiti vauvaa ensimmäisen vuoden kotona, jonka jälkeen sai lapselle osa-aikaisen hoitopaikan, jolloin vauvan hoitopaikka-aikana teki itse sitten lopputyön valmiiksi. Jotain sellaista olen itsekin ajatellut, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. [:)]
 
Lannie: Tuttavasi suunnitelma kuulostaa varsin hyvältä! Pitää laittaa itsellekin muistiin. Kiva kuulla, että vastaavanlaisessa tilanteessa on muitakin! [:)]
 
Tämä viestiketju on alkanut jo melkein kuukausi sitten, mut jos tästä nyt jollekulle on jotain apua.
Esikoisen raskausajan olin töissä ja samalla väsäsin gradua (huonolla motivaatiolla). Viimesen tentin kävin tekemäs pari päivää ennen laskettua aikaa. Itse asiassa oli ihan kivakin, et viimesillään oli muutakin tekemist kun kalenterin kyttääminen ja vauvan odotus (ja kylla siitä tentistä huolimatta ehdin laittaa kodin valmiiksi vauvaa varten ja pestä ja silittää ja viikata vauvan vaatteet ja vielä aikaa jäi miehellekin). No poika synty tosta tentistä viikon päästä. Meillä ei paljookaan nukuttu (eikä nukuta vieläkään), mut siinä vaiheessa kun lapsenhoidon kanssa pääs sinuiks ja ennen ku heppu lähti liikkeelle, ni sain sen "tuotoksen" valmiiks.
Jossain vaiheessa esikoisen syntymän jälkeen tuttavaperheen vaimo jäi leskeksi kahden pienen pojan kanssa. Tästä sit heräsin, et ei voi vaan tuudittautua siihen, et kaikki jatkuu aina ennallaan ja luottaa siihen, et miehellä on hyvä työ. Mun pitää myöskin turvata lapseni elämä, jos jokin sattuisikin menemään vikaan.
Gradun teosta huolimatta olen saanut olla lapseni kanssa, enkä tunne menettäneeni mitään. Myöskin perheelle on jäänyt riittävästi aikaa. Olen aina kerenny laittamaan ruuan siksi kun mies tulee töistä eikä meillä nyt villakoirien seassakaan asuta. Jos lähipiiristä löytyy joku, joka on valmis silloin tällöin pitämään vauvaa, et ite saa tehty koulu/työjuttuja niin helpompaahan se silloin on. Mä ainakin nautin välillä siitä, et lapsenhoidon lomassa saa tehdä myös omia juttujaan. Raskastahan se oli, mut tulipa tehtyäemoticon
 
Kiitos kommentista Nalle Puh! Itseäni ainakin aihe kiinnostaa edelleen, ja kyttäilen jos joku uusi kävisi kommentoimassa kokemuksia. :)

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää sinulta, erityisesti se mihin vaiheeseen sait gradun ennen esikoisenne syntymää? Minulla on gradu vasta harkinnassa, aihettakaan ei ole. Sen vuoksi mieityttääkin se käytännön toteutus, kun kaikki lähteiden kahlaaminen ym. pitäisi tehdä lapsen ohella ja ehdoilla.

Samalla olen pohtinut sitä, uskallanko ottaa kevääksi kursseja. Minulla on ollut nyt marras-joulukuussa kaksi intensiivikurssia (kokopäivätyön ohella) ja se on ollut ehdottomasti liikaa. Olen ollut väsynyt ja stressaantunut, mm. viime viikonloppuna meni yksi kokonainen päivä pelkästään itkemiseen... :( Tämä pelästytti, ja olen alkanut epäröidä uskallanko ottaa kevääksi yhtään kurssia, vai olenko "pelkästään" töissä. Kursseja ei olisi kyllä enää jäljellä kuin 3-4 suorittamatta, ja sen jälkeen pelkkä gradu puuttuisi valmistumisen tieltä.
Mieluusti siis kuulisin mielipiteitä ja kokemuksia myös kurssien suorittamisesta!

(Lisätietona vielä että nyt on rv. 13+0, LA kesäkuussa.)
 
Ajallisesti olin puolet hommasta tehnyt ku vauva synty, mutta odotusaikana motivaatio oli niin huono, että varmaan neljäsosan sinä aikana kirjotetusta heitin romukoppaan. Lisäksi aiheeseeni liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti, joten uutta materiaalia tuli aina lisää. Eli vaikka aihe oli jo ja materiaaliakin kasassa niin kokoajan sai silmä tarkkana katsoa uusimpia tutkimuksia.
Ennen lasta en nähny mitään tarvetta ottaa itteeni niskasta kiinni ja valmistua. Kyllä omasta ittestäni sain huolen pidettyä ilman tutkintoakin. Mutta mun pelastukseni oli lapsi ja hänen mukanaan tuoma vastuu.
Jokanen alahan on erilainen, mut mä en ole koskaan luennoilla istunut, ilmestysin tentteihin eli työt ja opinnot oli helposti aikataulutettavissa. Tuo alkuraskauden väsymys ja muu myllerrys saattaa hyvinkin mennä pois tai vähentyä, joten minä rohkaisisin ottamaan muutaman kurssin. Jos ne 4 on liikaa, riippuu tietty kursseista, niin ota yksi tai kaksi ja jos homma menee liian tiukalle ni jatka vuoden päästä. Äippälomalla saattaa hyvinkin olla aikaa paneutua tenttiin. Näitä on niin vaikea suunnitella etukäteen, kun yhtään ei tiedetä milloin ja millä tavalla nämä pienokaiset kurkkaavat.

Pääasia on, että sinä olet tasapainossa ja "järjissäsi". Meillä ainakin toimii tämä sääntö, että jos äiti on hyvällä tuulella, niin koko perhe hymyilee. Mut annas olla jos mua ketuttaa niin ei kotona paljo naureta.
Mun neuvo on, että kokeile. Jos tuntuu ylivoimaselta, siirrä myöhemmäksi. Mut onnistumisen tunne myöskin lisää motivaatiota.
 
Ajallisesti olin puolet hommasta tehnyt ku vauva synty, mutta odotusaikana motivaatio oli niin huono, että varmaan neljäsosan sinä aikana kirjotetusta heitin romukoppaan. Lisäksi aiheeseeni liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti, joten uutta materiaalia tuli aina lisää. Eli vaikka aihe oli jo ja materiaaliakin kasassa niin kokoajan sai silmä tarkkana katsoa uusimpia tutkimuksia.
Ennen lasta en nähny mitään tarvetta ottaa itteeni niskasta kiinni ja valmistua. Kyllä omasta ittestäni sain huolen pidettyä ilman tutkintoakin. Mutta mun pelastukseni oli lapsi ja hänen mukanaan tuoma vastuu.
Jokanen alahan on erilainen, mut mä en ole koskaan luennoilla istunut, ilmestysin tentteihin eli työt ja opinnot oli helposti aikataulutettavissa. Tuo alkuraskauden väsymys ja muu myllerrys saattaa hyvinkin mennä pois tai vähentyä, joten minä rohkaisisin ottamaan muutaman kurssin. Jos ne 4 on liikaa, riippuu tietty kursseista, niin ota yksi tai kaksi ja jos homma menee liian tiukalle ni jatka vuoden päästä. Äippälomalla saattaa hyvinkin olla aikaa paneutua tenttiin. Näitä on niin vaikea suunnitella etukäteen, kun yhtään ei tiedetä milloin ja millä tavalla nämä pienokaiset kurkkaavat.

Pääasia on, että sinä olet tasapainossa ja "järjissäsi". Meillä ainakin toimii tämä sääntö, että jos äiti on hyvällä tuulella, niin koko perhe hymyilee. Mut annas olla jos mua ketuttaa niin ei kotona paljo naureta.
Mun neuvo on, että kokeile. Jos tuntuu ylivoimaselta, siirrä myöhemmäksi. Mut onnistumisen tunne myöskin lisää motivaatiota.
 
Kiitos ihanasta viestistä ja kannustuksesta, Nalle Puh! :)
Taidan ottaa nyt joululoman ja katsoa tilannetta uudestaan tammikuussa. Silloin voi olla jo aivan uudet tuulet ja fiilikset opintojenkin suhteen. Mulla tosiaan on hankaloittanut se, että useimmilla luennoilla on läsnäolopakko. Pelkkä tenttiminen olisikin vähemmän stressaavaa. (Tai näin kuvittelen ;))
Ja tuo osuu meilläkin nappiin, että jos emäntä voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin. :D Osuvasti ilmaisit tuon!

Onpa ihana saada täältä tukea näihin pohdintoihin. Kukaan läheinen ei ole tai ole ollutkaan vastaavanlaisessa tilanteessa niin heiltä ei ole voinut saada käytännön vinkkejä, vaikka toki tukevatkin kaikessa mitä päätän.
 

Jos vielä lueskelet tätä ketjua niin täällä olis kanssa yksi jolla on aika sama tilanne. Laskettu aika on kesäkuussa ja ajattelin että siihen mennessä saan suoritettua suurin piirtein kaikki pakolliset kurssit, eli jäisi pari harjoittelua ja tuo opinnäytetyö tehtäväksi vielä. Ajattelin yrittää tsempata että tekisin sitten kesällä sitä opinnäytettä, samalla vauvan kanssa. Saa nähdä miten käy, mutta jos ei tule mitään niin sittenhän on vain myönnettävä, että ei onnistu. Mutta vahva aikomus kuitenkin siihen olisi, niin ei sitten tuo valmistuminen venyisi juurikaan. Harjottelut ajattelin tehdä heti sitten kun malttaa ja pystyy jättämään vauvan hoitoon/kotiin isän kanssa päiviksi. Saa nähdä milloin se onnistuu sitten! :)

Niin, ja oon samaa mieltä tuosta, että tuo väsymys menee varmasti ohi, itsellä oli tuossa ennen joulua vielä aika tööt olo, mutta nyt on jo ihan normaali ja melkein harmittaa kun uni ei tule enää illalla 20.00!
 
Aattelin tulla teille avautumaan, koska te ehkä ymmärrätte :))

Meillä siis nyt vuoden vanha, uhmaikää starttaileva ehtiväinen pikkumies ja itellä se opinnäytetyö edelleen vaiheissa.. Kaikki muu ois suoritettu (no okei, ihan pikkuriikkisen pitää yhtä vanhaa rapsaa vielä hioa, mutta se on aika nopee homma sit kuitenkin, kun vaan istuu alas!), mutta se hiton oppari! Ahistaa!

Nytkin poika päikkäreillä, ja ois pari tuntia aikaa tehdä asialle jotain. Oon kuitenkin jotenkin ihan puhki, enkä saa järjellistä sanaa aikaseks oikeesta aiheesta... Välillä sitä alkaa jo epäillä, että oonkohan mä oikeella alallakaan :D (vaikka kyllä mä oon, siitä oon ihan satavarma, töitä rakastan tehdä sosiaalipuolella vaikka palkka onkin paska!)

Että sellaista... jos joku tietää, mistä sitä ylimääräistä motivaatiota vois hakea, niin saa juoruta. Keväällä on valmistuttava, muuten joudun hakemaan uusiks sisään samaan kouluun saadakseni tutkinnon loppuun... Mä oon aina ollut tunnollinen ja kunnollinen, motivoitunut suorittamaan tahtomani ja ennenkaikkea mulla on ollut kunnianhimoa! Kuinka siis voi olla mahdollista, että tollainen vuoden vanha pikkuihminen voi kuluttaa mut näin totaalisen loppuun?!
 

SannaKoo, ymmärrän hyvin että tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Mulla on tuo vauva vielä mahassa ja silti kouluhommia ei meinaa saada aikaiseksi, saati sitten kun se sieltä tulee ja pitäisi munkin tuota opinnäytetyötä lähteä vääntämään.

Mutta siis, jos todella sulla tuo on ainoa mikä sulla puuttuu, niin toivottaasti saat jostain sen verran energiaa, että saisit sen väsättyä mahdollisimman pian. Mietippä sitä päivää kun saat paperit käteen!! :) (Mä jätin aiemman koulun kesken ja menin töihin, ja vähän meinaa harmittaa sekin, kun oikeastaan opparin verran ja pari kurssia päälle oli siitä jäljellä. Olishan se pitänyt tehdä vaikka päällään seisten..)

Itsellä jää todennäköisesti kesän lasketun ajan jälkeen nykyisiä kouluhommia jäljelle enää tuo oppari ja sitten kun malttaa laittaa lasta hoitoon niin kaksi harjoittelua ennen valmistumista vielä pitää tehdä. Eli toivon kovasti, että saan tehtyä sen opparin kotona vauvan kanssa, sittenhän se tuntuu jo melkein että töihin lähtis vaikka palkkaa tuskin harjoittelusta saakaan, ellei hyvä tuuri käy. Täytyy joku tsemppaaja palkata kotiin vahtimaan mua, että saan väsättyä sen työn. :)
 
Takaisin
Top